perjantai 28. kesäkuuta 2013

Motivaation sietämätön puute

Olen siinä pisteessä, että tarvitsisin jonkun raahaamaan mut kotoa treeneihin tähän tapaan:

Kuva: whatshouldbetchescallme.tumblr.com

Saskia on yrittänyt jo virtuaalista facebook-chat raahausta, tuloksetta. Helteessä aivan liian painavan miekkailukassin raahaminen julkisilla 50 minuuttia per suunta, jotta pääsee hikoilemaan tuskaisen kuumiin miekkailutreeneihin ilmastoimattomalle kisikselle ei jotenkin houkuta. Tuntuukin siltä, että tässä kohtaa olisi järkevämpää miettiä sellaisia kivoja kesäisiä ulkolajeja, joita oikeasti haluaa treenata, eikä yrittää pakottaa itseä sellaisen liikunnan ääreen, joka ei juuri nyt motivoi ollenkaan. Joka kerta kun skippaan treenit, poden huonoa omatuntoa. Nimittäin ratsastuskamojen raahaaminen Espoosta Keravalle ja takaisin julkisilla 1,5 tuntia suuntaan ei tunnu yhtään niin vastenmieliseltä ajatukselta :D

Viikonlopun tavoite: yksi juoksulenkki, yksi pyöräilylenkki ja Steven lihaskuntoharjoitukset ainakin kerran. Jostain sitä on taas aloitettava...



keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Penkkiurheilua

Tiedätte jo, että rakastan urheilla ja liikkua. Nyt seuraa tunnustus: rakastan myös penkkiurheilua. Viime kesä oli ihanaa aikaa, kun oli sekä yleisurheilun koti-EM:ät että olympialaiset! Tänä vuonna ei ole ihan yhtä hieno kattaus, mutta tämän tästä löydän itseni zoomailemasta telkku.comista Greyn Anatomian uusintojen sijaan Ylen urheilutarjontaa. Esimerkiksi kipeänä ollessa voi virittäytä urheilutunnelmiin penkkiurheilun kautta.

Aina olympialaisten aikaan menen ihan sekaisin, ja katson yömyöhään jotain ihan ihme lajeja, kuten koskimelontaa tai kelkkailua, vain koska olympiahuuma on niin tarttuvaa. Jostain syystä joukkuepelit eivät niin innosta, näissä vedän rajan lätkän MM-kisoihin (kesä on siksikin hienoa aikaa, että silloin Suomi harrastaa ja seuraa muutakin urheilua kuin kiekkoilua). Yleisurheilua sen sijaan jaksan seurata vaikka tuntikaupalla, ja saada kylmiä väreitä siitä että joku 16v poika josta en ole ennen kuullutkaan, heittää keihästä pidemmälle kuin koskaan ennen elämässään, ja antaa näin tulevaisuuden toivoa suomen urheilukansalle.
Ja onhan tässäkin kieltämättä puolensa ;) Kuva täältä. (Miksi toi toimitsija/mikälie tuijottaa niin häiritsevästi?!)
Myönnän, etten todellakaan ole kovin asiantunteva katsoja, tiedän juuri ja juuri lajien huiput enkä juurikaan sen enempää, mutta on vaan niin hienoa seurata kuinka ihmiset yrittävät parastaan ja ylittävät itseään. Digiboksiltani löytyy vieläkin nauhoituksia viime kesältä Lontoon olympialaisista, ja esim. kisojen koostetta en kertakaikkiaan henno poistaa, vaan säästin sen siltä varalta että joskus tulee itselle motivaatiokriisi: puoli tuntia olympiavoittoja parantaa tämän kriisin ihan taatusti!

Twitterissä seuraan Usain Boltin lisäksi ja Edwina Alexanderin lisäksi maamme urheilijatähtiä ja niiden keskinäisiä keskusteluja, ja olen ihan fiilareissa siitä, että olen mukamas hivenen lähempänä idoleitani (hei, things could be worse, voisin fanittaa Justin Bieberiä). Yle.fi/sport löytyy tiuhaan käydyistä sivuistani, ja lempiblogejani ovat ne, joita kirjoittavat raivorehelliset kilpaurheilijat fitnesstyttöjen sijaan. Urheilu on parasta maailmassa, kaikissa muodoissaan!
Kuva täältä.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Peruskuntoa ja juhannusta

