Treenileiri

Taas on tullut treenailtua! Oma seurani järjesti ansiokkaasti  elokuun alussa viikonloppuleirin, jossa päästiin porukalla treenaamaan kunnolla. Leiri alkoi perjantai-iltana pienellä jumpalla ja kevyehköllä uinnilla Malmilla, vielä ei otettu mitenkään kaikkia mehuja irti. Lauantai-aamu alkoi samanlaisella setillä, altaassa tosin oli jo vuorossa nopeustreeniä. Ei taas ole vähään aikaan tullut uitua kunnolla porukassa, tunnin treeni menee yllättävän nopeasti kun on seuraa ja vaan tahkoaa menemään. Ja sitä paitsi voi olla ihan vähän tyytyväinen itseensä kun potkusetissä tekee vähän vähemmän kuolemaa kuin osa porukasta :D

Tästä sitten jatkettiin kisahallille miekkailemaan. Sielläkin tehtiin tunnin tehokas treeni erikoistilanteita, joka sekin meni hyvässä ohjauksessa yllättävän nopeasti. Onneksi, koska oma miekkailu oli ihan kauheaa varsinkin loppua kohti. Ehkä maailman turhauttavin laji välillä. Kisahallilta siirryttiin sitten reippaassa tahdissa kohti Peikin tallia ratsastustunnille. Oli kiva päästä testaamaan uutta hevosta, opettajaa ja ympäristöä! Totesin muun muassa että olen vähän pilalle hemmoteltu Keravan mainioissa oloissa, kun meidän ryhmällä on aina koko iso maneesi tai kenttä käytössä jossa karautella ympäriinsä. Nyt kenttä oli liian märkä ja jouduttiin maneesiin jossa oli samalla myös koulurataharjoitus, ja ahdisti oudon muotoinen tila ihan hirveästi. Ratsastus meni kuitenkin ihan ok.

Juoksutreenin jälkeen punanaamaiset leiriläiset jaksoivat vielä poseerata kuvassa.

Tästä lähdettiin sitten vielä kohti Eläintarhan kenttää kohti treeniä jonko kohdalla luki leiriohjelmassa "kova juoksu". Verrattiin kunnolla ja sitten lähdettiin tekemään sitä kovaa sarjaa, lyheneviä matkoja kiihtyvällä vauhdilla radalla. Käytin ensimmäistä kertaa omasta kellosta kunnolla ajanotto-ominaisuuksia, mikä oli yllättävän hyödyllistä kun pystyin seuraamaan vauhtia. Niinpä sain kaikki matkat kivasti kiihtymään niin kuin oli tarkoitus. Kotiin päästyäni katsoin fitbitistä päivän kulutusta ja totesin että olen yli 3000 kaloria miinuksella ja rupesin lappamaan pastaa kurkusta alas tietäen, että huomisesta ei tule mitään ellei saa vajetta paikattua aika tehokkaasti. Oli muuten vähän tekemistä :D
Sunnuntaiaamuna oli sitten aika jäykkää porukkaa altaan reunalla aamujumpassa. Aamujumpan ohessa juteltiin vähän uinnin kisaverrasta, ja siinä vaiheessa kun koutsi ilmoitti että seuraavaksi on vuorossa kisaverra ja sitten kaikki ui kisamatkan täysiä, ei muuten paljon hymyilyttänyt. Olin ihan vakavasti sitä mieltä että eihän tässä nyt ole mitään järkeä mennä väsyneellä kropalla uimaan huonoa aikaa. Kiltisti verrytellessäni kuitenkin tajusin, että porukassa oli aika monta jolle se kisasuorituksen harjoittelu tekee ihan tosi hyvää ja lähdin tietoisesti muuttamaan asennettani taas positiivisempaan suuntaan. Entäs sitten vaikka itse uisinkin huonosti, ei se merkkaa mitään?! Ja lopulta menikin ihan hyvin, uin muistaakseni 3:00,7 mikä taitaa olla nopein ikinä treeneissä uimani aika. Vähän verraa väliin ja sitten 100m täysiä. Tuntui muuten mukavan lyhyeltä matkalta! Verran jälkeen vielä 50m täysiä, ja tässä taisin vahingossa tehdä uuden ennätyksen, 36,7! Jee! Loppuun vielä pari kertaa 25m täysiä, nämä oli aika huonoja. Niin ja loppuviesti jotta päästiin vähän nauramaankin rankan treenin lopuksi.

