Niin. Elämää helpottaa kummasti jos ei koko ajan ole epävarma olo, näyttääköhän hikisissä treeneissä pandalta vai itseltään (ehkä tavallista punaisempi versio tosin). Itse aloin toteuttaa tätä kisapäivinä Hollannissa, kun ikinä ei voinut tietää sataako vai paistaako tai heilauttaako heppa pestäessä kaikki vedet sun naamaan. Nykyään käytän vedenkestävää ripsiväriä laskettelurinteessä ja Attack- tai Combattunnille mennessä, mikä on aikalailla kokemuksen kautta opittua...
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
tiistai 26. helmikuuta 2013
Pelkkä treeni ei riitä: psyykkinen urheiluvalmennus-luento
Joku ehkä muistaa, että kävin taannoin kuuntelemassa luentoa psyykkisestä urheiluvalmennuksesta, josta lupasin kirjoitella enemmän. Tilaisuuden järjesti muutama ampumaseura ja meidän
viisiotteluseura, eli kutsu oli periaatteessa ampujan psyykkiseen
kilpailuvalmennukseen, mutta luento oli onneksi melko yleisellä tasolla
eikä niinkään pelkkään ampumiseen keskittymistä. Luennon piti Niilo Konttinen, psykologian tohtori Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimusyksiköstä Jyväskylästä, ja tyyppi todella tiesi mistä puhui. Konttinen on ollut muun muassa monen olympiatason yksilöurheilijan sekä monen liigajääkiekkojoukkueen psyykkisenä valmentajana. Tässä vähän luentopäiväkirjaa Konttisen pointeista.
Psyykkiseen valmennukseen liittyy paljon harhakäsityksiä. Mistään taikatempuista ei kuitenkaan ole kyse, vaan yksi pätevä määritelmä on "Psyykkinen valmennus tarkoittaa urheilijan kokonaiselämäntilanteen huomioimista valmennuksessa ja hänen psyykkisen hyvinvointinsa tukemista sekä psyykkisten taitojen opettamista" (Liukkonen&Jaakkola 2003). Psyykkisen valmennuksen ajattelutavan mukaan urheilumenestys perustuu pyramidille, joka alimmalta tasolta ylimmälle näyttää tältä: elämäntilanne&elämänhallinta --> motivaatio&päämäärät --> urheilemiseen liittyvät ajatus- ja toimintamallit --> harjoittelu --> kilpailu&tulos. Psyykkisen valmennuksen toiminnan tavoitteisiin kuuluu itsetuntemuksen kehittäminen, itseluottamus, sisäinen palo, kilpailuun heittäytyminen ja ryhmän toiminta.
Tärkeää on opetella hakemaan hyvää suoritusta, eikä niinkään tulosta. Jos onnistut tekemään hyvältä tuntuvan, puhtaan suorituksen, se on parempi suoritus kuin että paransit aikaasi pari sadasosaa ja kaikki oli muuten kauheaa. Ratsastuksessa tämä voisi olla tuttua esim. vastaparilla huono nolla/hyvä nelonen.
Itselleni tärkeimpänä jäi käteen se, että pitää rakentaa itselleen hyvä päivä. Hyvät päivät eivät synny taikaiskusta, vaan ne luodaan hyvällä valmistautumisella! Itselläni esim. valmistautuminen edelliseen bodyattack-maratoniin meni selvästi melkolailla putkeen, mistä ehdottomasti otan opikseni. Toinen hyvä työkalu oli myöskin yksinkertainen, eli muuta sisäinen puhe positiiviseksi. Urheilija usein käy päänsä sisällä keskustelua itsensä kanssa: "jalkaan sattuu... mä en pysty hengittää... en millään jaksa maaliin asti... vitsi mä mokasin ton edellisen...mitähän kaikki muut ajattelee musta". Kun tämän puheen muuttaa positiiviseksi: "nyt tuntuu hyvältä... oon jaksanu hyvin... enää noin vähän jäljellä... se eka setti meni hyvin... mä osaan tän" saa siitä voimaa ja keskittymistä suoritukseen.
Myöskin tärkeää on sisäistää ns. keihäänkärkimalli, jonka menee niin, että ensin valmistaudutaan kilpailemiseen, sitten kilpailuun ja lopulta kilpailusuoritukseen. Jokaisen näistä kohdalla pitää olla niihin liittyvät asiat kunnossa. Kilpailemiseen valmistautuessa varmistetaan, että edellytykset kilpailuun ovat kunnossa (siis treenataan), kilpailuun valmistautuessa asetetaan realistiset positiiviset tavoitteet, ja kilpailusuoritukseen valmistautuessa suljetaan kaikki muu pois (ns. pienennetään maailmaa) ja heittäydytään suoritukseen.
Tässä nyt teille pientäkin pienempi pintaraapaisu psyykkisen valmennuksen teemoista. Itselleni ainakin kiinnostus heräsi kehittää itseäni lisää tälläkin saralla, eli ehkä kuulette siitä joskus lisää!
Psyykkiseen valmennukseen liittyy paljon harhakäsityksiä. Mistään taikatempuista ei kuitenkaan ole kyse, vaan yksi pätevä määritelmä on "Psyykkinen valmennus tarkoittaa urheilijan kokonaiselämäntilanteen huomioimista valmennuksessa ja hänen psyykkisen hyvinvointinsa tukemista sekä psyykkisten taitojen opettamista" (Liukkonen&Jaakkola 2003). Psyykkisen valmennuksen ajattelutavan mukaan urheilumenestys perustuu pyramidille, joka alimmalta tasolta ylimmälle näyttää tältä: elämäntilanne&elämänhallinta --> motivaatio&päämäärät --> urheilemiseen liittyvät ajatus- ja toimintamallit --> harjoittelu --> kilpailu&tulos. Psyykkisen valmennuksen toiminnan tavoitteisiin kuuluu itsetuntemuksen kehittäminen, itseluottamus, sisäinen palo, kilpailuun heittäytyminen ja ryhmän toiminta.
Tärkeää on opetella hakemaan hyvää suoritusta, eikä niinkään tulosta. Jos onnistut tekemään hyvältä tuntuvan, puhtaan suorituksen, se on parempi suoritus kuin että paransit aikaasi pari sadasosaa ja kaikki oli muuten kauheaa. Ratsastuksessa tämä voisi olla tuttua esim. vastaparilla huono nolla/hyvä nelonen.
Itselleni tärkeimpänä jäi käteen se, että pitää rakentaa itselleen hyvä päivä. Hyvät päivät eivät synny taikaiskusta, vaan ne luodaan hyvällä valmistautumisella! Itselläni esim. valmistautuminen edelliseen bodyattack-maratoniin meni selvästi melkolailla putkeen, mistä ehdottomasti otan opikseni. Toinen hyvä työkalu oli myöskin yksinkertainen, eli muuta sisäinen puhe positiiviseksi. Urheilija usein käy päänsä sisällä keskustelua itsensä kanssa: "jalkaan sattuu... mä en pysty hengittää... en millään jaksa maaliin asti... vitsi mä mokasin ton edellisen...mitähän kaikki muut ajattelee musta". Kun tämän puheen muuttaa positiiviseksi: "nyt tuntuu hyvältä... oon jaksanu hyvin... enää noin vähän jäljellä... se eka setti meni hyvin... mä osaan tän" saa siitä voimaa ja keskittymistä suoritukseen.
