Miksi jokainen viisiottelija tarvitsee oman russelin

1) Kun keli on niin karsea, että kukaan muu ei suostu lähtemään juoksukaveriksi, russeli lähtee aina.

2) Russeli huolehtii palauttavasta levosta. Pennystä lähtee nukkuessa niin ihana unisen russelin tuoksu, että ei voi muuta kuin käpertyä saman peiton alle ja ottaa pienet päikkärit.

3) Russeli pitää huolen viisiottelijan lihaksistosta.

4) Myös venytysten muodossa...

PS. Eläimiä ei vahingoitettu tätä postausta tehdessä, vaikka erityisesti ensimmäisen kuvan ilme Pennyllä on hieman närkästynyt.

SM-viimeistelyt

Nyt tuleekin vähän niin kuin viikon treenit-postaus etukäteen, koska aion jakaa viimeistelyviikkoni suunnitelman. Herkistely on itselleni ihan uutta, joten ei ole tietoa mikä toimii omalle kropalle parhaiten. Parhaani yritän, katsotaan mitä siitä tulee! Tavoite on että kropan tila olisi suunnilleen tällainen lauantaina koko päivän:

Ja suunnitelma jolla sitä yritetään toteuttaa on seuraavanlainen:
Ma: juoksuammunta, vajaa 1h juoksentelua ja keskittymistä
Ti: Vajaan parin tunnin suht normaali miekkailutreeni
Ke: Kevyehkö uinti aamulla
To: Supernopeat oparit
Pe: Ratsastus

Lisäksi sapuskaa ja unta sekä vähän lihashuoltoa, niin olen ainakin tehnyt parhaani valmistelujen kanssa! Tosin nyt tiistaina olo on ihan katastrofaalinen, pohje kramppasi eilen ja tänään, ja tänään kipu siirtyi jo nilkkaankin, ja lisäksi heräsin tänään aamulla siihen että niksautin niskani jotenkin, ja nyt on koko niska-hartiaseutu niin jumissa ja kipeä ettei pää meinaa kääntyä... Ei muuta kuin Voltarenia kehiin niin toivottavasti tokenen!

Uutta intoa juoksemiseen

Asetin itselleni viikonlopuksi tavoitteet käydä pyörälenkillä, juoksulenkillä ja tehdä Steven lihaskuntoharjoitukset vähintään kerran. Mikäli maanantai lasketaan vielä viikonlopuksi, sain toteutettua kaikki suunnitelmani! Tosin maanantain pyörälenkki suuntautui Haukilahden rantaan jäätelölle... Pitäähän sitä nyt itseä palkitakin välillä kun pääsee vihdoin liikkeelle!

Jätskiseuralaiset J ja Penny

Sunnuntaina kävin juoksulenkillä, juoksin kolme kilometriä ja sain penikat siitä kipeytymään, vaikka juoksin hiekkapohjalla. Muuten juoksu kulki ihan mukavan oloisesti, vaikka taukoa olikin päässyt melkoisesti kertymään. Alkuviikosta tuli sähköpostiin mahtavia uutisia, meillä olisi ennen torstain miekkailutreenejä juoksutekniikkaopastusta! Ilmoittauduin mukaan ja sain kuin sainkin itseni eilen Kisikselle, ensin juoksemaan tunniksi ja sen jälkeen miekkailemaan.

Juoksutekniikkaosuus olikin varsin odotettu ja avartava tunti. Juoksimme ensin Kisahallilta Uimastadionin mäen yli Eläintarhan kentän viereen, ja Jokke katsoi loivassa alamäessä jokaisen juoksua yksitellen. Korjailtiin tässä vaiheessa isoimpia ongelmia. Oma ongelmani oli ensin jännittyneet hartiat. Kun sain hartiat rennoksi, kädet vatkasivat miten sattuivat sivulta toiselle, ja Jokke demonstroi juoksuani sanoen että nyt sä juokset kuin pikkutyttö! Seuraavaksi minun piti liioitellen juosta kädet suorassa linjassa, ja sen jälkeen taas normaalisti, ja tulihan se juoksu järkevämmäksi.