Viime viikolla pääsin jo treenin makuun alkuviikosta, jolloin reippailin urakalla enimmäkseen lihaskunnon parissa. Maanantaina kävin myös pikaisilla opareilla, mikä oli tosi kivaa parin viikon tauon jälkeen! Keskiviikkona olin jo suunnitellut meneväni attackiin, mutta onnistuin olemaan järkevä ja jättää sen välistä eli mennä pelkkään pumppiin. Jos vielä sunnuntaina on ollut ihan raatona kuumeilun jäljiltä niin ei kahden päivän jälkeen varmastikaan kannata lähteä ottamaan maksimeja itsestään irti... niinpä kiltisti otin päikkärit ja harrastin sitten matalamman sykkeen liikuntaa rautaa nostaen ja stepperillä polkien. Maltin kanssa on näköjään tapahtunut parannusta, pointisit itselleni siitä! Lisäpointsit saan vielä siitä, että jaksoin tehdä huolellisia jälkiverryttelyjä kaikkien treenien jälkeen :)
Matkalla juhannustansseihin!
Loppuviikko menikin sitten ihan samalla lailla kuin Anskun edelliset 1½kuukautta, minkäänlaista ryhtiliikettä ei saatu aikaan. Viikonlopun urheilusuoritukseista vastasivat mökkiolympialalaiset, jossa pojat hävisi meille kaikki nopeuslajit, etenkin soutu kulki mainiosti! Valitettavasti erittäin tiukka mölkkymatsi ja epäonninen halko koituivat meidän kohtaloksi, joten jouduttiin luovuttamaan pokaali toiselle joukkueelle. Perjantai-iltana poljettiin myöskin tansseihin, jossa pistettiin jalalla koreasti. Loppuaika vietettiin sitten massakautta ja paranneltiin rusketusta, mutta nyt on kalenteriin kirjattu roimasti treenejä tälle viikolle!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Juhannusfiilistelyä ja ryhtiliike elämään!

On tultu siihen pisteeseen, että en enää muista, milloin viimeksi kävin muissa treeneissä kuin ratsastamassa. Viimeinen kuukausi, 1,5 kuukautta on mennyt hujauksessa silmien ohi. Siinä kaiken kiireen keskellä olen juhlinut maailman ihanimmat häät ja  minusta on tullut vaimo, viettänyt ystäväni polttareita, perehtynyt vauhdilla uuteen työhön ja siinä sivussa toiminut kahteen otteeseen muuttoapuna. Olen keskittynyt treenaamaan lähinnä vatsalaukkuni kasvattamista, sillä häistä jäi ihan vaan pikkusen karkkia yli :)

Joka viikonloppu olen todennut, että nyt, ryhtiä elämään nainen, ensi viikolla menet treenaamaan! Ja sitten se ensi viikko tulee, ja menee... Olen päättänyt, että juhannuksena Saskia saa luvan raahata minut lenkille, teemme lihaskuntoharjoituksia ja palaan takaisin urheilijaelämän pariin. Ainakin toiveikkaasti pakkasin treenikamat kukkamekon kanssa samaan kassiin. Sosiaalinen paine on saanut minut ennenkin toimimaan kovin tehokkaasti. Treenaamisen lisäksi aion levätä kunnolla. Nukkua joka päivä päikkärit Penny kainalossa.

Ihanaa, aurinkoista juhannusta!

Tunnelmia viime vuoden juhannukselta, tänä vuonna toivottavasti tähän kuvasarjaan lisätään vielä juoksukengät :D

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kuumeilua ja chillailua

Viime viikosta ei ole paljonkaan sanomista. Maanantaina luulin tunnolliseen tapaani olevani vain väsynyt viikonlopun riennoista, ja suunnittelin huimia aamutreenejä tiistaiksi kun maanantain miekkailut jäi väliin sitkeän päänsäryn takia. Tiistaiaamuna treeniin lähtö kuitenkin maistui puulta, joten lykkäsin ja lykkäsin sitä, ja kun lopulta sain itseni sängystä ylös, totesin että olo on vähän hutera. Onneksi tässä vaiheessa älysin lykätä kuumemittarin kainaloon, ja mittarin lukemat pompahtivatkin sitten vähän turhan lähelle kolmeakahdeksaa... Whoops! Päivän aikan kuume vielä siitäkin nousi, enkä kyllä muista milloin olisin ollut niin kipeä.

Työmatkapyöräilyn huppuhetki! "Poljin tänne ylös asti korkealle sillalle ja kaikki noi laiskurit vaan kulkee autolla! Olen superreipas!" Aamuruhkan aikaan tossa on sitten aika paljon enemmän autoja...