Myöskin tärkeää on sisäistää ns. keihäänkärkimalli, jonka menee niin, että ensin valmistaudutaan kilpailemiseen, sitten kilpailuun ja lopulta kilpailusuoritukseen. Jokaisen näistä kohdalla pitää olla niihin liittyvät asiat kunnossa. Kilpailemiseen valmistautuessa varmistetaan, että edellytykset kilpailuun ovat kunnossa (siis treenataan), kilpailuun valmistautuessa asetetaan realistiset positiiviset tavoitteet, ja kilpailusuoritukseen valmistautuessa suljetaan kaikki muu pois (ns. pienennetään maailmaa) ja heittäydytään suoritukseen.
Tässä nyt teille pientäkin pienempi pintaraapaisu psyykkisen valmennuksen teemoista. Itselleni ainakin kiinnostus heräsi kehittää itseäni lisää tälläkin saralla, eli ehkä kuulette siitä joskus lisää!
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Kevyt viikko ja uusia ennätyksiä
Vihdoinkin kevyt viikko on kokonaisuudessaan takana, ja pääsee taas kirmailemaan! Seuraavallakin viikolla pitää vähän säästellä voimia viikonlopun kisoja varten, mutta muuten aion jo treenata ihan normaalisti.
Kuluneesta viikosta olen melkolailla ylpeä, onnistuin pitämään itseni kurissa ja pysymään suunnitelmassa! Kertaakaan viikolla ei tehty sen paremmin lihaksille kuin sykkeillekään mitään kovin rankkaa, vaan liikkuvuustreeniä (okei, olisin voinut venytellä enemmänkin...) ja peruskuntoilua. Ja sen lisäksi KAKSI kokonaista vapaapäivää!
Sunnuntaina pääsin vihdoin tositoimiin altaassa. Uinti tuntui aluksi tosi hyvältä, sitten tehtiin taas pakkaa sekoittavia tekniikkaharjoitteita ja lopuksi sain (jouduin? :D) vetää 50m vedon maajoukkuetyttöä vastaan. Ja sepäs jos mikä sparrasi tekemään täysillä, joten onnistuin parantamaan omaa ennätystäni kokonaiset 4 sekuntia! Nyt meni 50m aikaan 48sek :)
Mainittakoon vielä jymyuutinen Palm Springsin Maailmancupista, jossa nuori kiinalaistyttö teki uuden maailmanennätyksen miekkailuvoitoissa, voittaen käsittämättömät 30/36 ottelua finaalissa! Ihan kreisiä!
Kuluneesta viikosta olen melkolailla ylpeä, onnistuin pitämään itseni kurissa ja pysymään suunnitelmassa! Kertaakaan viikolla ei tehty sen paremmin lihaksille kuin sykkeillekään mitään kovin rankkaa, vaan liikkuvuustreeniä (okei, olisin voinut venytellä enemmänkin...) ja peruskuntoilua. Ja sen lisäksi KAKSI kokonaista vapaapäivää!
Sunnuntaina pääsin vihdoin tositoimiin altaassa. Uinti tuntui aluksi tosi hyvältä, sitten tehtiin taas pakkaa sekoittavia tekniikkaharjoitteita ja lopuksi sain (jouduin? :D) vetää 50m vedon maajoukkuetyttöä vastaan. Ja sepäs jos mikä sparrasi tekemään täysillä, joten onnistuin parantamaan omaa ennätystäni kokonaiset 4 sekuntia! Nyt meni 50m aikaan 48sek :)
Mainittakoon vielä jymyuutinen Palm Springsin Maailmancupista, jossa nuori kiinalaistyttö teki uuden maailmanennätyksen miekkailuvoitoissa, voittaen käsittämättömät 30/36 ottelua finaalissa! Ihan kreisiä!
perjantai 22. helmikuuta 2013
Kevyen viikon kummallisia tuntemuksia
Tällä viikolla olen viettänyt kevyttä treeniviikkoa. Viikon teemana on ollut viisiottelua ja venyttelyä, siihen päälle vähän kevyttä peruskuntoliikuntaa. Kuten sanoin maanantaina, olin silloin ihan kertakaikkisen loppu, ja niinpä SKIPPASIN treenit, jopa potematta siitä kovinkaan huonoa omaatuntoa! (Tämä on mulle huomattava saavutus!) Lepäsin ihan koko päivän, enkä juurikaan reipastunut iltaa kohti.
Sen jälkeen olen liikkuillut vähän kevyesti, mutta vielä torstainakin oli sellainen olo, että mitä enemmän lepään, sitä enemmän väsyttää. Ihmeellistä. Tunnetustihan asia on niin, että mitä vähemmän on pakko tehdä, sitä vähemmän huvittaa tehdä yhtään mitään, mutta on se kumma kuinka väsyneeksi siitä tuleekaan! Silti kroppa on reagoinut jotenkin ihmeellisesti tähän lepoon, esim. tiistaina maanantain levon jälkeen takareisiin sattui ihan kauheasti. Siis ei pelkkää lihasjäykkyyttä vaan ihan kirjaimellista kipua. Onneksi seuraavan aamun BodyBalance lämmössä helpotti kipua, ja muutenkin vähän liikkuvuuspainotteisemman viikon pitäisi auttaa siihen ja muihinkin kireyksiin.
Tänään perjantaiaamuna heräsin kuitenkin jo vähän energisempänä, ja niinpä tein viikon uroteon: puin pitkät kalsarit, lämpimän hupparin ja lenkkarit päälle ja KÄVELIN kouluun! Ja olin täällä silti ihan ihmisten ajoissa! Nyt istun täällä lenkkareissani kuin joku dorka :D Ansku väitti että se on muotia jo monessa maassa, mutta mulla on kyllä ihan sellainen olo kuin olisin ala-asteikäinen, jonka äiti on pukenut järkevästi...
Huomenna ajattelin pitää toisen kokonaisen välipäivän, jonka jälkeen pitäisi olla taas tikissä. Kivaa viikonloppua kaikille!
ps. Meneillään on tämän vuoden ensimmäinen nykyaikaisen viisiottelun World Cup-osakilpailu, jossa Eevi Bengs on päässyt finaaliin, hyvähyväjeejee! World Cup-juttuja voi seurata esim Twitterissä hashtagilla #pentaworldcup1.
Sen jälkeen olen liikkuillut vähän kevyesti, mutta vielä torstainakin oli sellainen olo, että mitä enemmän lepään, sitä enemmän väsyttää. Ihmeellistä. Tunnetustihan asia on niin, että mitä vähemmän on pakko tehdä, sitä vähemmän huvittaa tehdä yhtään mitään, mutta on se kumma kuinka väsyneeksi siitä tuleekaan! Silti kroppa on reagoinut jotenkin ihmeellisesti tähän lepoon, esim. tiistaina maanantain levon jälkeen takareisiin sattui ihan kauheasti. Siis ei pelkkää lihasjäykkyyttä vaan ihan kirjaimellista kipua. Onneksi seuraavan aamun BodyBalance lämmössä helpotti kipua, ja muutenkin vähän liikkuvuuspainotteisemman viikon pitäisi auttaa siihen ja muihinkin kireyksiin.
