Ihana kesä!

Näin pimeyden keskellä alkaa viimeistään miettiä mennyttä kesää suurella haikeudella. Tänä vuonna kuitenkin ei ole pelkästään kyse siitä että aika kultaisi muistot, vaan kesä oli oikeasti ihana! Ensinnäkin shortsikelejä oli jo toukokuussa ja niitä jatkui vielä elokuullekin, eli kesä tuntui tosi pitkältä. Toisekseen pidin oikeasti kunnollisen loman ja pääsin harvinaisen hyvin irti arjesta ihan kotimaassakin, niin että loma oli oikeasti palauttava.

Juhannuksen jälkeen totesin että olen ihan loppu, joten suuntasin ensimmäisellä lomaviikolla viikko juhannuksen jälkeen - kuurattuani auton, kämpän ja jääkaapin kesäkuntoon ja pakattuani auton täyteen kesävermeitä ja treenikamoja - yksin mökille. Nukuin, penkkiurheilin (yleisurheilun EM-kisat osuivat aika sopivasti tähän), luin dekkaria ja söin karkkia. Eli en tehnyt mitään. Ensimmäisen viikon jälkeen otin kurssin Tahkon mökkiä kohti ja aloin siellä pikkuhiljaa liikuskelemaan. Pitkiä lenkkejä siskon Seppo-koiran kanssa, elämäni ensimmäiset tenniksenpeluut ja muuta hidastempoista peruskuntoliikuntaa ihan oman fiiliksen mukaan ja omaehtoisesti. Seuraavalla viikolla otin jo vähän juoksua ja uintia mukaan kuvioihin, ja vasta viimeisellä viikolla aloin tehdä kovempia treenejä. Kaikki tämä höystetyllä hyvällä ruualla, perheen seuralla ja makoisilla yöunilla. Ja ilman siirtyilyä paikasta toiseen, jumahdin siis Tahkolle monipuolisten harrastusmahdollisuuksien äärelle, mikä oli aika nerokas veto vaikka itse sanonkin.

Nautin siis täysin rinnoin stressittömästä elämästä ja otin kyllä ilon irti kesäidyllistä. Vai kuulostaako kovin rankalta elämältä kesän tekemiset, lainattuna kesän facebook-postauksesta: "Kesä ja loma❤
Kun viikot ja päivät ei kulu töissä ja treeneissä niin kummasti ehtii vähän muutakin. Uida Saimaassa. Saunoa mökillä. Käydä Maidenin keikalla. Lukea dekkarin. Nukkua. Tehdä päiväretken Ypäjälle parhaan kaverin kanssa. Käydä pitkällä kävelyllä Sepon kanssa. Kiivetä Tahkovuorelle siskonpoika kantoliinassa lisäpainona. Pelata tennistä ekaa kertaa ikinä ja olla siinä paljon vähemmän huono kuin luulin. Testata uusia biisejä karaokessa. Syödä vatsan kipeäksi mansikoista. Siivota Hobittimobiilin. Katsoa huonoja leffoja. Hypätä esteitä Laava Liitokaviolla. Olla pukematta pitkiä housuja muuten kuin pakon edessä. Opetella uusia lettejä omaan ja siskon tukkaan. Joogata ja jumpata terassilla. Syödä illallista huvimajassa. Soudella Saimaalla ja Syvärillä."

Tässä kesäinen kuvapläjäys keskelle pimeyttä!

Yllättävän vähän lavastettu fiiliskuva

Finnderbyn viimeinen linja

Mökkirannan maaginen auringonlasku

Mokoma koira huijasi olevansa ihan loppu lenkin loppupuolella vain saadakseen hirveät hepulit kun päästiin omaan pihaan

Terassijumppaa

Vapise Serena Williams!

Tahkovuori ja rakas nyytti lisäpainona.

Seuraavaa ihanaa kesää odotellessa! Yritetään löytää näitä hetkiä keskellä talvellakin, jooko?