Loppuviikko menikin sitten sairastaessa, kun päätin kerrankin olla viisas ja ottaa megarauhallisesti kunnes olen täysin terve. Liikuntamäärät jäivät kyllä ennätyksellisen alhaisiksi: maanantain työmatkapyöräily ja lauantain hevosen ulkoilutus, siinä se, loppuaika sohvalla maaten (seuraa piti Gleen kakkoskausi :)). Josko tällä viikolla uskaltaisi jo varovasti aloitella liikkumista, juhannus kuitenkin pilaa sen verran treeniakatauluja että voin samantien lakata treenimääristä stressaamisen ja keskittyä nauttimaan kesästä :)

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Minäkin, Brutuksesi: banaanipannarit

Kuten olette kuuleet ja ehkä huomanneetkin, niin inhoan ruoanlaittoa. Laitan ruokaa vain, koska kukaan muukaan ei sitä minulle tee ja on pakko syödä. Kun taannoin sitten kuulin bloggosfäärissä kulovalkean tavoin levinneestä kohureseptistä, jopa minäkin vähän innostuin. Kaksi raaka-ainetta! Maailman helpoin! Hyvää! Terveellistä! Taikuutta! Liian hyvää ollakseen totta? Lopulta päätin koettaa tätä supersimppeliä urheilijaherkkua, ja joudun yhtymään ylistykseen: maailman helpoin kokkaus (helpompaa kuin voikkarin teko, verrattavissa pelkkään rahkapurkin avaamiseen), ja on hyvää, eikä tule paha mieli herkuttelusta. Halutessaan päälle voi vielä lykätä marjoja tai jotain, itse halusin lisukkeeksi vielä lasin maitoa. Namnamnam!
Jostain syystä kuva käyttäytyy oudosti... mutta kyllä siitä silti näkee mitä söin!
Resepti löytyy miljoonan muun blogin lisäksi täältä. Saman kirjoittajan toisesta blogista olen tainnut pihistää otsikonkin etuliitteen, tosin siinä yhteydessä taisi olla kyse lenkkareiden käytöstä, mikä on mulla melkolailla myöhäistä...

Sellainen varoituksen sana muuten vielä, että näiden paistuminen on ehkä epädramaattisinta mitä olen koskaan kokenut. Ehkä näin on vain omalla pannullani ja liedelläni, mutta kun taikinan kaataa pannuun, se ei pidä mitään ääntä tai muutenkaan muutu, kunnes se vain on valmis. Etkä voi itse vaikuttaa asiaan oikeastaan mitenkään. Kuinka voimaton olo siitä tuleekaan! Jos on yhtä kärsimätön kuin minä odotellessan taikinan kiinteytymistä pannulla, voi kaapia päältä viimeiset pehmeät omaan suuhun jo tässä vaiheessa. Vaikka ajatus raa'an kananmunan syömisestä onkin melko etovaa (mieleen tulee yläasteen kehonrakennusta aikoinaan harrastanut bilsanope ja sen protskusheikit nimeltään Hulken i Burken), on taikina yllättävän hyvää.

torstai 13. kesäkuuta 2013

"Who will have the speed, skill and stamina?"

Satuin löytämään Youtubesta niin erinomaisen informatiivisen videon, että ajattelin jakaa sen tänne. Siispä, tässä nykyaikainen viisiottelu pähkinänkuoressa:


Tosin juoksuammunta on siis uudistettu tuon jälkeen nopeatempoisemmaksi (juoksu 4x800m, 4x ammunassa aikaa vain 50 sek), mutta kokonaisuudesta saa tästä klipistä hyvän käsityksen!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ice poweria ja häähumua

Viime viikon treenimäärät jäivät sellaisiksi, että sain tänään aamulla HeiaHeiasta sen ärsyttävän kannustavan viestin:

You exercised 13 times, a total of 11 hours 25 minutes
That is 76% of your weekly target - good job, but try to push a bit harder this week!

Vaikka kuinka yritin alkuviikosta kiriä treenimääriä kasaan, niin kun loppuviikkoon jäi kaksi kokonaista välipäivää, niin ei voi mitään. Alkuviikon treenit olivatkin sen verran tiukkoja, että auttelin jalkoja vähän Ice Powerin avulla, mikä tuntui ihan mielettömän hyvältä lämpimänä kesäiltana nukkumaan käydessä. Vaikka tiistai-illan combatissa tuntui tapahtuvan takareidelle jotain ihmeellistä ja se kipuili jonkin verran, auttoi Ice Power niin paljon ettei seuraavana päivänä mitään ongelmaa. Ihmeaine! Niinpä hölväsin sitä jalkoihin kauttaaltaan myös keskiviikkoiltana, lisääntyneet juoksumäärät tuntuvat nimittäin jonkin verran myös penikoissa ja oikeassa akillesjänteessä, ei kuitenkaan mitään hälyttävää.