Tänään perjantaiaamuna heräsin kuitenkin jo vähän energisempänä, ja niinpä tein viikon uroteon: puin pitkät kalsarit, lämpimän hupparin ja lenkkarit päälle ja KÄVELIN kouluun! Ja olin täällä silti ihan ihmisten ajoissa! Nyt istun täällä lenkkareissani kuin joku dorka :D Ansku väitti että se on muotia jo monessa maassa, mutta mulla on kyllä ihan sellainen olo kuin olisin ala-asteikäinen, jonka äiti on pukenut järkevästi...
Kuvassa myös mun uusi hieno pinkki juomapullo! Edellinen Adidaksen "Impossible is nothing"-pullo hajosi, mutta toikin inspiroi :) |
ps. Meneillään on tämän vuoden ensimmäinen nykyaikaisen viisiottelun World Cup-osakilpailu, jossa Eevi Bengs on päässyt finaaliin, hyvähyväjeejee! World Cup-juttuja voi seurata esim Twitterissä hashtagilla #pentaworldcup1.
torstai 21. helmikuuta 2013
Aallon harjalta pohjakosketukseen
Tällä viikolla fiilikset treenamisen suhteen ovat aaltoilleet. Juoksuammunta maanantaina kulki aivan sairaan hyvin ja tein oman ennätyksen ampumisessa - 5 osumaa 17 sekuntiin! Ampuminen kulki muutenkin aivan erinomaisesti, ammuin 5-6 kertaa putkeen 5 osuman sarjoja alle 35 sekuntiin, tämän fiiliksen kun saisi jatkumaan jatkossakin ja ennen kaikkea maaliskuun alussa järjestettäviin kisoihin!
Miekkailussa pääsin mukaan Bobin opareihin, eli saan siinä yksilöllisempää valmennusta. Bobi korjaa virheitä, opettaa uusia asioita, pistää liikkumaan ja korjaa asentoa. Maanantaina opin tunnissa varmaan enemmän, mitä olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana! Jouduin madaltamaan asentoani paljon, liikkumaan nopeammin, tekemään räjähtävämpiä syöksyjä ja reagoimaan nopeammin. 1,5 tunnin jälkeen olin jo aivan loppu, eikä keskittymisestä tullut mitään. Niinpä päädyin lopulta sellaiseen tilanteeseen, että en tajunnut, että Bobi halusi minun liikkuvan taaksepäin, ja jymähdin paikoilleni. Havahduin siihen, kun Bobi paukuttaa minua miekalla maskiin ja huutaa "TAAKSEPÄIN!!!". Bobi myös lopuksi huoahti raskaasti, pyöritti päätään ja totesi minulle ja Jessicalle: "teidän liikkuminen on kyllä ihan kauheeta". Niinpä. Onneksi on nyt sellainen valmentaja, joka katsoo, korjaa ja piiskaa, ja toisaalta myös kannustaa ja kehuu, kun jokin menee oikein.
Ratsastustunti eilen meni ihan penkin alle. Teimme kolmikaarisen kiemurauran harjoituksia ilman jalustimia, ja en saanut istuntaani tasapainotettua kuntoon en sitten millään. Hytkyin ja huojuin harjoitusravissa ihan miten sattuu, kädet eivät pysyneet paikallaan, vasen käsi - murheenkryynini - laskeutui koko ajan liian alas ja kaarteissa oikea käsi puristi liikaa. Herkkä tamma Wichita, jolla menin, ei arvostanut tätä sätkynukkeilua yhtään, ja olimme lopulta siinä tilanteessa, että molemmilla oli aika kauheaa. Lisäksi kädet jäätyivät aluksi niin jääkalikoiksi, että meni puoli tuntia, ennen kuin sain ne takaisin lämpimiksi. Tunnilla mukava harjoitus oli kevennysharjoitukset. Pyrimme kevennyksellä vaikuttamaan hevosen liikkeeseen keventämällä välillä raskaasti ja välillä kevyesti ja katsoimme, miten se vaikutti hevosen liikkeeseen. Tämä harjoitus oli erittäin hyvä!
Nyt pitäisi löytää treeni-intoa loppuviikolle, tänään miekkailu, sunnuntaina juoksuammunta ja uinti. Perjantaina menen käymään vielä Tampereella ja yliopistolla - se on kuulkaas valmistuminen lähellä, enää kypsyysnäyte jäljellä ja minusta tulee psykologi!
Miekkailutreeneissä Kisiksellä |
Wichita ei vielä aavista, miten kauhea tunti on edessä... |
Nyt pitäisi löytää treeni-intoa loppuviikolle, tänään miekkailu, sunnuntaina juoksuammunta ja uinti. Perjantaina menen käymään vielä Tampereella ja yliopistolla - se on kuulkaas valmistuminen lähellä, enää kypsyysnäyte jäljellä ja minusta tulee psykologi!
tiistai 19. helmikuuta 2013
Just another day at kisis:
"Siis kiva et tässä meidän lajissa KAHDESSA lajissa on käytössä tiukat valkoiset housut. Meillähän pitää olla ihan tajuttoman hyvät perseet!!"
"Niin, ja niissä toisissakin lajeissa on sitte tiukat mustat housut tai lyhyet shortsit ja yhdessä ollaan oikeastaan ilman vaatteita eli uikkareissa. Et ei se niissä parane."
"Niin, ja niissä toisissakin lajeissa on sitte tiukat mustat housut tai lyhyet shortsit ja yhdessä ollaan oikeastaan ilman vaatteita eli uikkareissa. Et ei se niissä parane."
Niinsanottu booty shot |
maanantai 18. helmikuuta 2013
Nyt väsyttää...
... ja tässä syy siihen:
Kolme viikkoa on tullut treenattua kovaa, ja nyt kerrankin odotan innolla kevyttä viikkoani, jolloin aion vain viisiotella ja huoltaa kehoani, muut remuamiset on kielletty.
Viikkoon mahtui pari urotyötä, eli tiistain aamuseiskan spinning pitkästä aikaa ja perjantaiaamun salitreeni. Sitten voisin vielä selkiyttää niille, jotka tuota kuvaa oikeasti tarkastelevat, että en todellakaan ole käynyt kahta kertaa bodypumpissa lauantaina ja kahta kertaa uimassa sunnuntaina, vaan ne on niitä heiaheian saavutusmitaleita, kun olen käynyt 10 kertaa molemmissa tänä vuonna.
Perjantain esteratsastuksessa onnistuin tekemään maaperätutkimusta... Koko tunti meni tosi hyvin, hymyilin vaan kun oli niin kivaa (olin paikalla kun Essi jakoi hevosia ja onnistuin saamaan sen antamaan mulle Welmiron :P). Hypättiin taas kunnolla, ja esteet ei enää ole ihan maahankaivettuja. Lopuksi hypättiin sitten kahdeksan esteen rata, alkurata meni tosi hyvin, ja sitten tein Saskiat: "apua mä en nää askelta joten mä en sit tee yhtään mitään". Kuinkakohan montaa kertaa sieltä vielä pitää lentää ennen kuin oppii toteuttamaan käytännössä sen minkä tietää teoriassa, että se hevonen ihan varmasti pääsee ton kokoisen esteen yli vähän huonostakin paikasta jos mä vaan älyän pyytää sitä hyppäämään. Jumankauta, esteelle ei tulla ilman pohjetta! V*tuttaa ihan suunnattomasti. Kun kampesin itseäni okserin seasta ylös Essi kysyi mihin sattuu eniten, ja vastasin ihan rehellisesti että egoon. Siinä vaiheessa ei oikeasti sattunutkaan yhtään, mutta seuraavana päivänä heräsin niska ja selkä aika kipeänä, eli kai ne on vähän tärähtäneet. Lauantain treenit sujui kuitenkin ihan jees, sunnuntaiaamuna heräsin entistä kipeämpänä mutta sain taisteltua treenit läpi.
