Ensimmäinen ylitys!

Edellisestä kerrasta oli yhdeksän vuotta. Perhoset vatsanpohjassa kutittelivat ihan pikkaisen, kun jäin bussista pois ja kävelin talliin katsomaan, millä hevosella olen tunnille menossa. Hevoseksi minulle oli laitettu Konrad. Konrad oli karsinassa oikein lupsakka ja leppoisa tapaus, jonka alahuuli väpätti, kun kumisualla rapsutti etujalkojen välistä. Heti alusta alkaen Konrad liikkui eteenpäin mielellään ja reippaasti, ensimmäiset raviaskeleet olivat yllätys, aikamoisen pomputtava askel. Onneksi mentiin kevyen istunnan harjoituksia... Laukka oli ihan miellyttävä istua ja koko alkuverryttelyn ajan Konrad liikkui mielellään itse eteenpäin. Itselleni olen ottanut treeniksi kädet. Käteni nimittäin tuppaavat laskeutumaan liian alas (etenkin vasen) ja ulko-ohjan tuki jää herkästi olemattomaksi. Tänään tunnilla tajusin oikeastaan sen, että ratsastan aivan liian vahvasti sisäpuolen avuilla ja ulkoavut jäävät ihan retuperälle. Mistähän tämäkin on oikein tullut. Nyt kuitenkin olen itse tämän asian kanssa skarppina ja pyrin keskittymään ulkoapuihin ja käsiin.

Konrad kesälookissa - kuva keravanratsastuskoulu.fi

Paljon oivalluksia siis tuli jo pelkästään alkuverkan aikana. Hyppäämäänkin päästiin, tosin ehdittiin menemään vain yksittäisiä esteitä. Ensin tultiin ristikkoa ravissa, sen jälkeen laukassa. Lopuksi hypättiin okseria kaarteelta. Hyppääminen sujui yllättävän hyvin, kuin vanhasta tottumuksesta. Konrad oli mukavan säpäkkä ja teki kaiken niinkuin pyysin. Loppufiilis tunnista siis erittäin hyvä. Essi on opettajana todella hyvä, sopivalla tavalla puuttuu, kuuntelee ja korjaa. Ensi viikolla menen vielä rästitunnille, kun ensimmäinen tunti jäi väliin sairastumiseni vuoksi, mutta sen jälkeen meillä on seuraava tunti vasta tammikuussa. Vähän tylsää, että muutama meidän ryhmäläisistä pääsee jatkamaan saman tien ja valmennusryhmään, mutta osa joutuu pitämään kuukauden tauon. Itsellä ainakin innostus on taas juuri syttynyt, joten harmittaa pitää taukoa heti kun on vähän päässyt uuteen talliin tutustumaan ja saanut taas tuntumaa ratsastukseen.

PS. Viimeksi onnistuin otsikoimaan tekstini samalla otsikolla kuin Saskia viikkoa aiemmin, joten nyt jouduin tarkistamaan, ettei tällä kertaa käy samoin :D

Viikon treenit

Viime viikolla oli pakko antautua ajatukselle, että urheilu on osa elämää, eikä elämä ole osa urheilua, niinkuin normaalisti ajattelen :D Oli siis karsea kiire töiden ja koulujuttujen kanssa, joten jostain oli pakko vähän tinkiä jotta sain nukuttua edes vähän joka yö. Saihan samalla viimeisetkin flunssanrippeet poistua rauhassa, mutta tää viikon treenilista näyttää kyllä aika säälittävältä.

Ma: ratsastin yhden hevosen tosi kevyesti ja taluttelin toista
Ti: ei treeniä. Olin ajattellut raahautua combatiin illalla, mutta kun nuha ei vieläkän ollut nujerrettu ahkerasta sarvikuonoilusta huolimatta ja lisäksi väsytti, niin totesin että lienee viisaampaa antaa olla vielä.
Ke: aamuseiskan BodyPump :)
To: aamulla ratsastamassa yhden hevosen, illalla miekkailutreenit 2h. Olin vähän myöhässä niin missasin alkuverkat mikä harmitti, koska ne teki kaikkia hauskan näköisiä hyppyjä. Siis hauskoja sillä tavalla, että reidet huutais halleluujaa niistä :D Vapaamiekkailut meni ihan hyvin, voitin jopa yhden ottelun 5-0! Sain myös otella yhden ottelun tosi gurua vastaan, ja sain hyviä neuvoja ja vielä lopuksi kuulla että olen hyvällä alulla viisiottelu-urallani :)
Pe: eka estetunti, jee!
La: riehuin multakasan ja lapion kanssa reilu tunnin, samoin noin tunnin kunnon venyttelyt. Oltiin siis landella viettämässä minilomaa, ihanan rentouttavaa.
Su: chillipäivä, nyt pitäisi olla energiavarastot täytettyinä tätä viikkoa varten, jolloin pitää kyllä saada treeni taas käyntiin kunnolla!