Loppuviikosta oli kuitenkin priorisoitava duuneja, ja kesän kohokohtaa, nimittäin rakkaan Anskun häitä! Ja vaikka näin itsekin järjestelyihin osallistuneena sanonkin, niin oli kyllä ihan maailman ihanin päivä, kaikki oli ihan täydellistä!! Kaunis morsian, hyvät järjestelyt, mahtava bändi... hyvät bileet! Olin optimistisesti (vai pessimistisesti bileiden hauskuuden arvioineena?) suunnitellut sunnuntaille uintitreenejä, mutta ne treenit jäivät kyllä käymättä, kun sunnuntai meni erittäin rauhallisissa merkeissä häähumusta elpymiseen...

ps. Vaikka syy olikin hyvä, niin oli kyllä silti pienen identiteettikriisin paikka skipata ratsastustunti manikyyrin takia!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Epäurheilijaelämää ja maastoesteitä

Viimeiset viikot ovat kuluneet ihan kaikessa muussa kuin urheilun parissa. Ensin vaivasivat pohjekivut. Niistä päästiin levolla ja parilla hierontakäsittelyllä. Kun vihdoin tuntui siltä, että nyt pystyn taas palaamaan treeneihin, sairastuin flunssaan ja kisat menivät sivu suun. Super tylsää. Flunssan paratelussa menikin sitten lähemmäs puolitoista viikkoa, ennen kuin olo oli taas normaali. Viimeisinä viikkoina olen käynyt ratsastustunneilla, muutaman kerran BodyBalancessa ja Pennyn kanssa lenkeillä. Aikaa on vienyt lauantaina edessä olevat juhlat, nimittäin häät! Häävalmisteluihin menee näin h-hetkellä kovasti aikaa, ja uusi työ on osaltaan vienyt energiaa. Kun häät saadaan juhlittua, on aika ottaa itseä kiinni niskasta ja palata normaaliin urheilijaelämään. Hieman hirvittää, että miten kovan työn sitä joutuu tekemään, että saa taas kunnon nostettua. Ja millä löytää treenimotivaation, kun ohjatut treenit jäävät ainakin osin kesätauolle.

Keskiviikkona Keravalla ratsastustunnilla päästiin hyppäämään maastoesteitä! Tavoitteeni oli, että en tipu, enkä ainakaan murra yhtään raajaa. Morsian käsi kipsissä ei ehkä ole se esteettisin näky. Tavoite toteutui, ja ensimmäinen kunnon kosketus maastoesteisiin oli mielettömän hauska! Sain tunnin Merlotin, jonka kanssa tiesin haasteeksi tulevan liiallinen etupainoisuus. Vaikka tein kaikkeni, että olisin saanut hevosen ratsastettua ryhdikkäämmäksi, muutamalle esteelle se pääsi valumaan liian etupainoiseksi. Toisaalta saatiin muutama todella hyväkin pätkä, lennokasta, rytmikästä laukkaa ja hyviä hyppyjä. Lämpimässä kesäillassa auringon paistaessa ei voinut kuin hymyillä! Vietiin lopuksi tyytyväiset hevoset yöksi laitumelle.

Ariane ja Merlot

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Syväluotaavampi kisaraportti

Nyt on kisasta ehtinyt kulua vähän aikaa, ja mielessä ei enää ole pelkästään ne päällimmäiset tuntemukset. Niinpä totesin, että voisi olla itselleni hyödyllistä ja teille mielenkiintoista raportoida vähän syvällisemmin eri lajeista. Kokonaistulokseni oli siis ensimmäisessä kokonaisessa viisiottelussani 2653, eli siinä on nyt sitten pohjat joita lähdetään parantamaan. Varoitus maratonpostauksesta!

