sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kotitallilla ruunaterapiassa

Joululamaannus on iskenyt. Onneksi koira ei anna siihen ihan 100% mahdollisuutta, vaan lenkille on lähdettävä vaikka kuinka olisi liukasta ja ikävää ja kylmää ja sateista. Välipäivinä olen päässyt heppahommiin, ja luvannut auttaa parin ihanan ruunan retaleen liikuttamisessa. Eilen illalla meidän piti lähteä Saskian kanssa yhdessä tallille, mutta flunssa kaatoi Saskian sängyn pohjalle, joten lauantai-ilta tallilla muuttuikin vähän pidemmäksi. Päädyin lopulta ratsastamaan Eemelin ja juoksuttamaan Sackin, ja poikien kanssa gradun aiheuttama kooma, bussipysäkin ohi ajamisen aiheuttama kiukku (kyllä vaan, onnistuin menemään ohi oman kotipysäkin ja vielä kahdella pysäkillä) ja yleinen väsymystila hälvenivät.

Eemeli oli varsin mainiolla päällä, reipas ja hyvällä tuulella. Maneesissa ei ollut ketään muuta, ja Essin oppeja noudattaen sain pidettyä ohjat tarpeeksi lyhyinä. Etenkin Eemelin kanssa minulla on ollut ongelmia ohjien kanssa, kun herra ei oikein itse jaksaisi kannatella päätänsä. Tähän auttoi kyllä myös se, että viime keväästä lihaskunto ja kunto ylipäätään on todella paljon parempi. Viime vuonna yksi ratsastustunti sai minut aivan hajalle moneksi päiväksi, nyt tuntuu vähän haukotellessa syvissä vatsalihaksissa ja sisäreisissä. Edistystä!

Eemeli viime talvena
Sack, aka Liskojen Lisko, oli oma arveluttava itsensä ja odotti koko juoksutuksen ajan hyvää syytä singahtaa kolme askelta joka suuntaan. Syitä oli Sackin mielestä harmittavan vähän, joten syyksi riitti esimerkiksi maiskuttaminen. Ruunaterapiaa on tiedossa seuraavan kerran huomenna, toivottavasti ilotulitusrakettien ampujat pitävät säännöistä ja aikatauluista kiinni - muuten voi olla aikamoista menoa tiedossa. Ja toivottavasti Saskia toipuu takaisin elävien kirjoihin!

Liskonen pilke silmäkulmassa - kuten aina! Kuva viime toukokuulta

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Heppaviikko joulun alla

Lupailin kirjoitusta viime viikon heppahommista, joten täältä tulee... Aloitin heppaviikon hyydyttämällä nelijalkaisen nelivedon. L ei ole päässyt pellolle pariin vuoteen, koska aina kun yritin viime vuonna, se alkoi keulimaan, mikä ei ole kovin hauskaa kun hepalla on korkeutta reilut 180cm ja se osaa olla aika vahva ja hölmö. Niinpä keulimista on aina seurannut välitön uukkari takaisin maneesiin kurinpitoon. Sama on toistunut tänä vuonnakin kun oon yrittänyt päästä pellolle, joten nyt suunnittelin ja ajoitin keikan huolellisesti. L oli ollut kolme päivää kurssilla ja tehnyt kovasti töitä, joten oli siitä jo vähän väsynyt. En kuitenkaan vielä luottanut vain tähän väsymykseen, vaan laitoin sille martingaalin mulle kauhukahvaksi ja tuomaan vähän etulyöntiasemaa ettei se saa kiskottua päätä taivaisiin ja lisäksi laitoin varmuuden vuoksi vahvan kuolaimen.Näillä varustettuna menin aluksi maneesiin, jossa verkkasin vähän ravissa ja laukkailin sitten reipasta estelaukkaa vartin verran. Kun heppa tuntui siltä, että liikaa energiaa ei todella olla, suuntasin pellolle. Vähän piti katsella ympärilleen, mutta sillä sekunnilla kun päästiin pellolle kävi selväksi ettei hepalla ole aikomustakaan nousta pystyyn, kun se älysi että polviin asti ulottuvassa hangessa on suht rankkaa liikkua :D Käveltiin ja ravailtiin pari kierrosta oikein tylsästi, niin ettei pellosta tulekaan paikkaa jossa aina saa riehua, ja iso hevonen oli kyllä sen keikan jälkeen vapaapäivänsä ansainnut, sillä oli iso väsy. Ratsastin sen jälkeen myös A:n, joka oli ihan hassu minilomansa seurauksena. Tein sillä kolmea puomia suoralla linjalla kolmen askeleen väleillä enimmäkseen vaan hakien hyvää rytmiä, mutta onnistuin myös mahduttamaan niihin ne siirtymiset mitä tehtiin Keravalla muutama viikko sitten 17m väleillä.

Perjantaina plokkasin mukaani toisen viisiottelijan ja suunnattiin kohti keravaa. Lähdettiin ajoissa liikkeelle, mutta tehtiin kehno reittivalinta, jouduttiin kauheaan ruuhkaan, ja niinpä sain taas heitellä Welmiron miljoonaa suojaa jalkaan pikavauhtia. Tunti sitä vastoin meni tosi hyvin! Welmu oli tosi ratsastettava (tai sitten oon vaan oppinut ratsastamaan sitä vähän paremmin...) ja hypättiin jopa jumppasarjaa ja rataa, ja alkoi sujua, ihan kirjaimellisesti, onnistuin jo sujumaan niille esteille enkä aina mummoilemaan. On kyllä edelleen niin mahtava fiilis hypätä hevosella jolla on pomppua selvittää ne esteet vaikka tulisitkin pienesti sisään tai lennättäisit sitä vähän :)

Viikonloppuna suuntasin taas Siuntioon tekemään hyvää joulutekoa eli tekemään tallin viikonloppuna ja liikuttamaan hepat  molempina päivinä. Pääsin L:llä mukaan ponihyppärille, se on niin puujalka että sen kanssa on ihan mahdoton hypätä yksin, nytkin Jessica lopulta kielsi etten saa tulla innareita kun se potki kaikki alas sata kertaa... Estetehtävät se kuitenkin teki ihan hyvin, ja vikalla radalla Jessica teki sneakyt ja yllätti sen laittamalla ekan pystyn alle pienen vesimaton, jolle se melkein pysähtyi ekan kerran ja meni koko höskän läpi. Tultiin uudestaan ja L teki varmasti elämänsä parhaan hypyn, selkä pyöreänä ja oikeasti käytti itseään eikä vaan laukannut sen yli :D Hyppäsin myös A:n, verkatessa meidät säikytti melkein hengiltä pöllö (!!) joka ilmaantui maneesiin, välillä meiltä oli vähän eitäisyydet hakusessa mutta lopulta kun polle innostui sujui ihan hyvin. Mainittakoon vielä että L oli taas yhden lepopäivän jälkeen ihan mahdottoman pirteä aluksi...