Puistonpenkkejä ja henkisiä kynnyksiä: ensimmäiset viisiotteluesteet!

Vihdoinkin koitti siis sen aika, että pääsin esteratsastuksen makuun viisiottelun parissa! Tällä kertaa kaikki muut oli jo ihan kartalla hevosten ja varusteiden kanssa ja olivat menossa ajoissa verkkaamaan heppoja, joten meinasi tulla aikalailla kiirus... onneksi Ansku oli auttamassa, hevosella kun oli peräti kahdeksan eri suojaa normi neljän sijaan. Tosin Ansku yritti laittaa polvisuojia takjalkoihin takasuojina, ja ihmetteli kauheasti miksei ne istu yhtään :D (Saatiin tänään palautetta blogin lukijalta, että me voitaisiin toilailla enemmän, joten pitää selvästi raportoida kaikki mokat!)

Staceyn kanssa Eholla keväällä 2009

 Alkuverkassa heppa tuntui suunnilleen siltä, että siltä olisi pari jalkaa katkipoikki. Kysyinkin Essiltä tuntuuko se aina niin kauhealta, ja kuulemma joo. Kyllä se sitten vertyessään alkoi tuntua normaalimmalta. Verkattiin ensin omatoimisesti, ja sitten tultiin kaksi ja kolme kerrallaan ihan vaan maapuomia, sitten yksitellen pientä ristikkoa. Tässä vaiheessa huomasin, että heppa onkin vähän terävämpi tapaus: vaikka tultiin ihan rauhallisessa lyhyessä laukassa, se irtosi hyppyyn maahankaivetulle ristikolle niin terävästi että sain tosissani keskittyä olemaan itse rentona ja istumaan oikein. Olen hypännyt kunnolla säännöllisesti viimeksi kaksi vuotta sitten, ja viime vuosina hyppäämäni hevoset on olleet vähän löysempiä tapuksia, varsinkin pienillä esteillä, joten ero oli aika huomattava.

Sitten muutettiin este pieneksi pystyksi ja tultiin sitä suoraan, mikä osoittautui vaikeammaksi kuin kuulostaa, kaikki meistä jäivät liikaa kiinni sisäohjaan ja huonolla linjalla, kunnes Essi piti pienen kurinpalautuksen. Tämän jälkeen tultiin sitä toisesta suunnasta linjana lankulle, 21m väliin piti tehdä 6 askelta näin pienillä esteillä. Olin ihan varma etten saa kuutta mahtumaan, heppa kun tuppasi kiihdyttämään hypyn jälkeen, mutta hyvin mahduttiin. Tämän jälkeen muutettiin vielä eka pysty pieneksi okseriksi, mikä johti siihen että kaikki ryssivät etäisyydet sinne, ja väli tultiin viidellä. Tähän lisättiin vielä PUISTONPENKKI. Joo, luit oikein, sellainen jolla normi-ihmiset istuu, mutta meidän piti ratsastaa sen yli! Se oli aikamoinen henkinen kynnys, ja aika moni stoppasi sinne kerran itseni mukaan lukien, tosin ihan oma mokani kun jäin liikaa säätämään ja nyppimään. Kerran ei myöskään oltu hepan kanssa ihan samoilla nuoteilla matkassa, ja se hyppäsi ihan törkeen kaukaa, ja oli harvinaisen lähellä että olisin lentänyt sieltä :D Sai taas ilman jalustimia ja pitkin ohjin kovaa laukkaavan hevosen selässä keskittyä tosissaan istumaan! Tultiin uudestaan, jäätiin vielä vähän kauas, mutta olin sentään mukana meiningissä.

Mutta jee miten kivaa päästä hyppäämään uudella hevosella, lisää tätä! Varsinkin kun heppa on ihan laadukas tapaus, joka on oikeastaan yksityinen mutta Essi toisinaan pihistää sen tunnille. Kuulemma hyppää oman ihmisensä kanssa 120cm kansallisia, mutta tunneilla ei oo kuulemma oikeastaan ikinä hypännyt ennen tätä.

Pump it up!

