Panostus yöelämään

... tai pikemminkin sen puuttumiseen. Eli hyvään uneen.

Olen jo pitkään harkinnut pimennysverhoja, ja kun tässä syksyllä kohdalle osui hyvännäköiset verhot kerrankin tarjouksessa, tartuin tähän. Sopivatkin vielä kuin nakutettu, ei siis tarvinnut ryhtyä mihinkään ompelupuuhiin (tai potea huonoa omatuntoa siitä ettei aio ryhtyä niihin, jos ihan rehellisiä ollaan). Olen ollut jopa vähän yllättynyt siitä kuinka hyvät ne ovatkaan olleet. Kuten useimmat ihmiset, niin nukun kyllä valoisassakin riittävän väsyneenä varsinkin päikkäreitä, mutta ainakin oma subjektiivinen tuntemus on että olen nukkunut paremmin öisin pimeämmässä. Jossain metsän keskellähän moisia ei edes tarvitsisi, mutta ainakin omassa pihassani on valoja jotka väistämättä valaisevat sisällekin. Ehdoton suositus siis pimennysverhoille!

Autenttinen kuva pian heräämisen jälkeen

Toinen, vielä suurempi panostus on ollut uusi sänky. Siitäkin olen haaveillut ja puhunut pitkään, ja nyt sain sen osittain synttärilahjaksi, jolloin oli mahdollisuus panostaa vähän kunnollisempaan sänkyyn. Vanha oli jostain teinivuosilta ja auttamatta aikansa elänyt, vaikka ihan mukava olikin. Mutta uusi on kyllä sellainen prinsessasänky että! On ihana kiivetä (kyllä, se on niin korkea että hobitin täytyy kiivetä sänkyyn mikä hassulla tavalla tuntuu superylelliseltä) sänkyyn ja tuntea että sänky oikeasti joustaa oikeista paikoista ja tukee sieltä mistä pitää. Itselläni esimerkiksi on jo luonnostaan melko leveät hartiat, jotka varsinaisesti eivät ole kaventuneet uinnin lisääntymisen myötä. Uusi sänky on hartioiden kohdalta pehmeämpi, joten olkapää uppoaa sinne mukavasti jolloin rintakehä ei painu ihan kasaan kuten vanhassa sängyssä. Sellainen champagne problem on leveämmän sängyn myötä kuitenkin ilmennyt, että jos nukun sängyn toisella puolella niin on turkasen pitkä matka kömpiä sammuttamaan herätyskelloa yöpöydällä...

Ihana kesä!

Näin pimeyden keskellä alkaa viimeistään miettiä mennyttä kesää suurella haikeudella. Tänä vuonna kuitenkin ei ole pelkästään kyse siitä että aika kultaisi muistot, vaan kesä oli oikeasti ihana! Ensinnäkin shortsikelejä oli jo toukokuussa ja niitä jatkui vielä elokuullekin, eli kesä tuntui tosi pitkältä. Toisekseen pidin oikeasti kunnollisen loman ja pääsin harvinaisen hyvin irti arjesta ihan kotimaassakin, niin että loma oli oikeasti palauttava.

Juhannuksen jälkeen totesin että olen ihan loppu, joten suuntasin ensimmäisellä lomaviikolla viikko juhannuksen jälkeen - kuurattuani auton, kämpän ja jääkaapin kesäkuntoon ja pakattuani auton täyteen kesävermeitä ja treenikamoja - yksin mökille. Nukuin, penkkiurheilin (yleisurheilun EM-kisat osuivat aika sopivasti tähän), luin dekkaria ja söin karkkia. Eli en tehnyt mitään. Ensimmäisen viikon jälkeen otin kurssin Tahkon mökkiä kohti ja aloin siellä pikkuhiljaa liikuskelemaan. Pitkiä lenkkejä siskon Seppo-koiran kanssa, elämäni ensimmäiset tenniksenpeluut ja muuta hidastempoista peruskuntoliikuntaa ihan oman fiiliksen mukaan ja omaehtoisesti. Seuraavalla viikolla otin jo vähän juoksua ja uintia mukaan kuvioihin, ja vasta viimeisellä viikolla aloin tehdä kovempia treenejä. Kaikki tämä höystetyllä hyvällä ruualla, perheen seuralla ja makoisilla yöunilla. Ja ilman siirtyilyä paikasta toiseen, jumahdin siis Tahkolle monipuolisten harrastusmahdollisuuksien äärelle, mikä oli aika nerokas veto vaikka itse sanonkin.