Ratsastusta -15 asteessa... (Vanha kuva vuodelta 2010, tämän vuoden klippaus on astetta päräyttävämpi)
Sunnuntaina kopukat saivat sitten kevyemmän päivän, olin itse tässä vaiheessa jo niin kipeä etten halunnut itseänikään rasittaa yhtään. A sai vaan suitset päähän ja löntystelin sen kanssa maneesissa ilman satulaa parikyt minuuttia, ravailin jopa vähän eikä ollut yhtä pelottavaa kuin viimeksi :D Kyllä taas huomasi, miten siinä on ihan järkeä että ponilapsia pistetään ratsastamaan ilman satulaa, se kehittää omaa tasapainoa niin mielettömästi. Tämänkertainen ahaa-elämys oli katseen merkitys, en ole ikinä huomannut kuinka paljon se käytännössä vaikuttaa mihin suuntaan kroppa on matkalla eli mun painoapuihin. Nyt huomasin että ellen katsonut minne olen menossa, meinasin paljon helpommin valua kaarteessa ulos, asia jonka merkityksen teoriassa tietää, mutta jonka huomaa käytännössä näköjään vasta liukkaan loimen kanssa ilman satulaa. A:lla kin oli mukavaa kun se sai kerrankin ravata niin hitaasti kuin halusi, hihii. L pääsi sitten vielä pienelle metsäkävelylle kun kaveri pyysi seuraksi, hanki hyydytti sen liiat menohalut taas varsin tehokkaasti.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Purista perseellä normaalisti

Joulun aikaan useimmat uimahallit ja sisäliikuntapaikat sulkevat ovensa, joten treenitaukoa tulee väistämättä. Kun vielä vietämme joulua Itä-Suomessa, ja pakkanen huitelee -20 asteessa, jää lenkkeilykin välistä. Nyt onkin siis hyvä keskittyä kuivaharjoitteluun ja lajien opiskeluun Youtube videoiden kautta. Tämän videon myötä toivotaankin teille kaikille oikein hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!



- Posted using BlogPress from my iPad

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Viikon treenit: I'm SO FIT!

Viikko, joka alkoi superenergisissä meiningeissä, ja on nyt loppumassa huomattavasti surkeampaan oloon. Kuten näkyy, maanantaina treenit kulki, joten tiistaille suunnittelin itselleni Ultimate Challengin: pystyisinköhän vetämään kaksi liikkuvaa tuntia putkeen? Varsinkin kun toinen niistä on tunnetusti rankin tunti BodyAttack? No, idea tuntui sen verran kiehtovalta että toteutin sen! Attackissa oli ihan sikakivaa ja tuli vedettyä aika täysiä, mutta ei silti tullut mitenkään liiemmin himmailtua combatissakaan. Tankkasin ison banaanin ennen treeniä, tuntien välissä kävin hakemassa yhden Gatoraden jotta sain takaisin vähän hikoillessa menetettyjä suoloja, ja treenin jälkeen palkitsin itseni Gainomaxilla :) Ja silläkin uhalla että kuulostan itsekeskeiseltä, sanon että olen ihan mielettömän ylpeä itsestäni! Tämä todistaa että kunto on kyllä oikeasti aika hyvä.

Kävin vielä keskiviikkoaamuna pumpissa, ja sen jälkeen aloitin kevyemmän treeniviikon. Päätin pitää kevyen viikon keskiviikosta keskiviikkoon, koska jouluna tulee kuitenkin levättyä, eli muuten olisi tullut puolentoista viikon kevyt periodi, tai olisin jotunut ottamaan iisisti vielä joulupyhien jälkeenkin, mihin en uskonut pystyväni. Loppuviikosta kuitenkin monien sattumien summa taisi saada vastustuskyvyn pettämään, ja nyt onkin melkolailla surkea olo. Yritän kuitenkin suhtautua siinä määrin positiivisesti, että jouluna kuitenkin vaan makaa sohvalla, joten samallahan sitä potee yhden flunssan. Toivottavasti menee ohi kolmen päivän levolla...

Viikolla on tullut ratsastettua aika paljon, jos tylsistyn jouluna (tai välipäivinä yliopistolla...) varmaankin kirjoittelen viikon heppahommista!

Ma: BodyStep, BodyPump ja HotStretching
Ti: BodyAttack ja BodyCombat!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ke: BodyPump
To: ratsastin kaksi hevosta
Pe: uinti ja esteratsastus. Sika-aikaisella (lähdin kotoa ennen kuin edes AamuTv oli alkanut, ja Ansku tietysti vielä aiemmin) aamu-uinnilla Ansku opetti mulle kuperkeikkakäännöksiä!
La: tein tallin ja hyppäsin molemmat hevoset, venyttelin illalla ( ei muuten ollut lheskään yhtä miellyttävää venytellä tallinomistajien talossa jonka lämpötila on +17, kuin lihakset pehmittävässä HotFitness-salissa.)
Su: tein tallin, ratsastin hepat

Nyt pakkaan lahjat, pyjaman ja juhlamekon matkaan ja suuntaan äidin ja iskän hoiviin. Ihanaa joulua kaikille lukijoille!

torstai 20. joulukuuta 2012

Peppu piukaksi BodyStepin tapaan

Kävin maanantaina pitkästä aikaa BodyStepissä, ja siitä intoutuneena ajattelin rustata siitäkin lajista muutaman rivin. Itse en jaksa steppiin kovin usein raahautua, koska se ei ole läheskään yhtä kivaa kuin attack tai combat. Koska liikunnan mielestäni pitäisi olla hauskaa, painotan siis treenissäni enemmän niitä kivoja tunteja, ja käytän steppiä enemmän vaihteluna, niin etten kyllästy omiin normitunteihini.

Veikkaan että steppitraumani juontavat juurensa lapsuuteeni, jolloin vietimme aktiivilomia leirikeskus Piispalassa. Aamupäivän ohjelmana oli useimmiten lapsille askartelua, miehille sählyä ja naisille steppijumppaa. Kun olin tarpeeksi vanha, pääsin joskus mukaan naisten steppitunnille, ja meinasin kuolla tylsyyteen: hinkatkaa itse V-askelta edestakaisin tunnin verran, niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Varsinkin kun samaan aikaan kuuluu liikuntahallin toiselta puolelta miesten riemuhuutoja ja nopeita käännöksiä sählypelissä. Mutta huomatkaa siis, että tämä oli vähän vanhanaikaisempaa steppausta kuin BodyStep konseptitunti. Syy miksi step ei mulle ole yhtä hauskaa kuin attack ja combat, on että se on jotenkin niin tyttölaji (miehet on aika harvinainen näky näillä tunneilla) että siinä on hankala unohtaa treenaavansa. Mulle ei ainakaan riitä tunnin hikoilun motivaatioksi se, että mulle tulee kiinteämpi takamus, vaan kyllä siinä pitää vähän muutakin ideaa olla.


