Tiistaina tein jotain mitä en ole tehnyt megapitkään aikaan: kävin kokeilemassa uutta ryhmäliikuntatuntia! Olen jättänyt syksyn treeniohjelmaan pari iltaa vapaaksi tällaisille saadakseni vähän vaihtelua treeniohjelmaan. Kaverini oli mainostanut tätä tuntia jo aikaa sitten ja pyytänyt seuraksi, ja nyt aikataulut menivät hyvin yksiin joten päästiin yhdessä treenaamaan.
En tiennyt tunnista sen enempää etukäteen kuin että kyseessä on rankka ja atleettinen tunti, ja yritinkin tiedustella kaverilta onko luvassa enemmän pomppimista vai raudan nostelusta. Vähän myös mietin että tarvitaankohan siellä hikipyyhettä, koska tunti kestää vain 30min, ja "kuinka paljon nyt puolessa tunnissa voi hikoilla?!".
Kävi ilmi, että aika paljon! Tunnilla ei turhia himmailtu, vaan alusta loppuun vedetttin täydellä intensiteetillä aika pienin palautuksin. Tunnilla käytettiin apuna steppilautaa ja tankoa omavalintaisilla painoilla, ja joukossa oli sekä pomppimista että raudan kesytystä. Ohjaajan tehtävä on näyttää mitä kuuluu tehdä, ja sen jälkeen valvoa oikeita suoritustekniikoita kiertelemällä salissa. Itse sain huomautusta että voisin souduissa tuoda kyynerpäitä lähemmäs toisiaan saadakseni enemmän tuntumaa yläselkään.
Tunnista jäi lähinnä hämmentynyt olo: MITÄ äsken tapahtui?! Jotenkin siellä tehtiin niin paljon niin kovaa, ja sitten se oli niin nopeasti ohi, ettei todella oikein tiedä mitä siellä tapahtui, paitsi että ainakin reidet ja keuhkot meinasivat räjähtää. Seuraavana päivänä tuntui eniten takapuolessa (miksi aina kaikki treeni tuntuu eniten siellä?!). Varmasti menen uudestaankin kokeilemaan, vähintäänkin selvittämään mitä siellä oikeasti tapahtuu!
Huh! Tämä morsian on täysin uupunut, mutta hymy on herkässä. Viikonlopun ohjelmassa oli nimittäin ensi viikon kisoihin valmistumisen sijaan polttarit! Saskia olikin aikamoisen päivän organisoinut upeiden apureidensa kanssa, ja aamu alkoi kovin urheilullisissa merkeissä Tapiolan Lady Linessa. Loppupäivä ei ihan niin urheilullisissa merkeissä sujunut, lähinnä hyvin kuplivaisissa :D Päivä oli kokonaisuutena aivan mielettömän ihana, ja juuri sellainen minun näköinen päivä.
"I keep on F-F-F-Falling...." Kuva: Tytti Käyhkö
Kuva: Tytti Käyhkö
Urheilullisesta osiosta vastasi uusi, upea, ennennäkemätön laji - karaokespinning! Tilassa lämpötila nousi niin korkealle, että lopulta nimesimme urheilusuoritteen hotkaraokespinningiksi. Ideana siis oli, että salin valkokankaalle heijastettiin musiikkivideo ja biisin sanat, ja eikun polkemaan ja laulamaan. Jokainen sai vuorollaan ohjaajan mikin, ja pääsi hoilaamaan sydämen kyllyydestä. Super rankkaa, ja ehdottomasti hauskoin spinningtunti ever! Tämän jälkeen olikin hyvä jatkaa polttaripäivää. Kiitos vielä ihanille pupusille upeasta päivästä, vitsit, ei voi kyllä muuta kuin hymyillä leveästi kun päivää muistelee (vähintään yhtä leveästi kuin alla olevassa kuvassa)!