Nautin siis täysin rinnoin stressittömästä elämästä ja otin kyllä ilon irti kesäidyllistä. Vai kuulostaako kovin rankalta elämältä kesän tekemiset, lainattuna kesän facebook-postauksesta: "Kesä ja loma❤
Kun viikot ja päivät ei kulu töissä ja treeneissä niin kummasti ehtii vähän muutakin. Uida Saimaassa. Saunoa mökillä. Käydä Maidenin keikalla. Lukea dekkarin. Nukkua. Tehdä päiväretken Ypäjälle parhaan kaverin kanssa. Käydä pitkällä kävelyllä Sepon kanssa. Kiivetä Tahkovuorelle siskonpoika kantoliinassa lisäpainona. Pelata tennistä ekaa kertaa ikinä ja olla siinä paljon vähemmän huono kuin luulin. Testata uusia biisejä karaokessa. Syödä vatsan kipeäksi mansikoista. Siivota Hobittimobiilin. Katsoa huonoja leffoja. Hypätä esteitä Laava Liitokaviolla. Olla pukematta pitkiä housuja muuten kuin pakon edessä. Opetella uusia lettejä omaan ja siskon tukkaan. Joogata ja jumpata terassilla. Syödä illallista huvimajassa. Soudella Saimaalla ja Syvärillä."

Tässä kesäinen kuvapläjäys keskelle pimeyttä!

Yllättävän vähän lavastettu fiiliskuva

Finnderbyn viimeinen linja

Mökkirannan maaginen auringonlasku

Mokoma koira huijasi olevansa ihan loppu lenkin loppupuolella vain saadakseen hirveät hepulit kun päästiin omaan pihaan

Terassijumppaa

Vapise Serena Williams!

Tahkovuori ja rakas nyytti lisäpainona.

Seuraavaa ihanaa kesää odotellessa! Yritetään löytää näitä hetkiä keskellä talvellakin, jooko?

Urheilijan vapaapäivä vol 2

Nykyään pyrin pitämään vapaapäivät mahdollisimman vapaina ja keskittymään juuri siihen tarpeelliseen lepoon. Pari viikkoa sitten lepopäivä tuli toden teolla tarpeeseen, kun onnistuin kasaamaan parille edelliselle päivälle maksimaalista jumitusta aiheuttavia treenejä: ensimmäinen miekkailu pariin viikkoon, sitten ensimmäinen salitreeni vähään aikaan ja sitten vielä tunti esteratsastusta oikein rattoisasti ilman satulaa...

Useimmiten rentoutumisessa auttaa telkkarin runsas penkkiurheilutarjoilu. Kyseisenä lauantaina kuitenkin repäisin ja menin oikein paikan päälle penkkiurheilemaan uuden lajituttavuuden, nimittäin nyrkkeilyn parissa!