Lajiesittelyissä on vuorossa toinen erinomainen aloittelijalaji ja yksi kestosuosikeistani, nimittäin BodyPump. Bodypump on myöskin LesMills-konseptitunti, ja kyseessä on perusteellinen lihaskuntoharjoitus, jossa keskitytään lihaskestävyyteen. Tunnilla käydään läpi kehon suurimmat lihasryhmät, ja sen sanotaan olevan maailman nopein tapa päästä kuntoon. Pumppitunti koostuu kymmenestä biisistä, jotka ovat lämmittely, kyykyt, rintalihakset, selkä, ojentajat, hauikset, askelkyykyt, olkapäät, vatsat ja venyttelyt.

BodyPump eroa kuntosaliharjoittelusta nimenomaan siinä, että siinä keskitytään enemmän lihaskestävyyteen kuin voiman tai massan kasvattamiseen. Tunnilla tehdäänkin yhteensä noin 800 toistoa! Onkin aina yhtä hauskaa kun tunnilla on ensimmäistä kertaa joku salilla käyvä hyväkuntoisen näköinen nuorimies, joka itsevarmasti lataa kyykkybiisiin tankoon painoja ja meinaa sitten kuolla ennen kuin ensimmäinen kierroskaan on loppu, ja paukkuja pitäisi riittää vielä kahteen :D Sitten ne nöyrästi kuuntelee ohjaajan ohjeita ekakertalaisten painoista lopputunnin... On vaan ihan eri asia tehdä esim 3x8 sarjaa, joka on yleinen salisarja, kuin piinata samaa lihasryhmää lähes sadan toiston verran vain yhdellä pikku tauolla.

Kuva täältä

Pumppitunnilla et onnistu kasvattamaan itsellesi kehonrakentajalihaksia, sitä ei siis tarvitse pelätä. Kestävyysharjoittelu enemmänkin muokkaa ja kiinteyttää lihaksia, ja tulokset näkyvät oikeasti nopeasti peilistä. Juuri tuloksissa piilee BodyPumpin viehätys: vaikka ensimmäisellä kerralla luulisi kuolevansa ja sen jälkeen ei pystyisi kävelemään viikkoon, jo parin käynnin jälkeen huomaa miten tankoon voi ladata lisää painoja. Lihakset tottuvat pitkäkestoiseen harjoitteluun, mutta pumpissa kannattaa oikeasti käydä säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa, kahdenkin viikon tauko aiheuttaa taas suurta tuskaa (nimerkillä taas juuri sen kokenut...). Toisaalta säännöllisesti käymällä voi lähes viikottain lisätä johonkin biisiin painoja ja saada taas suurta tyydystystä itsensä ylittämisestä!

Vihdoinkin ratsastamaan!

Tänään pääsin vihdoin ratsastamaan! Ratsuna oli ihana Claymore, todella mukavat askeleet, kiva käsitellä, rauhallinen ja malttava, mutta kuitenkin sopivan eteenpäin pyrkivä. Kivasti Mosse kuunteli ja teki niinkuin pyysin. Aloitettiin tunti kevyen istunnan harjoituksella, puolet tunnista haettiin kevyttä istuntaa ja esteistuntaa. Harjoituksena tehtiin simppeliä puomiharjoitusta, kaksi puomia 16 metrin välillä ja 5 laukka-askelta, toinen harjoitus oli puomi ympyrällä laukassa. Pääsimme aloittamaan tunnin todella myöhässä. Hevosilta puuttui varusteita ja ylimääräiseen säätöön meni paljon aikaa. Tämä menee kyllä osittain sen piikkiin, että talli on monelle uusi ja varusteet jossain määrin vaikea löytää. Onneksi Saskia oli mukanani katsomassa meidän tuntia, ja myös auttoi minua löytämään varusteet ja laittamaan Mossen kuntoon :) Taisinkin olla ainoa, jolla oli kaikki oikeat varusteet heti kättelyssä...

Kuva: www.keravanratsastuskoulu.fi

Ratsastuksessa kaikkein isoin ongelma minulla on kädet. En oikein tiedä, että mitä teen käsilläni. Jotain todella epämääräistä säätöä. Tuntuu, että käsillä on ihan oma elämä, enkä niihin voi itse vaikuttaa. Sainkin hyviä kommentteja opettajaltamme Essiltä, ja toivottavasti tähän koko viime kevään vaivanneeseen ongelmaan tulisi vihdoin ratkaisua. Myös ratsastuslihakset kaipaavat taas herättelyä. Kun laskeuduin alas selästä, pohkeeni tärisivät kiitos kevyen istunnan harjoitusten. Toivottavasti saan Mossen tunnille jatkossakin, mukavan hyväntuulinen ja tarmokas hevonen! Ensi viikolla hypätään - hui! Edellisestä estetunnista on aikaa... 9 vuotta!