Kuva: Tytti Käyhkö
PS. Esportille vinkiksi, ryhmäliikuntatuntivalikoimiin on ehdottomasti saatava karaokespinning! Veikkaan, että karaokeSh'bam toimisi myös erittäin hyvin :D
Anskun innoittamana innostuin minäkin kokeilemaan vähän uusia treenejä alkuvuodesta. Uusien juttujen oppiminen pitää mielen virkeänä! Ennen ensimmäistä Sh'Bam-tuntia jännitti ihan kauheasti, ja olin ehdottomasti sitä mieltä että tarvitsisin muutaman shotin ennen tanssituntia... Onneksi olin menossa sen jälkeen BodyPumpiin, jossa epäilemättä kuolisin sydänkohtaukseen jos veressä olisi alkoholia, eli en voinut turvautua tähän konstiin. Ekasta kerrasta selvittiin hengissä, ja oli sen verran kivaa että uskaltauduin uudelleenkin kokeilemaan. Tärkeintä tässä lajissa on löytää se oma "henkisesti muttei fyysisesti kännissä"-olotilansa, ja vaan päästellä menemään niin kuin tanssisit imuri kourassa kotona yksin verhot kiinni! Olenkin joutunut toteamaan, että tunnin slogani "Come as you are, leave as a star", ei suinkaan ole täyttä puppua: pari viikkoa sitten olin tosi pahantuulinen koko päivän, mutta ei kestänyt kuin n. 30sek siitä kun musat oli laitettu soimaan niin naamalleni oli levinnyt hölmö hymy joka pysyi siinä loppuillan :)
Omalle kohdalleni Sh'Bam on tuonut ennen kaikkea vaihtelua ja iloa treeniini. Aina ei tarvitse tehdä täysillä! Se toimii sitäpaitsi mulle mainiona lämmittelynä ennen BodyPumpia: vähintään sata kertaa hauskempaa kuin stepperillä polkeminen, mutta ei samalla tavalla rankkaa kuin BodyAttack tai BodyCombat. Kummasti huomaa myös, että on lapsuuden balettitunneista jotain jäänyt lihasmuistiin, kun ihan automaattisesti katse seuraa kättä aikuisten satubalettituokion ballerinahypyissä :P Ennen kaikkea on mahtava viettää 45min viikossa olematta rankka itselleen vaan vain nauttia liikkeestä ja pitää hauskaa!
Alkuviikko meni rattoisasti noroviruksen parissa... Loppuviikosta pääsin onneksi treenaamaan normaalisti, ja voi mitä mahtitreenejä olikaan viikonloppuna luvassa! Torstaina oli pieni takaisku, kun vakio aamubalance oli muutettu hotpilatekseksi. Tulipahan sitäkin kokeiltua. Lauantaina salilla oli hyvinvointipäivä, johon en valitettavasti mahtunut mukaan, mutta pääsin silti kokeilemaan saunajoogaa. Tästä lajista olin kyllä kerrasta ihan myyty: ihanaa rentoutua ja tehdä lempeästi hyvää keholle saunan lauteilla istuen! Toivottavasti pääsen kokeilemaan tätä uudestaan, olisi mahtavaa oppia sen verran että osaisi tehdä itsekseen. Tsekatkaa lisää tästä lajista osoitteesta saunayoga.com :) Myöhemmin oli sitten BodyAttack-maratonin aika. Nähtävästi valmistelut oli menneet aikalailla putkeen: kevyt viikko alla, kunnon pastatankkaus ja vielä ennen tuntia banaani ja myslipatukka, ja treenin aikana Fenix piristävää juomaa ja Gatoradea veden lisäksi. Puolitoista tuntia tiukkaa cardiota meni nimittäin hujahtamalla ohi, ja oli niin kivaa ettei oo tosi! Tiedättekö sen tunteen kun puoltoista tuntia on hymy naamalla ja hoet itsellesi "I'm so happy right now!"?