Kyseessä oli siis Suomi-Ruotsi maaottelu Urheilutalolla. Nyrkkeily osoittautui varsin viihdyttäväksi penkkiurheilulajiksi, vaikka vähän pahaa tekikin aina kun joku otti oikein perusteellisesti osumaa... Moni matsi oli oikein jännä, ja lopputuloksissa päädyttiin tasapeliin maiden välillä. On aina hauskaa vertailla lajeja keskenään, ja nyrkkeily osoittautui kulttuuriltaan varsinaiseksi huutelulajiksi, kun yleisöstäkin huudeltiin enemmän tai vähemmän asiantuntevia kommentteja ottelijoille. Laji on kyllä tajuttoman raaka, kun kolmen tai neljän kolme minuuttia kestävän erän aikana annetaan itsestä ihan kaikki. Monet ottelijat olivat jo ihan loppu viimeisessä erässä. Itseäni kiinnosti myös se henkinen puoli: kuinka vaikeaa täytyy olla saada itsensä menemään siihen osuma-alueelle, kun koko ajan tiedostaa että jos mokaa niin ei vain häviä pistettä vaan silloin todennäköisesti sattuu. Pakkohan siinä on vähän pelottaa, ja samalla valmentaja huutaa taustalla "LYÖ SITÄ". Ei taida olla ihan heikkopäisten puuhaa. Parhaimpien työskentelyä oli kyllä ilo seurata, kun ne kärppänä vahtivat vastustajan aukkoja puolustuksessa ja käyttivät hyvää ajoitusta ja liikettä hyväkseen. Yllättävän paljon yhteneväisyyksiä miekkailuun, sanoisin.

Nyrkkeilymatsiin mennessä tulikin sitten vapaapäivälle hyvä pieni kävely, ja loppupäivää vietin jalat seinällä palautellen. Ainakin yritin parhaani saadakseni kropan palautumaan mahdollisimman tehokkasti!

Kun vietän sadepäivän sohvalla ja nukun neljän tunnin päikkärit:

Taisi olla oma päikkäriennätys. Ilmeisesti tuli tarpeeseen.

Treenikuulumisia

Loppuvuodesta on tullut kirjoiteltua enmmän asiapitoisia tekstejä, eli yleismaailmalliset treenikuulumiset ovat jääneet vähemmälle "Viikon treenit"-postaustenkin jäädessä unholaan. Loppuvuosi meni kuitenkin rattoisan treenin merkeissä! Lokakuun lopulla oli kisat Tukholmassa, reissu jolla nukuin ennätyshuonosti ja onnistuin saamaan itselleni megaflunssan, joka ei meinannut kaikota millään. Viikon sairastelun jälkeen yritin paluuta treeneihin, totesin että vieläkin heikottaa, ja lepäsin toisenkin viikon. Masentavaa. Sen jälkeen alkoi kuitenkin tosi hyvä putki. Lihaskunto on jäänyt loppusyksystä ihan retuperälle, kun olen keskittynyt lähinnä viisiottelutreeneihin. Valitettavasti heikentynyt lihaskunto vaan tuntuu niissä viisiottelulajeissakin... Esim. miekkailussa olen saanut loppuvuodesta noottia siitä että heilun liikaa keskivartalosta, vaikka liike pitäisi tehdä pelkästään kädellä, ja tähän ylimääräiseen heilumiseen on kyllä yksinkertaisesti syynä heikompi keskivartalon hallinta, kun vatsalihakset eivät ole yhtä vahvat. Paljon iloa on tuonut lämpimät säät, jotka ovat mahdollistaneet kunnon juoksutreenin myös talvikuukausina. Omasta puolestani lumi on ihan tervetullut asia jossain Lahden pohjoispuolella, pääkaupunkiseudulle en sitä kaipaa yhtään. Ihan mahtavaa, kun jouluaattona oli erinomaisen juoksukeli!