Tehokasta liikuntaa tunti tarjoaa, sitä ei käy kiistäminen! Pidemmän tauon jälkeen mun peppu oli ihan tulessa tunnin tahkoamisen jälkeen :D Ja yllättäen, kunhan päästiin vauhtiin niin oli ihan hauskaakin, varsinkin kun partystep-biisi vedettiin kunnon joulumeiningillä. Tunti koostuu siis erilaisista osioista, jotka huipentuu kolmeen eri sykehuippuun, joissa saa irroitella kunnolla. Tuntui myös siltä, että teki tosi hyvää saada pitkästä aikaa myös koordinaatiokyvylle uusia ärsykkeitä, tuntui että aivoja särki kun yritin hahmottaa miten päin nyt pitääkään kääntyä ja kuinka nopeasti pitääkään askeltaa (jälkimmäinen quickstepissä). Tunti on suunniteltu niin, että siinä on vaihtoehtoja kaikenkuntoisille, mukaan voi siis mennä rohkeasti. Vähän koordinaatiokykyä ja jumppameininkiä kannattaa olla, muistaakseni esim. yksi käsipallonpelaajakaverini ei kertakaikkiaan kykene bodystepiin :D

tiistai 18. joulukuuta 2012

Liikunnanvihaajan edistysaskeleita

Ensimmäisestä melko kaoottisesta Body Pump kokeilusta huolimatta olen sinnikkäästi jatkanut ryhmäliikuntakokeiluja. Viime viikolla kävin Body Combat tunnilla, ja olin siellä (jos mahdollista) vielä enemmän pihalla kuin pumpissa. Ja pelkäsin kuollakseni että joku potkasee mua päähän täpötäydessä salissa, jos en muista liikkua oikeaan suuntaan. En onneksi saanut potkua päähäni, tunti oli liikunnallisessa mielessä kevyehkö. Pieni hiki ja seuraavana päivänä kipeytyneet käsivarret saldona. En vielä uskaltanut tehdä potkuja ihan niin matalana kuin pitäisi, kaikki oli jotenkin vielä niin sekavaa, että tämän kanssa edetään askelittain.

Body Pumpissa kävin toiseen kertaan maanantaina. Maanantait eivät selvästikään ole ideaalipäiviä minulle treenaamisen suhteen, sillä jo toistamiseen olin todella kiukkuinen, kun saavuin paikalle. Työt kasautuivat iltapäivästä, palaveri venyi, enkä ehtinyt syömään välipalaa. Sain kolmanneksi viimeisen paikan, peruutuspaikan, tunnille, kun olivat Esportissa onnistuneet antamaan minulle väärää tietoa sopimuksia allekirjoittaessani. Ärrrrrrrr.... Kiukkuisena olikin sitten hyvä lähteä nostamaan rautaa :D Ja painoja sainkin lisättyä viime kertaan nähden. Kädet tuntuvat kaipaavan minulla eniten treeniä. Tämän olen huomannut myös ampumisen yhteydessä - asetta on vaikea lopputunnista kannatella. Siispä tämä on mitä mainiointa treeniä sitä ajatellen. Toinen kerta oli siis jo huomattavasti helpompaa, kun en ollut ihan niin kujalla. Aamulla lihaksissa ei tuntunut yhtään mutta päivän aikana reisilihakset ovat ilmoitelleet olemassaolostaan, joten huominen voikin olla jo huomattavasti tiukempi päivä.

Mitä muuta? Vuoden viimeiset uintitreenit ovat takana päin, ja täytyy myöntää, että liikunnanvihaaja ja uimahalliangstaaja on löytänyt uinnin riemun! Osaan ja pärjään, jessss! Opin tekemään kuperkeikkakäännöksen, sain uintivalmentajaltamme Steveltä loistavia harjoituksia, jotta saan uintiasentoni kuntoon, ja jos teen harjoituksia joulutauolla, Steve lupasi että uin kuin ammattilainen tammikuussa :D Sitten pitäisi vielä oppia hyppäämään veteen pää edellä. O-ou...

You Tubesta löytyi loistava video aika samanlaisilla metodeilla, joilla mekin harjoiteltiin kuperkeikkakäännöstä. Teki hyvää itsellekin katsoa, miltä tämän pitäisi veden alla näyttää, niin osaan jatkossa harjoittelussa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Yksi asia, jota tämä ohje ei kertonut, ja joka on kuitenkin ehkä se tärkein: kun teet käännöksessä kuperkeikka-osiota, puhalla koko ajan nenästä ilmaa ulos!


Tämä megapostaus onkin sitten hyvä päättää koosteeseen minun liikuntaviikostani. Olen tänä syksynä kaikin tavoin yllättänyt ja ylittänytkin itseni monessa suhteessa. Uusia lajeja, uusia kokeiluja, liikunnan määrän moninkertaistaminen. Ja ehkä tärkeimpänä se liikuntainnostuksen asteittainen löytäminen. Onnistumisten ja pienten saavuttamisten kautta. Vaikka tämä ei minulle mikään laihdutuskamppanja ole, olen huomannut, että liikunta on vaikuttanut kroppaani kiinteyttävästi, ja farkut alkavat jäädä isoiksi. Hauska huomata vaikutuksia ihan konkreettisesti. Ja mikä tärkeintä, matalan sykkeen liikkumista Pennyn kanssa lumihangessa tarpoen tulee tehtyä edelleen ihan yhtä paljon kuin ennenkin (Pennyn lenkeistä kirjaan vain yli 30 min kestäneet ylös). Tämä tuo peruskestävyyttä ja myös palauttaa, veikkaan että olisin tosi paljon pahemmin jumissa, jos ei tulisi Pennyn kanssa liikuttua.

MA: Body Pump + Hot Stretching
TI: Pennyn kanssa 1 h lenkillä
KE: Body Combat
TO: Pennyn kanssa 45 min lenkillä
PE: Uinti 45 min ja Pennyn kanssa lenkillä 45 min
LA: Pennyn kanssa lenkillä 1 h 10 min
SU: Uinti 1,5 h ja lumityöt 30 min

Ratsastusvarusteet

Saimme lukijalta toivomuksen kertoa eri lajeissa käytössä olevista varusteista, joten tästä lähtee, ensimmäisenä vuorossa ratsastusvaatteet. Huomioikaa, että tässä vaiheessa kyse on kaikissa lajeissa treenikäytössä olevista vaatteista, kisakamppeet on sitten erikseen ja niistä kuulette joskus hamassa tulevaisuudessa.


