Kovin monelle tuntuu olevan erittäin ihmeellistä se, että joku jaksaa nousta joka aamu treenaamaan ennen töitä. Siitä hehkutellaan erinäisissä sosiaalisissa medioissa ja lesotaan kavereille suureen ääneen sen kaksi kertaa vuodessa kun se onnistuu. Aamu-unisuus tuntuu olevan aika yleistä, ja ymmärrettäväähän se on varsinkin kun on näin pimeää. Ja vaikka onnistuisi heräämäänkin niin monella tuntuu olevan se käsitys ettei kropasta saa mitään irti heti aamulla.
Itse treenaan viitenä aamuna viikossa viimeistään kahdeksan aikaan. Olen ehkä yksi maailman aamu-unisimmista ihmisistä (pikkuveljeni vie kyllä silti voiton tässä). Torkkunappi on elinehto, wake-up light pelastus ja soimassa on aina vähintään kaksi kelloa. Nämä aamutreenit eivät siis ole minulle mitenkään sen luontaisempia kuin kenellekään muulle. Selvästi siihen siis voi oppia.
Tärkein asia on päätös. Päätä jo illalla, menetkö aamulla treenaamaan vai etkö mene. Jos jäät aamulla arpomaan lähdetkö vai etkö, jäät taatusti sängynpohjalle, ellet sitten ole harvinaisen voimakastahtoinen selkärankainen.
 |
| Kun reipas-Saskia voittaa väsyneen Saskian ja saan itseni kiskottua sängystä aamutreeneihin |
Toiseksi, siitä kannattaa tehdä tapa. Ensimmäiset aamut on ihan oikeasti ne vaikeimmat, sen jälkeen homma hoituu jo rutiinilla. Pian huomaat olevasi väsyneempi aamupäivällä ilman sitä treeniä kuin jos olisit käynyt treenaamassa. Myös aamun toimintaan kannattaa kehittää toimiva rutiini, niin ettei ihan joka aamu tarvitse etsiä treenisukkia ja rynnätä bussiin hammasharja suussa. Kannattaa silti olla armollinen itselleen, on ihan inhimillistä joskus unohtaa treenihousut tai hiusharja kotiin.
Jos tuntuu siltä että kroppa on aina ihan koomassa aamuisin, kannattaa valita aamutreeneiksi ehkä kevyempiä ja huoltavampia treenejä, ja jättää kovemmat vedot johonkin muuhun aikaan. Luonnollisesti kannattaa myös suosia sellaisia lajeja jotka ovat mieluisia: jos inhoat uimahalleja, on aika epäystävällistä itseäsi kohtaan pakottaa itseäsi aamu-uinnille. Mene vaikka juoksemaan tai salille.
 |
| Aamusalilla |
Aika looginen päätelmä on myös, että aamuherääminen ja sen jälkeinen treeni sujuvat aikalailla paremmin, jos takana on hyvin nukuttu ja riittävän pitkä yöuni. Jos aiemmin olet herännyt 7.30 ja lähtenyt töihin, ja nyt haluaisit herätä klo 5.50 ja lähteä treenaamaan, vaatii se muutosta myös iltarutiineissa, eikä pelkästään aamussa.
Jotkut syövät ennen aamutreeniä, jotkut ei. Itse kuulun yleensä jälkimmäisiin. En kertakaikkiaan jaksa herätä niin aikaisin että ehtisin syödä aamupalaa ennen treenejä, eikä täydellä vatsalla ole kiva treenatakaan. Olen kuitenkin yrittänyt pikkuhiljaa opetella siihen että söisin ennen niitä rankempia treenejä, jottei kroppa joudu liian tiukille. Jokaikinen aamu kuitenkin juon paljon heti herättyäni. Älä unohda nesteytystä aamutreeninkään yhteydessä! Sitäpaitsi kroppa herää paremmin sen ison vesilasillisen avulla.
 |
| Aamupalaa treenin jälkeen |
Aamutreenin suurin hyöty on se, että se jotenkin maagisesti vie vähemmän aikaa kuin iltatreeni. Iltatreeniin tuntuu usein menevän koko ilta, kun taas aamutreeni on nopeasti hoidettu pois alta, eikä normi-ihmisen ehkä tarvitse enää treenata sinä päivänä, jää sitten aikaa muihin rientoihin. Aamulla kuitenkin harvemmin ehtii kovin paljon hoitaa asioita tai nähdä kavereita. Itselleni aamutreeni on välttämätöntä jo ihan sen takia, että saa treenattua kaikkia lajeja riittävästi, illasta loppuu tunnit eikä monen tunnin yhtäsoittoisista treeneistä ole kovinkaan paljon hyötyä. Kropan pitää saada palautua välissä jotta se voi kehittyä.
Vielä palatakseni siihen päätökseen. Sen sijaan että vain päättäisit lähteväsi treenaamaan, kannatta tehdä itselleen selväksi että HALUAT lähteä aamulla treenaamaan."Minä haluan, että olen treenannut tänä aamuna"- on aika tehokas viesti itselle.
Tsemppiä aamutreeneihin!