Ratsastus
Paras lajini, mikä tuli nyt todistettua. Oli kiva saada huomata, että olen edes yhdessä lajissa ihan oikeasti ihan kansainvälisellä tasolla! Kuulemma kevään maailmancuppien radat ovat olleet aikalailla nousevia, eli vasta loppuradasta on ollut muutama 120cm hyppy. Jos siis pystyn nyt hyppäämään kokonaisen 110cm-radan, ei mc-tasoisen radankaan pitäisi olla minulle yhtään sen enmpää ylitsepääsemätön kuin muillekaan, viisiottelijoiden joukossa kun riittää myös melkolailla ratsastustaidotonta porukkaa. Viisiottelussa ratsastus on kuitenkin myös tuurilaji, arvonnassa kun voi saada hevosen jolla on juuri silloin huono päivä tai mitä tahansa voi sattua, ja tuloksena olla nolla pistettä. Tällä kertaa oma tulokseni oli sen 1160 pistettä, minkä saa yhdellä pudotuksella. Nollarata on 1200 pisteen arvoinen.
Minä ja Konrad vauhdissa, tässä vaiheessa vielä verkataan vähän matalammilla esteillä. Kuva Kirsi Yrjölä.
Miekkailu
Alan pikkuhiljaa käsittää, kuinka psyykkinen laji miekkailu on. Itseensä pitää uskoa ja joka pistoon keskittyä täysillä. Itselläni menee helposti siihen, että "en mä nyt kuitenkaan tolta voi mitään pistoja saada kun se on niin hyvä, niin hoidetaan tämä nyt äkkiä pois alta vaan", mistä pitää ehdottomasti päästä eroon.  Kisatulokseni oli 625 pistettä, eli lähempänä tonnia kuin nollaa, mikä sentään on positiivista. Miekkailu on kuitenkin piteytyksessä niin painotettu laji, että siinä ei kerta kaikkiaan olisi varaa olla huono. Sitä pitää siis ei vain ylläpitää, vaan myös kehittää, ellei SM:issä mieli jäädä ihan joukon hännille. Arvatkaa vaan kuinka paljon hotsittaa mennä sisätiloihin kiskomaan kuumat miekkailukamppeet päälle ja ottaa turpiinsa, kun ulkona paistaa aurinko... Miekkailussa kisapäivänä on tosi tärkeää ylläpitää nestetasapainoa, koska miekkailukamat päällä hikoilee ihan mielettömästi, ja olenkin molemmissa kisoissa suosiolla kitannut veden lisäksi urheilujuomaa, mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta.

Uinti
Uinnissa tulokseni oli 3.37.9, mistä sain 184 pistettä. Maaliskuusta aikani parani 12sek, eli 3sek/50m. Tyytyväinen siis pitää olla, mutta kyllähän sitä on lujempaakin päästävä. 1000 pistettä tienaa ajalla 2.30, eli matkaa on. Uinnissa on siis loppupeleissä melko vaikeaa kerätä paljon pisteitä, vaikka onkin sellainen olo, että tässä lajissa olen kehittynyt ehkä eniten ja saatan olla edes hippusen verran edellä muita samantasoisisa ottelijoita. Itse sanoisin, että uintikuntoani pitää parantaa huomattavasti, jotta voi harventaa hengitysväliä, jaksaa potkia kovempaa ja hyödyntää altaan päädyistä liu'ut, kun ei ole niin kiire pintaan hengittämään. Myös kuperkeikkakäännökseni pitäisi saada nopeammiksi. Nyt toivon, etten taas onnistu pilaamaan tekniikkaani, kun uin yksinäni kesällä, mutta onneksi tekniikka on kyllä huomattavasti vakaammalla pohjalla nyt kuin jouluna. Uinti on kyllä tällä hetkellä mieluisaa, koska se tuntuu kulkevan suht hyvin, eli ei kuin treeniä lisää!