Etenemme järjestyksessä ylhäältä alas. Ratsastuskypärä on luonnollisesti esteratsastuksessa yksi tärkeimmistä varusteista (itseltäni tuppaa sileällä ratsastaessa usein se kypärää jäämään talliin...). Itselläni on käytössä ihana pyhä Samshield, joka on kustomoitu juuri sellaiseksi kuin halusin: tummansinistä alcantaraa, punainen raita, viisi Swarowski-kristallia ja siinä lukee mun nimi leukaremmin syrjässä. Mahtavien ilmastointi-ominaisuuksien ansiosta se on mukava kesälläkin, ja sisällä olevat pehmusteet voi vaihtaa ja pestä koneessa jos silti sattuu tulemaan hiki, kypärä ei siis koskaan ala haisemaan kuolemalta niin kuin mun sisko eräs kesä luonnehti mun vanhaa GPA:ta. Hinta on melko suolainen, mutta yksi Samshieldin parhaista ominaisuuksista on, että jos tippuu pahasti, sen voi lähettää tehtaalle, jossa ne vaihtavat siihen uuden kuoren noin kuudenkympin hintaan, sen sijaan että joutuisit ostamaan kokonaan uuden kypärän, niin kuin kaikkien muiden merkkien kanssa.

Yläosassa mulla on päällä smartwoolin merinovillainen lämpökerrasto (ainut materiaali joka ei ala haista inhottavalta parin käyttökerran jälkeen), trikoopaita, Kingslandin huppari ja Kingslandin untuvaliivi. Ratsastushousut ovat myöskin Kingslandin kangaspaikkaiset. Esteratsastajana tykkään itse enemmän kangaspaikkaisista housuista, ne on joustavammat päällä, eikä esteratsastuksessa tarvita yhtälailla samanlaisia liima-ominaisuuksia kuin kouluratsastuksessa, jossa pepun pitää koko ajan pysyä satulassa. Lisäksi tykästyin kangaspaikkahousuihin eritoten Hollannin kesinä, kun ratsasti päivittäin monta hevosta ja oli niissä housuissa koko päivän, niin kangaspaikkojen hengittävyys on aikalailla eri luokkaa kuin nahka- (tai mikälien nahankaltaisten) paikkojen. Niiden alla on Evelacen supermukavat capripituiset pitkikset. Nämä on aika uudet, ja toi capripituus vaikuttaa varsin nerokkaalta esim. juuri ratsastusta ja laskettelua varten, niin ettei pitkikset kierry nilkkohin, kuten kaltaisellani lyhyellä ihmisellä usein käy.

Jalassa mulla on Ariatin ratsastuskengät. Ne on aivan ihanat jalassa, mutta ei oikein tahdo kestää mun käytössä, noikin alkaa olla jo parhaat päivänsä nähneet, vaikka niiden alamäki alkoi kyllä jo reilu vuosi sitten Hollannissa päivittäisessä kovassa käytössä. Ratsastuskengissähän tärkeintä on kunnollinen kanta ja tarpeeksi kapea kärki, molemmat turvallisuussyistä. Chapsien tarkoitus on tukea pohjetta, yhtälailla kuin ratsastussaappaan. Mun vanhat chapsit hajosi vähän aikaa sitten ja saappaistakin on vetoketju rikki, enkä ehtinyt alkaa hommaamaan kunnollisia uusia chapseja, joten hankin tilapäisratkaisuksi niinkutsutut lateksit hintaan 23€ Hööksiltä. Hinta-laatusuhdetta en voi moittia, ihan hyvin noilla voi ratsastaa, eikä tosiaankaan harmita vaikka olisi vähän mutaista. Näiden lisäksi mulla on pienet sporrat, niiden merkki taitaa muistaakseni olla Harrys Horse. Hankin noi kullanväriset kun menin Hollantiin, mun pomolla nimittäin oli taipumusta lainailla sporria, mikä johti siihen että mun ekana kesänä siellä ainakin parit sporrat katosi jäljettömiin, joten totesin että noista kullanvärisistä ainakin kaikki tietää että ne on mun, ja ne sitten selvisikin koko vuoden siellä katoamatta :) Sporrathan ei ole millään lailla pakollinen varuste, ne lähinnä tehostavat pohjeapuja, mutta itse tykkään jättää ne jalkaan, sitten hevosen selässä voin itse säädellä ratsastanko niin että käytän sporraa vai en.

Kuvassa ei ole hanskoja eikä raippaa, ja voisin vaikka perustella tämän sillä etten tykkää käyttää kumpiakaan. Ratsastan ilman hanskoja aina kun pystyy jäätymättä, ja talvellakin käytän enimmäkseen vaan halpoja näppylähanskoja. Oon tosi herkkis sen suhteen että hanskat on liian paksut, inhoan tunnetta etten tunne ohjia ja pienimpiäkin liikkeitä ohjien toisessa päässä eli hevosen suussa. Hanskoista voisin suositella Roecklin light grip-hanskoja (monilta muiltakin merkeiltä löytyy vastaavia, esim. TRUST), ne on kuin toinen iho ja varsinkin grippiohjien kanssa niillä saa erinomaisen pidon. Raipan suhteen tykkään pitää sitä vaan jos oikeasti tarvitsen sitä, oon kai ratsastanut niin paljon herkkis-hevosia jotka arkoo sitä, ja toisekseen niin hyvin ratsastettuja hevosia että pohjeavut menee läpi ilmankin, jos tulee kinaa niin huomautus sporralla riittää. Estekisoissa raipan maksimipituus on 70cm (tai ainakin oli silloin kun oon viimeksi kisannut :D), joten epäilen että viisiottelun esteratsastuksessa pätee sama sääntö.Kuvasta puuttuu myös turvaliivi, joka saattaisi meidän lajissa olla ihan hyvä, kun tosiaan ratsastaa joka kerta eri hevosta, vaikka en sellaista junnuvuosien jälkeen muuten ole kokenut tarpeelliseksi tutuilla polleilla. Oma vanha turvaliivini on siis hankittu kun olin 14, joten päivitys taitaisi olla paikallaan...

Tekstistä tuli nyt vähän ratsastusvarustemainos, kyselkää ihmeessä jos jäi epäselvyyksiä varusteista!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Viikon treenit: uutta treeniseuraa!

Kuten olette huomanneet Anskun ryhmäliikuntakokeiluista, olen tällä viikolla saanut nauttia uudesta treeniseurasta, kivaa! Yllättävän hankalaa on ollut samaistua siihen miten vaikeaa kaikki oli alussa, kun siitä on jo niin kauan kun itse aloitteli näillä tunneilla käymistä. Anskun urheudesta inspiroituneena ja osoittaakseni tukea lupaan kuitenkin tältä istumalta mennä lempiohjaajani tunnille kokeilemaan ShBamia, jos Ansku lähtee mukaan! Tanssitunnit kun ei ihan ole mun juttu... parin viinilasillisen jälkeen olen mielestäni erittäinkin viehkeä ja rytmikäs tanssija, mutta muinainen BodyJam-kokeilu osoitti että ilman viiniä ja jumppatrikoissa meininki ei ole ihan yhtä menevää. Niinpä aionkin mennä tanssikokeilun jälkeen BodyPumpiin keräämään itsetuntoni rippeet kasaan.