Sunnuntaiaamun CE-treeneissä odottikin yllätys: kisa! Neljä ammuntaa ja juoksuosuudet fudiskentän päästä päähän. Meitä oli vaan kolme meidän ryhmäläisistä paikalla, ja Jessicalla oli jotenkin huono aamu joten se vähän luovutti kisassa, mutta saatiin meidän ryhmän ainoan miehen kanssa ihan hyvä kisa, jonka voitin loppukirillä maalisuoralla, johon vastustaja hyytyi ihan täysin. Hyvä minä! Valmentaja lupaili että tällainen kisa vedetään nyt tämän ja ensi viikon muissakin treeneissä, saa nähdä miten käy kun on vähän lisää vastustajia... Uintitreenitkin oli tosihyvät, ensin käytiin vähän tekniikkaa läpi, sitten piti uida 200m, sen perään 300m, ja vielä sen jälkeen 400m vapaauintia, eikä saanut väsyttää vedon jälkeen. Ja hyvinhän siihen pystyi, kunhan malttoi ottaa tarpeeksi rauhassa! Onnistuin tekemään käännökset pääosin kuperkeikkakäännöksin, niin että sai niihinkin vähän sujuvuutta ja löysi sen fiiliksen, että happi riittää. Edistystä!
Kolme viikkoa on tullut treenattua kovaa, ja nyt kerrankin odotan innolla kevyttä viikkoani, jolloin aion vain viisiotella ja huoltaa kehoani, muut remuamiset on kielletty.
Viikkoon mahtui pari urotyötä, eli tiistain aamuseiskan spinning pitkästä aikaa ja perjantaiaamun salitreeni. Sitten voisin vielä selkiyttää niille, jotka tuota kuvaa oikeasti tarkastelevat, että en todellakaan ole käynyt kahta kertaa bodypumpissa lauantaina ja kahta kertaa uimassa sunnuntaina, vaan ne on niitä heiaheian saavutusmitaleita, kun olen käynyt 10 kertaa molemmissa tänä vuonna.
Perjantain esteratsastuksessa onnistuin tekemään maaperätutkimusta... Koko tunti meni tosi hyvin, hymyilin vaan kun oli niin kivaa (olin paikalla kun Essi jakoi hevosia ja onnistuin saamaan sen antamaan mulle Welmiron :P). Hypättiin taas kunnolla, ja esteet ei enää ole ihan maahankaivettuja. Lopuksi hypättiin sitten kahdeksan esteen rata, alkurata meni tosi hyvin, ja sitten tein Saskiat: "apua mä en nää askelta joten mä en sit tee yhtään mitään". Kuinkakohan montaa kertaa sieltä vielä pitää lentää ennen kuin oppii toteuttamaan käytännössä sen minkä tietää teoriassa, että se hevonen ihan varmasti pääsee ton kokoisen esteen yli vähän huonostakin paikasta jos mä vaan älyän pyytää sitä hyppäämään. Jumankauta, esteelle ei tulla ilman pohjetta! V*tuttaa ihan suunnattomasti. Kun kampesin itseäni okserin seasta ylös Essi kysyi mihin sattuu eniten, ja vastasin ihan rehellisesti että egoon. Siinä vaiheessa ei oikeasti sattunutkaan yhtään, mutta seuraavana päivänä heräsin niska ja selkä aika kipeänä, eli kai ne on vähän tärähtäneet. Lauantain treenit sujui kuitenkin ihan jees, sunnuntaiaamuna heräsin entistä kipeämpänä mutta sain taisteltua treenit läpi.
Sunnuntaiaamun CE-treeneissä odottikin yllätys: kisa! Neljä ammuntaa ja juoksuosuudet fudiskentän päästä päähän. Meitä oli vaan kolme meidän ryhmäläisistä paikalla, ja Jessicalla oli jotenkin huono aamu joten se vähän luovutti kisassa, mutta saatiin meidän ryhmän ainoan miehen kanssa ihan hyvä kisa, jonka voitin loppukirillä maalisuoralla, johon vastustaja hyytyi ihan täysin. Hyvä minä! Valmentaja lupaili että tällainen kisa vedetään nyt tämän ja ensi viikon muissakin treeneissä, saa nähdä miten käy kun on vähän lisää vastustajia... Uintitreenitkin oli tosihyvät, ensin käytiin vähän tekniikkaa läpi, sitten piti uida 200m, sen perään 300m, ja vielä sen jälkeen 400m vapaauintia, eikä saanut väsyttää vedon jälkeen. Ja hyvinhän siihen pystyi, kunhan malttoi ottaa tarpeeksi rauhassa! Onnistuin tekemään käännökset pääosin kuperkeikkakäännöksin, niin että sai niihinkin vähän sujuvuutta ja löysi sen fiiliksen, että happi riittää. Edistystä!
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Jalkakipujen syitä etsimässä
Toissa viikolla juoksuammuntatreeneissä oikean jalan nilkka ja polvi kipeytyivät kovasti. Syksyn ajan nilkkani on naksunut kaikissa treeneissä lähes joka askeleella, mutta koska nilkka ei ole ollut kipeä, en ole tästä huolestunut. Tämän lisäksi nilkkani ovat naksuneet aina, joten annoin asian olla. Nyt kun liikunnan määrä on kasvanut, myös oikean jalan polveni on muutaman kerran ollut kipeänä - kenties varon nilkkaa ja juoksuasento kipeyttää polvea?
Kuva: www.footbalance.fi |
Näistä pohdinnoista juttelin sitten valmentajamme kanssa, ja hän katsoi nilkkaa ja ehdotti, että kävisin teettämässä juoksukenkiini pronaatiotuen. Jalkani asento on hieman virheellinen, ja sitä pystyisi korjaamaan. Kävinkin eilen Forumin Intersportissa, ja sain sieltä erinomaista palvelua. Myyjä katsoi jalkani asennon Footbalancen analyysilaitteella, ja sanoi, että molemmissa jaloissani on lievä ylipronaatio, toisin sanoen jalkaterät kiertyvät ylikorostuneesti sisään päin. Analyysin aikana laite otti valokuvan niin, että seisoin normaalisti, koukistin hieman polvia ja lopuksi nostin varpaat niin ylös kuin pystyin. Kuvat demonstroivat ylipronaation oikeastaan parhaiten:
Jalka lepoasennossa - nilkat kääntyvät sisäänpäin |
Varpaat nostettuna ylös ja nilkat oikeassa asennossa |
Tämän analyysin jälkeen minulle tehtiin pohjalliset molempiin jalkoihin. Oikea jalka on hieman enemmän sisäänpäin kääntynyt, joten oikea pohjallinen korjaa jalan asentoa enemmän. Ylipronaatio voi aiheuttaa polvien kipeytymistä, penikkaongelmia, kipua niskassa, hartiaseudulla, alaselässä, lantiossa ja akillesjänteessä. Nyt totuttelen pikkuhiljaa uusiin pohjallisiin ja varaan ajan fysioterapeutille, jos nilkan naksumiselle löytyisi selitys. Katsotaan, loppuvatko nilkan ja polven ongelmat tällä.