Juoksuammunta
Paremmin olisi ammuttava ja kovempaa juostava, mitä sitä kaunistelemaan. Aikani oli 18.49, jolla sain tulokseksi 684 pistettä. Tietysti olen iloinen siitä, että pistemäärä on tässäkin lajissa lähempänä tonnia kuin nollaa, mutta onhan siinä vielä parannettavaa. Kovempaa en vaan päässyt, mutta sentään edelleni pääsi omassa lähdössäni vain maajoukkuetyttö ja pitkäjalkainen mies, ja taakse jäivät ryhmäkavereiden lisäksi myös kisojen ulkomaanvahvistus.. Kesän aikana ampuminen jää vähiin, mutta juoksua pitäisi kehittää sekä tekniikkatreenien että kehon kevenemisen ja kunnon kohotuksen myötä... Huhhuh. Taas valkeni kisapäivänä lajista uusia ulottuvuuksia, vaikka kuntoni onkin hyvä ja olen tottunut revittelemään maksimeja, niin on ihan eri asia ylläpitää ne korkeat sykkeet tuon yli 18 minuuttia (se hetken pysähtyminen ampumapaikalla ei paljon lohduta), kuin rakentaa ne huippuun n. 20min aikana, kuten ryhmäliikunnassa. Tässä vaadittiin jo aikalailla mielenlujuutta ylläpitämään juoksuvauhtia kun tuntui että keuhkot räjähtää enkä pysty hengittämään:D Eli kai sitä mielenlujuuttakin pitäisi harjoittaa...
Valonnopea Dagny :) Tiivis tunnelma ampumapaikalla lähdössä.
Kisahermot, fyysisyys ja muu
Kisapäivänä meni ihan mielettömästi energiaa pelkkään jännitykseen. Normaalilajeissa on se yksi tai ehkä kaksi suoritusta, minkä jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja mennä kotiin syömään ja lepäämään. Meidän lajissa kuitenkin kisapäivä jatkuu jatkumistaan, ja jokaisessa lajissa pitäisi saada itsestään ihan kaikki irti. Vaikka usein tuleekin treenattua monta lajia päivässä, sisäistin itse oikeastaan vasta nyt, että on ihan eri asia treenata kuin suorittaa omat maksimit kaikissa lajeissa samana päivänä. Kaiken fyysisyyden lisäksi vielä jännitys, logistiikka ja muu henkinen rasitus päälle, niin kisapäivän jälkeen on melkoinen väsy! Tankkausta siis pitää vielä vähän harjoitella, nyt tuntui siltä että kropassa olisi saanut olla vähän lisää energiaa, ja söin kisapäivän aikana ehkä vähän liikaa, ei ole mukavaa kun ruokaa on vatsassa muttei lihaksissa. Kisatilannetta pyrin myöskin treenamaan  käymällä kisailemassa näissä kaikenmaailman kissanristiäisissä kuten Hyvinkään hölkkä ja Helsinki City Triathlon. Harjoitus tekee mestarin!

Oli sääli, että juuri kukaan muu meidän ryhmäläinen ei kisannut kaikkia lajeja/samoilla pituuksilla, olisi ollut kiva harrastaa vähän tervehenkistä kilpailua ja saada vertailukohtia siitä kuinka ollaan edistytty. Ihan ehdottomasti plussaa on jo se, että sain kaikissa lajeissa pisteitä, enkä suinkaan edes ollut kovin lähellä nollaa! Kuten joskus lajiin tutustuessa jostain luin, mutta on kai jäänyt tänne raportoimatta, niin viisiottelun läpiviemistä pidetään jo aika kovana suorituksena (/hullujen puuhana :D), ja vaikka yksi laji olikin eri päivänä, sisäistän tuon sanoman nyt entistä kirkkaammin. Ei ole heikoimpien hommaa tämä viisiottelu!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Palautumista ja kesäpäivää

Viikko alkoi aikalailla hyytyneissä merkeissä kisojen jäljiltä. Kävin maanantaina kisiksellä kevyesti, ja sen jälkeen hierojan pöydälle. Kuulemma lihakset vaikuttivat väsyneiltä... No surprises there! Selän vasen puoli oli aikalailla jumissa, hierojaa nauratti että sai siitä hyvän alkulämmittelyn omaan futispeliinsä kun runnoi mun lihaksia auki. Tiistaina pidin vapaapäivän, mikä oli kyllä varsin paikallaan.

Viikko oli kyllä erittäin heikko viisiottelutreenien kannalta. Ehdin uimaan vaan yhden kerran ja miekkailut jäi minimiin (nopeat oparit parina päivänä) muiden kiireiden takia. No, nyt on taas aikaa seuraaviin kisoihin...

Viikonloppuna kirin vähän viikon liikuntamääriä kiinni, tosin sunnuntaina panostin rusketukseeni uintitreenien sijaan, kun oli ainut päivä jolloin voin ruskettua ennen ensi lauantaina koittavia Anskun häitä :) Melko ylpeä olen silti siitä, että sain itseni lähtemään lenkille illalla, ja vielä ylpeämpi siitä, että ensimmäistä kertaa oikeasti hyödynsin sykemittaria ja pidin huolta siitä, että syke pysyi matalalla koko lenkin ajan. Edellisenä iltana kun oli kuitenkin tullut vähän valkkaria nautittua, niin en rohjennut lähteä revittelemään, ja tuollainen sykekontrolli tuntui oikeasti hyödylliseltä ja järkevältä.