Maksimivoimatreeniä Saalbachissa

Pahoittelut viime viikon blogihiljaisuudesta! Nimittäin oli niin, että meitsi lomaili Alppien lumilla koko viikon, menin internettiin koko viikon aika vain pari kertaa enkä avannut telkkaria kertaakaan. Teki muuten hyvää.

Suuntana oli siis Saalbach Itävallassa. Itse olen jostain syystä aiemmin löytänyt itseäni alppimaisemista vain kesäaamuisin kuuden aikaan, joten nyt oli kiva nähdä samoja hoodeja lumisempaan aikaan. Itse kohde oli mahtava, laskettavaa riitti satoja kilometrejä kun kolmen kylän laskualueet oli saatavissa samalla lipulla ja taiten yhdistetty.

Olen pitänyt itseäni ihan taitavana laskettelijana, mutta nyt oli kyllä todettava että oli aikalailla eri juttu pysyä pikkuveljen perässä Tahkon tutuissa rinteissä kuin tuolla. Lyhyet rinteet olivat "vain" viitisen kertaa pidempiä kuin normimäki Tahkolla, ja pisimmissä oli mittaa yli 7km. Kun sitten olin porukan hitain laskija oli minulla lyhyimmät tauot rinteessä, ja reidet huusivat hoosiannaa ihan koko ajan. Oli siis sellaista maksimikestävyysvoimaa muutama tunti joka päivä.

Ei valittamista maisemissa.

Oltiin STS Alppimatkojen pakettimatkalla, ja oli muuten outoa reissata tuolla lailla porukalla ja niin että kaikki on valmiiksi järjestetty. Sen verran paljon on tullut reissattua itsekseen niin että on itse vastuussa ihan kaikesta, että olin aluksi kovin ihmeissäni tällaisesta lauman mukana kulkemisesta. Kävi kuitenkin ilmi että huolettomuudessa on puolensa, kun joku muu on miettinyt kaiken valmiiksi. Ei muuta kuin aivot narikkaan ja menet minne käsketään :D Ekana iltana vähän ihmetytti kun kävi ilmi että vakio-illallisravintola oli vartin kävelymatkan päässä (ylämäkeen, laskupäivän jälkeen), mutta epäilen että tässä on ihan nerokas ajatus takana: koko päivän hapottavan treenin jälkeen pieni kävely illalla taisi tehdä jalkaraukoille aika hyvää.

Kun kerta pakettimatkalla oltiin, niin hyödynnettiin myös retkiä jonkin verran. Tiistaina käytiin katsomassa Schladmingin iltapujottelu, joka oli kyllä mahtava kokemus. Ihan käsittämätön tunnelma kun 50 000 ihmistä kokoontuu kannustamaan suosikkejaan, eikä piittaa kaikkien aikojen lumimyrskystä. Torstaina mentiin lumikissaan kyydissä vuorelle syömään ribsejä, ja alaspäin matka taittui Rodelin eli kelkan kyydissä. Oli ihan huisin hauskaa. Tässä lajissa kerrankin pienestä koosta oli hyötyä, kun osasin asetella keveämmän painoni oikeaan kohtaan kelkkaa ja sain sen liukumaan paremmin kuin painavammat. Kehonhallinnastakin oli varmasti hyötyä ohjauksessa, ja hyvän kunnon voimin tein juoksemalla muutamia ohituksia tasaisilla osuuksilla. Valitettavasti voitto meni Norjaan, mutta olin sentään nopein tytöistä!

Muutama muukin oli intoutunut katsomaan Schladmingin iltapujottelua.

Ja kyllähän niitä aivoja tuli lepuutettua myös kuuluisassa afterskissa Hinter Hagissa. Nyt on sitten aika palata arkeen ja alkaa toden teolla suunnittelemaan ja valmistautumaan kevätkauteen. Ehkä se on paras keino torjua loman jälkeistä masennusta. Kevättä kohti mennään!