Porukan kollektiivinen fiilis sunnuntaiaamuna. Treenattiin niin intensiivisesti että kuvamateriaali leiristä on lähes olematonta.

Päivä jatkui miekkailukisalla. Tässä oli huomattavasti parempi fiilis kuin eilisessä miekkailussa, onnistuin kääntämään joitain tiukkojakin matseja voitoiksi. Olin ihan hyvillä mielin kunnes katsoin tuloslistaa joka ei vastannut fiilistä ollenkaan, ja teki mieli taas paiskoa ovia. Nielin kuitenkin kiukkuni ja suuntasin aseen nosteluun, jossa opittiin taas uusia tapoja kehittää ammuntaa kotona. Lopuksi suunnattiin vielä tekemään kevyt juoksutreeni ikään kuin loppuverraksi eltsuun. Vaikka porukka oli aika ryytynyttä ennen tätä, uskon että tämä treeni elvytti aika hyvin, ainakin itse tuntui paljon paremmalta sen jälkeen kuin sitä ennen. On tosin hauskaa välillä verrata miten erilaista on treenata eri porukoissa: tehtiin alamäkirullauksia vakiopaikassa jossa olen tehnyt niitä aika paljon toisenkin treenikaverin kanssa, joka on hyvä juoksija. Alamäkirullauksessa kun idea on että antaa rullata niin pitkälle kun menee, en ikinä pääse yhtä kauas kuin tämä kaveri. Nyt kun taas annoin rullata niin pitkälle kuin menee pääsin huomattavasti pidemmälle kuin kukaan muu (sori kaverit mutta olen ihan varma että olette jarruttaneet jos vauhti hyytyy niin aikaisin), ja olen ihan varma että muut mulkoilivat minua kuin jotain mokomaa ylisuorittajaa :D

Oli hauska treeniviikonloppu! Kummasti saa itsestään irti enemmän porukassa ja kun joku muu on tehnyt ohjelmat ja itse vaan toteuttaa. Kehittäviä settejä nämä.

Lisää voimaa

Viime aikoina on ollut vähän uusia tuulia treenissä. Jo syksyllä uintiennätysten parantelun jälkeen uintikoutsi huomautti että nyt olisi aika hankkia kroppaan lisää voimaa jos halutaan niitä ennätyksiä edelleen parannella. Jätin asian silloin hautumaan, mutta nyt tuli eteen aika houkutteleva verkkovalmennus jossa oli mahdollisuus oppia tosi paljon voimatreenistä ja muutenkin fiksusta tekemisestä, joten tartuin siihen.

Miksi nää painot on niin painavia?!

Nyt on muutama viikko uuden sorttista tekemistä takana ja hyvältä tuntuu! Voimatreeni on ollut 5-otteluarjessa aikalailla välttämätön paha jota on tehty muiden lajien lomassa, mutta nyt kun sille on antanut vähän enemmän aikaa tuntuu että sitä tosiaan tarttuukin ihan eri tavalla. Ja että se korreloi aika mukavasti muuhun treeniin: uinti kulkee ja juoksussa ylämäet irtoaa kevyemmin kun takajaloissa on enemmän jerkkua. On myös kiva oppia paljon siitä mitä tehdään ja miksi. Ohjelmat vaihtuu neljän viikon välein, eli kyllästymään ei pääse. Voisin kirjoitella jossain vaiheessa lisääkin verkkovalmennuksesta, mutta juuri nyt fiilistelen vaan hyvää treenimeininkiä!