Vasemman jalan pronaatiopohjallinen |
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Olympialaisuutisia
Viisiottelun kansainvälinen lajijärjestö vaikuttaa elättelevän toiveita, että ensi tai sitä seuraaviin olympialaisiin saataisiin oma stadion viisiottelulle. Samalla stadionilla kilpailtaisiin kaikissa lajeissa samaan aikaan, eli yleisön ei tarvitsisi siirtyillä eri suoritusalueiden välillä. Mitäs pidätte tästä näystä:
Lisäksi ilmeisesti on tehty päätöksiä tai ainakin ehdotuksia siitä mitkä lajit säilyvät olympialaisissa ja mitkä ei vuonna 2020. Suomalaiset surevat sitä, että paini tippunee pois, mutta viisiottelun asema näyttäisi olevan turvattu :) Tänään on 1269 päivää Rion olympialaisiin (niin kuin veljeni kannustavasti totesi, kyllähän siinä ehtii vielä pari lenkkiä vetämään)!
Viisiottelustadionin malli. Kuva Modern Pentathlon facebook-sivuilta, linkki. |
tiistai 12. helmikuuta 2013
Henkisesti kännissä: Sh'Bam!
Anskun innoittamana innostuin minäkin kokeilemaan vähän uusia treenejä alkuvuodesta. Uusien juttujen oppiminen pitää mielen virkeänä! Ennen ensimmäistä Sh'Bam-tuntia jännitti ihan kauheasti, ja olin ehdottomasti sitä mieltä että tarvitsisin muutaman shotin ennen tanssituntia... Onneksi olin menossa sen jälkeen BodyPumpiin, jossa epäilemättä kuolisin sydänkohtaukseen jos veressä olisi alkoholia, eli en voinut turvautua tähän konstiin. Ekasta kerrasta selvittiin hengissä, ja oli sen verran kivaa että uskaltauduin uudelleenkin kokeilemaan. Tärkeintä tässä lajissa on löytää se oma "henkisesti muttei fyysisesti kännissä"-olotilansa, ja vaan päästellä menemään niin kuin tanssisit imuri kourassa kotona yksin verhot kiinni! Olenkin joutunut toteamaan, että tunnin slogani "Come as you are, leave as a star", ei suinkaan ole täyttä puppua: pari viikkoa sitten olin tosi pahantuulinen koko päivän, mutta ei kestänyt kuin n. 30sek siitä kun musat oli laitettu soimaan niin naamalleni oli levinnyt hölmö hymy joka pysyi siinä loppuillan :)
Omalle kohdalleni Sh'Bam on tuonut ennen kaikkea vaihtelua ja iloa treeniini. Aina ei tarvitse tehdä täysillä! Se toimii sitäpaitsi mulle mainiona lämmittelynä ennen BodyPumpia: vähintään sata kertaa hauskempaa kuin stepperillä polkeminen, mutta ei samalla tavalla rankkaa kuin BodyAttack tai BodyCombat. Kummasti huomaa myös, että on lapsuuden balettitunneista jotain jäänyt lihasmuistiin, kun ihan automaattisesti katse seuraa kättä aikuisten satubalettituokion ballerinahypyissä :P Ennen kaikkea on mahtava viettää 45min viikossa olematta rankka itselleen vaan vain nauttia liikkeestä ja pitää hauskaa!
Kuva täältä |
maanantai 11. helmikuuta 2013
Miksausviikko eli uusia ärsykkeitä
Viime viikolla ohjaajat saivat alkaa miksata LesMills-ohjelmia, mikä tarkoitti sitä, että etenkin BodyPumpissa sai lihaksille ihan uusia ärsykkeitä, mahtavaa! Vaikka työ onkin rankkaa niin lihakset tottuu siihen, ja pelkästään se että tehdään samoja liikkeitä samoilla painoilla mutta eri rytmityksillä saa aikaan ihan uusia tuntemuksia ja kehitystä.
Viikonloppuna sain lisäksi vihdoinkin avattua laskukauden! Alla oli uudet skimbat, ja lasku kulki paremmin kuin ikinä, ihanaa! Vanhat skimbat oli ostettu kun olin kai 12, jolloin ne lasketteluvarusteet vielä olivat melkolailla eri kehitysasteella kuin nykyään, ja sitä paitsi isillä ja myyjällä oli vakaa usko siihne että musta tulisi vähintään 165cm pitkä (toisin kävi), ja lankut mitoitettiin sen mukaan. Lisäksi ne oli tietenkin ihan aloittelijasukset, eli nykyiselle taitotasolle ihan liian löysät. Viime pääsiäisenä saatiin vihdoinkin hankittua mulle kunnon menopelit alle, ja nyt oli vaan niin eri fiilis laskea kun suksi toimii niin kuin käsken, ei väpätä eikä keksi omia uriaan, eikä ole väliä onko alla lunta vai jäätä kun suksi pysyy vakaana niin kuin itse ohjaan :)
Viisiottelun maailmassa pääsin miekkailugurun yksityistunneille, joten toivottavasti sielläkin nyt jotain kehitystä tapahtuisi... "Oparit" on kyllä huomattavasti antoisampia kuin vapaamiekkailu, kun saa välitöntä palautetta tekemisistään ja tuntee jopa oppivansa jotain! Perjantain ratsastuksessa menin Konrad-ruunalla, hypättiin oikein kunnolla rataa ja kaikkea jo ihan esteen kokoisilla esteillä. Viimeiseillä radalla laukka alkoi olla vähän parempaa ja hypyt laadukkaampia, heppa otti herkästi etujaloilla puomeja mukaansa kun sen hypyt oli vähän laakeita. Tunnissa en itse pysty tätä muuttamaan, mutta tuntui siltä, että hyvän ratsastajan alla vähän pitkäjänteisemmällä työllä, jossa polle ratsastettaisiin oikein päin pyöreäksi ja edestä kevyeksi saisia sen hyppyihinkin enemmän laatua ja varovaisuutta. Konradhan on vasta kuusi, eli sen laukka on vielä aikaa raakaa ja säätelemätöntä, mutta ihan hyvin päästiin esteille ja niiden ylikin :)
Viikonloppuna sain lisäksi vihdoinkin avattua laskukauden! Alla oli uudet skimbat, ja lasku kulki paremmin kuin ikinä, ihanaa! Vanhat skimbat oli ostettu kun olin kai 12, jolloin ne lasketteluvarusteet vielä olivat melkolailla eri kehitysasteella kuin nykyään, ja sitä paitsi isillä ja myyjällä oli vakaa usko siihne että musta tulisi vähintään 165cm pitkä (toisin kävi), ja lankut mitoitettiin sen mukaan. Lisäksi ne oli tietenkin ihan aloittelijasukset, eli nykyiselle taitotasolle ihan liian löysät. Viime pääsiäisenä saatiin vihdoinkin hankittua mulle kunnon menopelit alle, ja nyt oli vaan niin eri fiilis laskea kun suksi toimii niin kuin käsken, ei väpätä eikä keksi omia uriaan, eikä ole väliä onko alla lunta vai jäätä kun suksi pysyy vakaana niin kuin itse ohjaan :)
Viisiottelun maailmassa pääsin miekkailugurun yksityistunneille, joten toivottavasti sielläkin nyt jotain kehitystä tapahtuisi... "Oparit" on kyllä huomattavasti antoisampia kuin vapaamiekkailu, kun saa välitöntä palautetta tekemisistään ja tuntee jopa oppivansa jotain! Perjantain ratsastuksessa menin Konrad-ruunalla, hypättiin oikein kunnolla rataa ja kaikkea jo ihan esteen kokoisilla esteillä. Viimeiseillä radalla laukka alkoi olla vähän parempaa ja hypyt laadukkaampia, heppa otti herkästi etujaloilla puomeja mukaansa kun sen hypyt oli vähän laakeita. Tunnissa en itse pysty tätä muuttamaan, mutta tuntui siltä, että hyvän ratsastajan alla vähän pitkäjänteisemmällä työllä, jossa polle ratsastettaisiin oikein päin pyöreäksi ja edestä kevyeksi saisia sen hyppyihinkin enemmän laatua ja varovaisuutta. Konradhan on vasta kuusi, eli sen laukka on vielä aikaa raakaa ja säätelemätöntä, mutta ihan hyvin päästiin esteille ja niiden ylikin :)
torstai 7. helmikuuta 2013
Kengät kullan kalliit
Se varuste-postauksien sarja tyssäsi vähän lyhyeen, kun ei olla kirjoitettu mitään ratsastusvarusteiden jälkeen. Senpä takia ajattelin nyt raapustella teille muutaman rivin mun treenikenkävalikoimasta, joka kyllä sekin kalpenee kun kuuntelee maajoukkuetyttöjen juttuja siitä mitä ne pakkaa kisoihin mukaan... esim miekkailukengät on mulle vielä ihan täysi arvoitus ominaisuuksiltaan ja tärkeydeltään, mutta kaikki aikanaan i guess.