Terkkuja duunin salilta! #selfie

Joulukuun alussa mittailtiin sitten vielä syksyn treenituloksia höntsäkisan merkeissä. Ylipäätään loppusyksystä viisiottelutreeneihin tuli taas ripaus enemmän tavoitteellisuutta ja järkeä, ja muu höntyily jäi sitten vähemmälle. Olen myös vihdoin opetellut rytmiin, jossa pidetään yksi kunnollinen lepopäivä viikossa, joten lauantait olenkin viime aikoina viettänyt X-asennossa sohvalla kuluneen viikon treeneistä uupuneena. Vältyin sen kummemmilta sairasteluilta, joten pääsi treenaamaan kunnolla monta viikkoa putkeen. Nyt sitten tosin sain taas jostain jonkun ihmeellisen kuumeheikotuksen loppiaisena, joten viime viikko meni taas vaaka-asennossa... Nyt alkaa taas ihana arki monen viikon löysäilyjen jälkeen. Pyhien tienoilla kisis on ollut kiinni useasti, joten miekkailusta on tullut (ihan virkistävää) taukoa, mikä on näkynyt kokonaistreenimäärissä. Sen sijaan olen tehnyt ryhtiliikkeen lihaskunnon saralla, mistä pitäisi nyt pitää kiinni. Olenkin suunnitellut, että tammikuussa panostan lihaskuntoon, niin että tulee tehtyä ihan vähintään se minimi 2x/vko perusteellinen lihaskuntosetti, mielellään vähän enemmänkin jos aikataulut ja jaksamiset antaa myöden. Uimavalmentaja laittoi päähäni ajatuksen uintiin panostamisesta jonkin aikaa, joten sitä suunnittelin helmikuulle. Koska treenaan jo kutakuinkin niin paljon kuin ehdin, niin yksi lisätreeni jotain lajia on aina pois jostain muusta, mutta tällaiset painotukset voisivat toimia kivana vaihteluna ja lisämausteena normitreeniin :)

Palautumisesta

Tiedätte jo suunnilleen, kuinka paljon liikun, ihan konkreettisesti tunteja viikosta. Olen yrittänyt parantaa tapojani riittävän levon huomioimisessa, mutta silti, kun treenaa kuusi päivää viikossa tehokkaasti, se usein hyydyttää. Varsinkin, kun se omalla kohdallani yhdistetään normaaliin työpäivään, eli palauttaville päikkäreille ja putkirullailulle ei jää päivästä oikeastaan ikinä aikaa (ei, en vielä omista putkirullaa, mutta joku kaunis päivä!). Niinpä palautukseen pitää kiinnittää huomiota, jotta pääsee sängystä ylös saatikka sitten treeneihin asti seuraavanakin päivänä. Puutteellisesta palautumisesta on sitten seurauksena kaikenmaailman ylimääräisiä flunssia, joista itsekin kärsin ihan liian usein. Pyydän huomioimaan, etten todellakaan ole alan ekspertti ja pysty takaamaan väitteitteni paikkansapitävyyttä, puhun vain omasta kokemuksesta ja toistan kuulemaani!

Palautus alkaa jo oikeastaan ennen kuin treeni on loppunutkaan. Loppuverryttely on tärkeää, jotta lihaksista saadaan heti maitohapot liikkeelle. Kevyt hölkkäily noin kilometrin verran (uinnissa vähän easya loppuun) ajaa tämän asian, ja bonusta on jos saa loppuverralle vielä hyvää juttuseuraa kaupan päälle. Loppuverran lopuksi vielä nopeat palauttavat venytykset (n. 15s), jotka palauttavat lihaksen normaalipituuteen. 

Palkkaria naamariin ja loppuvenytykset

Tässä vaiheessa astuu kuvioihin yksi elinehto, eli palautusjuoma. Lihakset tarvitsevat välittömästi treenin jälkeen (max 30min treenin jälkeen!) hyvin imeytyviä hiilareita ja proteiinia mielellään oikeaoppisesti 2:1 suhteessa palautuakseen ja kehittyäkseen optimaalisesti. Kovan treenin jälkeen sen ihan konkreettisesti tuntee, miten energia leviää ja palaa kehoon, niin että jaksaa raahautua kotiin asti! Varmasti tässä on jonkin verran lume-efektiäkin, mutta palautusjuoma on kyllä iso apu siinä, että kroppa on kuosissa seuraavanakin päivänä. Olen kuullut tästä myös käsitteen ”välitön välipala”, eli banaani tai voikkari voivat myös toimittaa virkaa!