So true... Kuva Pinterestistä, alkuperäinen lähde kadoksissa

Tekniikkatreenit olivat perinteisiä kantapäitä peppuun, polvea ylös, kuopaisuja ja erilaisia avaavia liikkeitä. Ideana saada juoksuaskeleeseen laajuutta ja harjoittaa yläkropan suoruutta ja ryhdikkyyttä. Lopuksi Jokke katsoi uudestaan juoksua, ja nyt oli kaikilla jo paljon paremman näköistä juoksua. Juoksu muuttui kevyemmäksi ja rullaavammaksi. Sain myös vinkin hartioideni suhteen, eli jos tuntuu, että hartiat jäävät helposti jännittyneiksi ja liian ylös, kannattaa tehdä kontrastiharjoittelua ja nostaa tarkoituksella hartiat niin korviin kuin vain saa, ja sen jälkeen palauttaa hartiat rennoiksi alas. Toinen tärkeä tekniikkaopastuksen anti oli se, että pitää huolehtia siitä, että yläkroppa on ryhdissä ja korsetti tiukkana. Etenkin väsyneenä menee helposti kummalliseen etunojalysyyn, jolloin juoksusta tulee todella paljon raskaampaa. Tämä liittyy myös lantion oikeaan asentoon, eli jos alavatsan lihakset eivät ole kuosissa ja lonkankoukistajat ovat liian kireät, alkaa lantio ja peppu laahata perässä. Tähän auttaa juurikin tuo korsetin tiukkana pitäminen ja mielikuva siitä, että korostetusti vetää itseä suoraksi ja ylöspäin.

Penikat olivat hieman kipeät vielä eilen ennen juoksua, mutta kumma kyllä kipu hävisi eilisten treenien yhteydessä! Venyttely, IcePower ja liikunta toimivat ainakin tällä kertaa, ja treeneistä mukaan lähti niin monta juoksu-ahaa-elämystä, että viikonloppuna täytyy mennä testaamaan uutta, kepeää ja rullaavaa juoksuaskelta :D Lisää vinkkejä ja hyödyllistä tietoa juoksusta löytyy täältä.

Kipuilua ja hevosrakkautta

Viimeiset viikot olen lepuutellut ja koittanut saada jotain tolkkua jalkoihini. Jalat ovat kipuilleet oudosti - välillä särkee vasenta pohjetta, välillä nilkan ojentaminen sattuu ja seuraavana päivänä tuntuu polvissa. Kävin hierojalla viime viikolla, ja hieronta tosiaan oli paikallaan. Jumeja löytyi pohkeista, nilkoista, reisistä ja selästä. Maanantaina on vuorossa hieronta vol. 2, josko saataisiin lisää apua jumituksiin. Tästä johtuen olen käynyt vain ratsastamassa, uimassa, venytellyt ja lenkkeillyt Pennyn kanssa pitkin ja poikin lähiseutuja. Kipuilujen lisäksi - tai niistä johtuen - oma treenimotivaatio on kadonnut kokonaan. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun pohje ei kipuillut! Kävin Pennyn kanssa aamulenkillä ja juoksin tunnustellen kilometrin verran - ja pohje tuntui todella hyvältä! Mahtavaa! Oikean jalan nilkka oli vielä vähän erikoisen tuntuinen, mutta josko tämä pikkuhiljaa helpottaisi?

Kerämurun kanssa ihastelemassa leskenlehtien loistoa

Eilen oli aivan ihana ratsastustuntu Keravalla. Sain tunnille ihanan Wichitan, tämänhetkisen lempparini. Ensimmäinen puolikas tunnista vietettiin maastoilun merkeissä, käytiin kahlaamassa Keravan maastoesteradan vesi ja ravailtiin ja laukattiin muutama kierros. Wichitalla oli kovin hauskaa, se piippaili ja teki kaikenlaisia kummallisia loikkia, mutta tuli tarvittaessa kivasti takaisin. Toinen puolisko tunnista  tehtiin puomiharjoitusta ja hypättiin pieniä ristikoita ja pystyjä. Viime tunnilla kehitin itselleni jonkun käsittämättömän takanojaistunnan, jonka ansiosta onnistuin räveltämään urakalla. Tällä tunnilla keskityin ratsastamiseen ja sain muutamia oikein onnistuneita pätkiä aikaiseksi. Tunnin jälkeen Essin kommentti oli, että sain päivän keskittyjä -palkinnon, sen verran tuima ilme kuulemma oli :) Jos on tällainen oravan keskittymiskyky, ja rajallinen määrä keskittymistä per päivä annettuna, ei voi muuta kuin hyödyntää se tosissaan... Mutta kuten kuvista näkyy, ratsastushan ei siis ole hauskaa, vaan hyvin, hyvin vakavaa... Onneksi Wichitalla sentään on kivaa :D