Ma: BodyPump ja HotStretching
Ti: insomnian jälkeinen vapaapäivä. Illalla olin Esportin järjestämässä asiakastilaisuudessa katsomassa Rakkauden Rasvaprosentti-leffaa syöden ilmaista popcornia ja juoden ilmaista limua kaverin kanssa, kivaa! Leffakin oli parempi kuin nimi antoi olettaa.
Ke: BodyCombat ja BodyPump
To: aamun ihana HotBodyBalance, lisäksi illalla BodyAttack ja punttis
Pe: aamu-uinti Anskun kanssa, illalla ratsastus, oltiin hangessa laukkailemassa ja menin vihdoinkin jollain muulla kuin Welmirolla. Ratsuna oli Ariane, joka oli hauska ponimainen tapaus. Heppaparat oli aluksi ihan täpinöissään ja kerran jouduttiinkiin palaamaan melkein tallille asti hakemaan ratsastajansa alas pukittanutta karkulaista, mutta lopputunnista oli kumman säyseitä nelijalkaisia alla, hankitreeni oli tehnyt tehtävänsä :D Voisin vielä mainita että laitoin oikean hevosen kuntoon vasta kolmannella yrittämällä... En tietenkään tunne hevosia yhtään, joten laitoin kuntoon sen hepan jonka boksin ovessa luki Ariane. Vähän ihmettelin kun suitset oli vähän pienet, ja olin juuri menossa tarkistamaan että varmasti olin ottanut oikeat suitset, kun Essi tuli talliin ja sanoi "armas, sulla on väärä hevonen". Oikea oli kuulemma ruskea hevonen ulkotallissa. Päästyäni ulkotalliin siellä oli pilkkopimeää ja yksi ruunikko ja yksi rautias hevonen, joten otin sitten sen joka oli lähempänä ovea ja menin talliin kysymään onko oikea koni. No ei ollut. Sitten heitin satulan hepalle selkään aikalailla pikavauhtia jotta päästiin lähtemään...
La: Core ja RPM, lisäksi ratsastin pari hevosta
Su: lumimyrskyn ja sukujuhlien johdosta jäi treenit tänään vähemmälle. Venyttelin sentään kunnolla illalla, kiva huomata miten liikkuvuus lisääntyy kun jaksaa venytellä säännöllisemmin ja useammin, eikä venytyksetkään tunnu yhtä tuskaisilta.

Pakko vielä hehkuttaa, että olen tällä viikolla käynyt elämäni viimeisillä luennoilla. Heihei yliopisto, se on loppu ny!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kurkistus Body Pumpin outoon maailmaan

Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä ryhmäliikuntatunnilla, jos satujumppaa ja pilatestunteja ei lasketa... Koko kuntosali/ryhmäliikuntatuntimaailma tuntuu kovin vieraalta ja olen koko ajan ihan pihalla kaikesta. Aloitin Saskian suostuttelun tuloksena Body Pump tunnista, ja ensi fiilikset eivät erityisemmin sykähdyttäneet (Saskian postaukset aiheesta täällä ja täällä) . Tunti oli suht rankka, muttei läheskään niin rääkkiä kuin olin kuvitellut. Toki otin todella pienet painot, ainakin verrattuna Saskiaan :D ensimmäinen puoli tuntia meni melko kivuttomasti, viimeinen 10 minuuttia oli jo melko tuskaisa. Olin syönyt todella huonosti päivän aikana (kiire, mikä ihana tekosyy...), ja loppua kohden rupesi jo vähän heikottamaan.

Ohjaaja oli super pirteä, jatkuvalla hymyllä ja energisellä tsempillä varustettu. Tunnilla piti toimia nopeasti ja olla jatkuvasti skarppina, jotta ehti vaihtaa tankoon oikeat painot tai vaihtaa käsipainot. Ainakin ensimmäinen tunti tuntui kovin kaoottiselta. Ilman Saskiaa olisin tuskin löytänyt oikeaa salia, oikeista varusteista puhumattakaan.

Kuva täältä - miks näillä ihmisillä on muka aina niin kivaa ryhmäliikuntatunneilla? :D
Eilisen ja tämän päivän olen odotellut massiivisia lihaskipuja, mutta mitä ilmeisemmin säästyin pahimmilta. Käsivarsissa, rintalihaksissa ja vatsalihaksissa tuntuu kyllä, mutta reisissä ei juurikaan. Vaikka tunnin jälkeen jalat tärisivät, en ilmeisesti tehnyt riittävän isoilla painoilla, tai sitten tein liikkeet väärin. Lupasin Saskialle käydä Body Pump -tunneilla ainakin kolme kertaa, ennen kuin saan luovuttaa tämän lajin suhteen. Tämä laji sinänsä olisi mitä mainioin viisiottelua silmällä pitäen. Käsivoimani eivät ole mitenkään mairittelevat, ja varsinkin ammunnassa on välillä ollut sellainen olo, että lopputunnista aseen pitäminen stabiilisti on hankalaa. Tänään kokeilussa Body Combat. Raporttia seuraa myöhemmin...

- Posted using BlogPress from my iPad

tiistai 11. joulukuuta 2012

Pystyäkö vai eikö Pystyä?: My journey with BodyPump

Eilisen Anskun ensimmäisen BodyPumpin (tähän väliin hurraahuutoja, taputuksia ja ilotulitteita!) inspiroimana aloin pohtimaan omaa taivaltani tämän nykyään rakkaan lajin parissa. Kun muistini sykeröitä kaiveltuani ihmettelin, kuinka ihmeessä olin voinut päätyä niistä alkuaskelista siihen missä olen nyt, totesin että ehkä tästä voisi jotain kirjoittaakin, niin ehkä meillä kaikilla ei menisi ihan yhtä monta vuotta siihen inspiroitumiseen.

Muistaakseni kävin ensimmäistä kertaa BodyPumpissa isosiskoni pakottamana Myllypuron Motivuksessa noin 16-vuotiaana. Olin ihan totaalisesti blokannut tämän muiston, sen verran kamalaa se oli. Sali oli joku ihme kellari täynnä hikisiä vieraita ihmisiä, ja jumppaa veti mimmi joka oli synnyttänyt vajaa kolme kuukautta sitten ja oli silti ihan törkeen fit, mikä mun mielestä oli vaan kaikin tavoin epäreilua ja väärin. Välineitä oli kauheasti, olin ihan pihalla, siirrot kauhean nopeita, enkä tietenkään yhtään tiennyt mihin varautua seuraavaksi. En osannut enkä kertakaikkiaan pystynyt ja sitä paitsi joka paikkaan sattui ihan kauheasti, ja kaikki muut vaan paineli menemään. Nöyryyttävää. Mähän olin vahva, lapoin paskaa kaikki viikonloput talilla ja mun haukka oli suurempi kuin niillä muilla?! Muistaakseni en ollut kotimatkalla kovinkaan iloinen, ja taisin puhua pahaa tästä karmeasta kokemuksesta ainakin vuoden verran, vannoen etten enää altistaisi itseäni tuollaisille karmeuksille.