Tärkeimmät ja rakkaimmat kenkäni ovat ne jotka näkyy tuossa blogin bannerikuvassa, Asicsen juoksulenkkarit mallia Gel Cumulus 13, jotka onnistuin löytämään puoleen hintaan Intersportista loppukesästä. Toi on sopivan kapea malli, joka tukee mun jalkaa hyvin, ilman että tarvitsee riuhtoa nauhoja ylimaallisen kireälle, kivan rullaavat ja kevyet. Asicset on tosijuoksijoiden suosimat, ja kyllä allekirjoitan niiden laadun itsekin. Myös Niken juoksukenkävalikoima on kai jees, mutta olen kuullut että niiden kengät on joillekin aika kapean mallisia. Muillakin varmasti on ihan hyviä kenkiä, mutta omat koipeni on itselleni sen verran rakkaat että ne ansaitsevat tosihyvät kengät, joten itse meen kyllä näillä merkeillä. Periaatteena on se, että maksan mieluummin kunnollisista kengistä nyt kuin rikon jalkani jollain vanhoilla halpistossuilla ja joudun polvileikkaukseen kolmevitosena... Nää on superit varsinkin attackissa ja stepissä, joissa suositellaan käytettävän juoksukenkää, mutta käytän kyllä samaa kenkää myös Combatissa ja kaikessa.
Ulkona juostessa mulla on käytössä mun vanhat treenilenkkarit, eli pikkuisen vanhempi Asicsen kenkä, malli Gel Nimbus 13, joka aikanaan valittiin vuoden parhaaksi juoksukengäksi. Mua houkutteli varmaankin eniten kengän nimi, Harry Potterillahan oli Nimbus-merkkinen luuta! Nää palveli hyvin monta vuotta aktiivikäytössä, mutta koska aktiiviliikkujan pitäisi vaihtaa kenkiä ihan yyber-usein, oli aika hankkia uudet, ja koska mulla ei ollut kunnollisia ulkolenkkareita, nää sai siitä uuden uran.
Tällä hetkellä meikkailukenkinä mua palvelee kesällä reilikengiksi hankitut Reebokin EasyTonet, alias pepunkiinteytyskengät. Noilla siis pitäisi olla jalkojen ja pepun lihaksia kiinteyttävä ja rasvaprosenttia alentava vaikutus :D Hankittiin se kuitenkin siksi (siskolla oli samanlaiset mutta valkoiset, mutta mä näytin niissä valkoisissa ihan ostarin Marketalta, joten onneksi löysin nää hienommat... niissä on kultareunus ja kaikkee!), että ne on NIIN MUKAVAT. Kuin tyynyjen päällä kävelisi kilometri toisensa jälkeen. Mulla taisi kuitenin olla ehkä 1/3 liian pieni koko, koska kengät JA kantapäät hietyi rikki jossain vaiheessa. Sen takia en niillä pysty juoksemaan, mutta miekkailukenkinä ne palvelee tosi oivasti, eikä ole ihan yhtä arvokkaat kun mun Asicset (varmaan heittäisin miekan nurkkaan ja kävisin nyrkein käsiksi vastustajaan jos joku tekisi mulle varvaspiston Asicset jalassa, eli näin lienee parempi). Nykyisin käytän näitä myös jos meen pelkästään jollekin ei-liikkuvalle tunnille (BodyPump, CXWorx,salitreeni...), säästäkseni ihania Asicsejani jonkin verran.
Kengät tosiaan kannattaa valita tarkkaan, koska huonoissa kengissä menee treeni toisensa jälkeen pieleen. Ainakin Intersportissa on tosi hyvä palvelu, jota kannattaa hyödyntää. Kannattaa myös tietää miten itse askeltaa, onko yli-tai alipronaatiota tai vastaavaa ja valita kenkä sen mukaan. Itselläni oli aikoinaan ylipronaatiota ja käytinkin jonkin aikaa tosivanhoissa halpislenkkareissani tukipohjallisia, mutta pronaatiokin lähti itsestään pois kun aloin käydä hierojalla. Tärkeää on myöskin muistaa, että kengät oikeasti kuluu käytössä, eli niitä pitää uusia! En ole alan ekspertti, mutta käsittääkseni samoilla kengillä ei pitäisi juosta paljonkaan enempää kuin n. 1000km, ja esim aktiivisesti (siis montamonta kertaa viikossa hötkyilevän, ei kerran viikossa steppitunnilla käyvän) ryhmäliikuntaa harrastavan pitäisi vaihtaa kenkää n. 6-12kk välein. Itselläni kyllä ihan rahallisistakin syistä nuo välit tuppaa venymään, mikä on tietysti harmillista.
Tärkeimmät ja rakkaimmat kenkäni ovat ne jotka näkyy tuossa blogin bannerikuvassa, Asicsen juoksulenkkarit mallia Gel Cumulus 13, jotka onnistuin löytämään puoleen hintaan Intersportista loppukesästä. Toi on sopivan kapea malli, joka tukee mun jalkaa hyvin, ilman että tarvitsee riuhtoa nauhoja ylimaallisen kireälle, kivan rullaavat ja kevyet. Asicset on tosijuoksijoiden suosimat, ja kyllä allekirjoitan niiden laadun itsekin. Myös Niken juoksukenkävalikoima on kai jees, mutta olen kuullut että niiden kengät on joillekin aika kapean mallisia. Muillakin varmasti on ihan hyviä kenkiä, mutta omat koipeni on itselleni sen verran rakkaat että ne ansaitsevat tosihyvät kengät, joten itse meen kyllä näillä merkeillä. Periaatteena on se, että maksan mieluummin kunnollisista kengistä nyt kuin rikon jalkani jollain vanhoilla halpistossuilla ja joudun polvileikkaukseen kolmevitosena... Nää on superit varsinkin attackissa ja stepissä, joissa suositellaan käytettävän juoksukenkää, mutta käytän kyllä samaa kenkää myös Combatissa ja kaikessa.