Viikon treenit: paluu ruotuun

Kuten sanottu, podin Hollannin rilluttelureissun seurauksena karmeaa räkätautia. Koska tauti oli niin selvästi itseaiheutettu, en voinut antaa sen olla syy lillua sohvalla koko viikkoa, mutta en sentään lähtenyt heti tekemään mitään kovin rankkaa. Viikon treenit meni näin:
Ma: lasketaanko matkustus kotimaahan parin tunnin yöunien jälkeen? No ainakin tanssin kovasti sunnuntai-iltana varmasti puolenyön jälkeen ;)
Ti: ei treeniä, flunssan parantelua ja uuden hallitusuran aloitus
Ke: ratsastus
To: aamuinen HotBodyBalance, illalla miekkailutreenit. Mulle ei riittänyt aluksi rintapanssaria eli vähän pelotti osumat, mutta lopulta mulla on mustelmia vaan hauiksessa, reidessä ja solisluun kohdalla :D
Pe: aamulla uimassa, illalla ratsastin yhden hevosen kevyesti
La: päätin olla terve ja raahauduin salille palkitsemaan itseäni etukäteen iltapäivän ahkerasta opiskelusta Anskun kanssa Alexandriassa, eli BodyPump ja HotBodyBalance
Su: aamupäivällä hyppäsin yhden hevosen ja ratsastin toisenkin, iltapäivällä uintitreenit. Uintivalmentaja ei valitettavasti koskaan ilmestynyt paikalle, mutta ei annettu sen häiritä vaan treenattiin omatoimisesti. Taas tuntui uinti paremmalta kuin koskaan, ja lopun kritiikkikierroksella sain oikein hyvää palautetta :) Nyt tosin mun koipiparat on ihan hyytelöä, kun eilisen lihaskuntotreenin jäljiltä kaikki lihakset oli kipeänä, siihen päälle tehokas ratsastus niin kroolipotku tuntui paikoitellen melkein ylivoimaiselta...

Paikallaan pyöräilyssäkin lienee jotain järkeä

RPM on spinningiä eli sisäpyöräilyä. Nimi tulee tietääkseni pyöräilytermistä Rounds Per Minute. Tunti kestää 50min, mikä on mielestäni melko optimaalinen kesto spinnutunnille: siinä ehtii saada itsestään hyvät tehot irti, mutta ei ehdi vielä kyllästyä kuoliaaksi, mikä ainakin mulla on spinningtunnilla riskinä. Spinning on tosiaan mulle melkoista pakkopullaa, mutta yritän saada itseni pyörän selkään säännöllisen epäsäännöllisesti, koska se on juuri sellaista liikuntaa jota mun pitäisi tehdä: kaloreita kuluu ja rasvaa palaa. Jotenkin se vaan on niin tylsää! Polkee ja polkee eikä pääse minnekään. Onneksi hyvät musat voivat pelastaa tunnin, valitettavasti jostain syystä vaan monet spinningohjaajat ovat kovasti tykästyneitä johonkin psykedeeliseen teknoon. Mainstream, sanon minä!

Kuva täältä

Spinningin heikkous ja vahvuus piilee samassa asiassa: siinä voi itse säädellä tehojaan tosi hyvin. Tästä syystä tunti sopii erityisen hyvin kuntoilua aloitteleville: tunnilla pysyy hyvin mukana, voit itse säätää vastukset omaan treeniin sopivaksi, ja pyöräily on nivelille ystävällisempää kuin esim. juoksu. Koska töissä on kehon kaikista isoimmat lihakset, hengästyminen ja hikoilu on taattua. Mulla se vaan tuppaa menemään vähän toisinpäin: en saa itsestäni tehoja irti, kun en vaan viitsi kääntää sitä vastusnappulaa tarpeeksi. Tästä syystä usein käytänkin spinningiä palauttelutreeninä, jossa ei tarviikaan tehdä täysillä, kunhan tulee vähän lämmin ja saa jalkoihin liikettä. Jos spinningiä harrastaa yhtään enemmän, kannattaa ehdottomasti hankkia pyöräilykengät eli klossikengät joissa kenkä klikataan kiinni polkimeen, niiden avulla löytää lajista ihan uusia sfäärejä!

Vihdoin ratsastamaan!