Taisi mennä pari vuotta ennen kuin olin päässyt tuon kokemuksen yli, ja uskaltauduin kai kerran kokeilemaan pumppia uudestaan perhetuttumme salilla Itäkeskuksessa. Kokemus oli edelleen nöyryyttävä kun ei osannut eikä pystynyt millään, ja taisin taas todeta että minähän en tuota harrasta. Sen jälkeinen lihaskipu oli jotain ihan järkyttävää, en liioittele pahasti jos väitän että meni viikko ennen kuin pystyin kävelemään normaalisti.

Jossain vaiheessa sitten sain Herttoniemen SATSista jonkun ilmaisen treeniviikon tutustumistarjouksena. Jotenkin uskaltauduin vielä kokeilemaan tuota paholaisen rääkkäysmetodia, ja edelleen se oli tosi tuskaisaa. Kuitenkin erehdyin seuraavana päivänä katsomaan peiliin, ja näytin ihan sairaan timmiltä! (Kaikki on suhteellista, mutta se oli mun rehellinen subjektiivinen käsitykseni :D). Ihan eri fiilis kuin jonkun juoksulenkin jälkeen! Sen viikon aikana taisin raahata itseni pumppitunnille vielä pari kertaa tulosten innoittamana. En kuitenkaan liittynyt jäseneksi, eli siihen se jäi, mutta enää ei hirvittänyt, nolotti vaan vieläkin vähän mun säälittävän pienet painot.

Opiskeluaikana liityin sitten Yliopistoliikuntaan, ja yritin käyttää niiden palveluita suht säännöillsesti. Siellä sain taas kosketusta BodyPumpiin, ja taas kerran hävetti kun hädin tuskin jaksoin nostaa niitä pikkupainoja, vaikka punttiksen puolella rautaa nousi samoilla lihasryhmillä ihan hyvin.

Keväällä 2008 liityin lopulta Esportiin, ja siitä alkoi säännöllinen treenaus. Äkkäsin nopeasti, että tämähän on tuhat kertaa hauskempaa kuin punttiksella yksin ähkiminen, ja sitä paitsi kun käy säännöllisesti, se tanko kevenee huimaa vauhtia, ja painot kasvaa, eli enää tarvitse hävetä! Nykyään siitä saa aina uusia kicksejä kun taas laittaa pikkuisen enemmän rautaa tankoon ja saa itsensä puskettua sen "mä en pysty"-tunteen läpi. PYSTYNPÄS!! Lisäksi LesMills on selvästi erittäin tietoinen siitä, että jengi harrastaa tätä lajia vuosi vuoden jälkeen ja säännöllisesti, eli ne pyrkii keksimään aina uusia juttuja jotta konkaritkin voisi tuntea kehittyvänsä, ja saada taas vähän erilaisia ärsykkeitä lihaksille. Esimerkkinä tässä uudessa ohjelmassa tehtävät hauikset käsipainolla tangon sijaan tietääkseni ekaa kertaa ikinä.

Noniin, pahoittelut päiväkirjamaisesta vuodatuksesta, mutta ajattelin että toivottavasti tämän tekstin perusteella edes joku aikuinen ihminen voi jättää ne mun kokemat teinikiukustumiset ja inhoamiset väliin, ja antaa lajille kunnollisen mahdollisuuden vähän aikaisemmin kuin monen vuoden kuluttua :) Loppuun pieni motivaatiokuva:


maanantai 10. joulukuuta 2012

Viisiottelijan sunnuntai

Herätyskello soi 6:20. Sunnuntaiaamuna. Jopa Keränen oli sitä mieltä, että kyseinen kellonaika ei ollut missään määrin säädyllinen aika herätä, vaan vaihtoi J:n peiton alle jatkamaan unia.

Hämmentävää kyllä, en ollut ainoa matkustaja bussissa. Saskia poimi minut matkanvarrelta kyytiinsä ja jatkoimme matkaa kohti Myllypuroa ja ampumajuoksutreenejä.


Juoksu kulki hyvin. Samoin ampuminen aluksi. Sain ensimmäisellä kerralla kaksi kertaa täydet osumat, toisella kerralla aikaa kului 32 sekuntia. Mitä pidemmälle treenit etenivät, sitä huonommin ampuminen sujui.


Treeneistä päästyämme suuntasimme Saskian vanhemmille jääkaapintyhjennystalkoisiin. Teimme sentään lumityöt ennen tyhjennysoperaariota. Aamupöytäkeskustelun yhteydessä spekuloimme linnanjuhlien urheilijoiden haastatteluita, ja päädyimme Antti Ruuskasen kautta elämän syvimpien kysymysten ääreen: "siis mieti, jos näät baaritiskillä jonkun tosi hyvännäköisen miehen, meet juttelemaan sille, ja se alkaakin huastelemmaan savvoo! Kauhee turn off!"


Vatsat täynnä könysimme sohvalle peittojen alle "katsomaan frendejä". Yksi jakso pysyttiin hereillä... Onneksi olimme molemmat laittaneet herätyskellot soimaan, sillä olin virittänyt omani tunnin liian myöhäiseksi.

Vielä nopea tankkaus ennen uintitreenejä, ja kohti Pirkkolaa! Saskiasta on muuten lukuisia hienoja kuvia nuolemassa erinäisiä purkkeja, tässä menossa kiivi-banaani-rahkasmoothien jämät:

Uintitreeneissä vierähti tällä kertaa 1:20 minuuttia. Saimme Saskian kanssa lopuksi Steveltä privaopetusta käännösten suhteen, ja saimme Steven jopa altaaseen asti :) uintitreenit olivat super hyvät, todella hyviä vinkkejä ja uusia oivalluksia! Tuntui siltä, kuin uinti olisi ottanut taas jättiharppauksen eteenpäin.

Uimavalmentajamme Steve etualalla

Uinnin jälkeen siirryimme meille, urheilijaruokana karitsanjauheliha-munakoisokääröt tsatsikilla ja avokado-salaatilla, jälkkäriksi hedelmäsalaattia.


Ja vielä iltavenytykset ihanan Personal Trainerimme Penny Keräsen kanssa teemalla "jokaisesta venytyksestä saat suukon suulle tai korvapesun! Joskus molemmat!"