Nämä ovat ne perussetit, jota toteutetaan kutakuinkin jokaisessa treenissä. Näiden lisäksi on vielä aimo liuta toimenpiteitä toteutettavaksi kotona illalla tai mahdollisuuksien mukaan. Kylmäallas on tullut omaan kuviooni mukaan tänä syksynä, mutta sellainen on valitettavasti vain Töölön ja Märskyn uimahalleissa. Itselleni oli yllätys, kuinka kivuliasta kylmä voi olla, itselläni sattuu nilkkoihin ihan mielettömästi, mutta reisille tekee hyvää! Käsittääkseni kylmän palauttava vaikutus perustuu ainakin tehostuneeseen verenkiertoon, joka vie kuona-aineita (ja kai maitohappoakin) mukanaan. Yritän pikkuhiljaa pidentää aikaa, jonka pystyn olemaan kylmässä, tänään olin jo 1min 20sek! Ensimmäisellä kerralla jo 10sek teki tiukkaa. Olen siis vain lantiota myöten kylmässä, ainakin toistaiseksi.

Pari tuntia treenin jälkeen olisi hyvä venytellä vähän pidemmin venytyksin (esim. 30-60sek). Jos venyttelee perusteellisesti heti treenin jälkeen, saattaa olla että lihas erehtyy luulemaan venytystä treeniksi ja kiristyy entisestään. Lisäksi mielellään n. puolitoista tuntia treenin jälkeen on hyvä syödä kunnon sapuskaa! Iltaruoan yhteydessä nautin myös päivittäisen magnesium-annokseni. Magnesium auttaa lihaksia ja vähentää kramppeja yms, ja illalla otettuna saattaa myös rentouttaa ja auttaa näin yöunia. Ihmetarinoita magnesiumin vaikutuksista riittää, itselläni katosivat yölliset tärinäkohtaukset, tutulla katosivat niska-hartiaseudun säryt, kaverilla katosivat suonenvedot... Jos yhden vinkin poimit tästä tekstistä, suosittelen sen olevan magnesiumin syönti! Sitraattimuodossa se imeytyy paremmin.

Näiden lisäksi tietysti säännöllinen hieronta auttaa pitämään kropan kuosissa. Ja luonnollisesti se tärkeä, mutta niin helposti prioriteettilistan viimeiseksi jäävä asia, eli riittävä uni! Itse olen yrittänyt viime aikoina kunnostautua tässä asiassa, eli viimeistään yhdeksältä telkkari ja läppäri kiinni (ne harvat lempiohjelmat voi laittaa nauhoittumaan digiboksille) ja mindset höyhensaaria kohti. On osoittautunut hyväksi konseptiksi. Jos jalat ovat tosi tukkoiset, illalla levitetty kylmägeeli on oiva apu siihen että tuntuvat pirteämmiltä aamulla.

Työkalujen listaa voisi tietysti vielä jatkaa, esim. mainittu putkirullaus, infrapunasauna ja mitälie... Kaikkeen ei rahkeet riitä, mutta parhaani yritän!

Lomatunnelmissa

Tervehdys! Kuten olette ehkä huomanneet, niin olen ollut poissa pelistä jonkin aikaa, nimittäin koitti pitkään ja hartaasti odotettu reissu: roadtrip jenkkeihin! Näin pari päivää reissun jälkeen on vähän hankala summeerata tuntoja ja kokemuksia, joten sanonpahan vaan, että oli ihan kertakaikkisen mahtavaa ja oma ihana arki tuntuu juuri nyt vähän vähemmän ihanalta. On ihan tyhjä olo, ja tuntuu siltä että ei ole oikein mitään mitä odottaa innolla... Kolmen viikon yhteiselo kavereiden kanssa aiheutti kaiken lisäksi luonnollisesti kauhean lähimmäisriippuvuuden, eli kaikenlaiset piristysehdotukset ovat nyt enemmän kuin tervetulleita :D

Route 66 tuli ajettua läpi, n. 5000km ja 9 osavaltiota.