Ulkona juostessa mulla on käytössä mun vanhat treenilenkkarit, eli pikkuisen vanhempi Asicsen kenkä, malli Gel Nimbus 13, joka aikanaan valittiin vuoden parhaaksi juoksukengäksi. Mua houkutteli varmaankin eniten kengän nimi, Harry Potterillahan oli Nimbus-merkkinen luuta! Nää palveli hyvin monta vuotta aktiivikäytössä, mutta koska aktiiviliikkujan pitäisi vaihtaa kenkiä ihan yyber-usein, oli aika hankkia uudet, ja koska mulla ei ollut kunnollisia ulkolenkkareita, nää sai siitä uuden uran.
Tällä hetkellä meikkailukenkinä mua palvelee kesällä reilikengiksi hankitut Reebokin EasyTonet, alias pepunkiinteytyskengät. Noilla siis pitäisi olla jalkojen ja pepun lihaksia kiinteyttävä ja rasvaprosenttia alentava vaikutus :D Hankittiin se kuitenkin siksi (siskolla oli samanlaiset mutta valkoiset, mutta mä näytin niissä valkoisissa ihan ostarin Marketalta, joten onneksi löysin nää hienommat... niissä on kultareunus ja kaikkee!), että ne on NIIN MUKAVAT. Kuin tyynyjen päällä kävelisi kilometri toisensa jälkeen. Mulla taisi kuitenin olla ehkä 1/3 liian pieni koko, koska kengät JA kantapäät hietyi rikki jossain vaiheessa. Sen takia en niillä pysty juoksemaan, mutta miekkailukenkinä ne palvelee tosi oivasti, eikä ole ihan yhtä arvokkaat kun mun Asicset (varmaan heittäisin miekan nurkkaan ja kävisin nyrkein käsiksi vastustajaan jos joku tekisi mulle varvaspiston Asicset jalassa, eli näin lienee parempi). Nykyisin käytän näitä myös jos meen pelkästään jollekin ei-liikkuvalle tunnille (BodyPump, CXWorx,salitreeni...), säästäkseni ihania Asicsejani jonkin verran.
Kengät tosiaan kannattaa valita tarkkaan, koska huonoissa kengissä menee treeni toisensa jälkeen pieleen. Ainakin Intersportissa on tosi hyvä palvelu, jota kannattaa hyödyntää. Kannattaa myös tietää miten itse askeltaa, onko yli-tai alipronaatiota tai vastaavaa ja valita kenkä sen mukaan. Itselläni oli aikoinaan ylipronaatiota ja käytinkin jonkin aikaa tosivanhoissa halpislenkkareissani tukipohjallisia, mutta pronaatiokin lähti itsestään pois kun aloin käydä hierojalla. Tärkeää on myöskin muistaa, että kengät oikeasti kuluu käytössä, eli niitä pitää uusia! En ole alan ekspertti, mutta käsittääkseni samoilla kengillä ei pitäisi juosta paljonkaan enempää kuin n. 1000km, ja esim aktiivisesti (siis montamonta kertaa viikossa hötkyilevän, ei kerran viikossa steppitunnilla käyvän) ryhmäliikuntaa harrastavan pitäisi vaihtaa kenkää n. 6-12kk välein. Itselläni kyllä ihan rahallisistakin syistä nuo välit tuppaa venymään, mikä on tietysti harmillista.
Paluu ponivuosiin
Keskiviikkona matkasin Keravalle ratsastustunnille. Hevoslistasta kävin katsomassa, että olin saanut tunnille Nelsonin. Hetken mielessä kävi, että enpä ole tämän nimiseen hevoseen vielä törmännyt. Kävelin tallin käytävää pitkin ja luin hevosten nimiä karsinoiden ovista. Ei löytynyt oikeaa hevosta. Käännyin käytävällä ja katseeni osui ponikäytävällä nimikylttiin, jossa luki Nelson. Pilttuussa minua odotti rautias, iso ja hyvin syönyt poni! Hihittelin itsekseni laittaessani Nelsonia kuntoon. Kuolaimista päätellen poni tulisi kuitenkin olemaan reipas.
Maneesissa selvisi, että poniopettaja oli sairastunut, ja Essi oli joutunut keksimään poneille tekemistä. Aluksi meidän piti mennä koulua, ja aloitimmekin pohkeenväistöharjoituksilla lävistäjällä. Essi ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun meillä kerrankin oli koko maneesi käytössä, joten päästiin lopuksi hyppäämään. Nelson oli kaiken kaikkiaan oikein hauska, reipas ja vahva poni. Hypätessä piti olla todella tarkkana, ettei päästänyt tuntumaa yhtään liian löysälle, ja päätä sai tosissaan pitää ylhäällä. Tämä tunti oli oikea hyvän mielen tunti, vielä nyt aamullakin hymyilyttää! Nelson oli oikein positiivinen yllätys, ja oli kiva mennä pitkästä aikaa ponilla :)
Maneesissa selvisi, että poniopettaja oli sairastunut, ja Essi oli joutunut keksimään poneille tekemistä. Aluksi meidän piti mennä koulua, ja aloitimmekin pohkeenväistöharjoituksilla lävistäjällä. Essi ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun meillä kerrankin oli koko maneesi käytössä, joten päästiin lopuksi hyppäämään. Nelson oli kaiken kaikkiaan oikein hauska, reipas ja vahva poni. Hypätessä piti olla todella tarkkana, ettei päästänyt tuntumaa yhtään liian löysälle, ja päätä sai tosissaan pitää ylhäällä. Tämä tunti oli oikea hyvän mielen tunti, vielä nyt aamullakin hymyilyttää! Nelson oli oikein positiivinen yllätys, ja oli kiva mennä pitkästä aikaa ponilla :)
maanantai 4. helmikuuta 2013
Viikon treenit: edistyneiden ryhmään!
Taas yksi treeniviikko takana ja uutta kohti! Aika monta tuntia on liikkuessa vierähtänyt:
Tämän viikon mieleenpainuvin urheiluelämys sattui sunnuntain uintitreeneihin, joissa päästiin ensimmäistä kertaa kisailemaan ja saatiin itsellemme pohja-ajat, joita nyt voi sitten lähteä parantelemaan. Tällä kertaa se olin minä joka oli tosi heikossa hapessa uintitreeneissä, onneksi uitiin paljon ilman jalkoja niin ei hengästyttänyt yhtä paljon kun ei käytä niitä kehon isoimpia lihaksia :) Ilman jalkoja uinnin tarkoituksena on parantaa käsien liikeratoja ja voimankäyttöä, ja näihin siis keskityttiin. Lopuksi tehtiin muutamat hypyt, ja onnistuin parantamaan hyppyjäni tosi paljon, niin etten enää mene ihan pohjaan asti vaan liike suuntautuu enemmän eteenpäin ja voitan siinä paljon aikaa. Ponnistusvoimaa! Sitten otettiin vielä kaksintaistelu-kisa, eli uitiin vierekkäisillä radoilla ja valmentaja otti aikaa. Oma aikani oli 52,8, meidän tasoryhmän pohja-aika :) Tiedostan kuitenkin, että noin kovaa en jaksaisi uida 200m, mutta silti ihan rohkaisevaa että 50m menee tässä vaiheessa alle minuutin ja vielä noin heikossa kunnossa kuin olin. Ensi viikolla saadaan siirtyä edistyneempien uintiryhmään!