Tänään oli sitten adrenaliinipiikkien aika, niinkuin luitte Anskun postauksesta. Ensin oli tosihyvät uintitreenit, ja sitten tosiaan piti hypätä pää edellä veteen. En muista milloin olisin pelännyt yhtä paljon kuin nyt, kun seisoin altaan reunalla hyppyasennossa tuijottaen vedenpintaa ja käskien jalkojani olemaan tärisemättä ja itseäni hengittämään. Lopulta totesin että ellen nyt heti tee sitä, en tule ikinä siihen pystymään, ja annoin mennä. Ja voi sitä onnistumisen riemua kun tajusin onnistuneeni, ilman että mitään pahaa tapahtui! Ei muuta kuin ylös ja heti uudestaan, ja uskaltauduin hyppäämään jo korokkeeltakin asti. Tekniikkaa pitää vielä hioa, nyt menen kädet edellä suoraan pohjaan, mutta ei enää hirvitä. Suurin viisiottelupelko on nyt voitettu, ja olo on kuin olisin jo voittanut ne olympialaiset!
ps. Juuri nyt herättelen vanhoja uimatraumoja katsomalla tappajahaita :D
pps. Tuo ihme merkki sunnuntain kohdalla tarkoittaa uutta juttua HeiaHeiassa, sain nimittäin mitalin siitä että olen tämän vuoden puolella harrastanut kymmentä eri liikuntalajia. Monipuolisuus kunniaan!
Ensimmäisestä melko kaoottisesta Body Pump kokeilusta huolimatta olen sinnikkäästi jatkanut ryhmäliikuntakokeiluja. Viime viikolla kävin Body Combat tunnilla, ja olin siellä (jos mahdollista) vielä enemmän pihalla kuin pumpissa. Ja pelkäsin kuollakseni että joku potkasee mua päähän täpötäydessä salissa, jos en muista liikkua oikeaan suuntaan. En onneksi saanut potkua päähäni, tunti oli liikunnallisessa mielessä kevyehkö. Pieni hiki ja seuraavana päivänä kipeytyneet käsivarret saldona. En vielä uskaltanut tehdä potkuja ihan niin matalana kuin pitäisi, kaikki oli jotenkin vielä niin sekavaa, että tämän kanssa edetään askelittain.
Body Pumpissa kävin toiseen kertaan maanantaina. Maanantait eivät selvästikään ole ideaalipäiviä minulle treenaamisen suhteen, sillä jo toistamiseen olin todella kiukkuinen, kun saavuin paikalle. Työt kasautuivat iltapäivästä, palaveri venyi, enkä ehtinyt syömään välipalaa. Sain kolmanneksi viimeisen paikan, peruutuspaikan, tunnille, kun olivat Esportissa onnistuneet antamaan minulle väärää tietoa sopimuksia allekirjoittaessani. Ärrrrrrrr.... Kiukkuisena olikin sitten hyvä lähteä nostamaan rautaa :D Ja painoja sainkin lisättyä viime kertaan nähden. Kädet tuntuvat kaipaavan minulla eniten treeniä. Tämän olen huomannut myös ampumisen yhteydessä - asetta on vaikea lopputunnista kannatella. Siispä tämä on mitä mainiointa treeniä sitä ajatellen. Toinen kerta oli siis jo huomattavasti helpompaa, kun en ollut ihan niin kujalla. Aamulla lihaksissa ei tuntunut yhtään mutta päivän aikana reisilihakset ovat ilmoitelleet olemassaolostaan, joten huominen voikin olla jo huomattavasti tiukempi päivä.
Mitä muuta? Vuoden viimeiset uintitreenit ovat takana päin, ja täytyy myöntää, että liikunnanvihaaja ja uimahalliangstaaja on löytänyt uinnin riemun! Osaan ja pärjään, jessss! Opin tekemään kuperkeikkakäännöksen, sain uintivalmentajaltamme Steveltä loistavia harjoituksia, jotta saan uintiasentoni kuntoon, ja jos teen harjoituksia joulutauolla, Steve lupasi että uin kuin ammattilainen tammikuussa :D Sitten pitäisi vielä oppia hyppäämään veteen pää edellä. O-ou...