13 tuntia urheiluntäyteistä laatuaikaa, huippua!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Viikon treenit: Liikunnan lähettiläs

Tällä viikolla viikolla julistin itseni viikon Liikuntalähettilääksi, kun sain en yksi, en kaksi, vaan peräti kolme kaveria liittymään Esportiin erinomaisen synttäritarjouksen avulla! Tällä viikolla sain siis vielä pakertaa yksin kaamosväsymyksessäni, mutta ensi viikolla pitäisi saada taas uutta treeniseuraa :)

Ma: RPM ja punttis
Ti: aamun -16 pakkasessa ei yhtään vähemmältä kuin nerokkaalta minilomalta tuntunut HotBodyBalance ja sen perään CXWorx
Ke: aamun BodyPump, illalla BodyAttack ja HotStreching
To: BodyCombat
Pe: ratsastus. Menin taas Welmirolla, Essillä taitaa olla mulla ja sillä joku projekti menossa... Ei se mua haittaa, kiva heppa jolla lisäksi on tosi hyvä Devocoux-satula :) Tällä kertaa puomit pysyi maassa, tehtiin kolmea puomia suoralla linjalla siirtymisten kera ja kevyessä istunnassa, mikä olikin yksinkertaisuudessaan inhottavan vaikeaa. Mutta päästiin vihdoin ratsastamaan koko maneesissa, uusi pohja on viittä vailla valmis!
La: kävin liikuttamassa hepat, toisen menin ilman satulaa, taisi olla eka kerta noin yhdeksään vuoteen... Pelotti ihan kauheasti, olin itse vähän heikossa hapessa joten könötin vaan siellä käynnissä ja pitelin kaksin käsin harjasta kiinni :D Toisen kanssa piti myös ottaa kevyesti lämpimän etujalan kanssa, mutta se oli vähän haastavaa kun heppa oli etukaviot ilmassa heti kun yritettiin poistua maneesista. Niinpä sitten Saskia ratsasti kuin paraskin saksalaismies kymmenen minuutin kurinpalautuksen, kunnes heppa käveli siivosti.
Su: tästä päivästä Ansku kirjoittanee kunnon postauksen kuvineen päivineen, joten mainitsen vaan treenit, eli ampumajuoksutreenit (mun ampuminen meni ihan metsään (ja nythän siis ei ollut kyse metsästyksestä, eli se oli huono asia)), muutaman päivän lumityöt mun vanhempien pihassa toimitti päivän lihaskuntotreenin virkaa, pidennetyt tosihyvät uintitreenit, ja illalla vielä kunnon venyttelyt Penny Keräsen avustamana.

Talvihölmö

perjantai 7. joulukuuta 2012

BodyCombat

BodyCombat on jumppatunneista ehkä se, joka sopii niillekin jotka eivät tunnusta olevansa jumppapirkkoja. Combatin viehätys on ainakin itselleni siinä, että tekemisellä on joku muukin pointti (ainakin leikisti) kuin pelkkä jumppaaminen, nimittäin taistelu. BodyCombat perustuu taistelulajeihin (karate, muyi thai, nyrkkeily, taekwondo, potkunyrkkeily... kaikki mitä keksit) ja haastaa monipuolisesti kehon koordinatiota. Combat ei ole kontaktilaji, kehenkään ei siis ole tarkoitus osua (paitsi siihen mielikuvitushenkilöön jonka kuvittelet eteesi ja joka ottaa aika kovasti hittiä :P), eli mustelmia ei tarvitse pelätä.

Combat-riemua! Kuva pihistetty Esportin fb-sivuilta.
Tunti koostuu erilaisista osista, ensin lämmitellään ylä- ja alakroppa, sitten vuorotellen taistellaan ja nostetaan sykettä, ja lopuksi tehdään vielä vähän lihaskuntoa ja tietysti loppuvenytykset, jotka usein päätetään johonkin kataan (liikesarjaan). Kyytiä saa ainakin olkapäät, jalat ja keskivartalo, johon koordinaatio perustuu erilaisissa potkuissa. Itse koen, että combatista on eritoten hyötyä yläselkäongelmaisille: kun lyö tosissaan koko kroppaa kantapäästä nyrkkiin asti käyttäen, saa jokaikisellä lyönnillä luotua liikettä selkään. Combatissa huomaan myös usein harmittelevani sitä, etten ole notkeampi, olisi kiva saada potkut vähän korkeammalle. Yksi tärkeimmistä jutuista mikä kannattaa combat-tunnilla muistaa, on se että on omalla vastuullasi ettet potkaise ketään päähän, eli aina pitää katsoa minne potkaisee! Koreografiat eivät ole millään lailla ylivoimaisia, ja alkulämmittelyssä käydään kaikki perusliikkeet läpi. Sellainen pikku neuvo kuitenkin vielä, että kannattaa varautua siihen, että jos et lyö lyöntejä läpi ja ottele tosissasi, saatat saada aika pahoja mulkaisuja multa ja muilta intoilijoilta :D

torstai 6. joulukuuta 2012

Ratsastusta ja jumppapirkkoutta

Eilinen ratsastustunti alkoi hyvin lupaavasti. Vaihdoin töissä ratsastusvaatteita, kun huomasin etten ollutkaan ottanut fleeceä mukaan. Ei siinä muuta, mutta ulkona oli -15 ja ainoa pitkähihainen toppatakin lisäksi oli sitten jakku. Sillä oli mentävä. Juoksin bussipysäkille kiireessä, ja pääsin odottamaan todella pahasti myöhässä olevaa bussia. Bussi oli lopulta 15 minuuttia myöhässä, ja olin tallin pysäkillä 9 minuuttia ennen tunnin alkamista. Hirveällä vauhdilla omat kamat päälle, hevoselle varusteet ja selkään. Myöhästyin vain muutaman minuutin! Vaikka tähän mennessä kaikki ainekset viittasivat katastrofiin, itse tunti meni ihan kelvollisesti. Hevoseksi sain tunnille tallin oman kasvatin, kimon Merlotin, jota Rypäleeksikin kutsutaan :)

Kuva: www.keravanratsastuskoulu.fi

Merlot oli oikein mukava ratsastaa. Eteenpäin pyrkivä ja innostunut, mutta herkästi etupainoiseksi valuva. Teimme ensin puomiharjoitusta, kahta puomia kaarevalla linjalla. Sen jälkeen hyppäsimme yksittäistä ristikkoa ensin ravissa, ja lopuksi kahta pientä pystyä alla olevan kuvan tyyliin:


Toisin sanoen siis helppoja, simppeleitä harjoituksia, mutta oikein hyviä mieleen palauttamisen kannalta. Sen verran kauan on edellisistä kerroista, että tekee oikein hyvää lähteä liikkeelle hitaasti ja rauhallisesti. Itselläni jatkuu edelleen missio kädet kuntoon, ja pieniä edistymisiä sain tälläkin kertaa aikaiseksi. Pyysin Essiä toisella tunnilla korjaamaan käsiäni, ja jo nyt tuntuu siltä, että miten ihmeessä olen ratsastanut niin löperöllä ja oudolla ohjastuntumalla niin pitkään. Ohjien lyhennys, käsien nosto ja tiiviimpi tuntuma kaikin puolin, niin rupesi ratsastaminen sujumaan ihan eri tavalla. Kädet tippuvat edelleen herkästi alas, mutta yritän nyt koko ajan miettiä käsiä ja loppuravissa sain jo kivasti tuntumaa siihen, miltä pitäisi tuntua, kun ohjat ovat oikean pituiset, tuntuma on oikeanlainen, kädet ovat oikeassa paikassa ja hevonen liikkuu juuri niin kuin pitää. Aluksi tuntui siltä, että olen jotenkin ihan kiinni suussa, kuin vetäisin koko ajan ohjista, mutta jotenkin tämä alkaa aueta itsellenikin. Tuntuu vaan käsittämättömältä, että koko viime kevään ratsastustunneilla käynti ei tuonut tähän käsiongelmaan mitään ratkaisua, mutta kolmas Essin tunti ja fiilis on jo ihan erilainen! Eli vaikka Keravalle on hankala kulkea Espoosta julkisilla, ja matkaan saa kulumaan pahimmillaan 1,5 tuntia, on motivaatio ja innostus ainakin vielä kohdillaan!