Näin urheilumielessä tuollainen lomailu saattaa tietysti kuulostaa vähän oudolta eikä kovin tavoitteita palvelevalta. Tiedossa kuitenkin on, että huippu-urheilijatkin lomailevat, koska kropan on joskus saatava palautua kunnolla. Niinpä minäkin sallin sen itselleni ilman sen kummempia tunnontuskia, ja jopa pystyin siihen ihmeen hyvin: normaalisti kiipeän seinille kahden päivän liikkumattomuuden jälkeen (rakkaat perheenjäseneni ovat tunnetusti käskeneet mua lenkille tyyliin joulupäivänä kun musta tulee niin levoton ja kärttyisä ettei kukaan kestä :D), mutta reissussa tapahtui koko ajan niin paljon kaikkea ettei levottomuus ehtinyt iskeä. Niinpä kolmen viikon loman aikana venyttelin kerran, tein Steven lihaskuntoliikkeet kerran ja kiskoin lenkkarit jalkaan kerran, ja silloinkin liikkuminen jäi muutaman kilsan kävelyyn (käsittämätön Grand Canyon, mutta uhkaava ukkosmyrsky lyhensi vierailua). Ansku on varmasti musta ylpeä! :) Käveltyä tuli kuitenkin tosi paljon varsinkin alkumatkasta ennen kuin oli auto alla ja sen jälkeenkin isoissa kaupungeissa, enkä ole koskaan ollut yhtä tietoinen lonkan ulkokiertäjistäni kuin kahden päivän tallustelun jälkeen.

Nyt olen pikkuhiljaa yrittänyt opetella takaisin omaan elämääni, ja ryntäsinkin melkein heti lentokentältä suoraan kevyelle juoksulenkille herättelemään kroppaa vuorokauden valvomisen ja 20h matkustuksen jälkeen. Ensimmäinen bodypump oli täyttä tuskaa, ja sen aiheuttamat lihaskivut vielä pahempaa... mutta eiköhän se tästä! Palauttelen tavoitteita mieleen, niin eiköhän se arki ja treenikin kohta ala maistumaan.

Tired of being tired

Tänään olo oli super vetelä. Jalat ovat kenkkuilleet viime aikoina, eivätkä tunnu normaaleilta. Vasemman jalan pohje kipuilee, ja sai kaveriksi oikean polven ulkosyrjän kivut. Onneksi on hieronta perjantaina. En meinannut millään saada itseäni liikkeelle miekkailutreeneihin, ja ehkä olisi ollut parempi jäädä kotiin kokonaan. Olin kuin hidastetussa filmissä. Reagoin suuuuper hitaasti ja jalat olivat todella tukkoiset. Tällä kertaa jotenkin tuntui että yläkroppakaan ei toiminut normaalisti. Teki vain mieli mennä salin lattialle pötkölle ja jäädä siihen makaamaan. Väsymystä oli ilmassa jo viikonloppuna, jotenkin haluaisin silmänräpäyksessä palauttaa normaalin energisen olotilan takaisin. Vappu tuleekin kuin tilauksesta. Nyt pidetää useamman päivän totaalilepo, perjantaina sitten hierojalle ja ensi viikolla treeneihin uudella innolla ja energialla.

Aina ei vaan jaksa...
(Kuva Pinterestistä, alkuperäistä sivua ei löytynyt)

Ensi viikon tavoiteolotila voisi olla jotain samanlaista kuin russelini Pennyn kuivatushepuli? Vai meneekö jo överiksi? :D