Tämän viikon mieleenpainuvin urheiluelämys sattui sunnuntain uintitreeneihin, joissa päästiin ensimmäistä kertaa kisailemaan ja saatiin itsellemme pohja-ajat, joita nyt voi sitten lähteä parantelemaan. Tällä kertaa se olin minä joka oli tosi heikossa hapessa uintitreeneissä, onneksi uitiin paljon ilman jalkoja niin ei hengästyttänyt yhtä paljon kun ei käytä niitä kehon isoimpia lihaksia :) Ilman jalkoja uinnin tarkoituksena on parantaa käsien liikeratoja ja voimankäyttöä, ja näihin siis keskityttiin. Lopuksi tehtiin muutamat hypyt, ja onnistuin parantamaan hyppyjäni tosi paljon, niin etten enää mene ihan pohjaan asti vaan liike suuntautuu enemmän eteenpäin ja voitan siinä paljon aikaa. Ponnistusvoimaa! Sitten otettiin vielä kaksintaistelu-kisa, eli uitiin vierekkäisillä radoilla ja valmentaja otti aikaa. Oma aikani oli 52,8, meidän tasoryhmän pohja-aika :) Tiedostan kuitenkin, että noin kovaa en jaksaisi uida 200m, mutta silti ihan rohkaisevaa että 50m menee tässä vaiheessa alle minuutin ja vielä noin heikossa kunnossa kuin olin. Ensi viikolla saadaan siirtyä edistyneempien uintiryhmään!
lauantai 2. helmikuuta 2013
Ansku kokkaa: Teriyakilohi
Ruoanlaitto on iso osa arkeani. En pahemmin ajattele, mitä suuhuni laitan, vaan periaatteeni on, että syön silloin, kun minulla on nälkä ja syön sellaista ruokaa, josta pidän. Olen saanut pidettyä uuden vuoden lupauksestani kiinni, ja käyn joka maanantai ostamassa eväät koko viikolle töihin, joten kahden aikaan on tullut syötyä järkevästi terveellinen välipala. Hesari vastasi tarpeeseen omalta osaltaan, ja siitä innostuneena olen muutaman kerran testannut ja muokannut tätä reseptiä, ja hyväksi havainnut:
2-3 annosta
400 g lohifileetä
vehnäjauhoja
Paistamiseen:
öljyä
Teriyakikastike:
1 dl teriyakikastiketta
3 rkl vettä
2 rkl miriniä eli makeaa riisiviiniä
2 rkl fariinisokeria
1 rkl raastettua inkivääriä
1 ruukku hienonnettua korianteria
(ripaus suolaa)
Lisäksi:
1 pieni parsakaali
1 rs (175–200 g) salaattisekoitusta
kirsikkatomaatteja
1 persimon
Cashew-pähkinöitä
- Leikkaa lohifilee noin puolen sentin paksuisiksi, 3-4 sentin kokoisiksi kuutioiksi. Pyörittele kalapalat vehnäjauhoissa.
- Sekoita teriyakikastikkeen ainekset keskenään kulhossa korianteria lukuun ottamatta.
- Puhdista parsakaali, irrota nuput ja leikkaa varsi viipaleiksi. Kypsennä keittämällä tai höyryttämällä viitisen minuuttia.
- Paista lohiviipaleita kuumalla pannulla öljyssä puoli minuuttia molemmin puolin. Lisää joukkoon teriyakikastike. Kiehauta ja anna hautua hiljalleen poristen viitisen minuuttia. Lisää joukkoon hienonnettu korianteri.
- Aseta lautasille salaattia, kirsikkatomaatteja, pähkinöitä ja persimoneja. Sekoita parsakaalit ja lohikuutiot keskenään.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Viikon hauskat
Sunnuntaina oli niin paljon asiaa, että jäi viikon parhaat viisiottelunaurut raportoimatta. Pää edellä hyppyjä harjoitellessa oltiin jo edetty siihen pisteeseen, että piti hypätä yksitellen korokkeelta ja jatkaa uiden yksi altaanmitta ja kävellä takaisin. Jäätiin jonossa melko hännille, ja vuoroaan taisi olla odottamassa enää Ansku, minä ja joku muu siinä vaiheessa kun Jessica kiipesi korokkeelle. Jessica tsemppasi täysillä aikomuksenaan parantaa tekniikkaansa ja asettautui hyvään hyppyasentoon, jota uimaopettaja vielä hienosääti. Yhtäkkiä kuitenkin Jessica horjahti vähän eteenpäin kykkimisasennossa, ehti sanoa wow, WOW ja räpiköidä villisti käsillään ennen kuin molskahti hallitsemattomasti altaaseen :D Siinä vaiheessa me naurettiin niin kovasti että hyvä kun ei itse tiputtu altaaseen perässä... sen jälkeen keskittymiseen piti tosissaan keskittyä! Sääli ettei sitä saatu videolle (olisikohan niillä Pirkkolassa jotku piilokamerat?!), se olisi nimittäin ollut takuuvarma Youtube-hitti, sen verran komedia-ainesta siinä oli...
Muutenkin uimatreeneissä päästiin hihittelemään toisillemme ja valmentajan hauskoille sutkautuksille, jotka joskus enemmän ja joskus vähemmän tietoisesti osuvat juuri oikeaan paikkaan. Tällä kertaa yksi ryhmäläinen oli hallilla melko jäätävässä krapulassa, jonka kaikki tiesivät paitsi oletettavasti valmentaja. Harjoiteltiin uintia harvoilla käsivedoilla, ja kommenttikierroksella valmentaja ihmetteli miksei kyseisen henkilön hengitys oikein suju ja totesi tälle krapulaeläimelle että "sinä näytät väsyneeltä!". Auts! :D
Keskiviikon psyykkinen harjoitus-luennolla puolestaan päästiin taas Jessican kanssa pokanpitelemisharjoituksiin siinä vaiheessa kun oli aika esittää kysymyksiä, ja yksi ampuja on ihan rikki sellaisesta tilanteesta kun kisoissa ampuu hyvää kymppisarjaa ja sitten ampuukin yhtäkkiä kasin, "joka on siinä tilanteessa ihan täysi katastrofi!". Jessica ja minä katsottiin toisiamme ja ajateltiin samaa asiaa: "mä oon ihan riemuissani kun ammun kasin!". Voi ampujapoikaparkaa, ei oo silläkään helppoa kun kasi on ihan täys katari.
Kuva täältä |
Keskiviikon psyykkinen harjoitus-luennolla puolestaan päästiin taas Jessican kanssa pokanpitelemisharjoituksiin siinä vaiheessa kun oli aika esittää kysymyksiä, ja yksi ampuja on ihan rikki sellaisesta tilanteesta kun kisoissa ampuu hyvää kymppisarjaa ja sitten ampuukin yhtäkkiä kasin, "joka on siinä tilanteessa ihan täysi katastrofi!". Jessica ja minä katsottiin toisiamme ja ajateltiin samaa asiaa: "mä oon ihan riemuissani kun ammun kasin!". Voi ampujapoikaparkaa, ei oo silläkään helppoa kun kasi on ihan täys katari.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)