Kuva: Sharon Skurnik

Kuva: Sharon Skurnik

PS. Isi, osta Wichita mulle, jooko?

Pääsiäisen palautuminen

Pääsiäinen sujui varsin leppoisissa tunnelmissa. Lenkkeilin paljon Pennyn kanssa ja lähipolkuja tulikin koluttua 21 kilometrin verran. Olen koko vuoden kirjannut ylös Sports Trackerin avulla Pennyn kanssa lenkkeilymatkoja, ja kolmessa kuukaudessa kilometrejä on tullut täyteen 116! Merkitsen siis vain yli 20 minuutin lenkkeilymatkat ylös. Lenkkeily Pennyn kanssa on todella hyvää vastapainoa koville treeneille. Palauttavaa, peruskuntoa ylläpitävää liikkumista. Ja tietty piristävää, Penny kun on varsin mainio lenkkiseuralainen!

Tämä kuva on valitettavasti viime keväältä, ihan näin vähälumisia
lenkkipolkuja ei vielä olla päästy tallailemaan...

Muuten liikuntamäärät ovat vakioituneet vähän reiluun kymmeneen tuntiin per viikko. En ole tarkoituksella pitänyt mitenkään erityisen kevyitä viikkoja, mutta kun katson tämän vuoden liikkumisia, kuin itsestään joka neljäs viikko on ollut kevyempi viikko. Muuten viime viikkojen treenifiilikset ovat olleet tavalliseen tapaan vaihtelevia. Ampuminen on ottanut huikeita harppauksia, olen kaksissa treeneissä peräkkäin ampunut 5 osumaa 13 sekuntiin! Lisäksi viime treeneissä en ampunut yhtään hutikierrosta, huonoin kierros taisi olla 43 sekuntia, normi meni sinne 17-33 sekuntin hujakoille. Nyt pitää jatkossa juosta kovempaa ja saada sama hyvä fiilis ampumiseen myös todella hengästyneenä. 

Huhtikuussa voisin ottaa tavoitteeksi testata jotain uutta tuntia Esportissa, kenties uskaltautuisin jo Saskian suosikkitunnille Attackiin? Toinen tavoite on saada jollain ihmeellä nuo lumimassat sulamaan, jotta pääsen ulkoiluttamaan uusia pyhiä juoksulenkkareitani...

Viisiottelijan sunnuntai

Herätyskello soi 6:20. Sunnuntaiaamuna. Jopa Keränen oli sitä mieltä, että kyseinen kellonaika ei ollut missään määrin säädyllinen aika herätä, vaan vaihtoi J:n peiton alle jatkamaan unia.

Hämmentävää kyllä, en ollut ainoa matkustaja bussissa. Saskia poimi minut matkanvarrelta kyytiinsä ja jatkoimme matkaa kohti Myllypuroa ja ampumajuoksutreenejä.


Juoksu kulki hyvin. Samoin ampuminen aluksi. Sain ensimmäisellä kerralla kaksi kertaa täydet osumat, toisella kerralla aikaa kului 32 sekuntia. Mitä pidemmälle treenit etenivät, sitä huonommin ampuminen sujui.


Treeneistä päästyämme suuntasimme Saskian vanhemmille jääkaapintyhjennystalkoisiin. Teimme sentään lumityöt ennen tyhjennysoperaariota. Aamupöytäkeskustelun yhteydessä spekuloimme linnanjuhlien urheilijoiden haastatteluita, ja päädyimme Antti Ruuskasen kautta elämän syvimpien kysymysten ääreen: "siis mieti, jos näät baaritiskillä jonkun tosi hyvännäköisen miehen, meet juttelemaan sille, ja se alkaakin huastelemmaan savvoo! Kauhee turn off!"