Talvitreeniä

Taisin viime talvenakin kirjoitella joulutreeneistä, jotka silloin koostuivat juoksentelusta auringonpaisteessa ja heppailusta pakkasessa. Tänä jouluna suuntasin välipäiviksi ja uudeksivuodeksi Tahkolle talvimaisemiin panostamaan talvilajeihin. Harrastin kutakuinkin vuoropäivinä murtomaahiihtoa ja laskettelua, mikä toimi loistavasti. Erityisesti vapaan tyylillä hiihtäminen otti aimo harppauksia eteenpäin, kun sitä teki vähän enemmän. Parilla viimeisellä lenkillä en enää edes horjunut kuin humalainen! Oivallista kestävyystreeniä se myös oli, kuin myös koko kropan lihaskuntoa. Lenkeillä otetut selfiet oli sen verran järkkyjä ettei niitä tohdi julkaista, mutta tässä muuta fiilistelyä talvimaisemista.

Rinteet huippukunnossa ja sininen hetki tuolihississä.

Mökkielämää: takkatuli ja villasukat.

Nyt odotan sitten innolla tämän vuoden winter pentathlonia! Meitsi on tikissä.

Ulkokausi avattu!

Läpi talven on toki tullut juostua ulkona säiden salliessa, mutta ammunnat on talviaikaan pakko jättää sisätiloihin. Herkät aseet eivät kestä sadetta, ja ampuessa ei oikein voi käyttää hanskoja, eli on oltava paitsi kuivaa myös tarpeeksi lämmintä jotta ulkona voi harjoitella ampumajuoksua. Ja vaikka kevät tuli aikaisin, kesä tuntuu antavan odotuttaa itseään tänä vuonna.

Viime viikolla pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa tällä kaudella ulos kunnollisiin juoksu- ja CE-treeneihin. Sää näytti epävakaiselta, joten loppuun asti piti jännätä päästäänkö ulos treenaamaan, ja kun sitten sää oli hyvä oltiin kaikki ihan innoissamme kunnollisesta ulkotreenistä. Eltsussa paistaa aina aurinko :)

Fiilistelyä instassa

Verryttelyn jälkeen aloitettiin aidoilla, jotka olivat armollisesti vähän matalampia kuin viime vuonna. Näistä tulee aina ihan satavuotias olo kun sattuu lonkkiin... Sen jälkeen sitten loikkatreeniä, joka on aina aika haastavaa etenkin kun ei ole tehnyt loikkia pitkään aikaan. Uusi juttu itselleni oli pallon kanssa juoksu, niin että pidetään palloa korkealla pään yläpuolella. Megavaikeaa hallita se asento juostessa! Vielä muutamat rullaukset, joissa sain kehotuksen lyhentää askelta hitusen jotta saan juoksun paremmin hallintaan, ja oli aika siirtyä ammunnan pariin.

Ammunta aloitetaan yleensä nostelemalla asetta molemmilla käsillä jotta saa hermotukset kuntoon, ja sitten ampumalla hitaasti. Näin ensimmäisessä ulkotreenissä oli hieman haastetta löytää se hyvä tähtäys, kun tuuli ja muut olosuhteet vaikuttavat asiaan niin paljon. Nytkin tuuli oikealta, jolloin sitten vähän painoi vastaan, ja osumat menivät oikealle. Herkkä laji... Kun tähtäykset saatiin kohdalleen tehtiin sitten juoksutekniikkaa ammunnan lomassa, ja muutama alamäkirullaus. Vedettiin myös yksi kisa, jossa omat ammunnat menivät suhteellisen mukavasti: 18+18+28+29=93sek. Tuo kokonaisaika on se joka kisoissa merkitsee mitään, ja tuo oli jo huomattavasti pienempi aika kuin aiemmin!

Muistoja viime kesältä

Lopuksi tehtiin sitten vielä muutamia startteja, jotka menivät pääosin tosi hyvin, paria sulamista lukuun ottamatta. Taisin myös tehdä uuden ampumaennätykseni, 11sek! On ihan mahdollista että olen ampunut siihen aikaan aiemminkin, mutta ei olla pitkään aikaan kellotettu ammuntoja, eli sanotaan että nyt se tuli ainakin virallisesti.

Mahtavaa päästä ulos tekemään kunnon treeniä! Kisiksellä kyllästyy helposti vajaassa tunnissa juoksemaan ympyrää, mutta nyt melkein pari tuntia hurahti lähes huomaamatta. Tai no, peppu kyllä tiesi tehneensä duunia niin kuin kunnon juoksutreenissä kuuluukin, ja seuraavana päivänä pohkeet olivat aika hyytelöä...