You Tubesta löytyi loistava video aika samanlaisilla metodeilla, joilla mekin harjoiteltiin kuperkeikkakäännöstä. Teki hyvää itsellekin katsoa, miltä tämän pitäisi veden alla näyttää, niin osaan jatkossa harjoittelussa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Yksi asia, jota tämä ohje ei kertonut, ja joka on kuitenkin ehkä se tärkein: kun teet käännöksessä kuperkeikka-osiota, puhalla koko ajan nenästä ilmaa ulos!
Tämä megapostaus onkin sitten hyvä päättää koosteeseen minun liikuntaviikostani. Olen tänä syksynä kaikin tavoin yllättänyt ja ylittänytkin itseni monessa suhteessa. Uusia lajeja, uusia kokeiluja, liikunnan määrän moninkertaistaminen. Ja ehkä tärkeimpänä se liikuntainnostuksen asteittainen löytäminen. Onnistumisten ja pienten saavuttamisten kautta. Vaikka tämä ei minulle mikään laihdutuskamppanja ole, olen huomannut, että liikunta on vaikuttanut kroppaani kiinteyttävästi, ja farkut alkavat jäädä isoiksi. Hauska huomata vaikutuksia ihan konkreettisesti. Ja mikä tärkeintä, matalan sykkeen liikkumista Pennyn kanssa lumihangessa tarpoen tulee tehtyä edelleen ihan yhtä paljon kuin ennenkin (Pennyn lenkeistä kirjaan vain yli 30 min kestäneet ylös). Tämä tuo peruskestävyyttä ja myös palauttaa, veikkaan että olisin tosi paljon pahemmin jumissa, jos ei tulisi Pennyn kanssa liikuttua.
Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä ryhmäliikuntatunnilla, jos satujumppaa ja pilatestunteja ei lasketa... Koko kuntosali/ryhmäliikuntatuntimaailma tuntuu kovin vieraalta ja olen koko ajan ihan pihalla kaikesta. Aloitin Saskian suostuttelun tuloksena Body Pump tunnista, ja ensi fiilikset eivät erityisemmin sykähdyttäneet (Saskian postaukset aiheesta täällä ja täällä) . Tunti oli suht rankka, muttei läheskään niin rääkkiä kuin olin kuvitellut. Toki otin todella pienet painot, ainakin verrattuna Saskiaan :D ensimmäinen puoli tuntia meni melko kivuttomasti, viimeinen 10 minuuttia oli jo melko tuskaisa. Olin syönyt todella huonosti päivän aikana (kiire, mikä ihana tekosyy...), ja loppua kohden rupesi jo vähän heikottamaan.
Ohjaaja oli super pirteä, jatkuvalla hymyllä ja energisellä tsempillä varustettu. Tunnilla piti toimia nopeasti ja olla jatkuvasti skarppina, jotta ehti vaihtaa tankoon oikeat painot tai vaihtaa käsipainot. Ainakin ensimmäinen tunti tuntui kovin kaoottiselta. Ilman Saskiaa olisin tuskin löytänyt oikeaa salia, oikeista varusteista puhumattakaan.
Kuva täältä - miks näillä ihmisillä on muka aina niin kivaa ryhmäliikuntatunneilla? :D
Eilisen ja tämän päivän olen odotellut massiivisia lihaskipuja, mutta mitä ilmeisemmin säästyin pahimmilta. Käsivarsissa, rintalihaksissa ja vatsalihaksissa tuntuu kyllä, mutta reisissä ei juurikaan. Vaikka tunnin jälkeen jalat tärisivät, en ilmeisesti tehnyt riittävän isoilla painoilla, tai sitten tein liikkeet väärin. Lupasin Saskialle käydä Body Pump -tunneilla ainakin kolme kertaa, ennen kuin saan luovuttaa tämän lajin suhteen. Tämä laji sinänsä olisi mitä mainioin viisiottelua silmällä pitäen. Käsivoimani eivät ole mitenkään mairittelevat, ja varsinkin ammunnassa on välillä ollut sellainen olo, että lopputunnista aseen pitäminen stabiilisti on hankalaa. Tänään kokeilussa Body Combat. Raporttia seuraa myöhemmin...