Vihdoinkin oli siis myös meidän kokeneiden ratsastajien päästä hevosen selkään viisiottelukoulun tiimoilta. Ratsastustunnitjärjestetään Keravan ratsastuskoululla, jossa viisiotteluseurallamme on omiakin hevosia. Olin ihan paiseessa ennen tuntia, enhän ollut käynyt ratsastuskoulussa vuosikausiin. Saakohan/pitääköhän olla sporrat? Pitäiskö mun taikoa jostain raippa? Muistanko laittaa kypärän päähän tai edes ottaa sen mukaan? Nauraako ne mulle kun oon päästä varpaisiin pukeutunut Kingslandiin?! :D

Viiden ruuhkassa tallille selvittyäni onnistuin jopa löytämään jonkinlaisen hevoslistan, pienellä avustuksella löysin sitten itse hevosenkin ja sille varusteet. Hevonen oli karvainen, mutainen, tosi lutunen ja aika iso 6-v nimeltään Konrad. Mulla oli kyllä taistelemista pitääkseni edes osan sarkastisista kommenteista sisälläni varsinkin kun olin juuri käynyt Hollannissa ihastelemassa täydellisesti klipattuja putipuhtaita hyvin ratsastettuja lihaskimppu-supertähtiä hienoine kamppeineen, mutta ihan vähän oli pakko hihittää viininpunaiselle samettisatulahuovalle, joka näytti olevan peräisin n. 60-luvulta. Peppuparkani meinasi parkaista kun näin satulan, josta näki jo kilometrien päähän että se tulisi olemaan kivikova, sekään ei ihan ollut tällä vuosituhannella syntynyt. Selkään päästyäni olin kuitenkin ihan positiivisesti yllättynyt sekä hepasta että satulasta, kumpikin tuntui selkään paremmalta kuin maasta käsin. (Nolo tunnustus: hobittijalka-Saskia joutui tietysti laittamaan jalustinremmit kierteelle :D)


Konrad ei niin karvaisena. Kuva Kervan ratsastuskoulun sivuilta.

 Tämä ratsastuskerta meni lähinnä siihen että Essi-valmentaja sai vähän tietää keitä me ollaan ja mitä osataan. Kerrottiin vähän kunkin hevostaustasta ja Essi selvitti vähän viisiottelun ratsastuksen saloja. Kuulemma ratsastuksen osuuttaa on viime vuosina painotettu pisteytyksessä, ja tämän vuoden kaikki SM-mitalistit olivat sellaisia jotka treenaavat ratsastusta säännöllisesti. Arvokisat hypätään 120cm-tasolla, mutta SM:t ja PM:t (jotka ilmeisesti usein kilpaillaan samassa yhteydessä) hypätään noin metrin tasolla ja vähän tasoitettuna niin, että kaikilla on edellytykset päästä maaliin. Juttutuokioiden jälkeen ratsasteltiin melko omatoimisesti, maneesiremontin takia me oltiin ulkokentällä ja tänään ei ollut mitään tikkuja edessä, Essi lähinnä katseli ja huuteli neuvoja tarvittaessa. Sanoi olevansa ihan positiivisesti yllättynyt meistä, voin kuvitella että joskus on porukkaa jotka kovasti väittävät osaavansa ratsastaa mutta todellisuus voi sitten olla vähän jotain muuta. Itse olin tosi iloinen hyvästä valmentajasta joka oikeasti vaikuttaa olevan tosi motivoitunut valmentamaan meitä viisiottelijoita ihan kunnolla eikä vain pääsemään radasta läpi. Lopuksi puhuttiin jatkosta ja Essi kysyi pääsisinkö tämän ryhmän sijaan tulemaan perjantaisin, silloin treenaa kuulemma "Joken murut" eli käytännössä maajoukkue, joka treenaa vähän enemmän päämäärätietoisesti ja tosissaan kuin harrasteryhmä, kuulemma saisin siitä enemmän irti :) Jeejee, en ole kaikessa surkea!

Mitä tänään syötäisiin?

