Joululamaannus on iskenyt. Onneksi koira ei anna siihen ihan 100% mahdollisuutta, vaan lenkille on lähdettävä vaikka kuinka olisi liukasta ja ikävää ja kylmää ja sateista. Välipäivinä olen päässyt heppahommiin, ja luvannut auttaa parin ihanan ruunan retaleen liikuttamisessa. Eilen illalla meidän piti lähteä Saskian kanssa yhdessä tallille, mutta flunssa kaatoi Saskian sängyn pohjalle, joten lauantai-ilta tallilla muuttuikin vähän pidemmäksi. Päädyin lopulta ratsastamaan Eemelin ja juoksuttamaan Sackin, ja poikien kanssa gradun aiheuttama kooma, bussipysäkin ohi ajamisen aiheuttama kiukku (kyllä vaan, onnistuin menemään ohi oman kotipysäkin ja vielä kahdella pysäkillä) ja yleinen väsymystila hälvenivät.
Eemeli oli varsin mainiolla päällä, reipas ja hyvällä tuulella. Maneesissa ei ollut ketään muuta, ja Essin oppeja noudattaen sain pidettyä ohjat tarpeeksi lyhyinä. Etenkin Eemelin kanssa minulla on ollut ongelmia ohjien kanssa, kun herra ei oikein itse jaksaisi kannatella päätänsä. Tähän auttoi kyllä myös se, että viime keväästä lihaskunto ja kunto ylipäätään on todella paljon parempi. Viime vuonna yksi ratsastustunti sai minut aivan hajalle moneksi päiväksi, nyt tuntuu vähän haukotellessa syvissä vatsalihaksissa ja sisäreisissä. Edistystä!
 |
| Eemeli viime talvena |
Sack, aka Liskojen Lisko, oli oma arveluttava itsensä ja odotti koko juoksutuksen ajan hyvää syytä singahtaa kolme askelta joka suuntaan. Syitä oli Sackin mielestä harmittavan vähän, joten syyksi riitti esimerkiksi maiskuttaminen. Ruunaterapiaa on tiedossa seuraavan kerran huomenna, toivottavasti ilotulitusrakettien ampujat pitävät säännöistä ja aikatauluista kiinni - muuten voi olla aikamoista menoa tiedossa. Ja toivottavasti Saskia toipuu takaisin elävien kirjoihin!
 |
| Liskonen pilke silmäkulmassa - kuten aina! Kuva viime toukokuulta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti