Valohoitoa

Vihdoinkin ollaan voiton puolella ja menossa kohti valoisampaa aikaa! Itselleni tämä talvi on tuntunut pimeimmältä ikinä, kai se on jotenkin niin että ikä ei tule yksin... Koska pimeys on tuntunut niin toivottoman loputtomalta, olen ihan tietoisesti ryhtynyt toimenpiteisiin pimeyttä vastaan.

En ole asiaan kovinkaan perusteellisesti paneutunut, mutta käsittääkseni valon taika perustuu siihen, että se hormoni joka aiheuttaa väsymystä on kutsumanimeltään pimeähormoni, melatoniini. Keho siis erittää sitä kun tulee pimeää, ja silloin alkaa väsyttää. Valolla eliminoidaan tätä vaikutusta ja uskotellaan keholle, että on syytä olla pirteä.

Ensimmäinen apu on herätysvalo. Tämä on ollut minulla jo pitkään, enkä oikein enää pysty tai suostu heräämään ilman sitä. Herätysvalo nostaa valon määrää asteittain puolen tunnin ajan ennen asetettua herätystä. Kun sitten on aika herätä, keho kuvittelee että aurinko on noussut ja nyt on luonnollinen aika herätä, vaikka oikeasti kello olisi varttia yli viisi. Se, että on valoisaa kun heräät, on ihan ehdottoman suuri apu siihen verrattuna, että heräät pilkkopimeässä ja alat etsimään lähintä valokatkaisijaa, ja sen löydettyäsi saat niin katalan valoshokin että päivä on jo alustavasti pilalla.

Ainakin oma vanhemmanmallinen Phillips Wake-Up-lightini herättä joko lempeällä piipityksellä tai "metsän äänillä". Niitä "metsän ääniä" en voi sietää, se on vain kauheaa kohinaa ja linnun viserrystä, mikä saa aikaan kaikkea muura kuin hyvää tuulta. Lempeällä valolla ja pehmeällä piipityksellä on se haittapuoli, että siihen ei välttämättä herää :D Niinpä itselläni on aina myös toinen herätyskello soimassa. Selkiyttäkseni siis, herätysvaloon ei välttämättä herää, mutta KUN herää, se on huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää kuin ilman herätysvaloa.

Etäpäivän setting.

Toinen suuri apu on kirkasvalolamppu. Aikaisina aamuina laitan sen päälle heti sängystä noustuani ja ohikulkiessani tuijottelen sitä aina hetkittäin intensiivisesti ja imen valoa itseeni. Etätyöpäivinä vietän sen äärellä enemmänkin aikaa. Lamppu kyllä helpottaa elämää pimeinä päivinä ja virkistää nuhjuisia aamupäiviä. Kirkasvaloa kannattaa käyttää nimenomaan aamupäivällä jotta yöuni ei kärsi.

Näiden lisäksi yritän talvisaikaan liikkua ulkona valoisaan aikaan ja imeä itseeni sitä vähäistäkin valoa. Jätän suosiolla aurinkolasit pois aurinkoisellakin säällä jotta saa maksimaaliset tehot valosta. Kirkasvalokuulokkeita voisi olla hauska kokeilla joskus, nyt ne jäivät vielä joulupukilta saamatta. Ja D-vitamiinia kannattaa täällä pohjoisessa suosiolla tankata ihan purkista.

Tsemppiä pimeyteen!

Otteita treenipäiväkirjasta

Viime viikolla painin jonkun orastavan flunssan ja megaväsymyksen kanssa, ja otin suosiolla iisisti. Sitä ennen treenit kulkivat tosi kivasti. Tässä vähän treenitunnelmia viime viikoilta sekalaisessa järjestyksessä:

Tosi kivat uintitreenit!

Koska kyllähän 5-ottelijat kiltisti jaksaa kisoista uimaan...
600m av
-10x25m 16 kv, tein n. 11-14
-300m nyrkeillä
50 ve
-300m ilman potkua
50 ve
-300m 4 punnerrusta hyppytornin päässä
50 ve
-selkäpotkuja 50m + 100m. Näissä taisi näkyä että oon tainnu tehdä näitä aika paljon enemmän ku muut, tuntui että muut meni ihan meritähtinä. Harvemmin kuitenkaan oon TUPLASTI nopeempi missään ku muut, mutta nyt kyllä olin :D Ois pitäny verraa välissä, nyt meinasin jäätyä ku venailin muita.
-300m siten, että joka 4. 25m "kovaa". Eihän se kovin kovaa mennyt :D
50 ve
-6x25m sprintti. Jeejeejee, sai uida "kovaa"! Ekan kerran sitten 11.10, kivaa!!
150m lv
Alkuverrassa huimas ja mietin jo et mitäköhän tästä tulee, mut koko lopputreenin tuntu ihan tosi hyvältä, vedot vahvoja jopa kädet nyrkissä ja kivoja vaihtelevia harjoituksia. Mahtihyvä fiilis!

Kuva Kalle Nuuja.

Ratsastus: Laura ihan liekeissä!

Se oli jo alkuverrassa ihan tosi pirteä, kysyin Essiltä mitä ihmettä se on sille antanu, ja kuulemma isoja esteitä Simon tunnilla tiistaina ja vähän magneettiloimea ja muuta hoitoa niin johan on tamma iloissaan :) Verkattiin ekaks vähän pikkulankulla jota ennen puomi ja sen edessä pituussuuntaan puomit, hevosia suoraksi. sit toisesta suunnasta niin et ne pituussuuntaan puomit jäi siihen ja jatkettiin kaareva linja 7 askelta pelikorttipystylle pari kertaa, sit vaihdettiin suoraan linjaan (7-8 askelta) auringonkukkaokserille, jota jopa Laura vähän katsoi (Essiä nauratti :D). Sit ratana sateenkaariokseri kulmaan, pitkän sivun suuntaisesti lankkupysty ja kukkaokseri, takas kulmasta pelikorttipysty ja vielä toisella pitkällä sivulla sarja. Laura oli ihan liekeissä, veti kunnollisia pukkeja ennen starttia ja sit meni ku kone. Se taisi löytää oman sisäisen Sol Y Sombransa :D Eka rata ihan jees, tokalla tulin kaikkeen vähän pohjaan. Tulin vielä ykkösokserin uudestaan kunnolla sujuen. Olipas megakivaa hypätä kunnollisemmin pitkästä aikaa! Ihana Laura <3

Olinpa reipas.

Imuroin lämmittelyksi ja sit kunnon venyttelyt!

Kauhee väsy miekkailussa.

Suoraan aika pitkille opareille, sit matseja jotka meni paremmin ku odotin ja vielä nopeet oparit. Opareilla uus tuplasixty, jota onnistuin myös soveltaa matseissa, hyvä minä. Loppuverra hyvässä seurassa :)

Kävely salille ja takas.

Olinpa reipas! Teki kyllä hyvää sekä alku- että loppuverryttelynä, ja raikas ilmakin tekee ihmeitä ihmiselle. Vaikka meinasinkin kuolla nälkään kotimatkalla, onneks olin ottanu palkkarin mukaan :D Mutta tämä nyt ainakin on sitä peruskuntoharjoittelua.

Ihanaa juosta päivänvalossa!

Paikoitellen oli vähän liukasta mutta se vaan sopivasti vähän hillitsi vauhtia, ei sen pahempaa. Kiva huomata kuinka paljon kevyemmin kulki kuin viimeksi sama lenkki :) Sisäreidet vähän heikossa hapessa perjantailta.

Vähän löysä CE.

Oli kaikkee säätöä ja tein enimmäkseen tekniikkaa. Ammunnat itse asiassa suhteellisen jees, se keskiarvo alkaa jo olla parempi kun 13 oli pahin floppi ja joukossa oli myös kutosta ja seiskaa ja yksi vitonenkin.

Juoksuvarustus pimeällä

Juuri nyt eletään sitä pimeintä kaamosta, ja tuntuu että ulkona on koko ajan sysimustaa. Ulkoilusta saa vähän energiaa keskellä pimeyttä, mutta jos lähtee ulos pimeään aikaan, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota varusteisiin. Itsekin ajan autoa jonkin verran, ja fakta on, että ilman heijastimia on aikalailla riskipeliä, näkeekö autoilija lenkkeilijää. Ihan turhaa hengellään leikkimistä.

Olenkin yrittänyt muistaa kiinnittää kaikkiin siviilitakkeihinkin edes yhden heijastimen, mutta lenkille lähtiessä pukeudun häpeilemättä joulukuuseksi. Tässä asiassa paras filosofia on more is more, ei kannata säästellä.

Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota jo talvijuoksuvaatteita hankkiessa, että vaatteissa on jo itsessään heijastimia, niin pääsee vähän helpommalla. Itselläni on heijastimia niin takeissa, housuissa kuin kengissäkin. Tämän lisäksi kannattaa sitten hankkia vähän ylimääräisiä tilpehöörejä. Sain viime vuonna joululahjaksi siskoltani erinomaisia vermeitä, jotka ovat sen jälkeen olleet kovassa käytössä, nimittäin erilaisia vilkkuvaloja. Yksi on yleensä kengässä kiinni ja toinen ranteessa. Vilkkuvalo kiinnittää kaikista tehokkaimmin autoilijan huomion, ja kyllähän näistä saa itselleenkin vähän valoa jos eksyy valaisemattomalle polulle. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että heijastimia on polven alapuolella, jolloin auton valot osuvat niihin paremmin kuin yläkroppaan.

Loistavat kengät ja housuissakin heijastimia.

Pimeys ei siis ole mikään tekosyy jättää juoksemista tekemättä. Kunnon varusteet vaan päälle ja lenkille!