Ennätysten parantelua sunnuntaipäivänä

Eilen aamulla oli jälleen aika herätä miekkailemaan, oli nimittäin kauden päätös-harjoituskisan aika. Onneksi aikataulua oli sentään rukattu niin että aamukasin CE skipattiin tyystin, ja aloitettiin inhimillisemmin yhdentoista maissa miekkailulla, jonka jälkeen vedettiin sitten CE ammuntapainoitteisena. Itseäni huvitti etukäteen kovasti, että tämähän oli oikeastaan aika samankaltainen juttu kuin ne maaliskuun harjoituskisat, joita jännitettiin kuukausitolkulla ja joihin valmistauduttiin huolellistakin huolellisemmin. Nyt panostin tähän suunnilleen yhtä paljon kuin normitreeniin, pakkasin kamat noin kolmessa minuutissa ennen lähtöä ja hyvä kun ehdin ajoissa paikalle…

Iloiset harjoituskisaajat valmiina päivän koitoksiin. Kuva Modern Pentathlon Finlandin fb-sivulta.

Tämä rento approach sitten selkeästi siirtyi mukanani miekkailualueelle. Miekkailin nimittäin paremmin kuin koskaan :) Toki vastustajat eivät ehkä olleet myöskään ihan maailmanluokkaa, mutta enpä ole minäkään, ja ihan yhtä lahjakkaasti olen aiemmin kämmäillyt kokemattomampiakin miekkailijoita vastaan. Onnistuin siis saamaan ensimmäistä kertaa yli 50% pistoista, ja menetin niitä vain maajoukkuetyttöjä ja yhtä treenikaveria vastaan, ja sain pistoni jopa pitkiltä miehiltä, mikä jopa valmentajan mukaan on ihan oikeasti haastavaa!

Pidettiin koko harjoituskisa joukkuekilpailuna, eli meitä oli kaksi viiden hengen joukkuetta jotka kisasivat toisiaan vastaan. Meikkailussa oteltiin ensin kaikki kaikkia vastaan yksi pisto, sen jälkeen yksi paripisto (yllättäen Ansku ja minä oltiin pari) ja sitten vielä tikapuujärjestelmällä, jota tullaan  tulevaisuudessa käyttämään myöskin maailmancupeissa. Yhteensä siis vain 11 pistoa, eli melko lailla tynkäkilpailu, olisi ollut hauska miekkailla vähän perusteellisemminkin.

Miekkailun jälkeen oli sitten CE:n vuoro. Lyhyen valmistautumisen jälkeen joukkueet järjestyivät lähtöviivalle, ja vedettiin kisa sukkulaviestinä, jossa kaikki suorittivat kaksi kertaa, ja jokaisella suorituksella kaksi ampumista. Juoksumatka oli täysin mitätön (reilu puolikas miekkailusali), eli kaikki riippui ampumisista. Olin verrassa ampunut paremmin kuin aikoihin, tasaista sarjaa alle 20sek, joten lähdin kisaan hyvillä mielin. Ja kattia kanssa, ammuin sitten historiallisen huonosti! Eka kierros oli vielä jotenkuten hyväksyttyä suoritusta, ensimmäinen ampuminen taisi olla 43sek ja toinen jotain puolisen minuuttia, mutta toisella kierroksella meni 47sek ja viimeisellä ampumisella jäi jopa yksi osuma saamatta. Ihan säälittävää. Mistään hengästymisestä ei juurikaan voida tuollaisella juoksumatkalla puhua, eli kyse on ihan täysin paineista ja jännityksestä, joka pitäisi pystyä kontrolloimaan paremmin. Joku lääkäri/muu asiantuntija ehkä osaisi kertoa tarkemmin mitä kehossa tapahtuu tuossa tilanteessa, mutta sanonpa vain että käsi väpätti pahemmin kuin heikoimpanakaan vappuaamuna kun halusi tehdä sen parhaan suorituksen joukkueen hyväksi. Käsittämätöntä. Kisa oli lopulta tosi tiukka, ja toinen joukkue vei sen niukasti nimiinsä, mutta meidän joukkueella oli plakkarissa lajivoitto miekkailusta.

Ansku ja minä vauhdissa ammuntapaikalla. Sama kuvalähde.

Pienen tauon jälkeen suunnattiin sitten Pirkkolaan altaaseen. Verrattiin, ja sitten vedettiin taas joukkuekisaa viestinä. Ensimmäisenä lajina oli 50m uinti, ja seuraavalla kierroksella uitiin sitten sama matka, mutta niin että ensimmäinen 25m pelkkiä vaparipotkuja ja takaisin sitten normi vapaauintia. Se muuten hyydytti aika tehokkaasti. Meidän joukkue vei molemmat uintikisat nimiinsä, ja vei siten kokonaiskisan voiton, hyvä me!

Tämän jälkeen sai sitten vetää vapaavalintaisia matkoja. Verrasin vähän välissä ja vedin sitten yksinäni 200m. Olisi ollut kivempi vetää se jonkun kanssa ja saada vähän lisäsparrausta kisakumppanista, pelkästään kelloa vastaan on aika tylsä uida, mutta minkäs teet. Ensimmäisellä 50m tekniikka hajoili omasta mielestäni aika paljonkin, sorruin taas siihen vanhaan kauhomiseen ja unohdin liukua, mutta sen jälkeen kunnostauduin. Ja menihän se lopulta, alle 3 ja puoli, nimittäin 3:22!! Kahdeksan sekunnin parannus siis lokakuun lopulta oleviin tuloksiin Tukholmasta. Yritetään jatkaa tätä rataa J Kuulemma ensimmäinen satanen meni 1:35, mikä on taas vähän reippaammin kuin ennen. Ja valmentajan mukaan edes se ensimmäinen 50m ei näyttänyt niin pahalta kuin tuntui.

Yllytin sitten vielä yhden kaverin uimaan kanssani 50m, joka meni aikaa 42sek tasan. Eli siinäkin kuukaudessa puolentoista sekunnin parannus (viimeksi kellotettu 10.11 aikaan 43,52sek), ja valmentajan kommentti oli että ”pääsisit kyllä kovempaakin”… Hyppyjä pitäisi nyt hioa niin että saisin siitä vähän lisäetua, nyt kun olen oppinut olemaan menemättä suoraan pohjaan asti niin hyppyni on vähän liian vaakatasossa, mikä hidastaa lähtöä. Uintihyppy on vain niin nopea suoritus että sitä on tosi vaikea kontrolloida, eli se taitaa vaatia rutkasti treeniä. Olenkin jo ottanut tavoitteeksi jäädä joka sunnuntaitreenien jälkeen tekemään muutaman hypyn, jotta sitä tulee treenattua enemmän, ja ainakin viimeksi valmentaja jäi auttamaankin.

Oli siis tosi hauska päivä! Tuollaisen höntsä-harjoituskisan vetämine joukkuekisana toimi mielestäni erinomaisesti. Kun osallistujat olivat niin eritasoisia, tuolla formaatilla kaikki saavat siitä enemmän irti. Illalla vietettiin vielä seuran pikkujouluja hyvässä hengessä. Joka tapauksessa, eilisiltaisista venyttelyistä huolimatta lihakset ovat kipeämmät kuin aikoihin tänään! Ihan uskomatonta :D Jätin suosiolla aamusaliin väliin, ja säästelin kroppaani illalla koittavaa kunnollisempaa miekkailukoitosta varten, otellaan varmaan jonkinlainen seuramestaruus ystäväseuran kuukausikisan yhteydessä. Mutta on niitä kehnompiakin tapoja viettää sunnuntaipäivää kuin omien ennätysten parantelu!