Sairastuvalta päivää. Eihän tätä tämän illan ratsastustuntia odotettukaan kuin kaksi kuukautta. Työmoraalini ei anna periksi lähteä tallille tänään, sillä olen ollut päivän kotona toipumassa. Nenäliinapaketin huvetessa olenkin ehtinyt syventymään teemaan, jota tässä blogissa ei olla vielä käsitelty, nimittäin syömiseen. Syömisen suhteen minua voisi kuvata jopa nirsoksi. Nirsoiluni ei kohdistu mihinkään tiettyyn ruokalajiin, vaan en yksinkertaisesti halua syödä pahaa ruokaa. Ruoanlaitto, raaka-aineiden laadukkuus ja kunnioittaminen sekä ruoan maittavuus ovat minulle tärkeitä asioita. Vuosien varrella ruoanlaitosta onkin tullut koko ajan entistä rakkaampi harrastus. En ole ikinä katsonut, mitä syön, en ole koskaan perehtynyt ravitsemustieteen saloihin. Syön vain sitä, mikä on minusta hyvää. Syön silloin, kun minulla on nälkä, ja syön sen verran, kuin jaksan. Olikin mielenkiintoista päästä ravitsemusterapiaa opiskelevan ystäväni koekaniiniksi. Pidin kolme päivää ruokapäiväkirjaa, yritin mahdollisimman tarkasti kirjata ylös kaiken, mitä söin, ja sain sen perusteella analyysin syömisistäni. Näihin kolmeen päivään sisältyi kaksi arkipäivää ja sunnuntai. Tähän tekstiin karsin yksityiskohtia hieman, eli ihan juustosiivun tarkkuudella ei tässä mennä, enemmän suuntaa antava :)

Sunnuntai:

Aamupala: kananmuna, 2 dl tuoremehua, 3 dl teetä maidolla ja 1 tl hunajaa, 2 palaa paahtoleipää juustolla ja kirsikkatomaateilla, 2 dl maustamatonta jogurttia, mustikoita 1/3 dl ja vadelmia 1/3 dl, hunajaa 1 rkl, 2 möllerin tupla kalanmaksaöljykapselia

Ruokamessuilla 2 suklaakonvehtia, juustomaistiaisia noin kahden siivun verran, 3 palaa lakritsia

Välipala: mandariini

Iltaruoka: Munakoiso-jauhelihakääröjä, 1,5 dl tsatsikia, salaattia (kirsikkatomaattia, kurkkua, cashew-pähkinöitä, pinjansiemeniä), 16 cl punaviiniä, 2 dl vettä, 1,5 dl jäätelöä

Vaalivalvojaisnapsut: popcorneja litra, 4 dl siideriä

Illalla 3 dl vettä

Munakoiso-jauhelihakääröt tsatsikilla

Maanantai:

Aamupala: 1,5 dl mysliä, 0,5 dl maitoa, 2 dl appelsiinimehua, 2 dl jogurttia, 2 möllerin tupla kalanmaksaöljykapselia

Välipala: 1 Mandariini ja 1,5 dl vettä

Lounas: 4 lihapullaa, 1 peruna, 1,5 dl salaattia, hapankorppu, 1 tl oivariinia, 2 dl rasvatonta piimää, 2 dl vettä, 1,5 dl kirsikkakiisseliä. (oli muuten ihan karseeta ruokaa!)

Välipala: 1 mandariini, 1 kaura-yosa, 3 dl teetä maidolla ja 1 tl hunajaa

1 Mandariini treenien jälkeen

Illallinen: "Jämälautanen", eli 1,5 kananmunaa paistettuna, munakoiso-jauheliharullaa, seesaminsiemen-perunoita, 1,5 dl salaattia, 1 siivu juustoa, 60 gr buffalamozzarellaa, 1 tl oliiviöljyä, ½ dl tsatsikia, 6 dl vettä

Tiistai:

Aamupala: 1,5 dl mysliä, 0,5 dl maitoa, 2 dl appelsiinimehua, 2 dl jogurttia, 2 möllerin tupla kalanmaksaöljykapselia

Töissä 3 dl teetä maidolla ja 1 tl hunajaa

Lounas: 120 gr leivitettyä seitiä, 1 dl perunamuusia, 1,5 dl salaattia, 1 tl oliiviöljyä, 0,5 dl kermaviili-tillikastiketta, 2 dl vettä, 2 dl rasvatonta piimää, 1 pala hapankorppua, 1 tl oivariinia, 1,5 dl hedelmärahkaa, 1,5 dl teetä

Välipala: Persikka-vadelma yosa ja puolikas rahkapulla

Illallinen: avokadopastaa, 3 dl vettä

Mandariini + 5 dl vettä illalla

Avokado-pasta

Kolmen päivän analyysin tulos oli tiivistettynä seuraava:

Syön tarpeeksi, voisin syödä enemmänkin etenkin sellaisina päivinä kun tulee treenattua. Kalorimäärät liikkuvat 2200-2500 välillä. Vitamiineja, hivenaineita ja erityisesti rautaa saan erittäin hyvin. Kuidun saanti heittelehti päivien mukaan, siihen voisin ehkä kiinnittää enemmän huomiota ja jatkaa hapankorppujen syömistä lounaalla. Kovien rasvojen syömiseen pitäisi myös kiinnittää huomiota - olen aikamoinen juuston mussuttaja :) Oli toisaalta kiva saada vahvistusta siihen, että saan kalsiumia tarpeeksi ja muutenkin ruokavalio on ihan järkevä. Itse olen viime aikoina pyrkinyt kiinnittämään huomiota siihen, että syön tarpeeksi välipaloja. Verensokeri laskee minulla herkästi, ja jos välipalat jäävät väliin, ostan herkästi karkkia kotimatkalla. Jos muistan syödä kahden aikaan töissä välipalaa, karkinhimoa ei tule.