Jos olen tänä syksynä yllättänyt itseni moneen otteeseen liikunnan harrastamisen suhteen, niin ehkä isoin yllätys tapahtui eilen. Esport Centerissä oli nimittäin 10-vuotis synttäritarjous, ja päätin kokeilla, josko minusta olisi Saskian tavoin jumppapirkoksi. Kampista löytyy Esport Fitness työmatkan varrelta, joten ensin ajattelin lukea läpi Saskian postaukset tunnisteella LesMills, ja ehkä uskaltaudun viikonlopun aikana ryhmäliikuntatunnille. HUI!


maanantai 3. joulukuuta 2012

Viikon treenit: mäenlaskua ja kuperkeikkoja

VIHDOINKIN pääsin siis kunnolla treenaamaan! Alkuviikosta olin niin innosta piukeena, että meinasi jumppatunneilla vallan lähteä mopo käsistä... minkäs teet kun on niin kivaa! Loppuviikosta keveni sitten meno vähän:

Ma: RPM ja punttis. Näköjään pyörän selässäkin innostuu kun on tarpeeksi pitkä treenitauko takana!
Ti: aamulla HotBodyBalance ja CXWorx, illalla BodyCombat
Ke: aamulla BodyPump, iltapäivällä BodyAttack jeejee!
To: vähän kevyempi päivä, piti alkaa panostaa perjantain isoon deadlineen... vain miekkailutreenit illalla. Alkulämpässä tehtiin pikku spurtteja, ja hiilaripäivän pastan voimalla juoksin yllättävän kovaa lyhyillä kintuillani! Tehtiin myös jalkatyötä mäessä, ja lopussa oli koko päivän tärkein harjoitus, nimittäin mäenlasku, sikakivaa :D
Pe: oli pakko panostaa kouluhommaan sen verran, että päivätreeniksi suunniteltu BodyPump piti jättää välistä, jotta ehdin iltapäivällä ratsastamaan. Menin taas jättikorkealla mutta yllättävän mukavalla Welmirolla, joka oli alkutunnista aika täpinöissä kun maneesissakin pakkanen paukkui ja paikoin sateli lumihiutaleita naamaan. Hypätessä oli kuitenkin yllättävän cool. Jotenkin odotin viime viikon perusteella koko ajan sitä hetkeä, jolloin se tajuaa että nyt hypätään ja muuttuu vahvaksi, mutta sitä ei ikinä tullutkaan. Niinpä virkkasin vähän turhan paljon ja tulin tosi pienesti esteille. Tosin on kyllä edelleen niin ihanaa hypätä hevosella jolla voi tulla tosi pienesti okserille ja silti se liitelee kevyesti yli, kun on niin tottunut siihen että esteille pitää tulla ihan täysii jotta tuntuu siltä että polle pääsee siitä yli :D Oltiin maneesiremontista johtuen puolikkaalla maneesilla, joten hypättiin vaan paria estettä kahdeksikolla hyvää rytmiä hakien.
La: ei treeniä, eilisillan riennoista toipumista... olin sentään sen verran reipas että kävelin edestakaisin parin kilsan päässä oleviin bileisiin.
Su: aamukasin juoksuammuntatreenit saivat jälleen kerran kyseenalaistamaan omaa henkistä tasapainoani... Treenit meni vähän niin ja näin, on taas ollut aika pitkä tauko edellisistä ampumisista, mutta juoksu kulki yllättävän kevyesti. Ja kyllä ammunnassakin tulee vähemmän ja vähemmän niitä nollia! Aamupalan ja lisäunien jälkeen suunnattiin Pirkkolaan uimatreeneihin, joihin tosin valmentaja ei taaskaan ilmestynyt. Toivottavasti tähän tulee jatkossa parannusta. Uintikin kulki vähän niin ja näin, viikonlopun univaje ja rilluttelut tuntivat vähän kropassa, ei oikein jaksanut hallita keskivartaloa ihan normaaliin tapaan. Yritin keskittyä opettelemaan hengitystä toiselta puolelta. Tähän asti olen aina hengittänyt vaan oikealta puolelta, mutta edellisissä uimatreeneissä vakoiltiin guruja ja todettiin, että niistä moni hengittää joka kolmannella vedolla, eli aina eri puolelta. Yritin sitten omaksua tätä tekniikkaa, mutta kummasti taas se uudelta puolelta hengittäminen oli taas yhtä vaikeaa kuin koko hegittäminen ylipäätään oli alussa. Huomasin nostavani koko pään ylös vedestä ilmaan, mikä tietysti johti siihen, että koko paketti levähti, olin ihan pystyasennossa ja vauhti pysähtyi tyystin. Yritin sitten hidastaa vauhtia ja keskittyä tekemisiini, ja loppua kohti sujui jo paremmin, tosin kun ui pidempää matkaa meinaa happi loppua tuolla harvemmalla hengitysvälillä, joten siihen oli sitten pakko tiivisttä takaisin siihen vanhaan kahteen. Pikkuhiljaa edistytään...
Lisäksi aloitettiin omatoimisesti ensiaskeleita kohti käännösten opettelua harjoittelemalla kuperkeikkoja vedessä. Siitä on varmaan reilusti yli vuosikymmen kun oon tehnyt kuperkeikkoja edes kuivalla maalla, joten vähän piti hakea että mites tämä nyt toimikaan... ensimmäiset kerrat tein jonkun ihme kierähdyksen itseni ympäri joka suuntaan ja tulin pinnalle ihan väärinpäin, mutta pikkuhiljaa sain sen tehyä vain yhteen suuntaan, niin että päädyin takaisin pinnalle samaan suuntaan kuin mistä lähdin. Itse käännöstä on kyllä hankala hahmottaa, sitä pitäisi mennä treenaamaan omatoimisesti joku aamu, mutta nyt on edes ensiaskeleet otettu, niin ettei olisi kauhea kynnys siihen sitten kun aletaan sitä harjoittelemaan. Illalla venyttelin vielä kotona, sain itseni jopa vähän aukomaan lonkkia vaikka se onkin niin tuskaista etten yleensä siihen pysty ellei joku käske.

Saatiin myös sunnuntain juoksuammuntatreeneissä kuulla, että CE-formaatti muuttuu kokonaan. Lajista on tehty nopeatempoisempi niin, että jatkossa ammutaan kolmen sijaan neljä kertaa, ja välissä juostaan aina 800m.Myös ampuma-aika lyhenee niin, että se on jatkossa 50s vanhan 70s sijaan. Mulle tää aiheutti hieman sydämentykytyksiä... Juoksumatka on siis jatkossa yhteensä 3,2km vanhan kolmen sijaan.