Vatsat täynnä könysimme sohvalle peittojen alle "katsomaan frendejä". Yksi jakso pysyttiin hereillä... Onneksi olimme molemmat laittaneet herätyskellot soimaan, sillä olin virittänyt omani tunnin liian myöhäiseksi.

Vielä nopea tankkaus ennen uintitreenejä, ja kohti Pirkkolaa! Saskiasta on muuten lukuisia hienoja kuvia nuolemassa erinäisiä purkkeja, tässä menossa kiivi-banaani-rahkasmoothien jämät:

Uintitreeneissä vierähti tällä kertaa 1:20 minuuttia. Saimme Saskian kanssa lopuksi Steveltä privaopetusta käännösten suhteen, ja saimme Steven jopa altaaseen asti :) uintitreenit olivat super hyvät, todella hyviä vinkkejä ja uusia oivalluksia! Tuntui siltä, kuin uinti olisi ottanut taas jättiharppauksen eteenpäin.

Uimavalmentajamme Steve etualalla

Uinnin jälkeen siirryimme meille, urheilijaruokana karitsanjauheliha-munakoisokääröt tsatsikilla ja avokado-salaatilla, jälkkäriksi hedelmäsalaattia.


Ja vielä iltavenytykset ihanan Personal Trainerimme Penny Keräsen kanssa teemalla "jokaisesta venytyksestä saat suukon suulle tai korvapesun! Joskus molemmat!"


13 tuntia urheiluntäyteistä laatuaikaa, huippua!

Aikaisia aamuja ja venyttelyn iloja

Tänään aamulla herätyskello soi 5:45. Kevyt aamupala naamaan, tavarat mukaan ja ulos räntäsateeseen. Kampista sain matkaseuraksi Jessican, määränpäänä Kallion uimahalli. 7:00 olimme perillä, ja eikun uintitekniikan ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäiset 15 minuuttia saimme tehdä tekniikkatreenejämme kaikessa rauhassa, sen jälkeen alkoi vesijumppa, ratoja yhdistettiin ja uimareille jäi lopulta yksi rata. Onneksi suurin osa vesijumppasi tai vesijuoksi, joten mahduimme ihan hyvin uimaan. Kallion uimahalli oli varsin positiivinen yllätys. Todella siisti, mukavat pukuhuonetilat ja sympaattinen. Ratoja on hieman liian vähän, ja 25 metrin radat aika lyhyitä, mutta kun tarpeeksi aikaisin aamulla jaksaa raahautua paikalle, löytyy tilaa varsin hyvin. Tämän päivän treenit tuntuvat etenkin etureisissä ja käsivarsissa. Aamu-uinti piristi ja antoi energiaa työpäivään. Tosin huomasin, että ennen lounastaukoa oli jo aika kova nälkä, onneksi oli hedelmiä mukana eväänä, niin sain pienen välipalan syötyä aamupalan ja lounaan väliin. Tavoitteeksi voisin ottaa aamu-uinnin joka toinen viikko. Ihan joka viikko en ehkä kuitenkaan uimahalliin raahaudu, joku raja :D

Iltaisin ohjelmassa onkin sitten venyttelyä, ja olen yrittänyt lisätä vähän säännöllisyyttä venyttelyihin. Lisäksi olen pyrkinyt tekemään uimavalmentajamme ohjeistamat lihaskuntoharjoitukset vähintään kolme kertaa viikossa. Hieman haasteita tämä venyttely ja etenkin vatsalihasliikkeet ovat aiheuttaneet - meillä asuu nimittäin oma pieni "avustaja", joka mielellään tulee esimerkiksi kesken vatsalihasliikkeen vatsan päälle painoksi ja antaa samalla pusuja...

Siiis näinkö se venytys menee? Tassu kohti varpaita?

Personal trainer Penny Keränen ohjeistaa: "Venyy, venyy!!"

"Ai siis pitikö tässä laittaa molemmat käpälät varpaisiin? Ja hetkinen, kenen varpaisiin?"

Venyttely ei siis ole koskaan tylsä hetki tämän veijarin kanssa...