Raaka-aineita kanttareliipastaan

Jos ravitsemusasiat kiinnostavat, suosittelen lukemaan Patrik Borgin blogia Pöperöproffa. Olen pari kertaa päässyt töiden kautta Patrikin luennolle, ja todella mukaansatempaavaa ja inspiroivaa kuunneltavaa kyllä on! Ehkä tärkeimpinä anteina luennoilta on, että ruokailun pitäisi olla aamupäiväpainotteista, aamiaisen tulee olla runsas ja välipaloja ruokien väliin. Ja ehkä se tärkein - syömisen pitää olla kivaa! Huonon omatunnon poteminen ja liiallinen analysointi vie syömisestä nautinnollisuuden. Näitä "teesejä" olen pyrkinyt noudattamaan, ja mitä enemmän niitä noudatan, sitä järkevämmin ja terveellisemmin syön.

Miten on, onko ruokateema sellainen, josta haluaisitte lukea? Viikon reseptivinkki kenties? Ideoita otetaan mielellään vastaan!

Back in business

Olen siis palannut erinäisiltä reissuiltani, tosin ihan täysin back in business en vielä ole, koska poden taas karmeaa räkätautia. Ihan itseaiheutettu, eli ei voi muuta tehdä kuin syyttää itseään, mutta taisi se olla sen arvoistakin :D

Ensin oli vuorossa siis New York City, reissu jota oltiin suunniteltu pitkään ja hartaasti äitini kanssa (suunnittelun kesto johtui osin siitä, ettei keksitty minne ihmeeseen reissattaisiin yhdessä äidin kanssa kun äiti halusi tehdä jonkun reissun kaikkien lastensa kanssa... eka idea oli että lähdettäisiin Islantiin vaeltamaan, ja tästä oltiin molemmat ihan fiilareissa kunnes tajuttiin että äiti luuli että käveltäisiin OMIN JALOIN ja mä luulin että istuttaisiin mukavasti islanninhevosten selässä. Jouduttiin siis hylkäämään se idea, mutta onneksi keksittiin NYC). Ensimmäinen viikko oli tosi ihanaa: käveltiin Central Parkissa, shoppailtiin ihan mielettömästi, käytiin museossa, syötiin hyvin, turisteiltiin oikein olan takaa ja imettiin itseemme jenkkikulttuuria. Loppuviikosta alkoi sitten kuulua vähän ikävempiä uutisia kivasta pikku Sandy-myrskystä, joka kyllä sitten vähän pilasi loppuloman. Jumissa New Yorkissa kuulostaa huomattavasti hauskemmalta kuin se oikeasti on siinä vaiheessa kun suihku on jääkylmä, hotellissa ei ole valoja, hissiä tai puhelinverkkoa ja joudut kävelemään muutaman kilsan läpi liikennevalottoman Manhattanin saadaksesi aamukahvia, ja kaiken lisäksi ei ole varmaa tietoa pääsetkö kotiin sieltä lähimpään viikkoon. Lopulta monien vastoinkäymisten jälkeen päästiin Helsinki-Vantaalle, mutta siinä vaiheessa kun iskän veljeltään lainaama auto hajosi kesken kotimatkan aloin tosissaan pohtia voiko vitutukseen kuolla (Anskun ammatilliseen tietoon perustuva vastaus oli, että ei välittömästi). Laukkua jouduinkin sitten odottamaan vielä neljä päivää, jolloin pesin vaatteet, pakkasin uudelleen ja lähdin kohti Hollantia.

Hollannissa oli tosi surrealistinen fiilis, kaikki oli ihan niin kuin ennenkin, ja itsekin toimin ihan niin kuin vuosi sitten, onnistuin jopa letittämään hevosen ihan siististi kauheassa kiireessä. Oli kiva nähdä joitakin tuttuja nuoria heppoja jotka olivat edistyneet tosi paljon vuoden aikana. Kaikista ihaninta oli kuitenkin nähdä rakkaita ystäviä vuoden tauon jälkeen! Tosin se jota kaikkein eniten menin tapaamaan ei ollut siellä enää, vaan oli omistajiensa luona valmistautumassa lähtemään jenkkeihin :´( Hevosten kanssa ammatimaisesti toimineena TIEDÄN, ettei niihin pidä rakastua, mutta minkäs teet kun yksi niistä antaa hyvänyönsuukkoja ja halauksia, loukkaantuu jos et ehdi viettämään päivittäisiä hellittelyhetkiä niin ettei päästä sua karsinasta ennen kuin olette pussailleet kylliksi, nousee keskellä yötä kuullessaan sun äänen ja on kaiken lisäksi varmaankin paras hevonen jota ikinä olet ratsastanut. Onneksi se menee hyvälle ratsastajalle ihan taianomaisen hienoon paikkaan, joten varmaan saadaan kuulla siitä vielä.

Rakas, on ikävä!

Näin jälkikäteen huvittaa, että vaikka olin vain semisti töissä ja vain muutaman päivän, silti kädet turposivat varmaan pari kokoa, laihduin varmaan pari kiloa ja jalat on täynnä epämääräisiä mustelmia. Ah hevosenhoitajan elämän ihanuutta :D Ajoin myös jopa ison hevosauton kisoista kotiin, oli tosi pelottavaa pimeässä vuoden tauon jälkeen, mutta selvisin!

Nyt pitäisi sitten taas saada otetta elämästä, päästä takaisin treenin makuun, saada gradu tosissaan vireille, ehtiä tehdä vähän töitäkin ja muuta mukavaa. Tänään on ensimmäinen viisiottelukoulun ratsastustunti jota odotan ihan mielettömän innokkaana! Päästäänköhän jo hyppäämään? Valitettavasti Anskukin potee karseata flunssaa vaikka ei sitä edes ole itselleen ansainnut niin kuin eräät Hollannissa riekkuneet, toivottavasti tervehtyisi illaksi sen verran että pääsisi tunnille! (Taas hevosenhoitajamoodissa olevana melkein neuvoisin, että Red Bullin ja Buranan avulla selviää mistä vaan, mutta se lienee aikalailla epäammattimaista :D)

Aikaisia aamuja ja venyttelyn iloja

Tänään aamulla herätyskello soi 5:45. Kevyt aamupala naamaan, tavarat mukaan ja ulos räntäsateeseen. Kampista sain matkaseuraksi Jessican, määränpäänä Kallion uimahalli. 7:00 olimme perillä, ja eikun uintitekniikan ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäiset 15 minuuttia saimme tehdä tekniikkatreenejämme kaikessa rauhassa, sen jälkeen alkoi vesijumppa, ratoja yhdistettiin ja uimareille jäi lopulta yksi rata. Onneksi suurin osa vesijumppasi tai vesijuoksi, joten mahduimme ihan hyvin uimaan. Kallion uimahalli oli varsin positiivinen yllätys. Todella siisti, mukavat pukuhuonetilat ja sympaattinen. Ratoja on hieman liian vähän, ja 25 metrin radat aika lyhyitä, mutta kun tarpeeksi aikaisin aamulla jaksaa raahautua paikalle, löytyy tilaa varsin hyvin. Tämän päivän treenit tuntuvat etenkin etureisissä ja käsivarsissa. Aamu-uinti piristi ja antoi energiaa työpäivään. Tosin huomasin, että ennen lounastaukoa oli jo aika kova nälkä, onneksi oli hedelmiä mukana eväänä, niin sain pienen välipalan syötyä aamupalan ja lounaan väliin. Tavoitteeksi voisin ottaa aamu-uinnin joka toinen viikko. Ihan joka viikko en ehkä kuitenkaan uimahalliin raahaudu, joku raja :D

Iltaisin ohjelmassa onkin sitten venyttelyä, ja olen yrittänyt lisätä vähän säännöllisyyttä venyttelyihin. Lisäksi olen pyrkinyt tekemään uimavalmentajamme ohjeistamat lihaskuntoharjoitukset vähintään kolme kertaa viikossa. Hieman haasteita tämä venyttely ja etenkin vatsalihasliikkeet ovat aiheuttaneet - meillä asuu nimittäin oma pieni "avustaja", joka mielellään tulee esimerkiksi kesken vatsalihasliikkeen vatsan päälle painoksi ja antaa samalla pusuja...

Siiis näinkö se venytys menee? Tassu kohti varpaita?

Personal trainer Penny Keränen ohjeistaa: "Venyy, venyy!!"

"Ai siis pitikö tässä laittaa molemmat käpälät varpaisiin? Ja hetkinen, kenen varpaisiin?"

Venyttely ei siis ole koskaan tylsä hetki tämän veijarin kanssa...