keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Maailmancup-kausi 2015 avattu

Viime viikolla avattiin vuoden 2015 Maailmancup-kausi Nykyaikaisessa 5-ottelussa Floridan Sarasotassa. Tämä kausi on sikäli erityisen merkityksellinen, että tästä alkaa karsinnat kohti Rion olympialaisia.

Britit osoittautuivat tällä kertaa vahvimmiksi sekä naisten että miesten puolella, kun viime vuoden maailmanmestari Samantha Murray vei voiton naisten sarjassa ja James Cooke miesten puolella. Pariviestissä voitto meni Venäjälle, mutta ilahduttavasti Irlanti sai hopeaa. Jotenkin sympatisoin irlantilaisia tässä, kyseessä on jotenkin pieni maa jossa 5-ottelutoiminta on ollut viime aikoina hyvässä nosteessa.

Pariviestin mitalistit. Kuva UIPM:n sivuilta.
Suomea edusti kisassa Eevi Bengs, joka teki erinomaisen kilpailun mutta joutui tällä kertaa vähän olosuhteiden uhriksi ja karsiutui finaalista niukasti. Lue lisää Eevin kisakoitoksesta Miekkailu- ja 5-otteluliiton sivuilta.

UIPM on näköjään lanseerannut myös uuden 5-otteluhäshtägin, #5uperathletes. Taitaa tulla meikäläisenkin käyttöön :)

maanantai 23. helmikuuta 2015

Eko-Aims PP500 eli suomeksi meitsillä on oma ase!

Kansainvälinen 5-otteluliitto UIPM päätti pari vuotta sitten että koko lajissa siirrytään laserammuntaan. Käytännössä viime vuoden alusta alkaen kaikki isommat kisat on käyty laseraseilla. Ansku kirjoitti seikkaperäisen kirjoitelman ammunnasta ja aseista vuoden 2013 loppupuolella, mutta silloin tosiaan käytettiin enimmäkseen vielä infrapuna-aseita ja pieniä tauluja.

Jo syksyllä 2013 seuraamme tuli ensimmäinen laserase, jolla pikkuhiljaa opeteltiin ampumaan. Ja ei muuten ollut helppoa. Itselläni meni ainakin monta kuukautta ennen kuin laserilla ampumisesta alkoi tulla yhtään mitään. Laser on huomattavasti herkempi kuin IR, joten sillä ei tosiaankaan voi vain roiskia sinnepäin ja toivoa parasta, vaan tähtäimen on oltava kohdallaan jokaisessa laukauksessa.

Myös taulut joihin ammutaan ovat muuttuneet aseiden myötä.
Edelleenkin 5-otteluaseissa on se erinomainen puoli, että niillä ei onnistu vahingoittamaan ketään ampumalla, ellei nyt sitten ihan suoraan silmään osoita lähietäisyydeltä. Yleisesti lasersäteetkin jaotellaan eri luokkiin vahvuuden perusteella, ja meidän aseissa se säde on sieltä heikommasta päästä. Näille ei myöskään tarvita minkäänlaista aseenkantolupaa, mikä tekee harrastamisesta aika paljon helpompaa kuin ampumahiihdossa.

Jouluna sain sitten vihdoinkin hankittua oman aseen! Käytännössä kunnolla kisaaminen on melkolailla mahdotonta jos on vain laina-aseiden varassa. Niillä kun ampuu aina joku muukin, joten säädöt ovat vähän sinnepäin. Nyt sain laittaa säädöt tismalleen itselleni sopiviksi ja säätää painonkin omaan käteen sopivaksi. Kummasti alkoi osumaan paremmin, kun ei tarvitse enää arpoa että miltäköhän sen tähtäyskuvan pitäisi tänään näyttää.


Malli on siis suomalaisen asevalmistajan Eko-Aimsin PP500. Eko-Aimsin aseita käytetään 5-ottelussa maailmallakin laajasti, voit lukea tämänkin aseen ominaisuuksista lisää osoitteesta eko-aims.com.

torstai 19. helmikuuta 2015

5-ottelu-unia

5-ottelukaverit ovat usein kertoneet juttuja siitä kuinka ovat nähneet 5-ottelu-unia. Yksi hauskimmista on se kun kaveri näki ennen kisoja unta uivansa oman ennätyksensä, ja toteutti unen sitten kisoissa rikkomalla ennätyksensä kirkkaasti.

Itse olen aiemmin nähnyt vain ratsastusunia. Ilmeisesti aika yleinen heppatyttöjen stressiuni on että on menossa estetunnille tai kisoihin ja on katastrofaalisesti myöhässä. Tunnille ei vain millään pääse vaikka kuinka yrittää, ensin on heppa kateissa, sitten suitset ja ratakin on kävelemättä...

Heppaytöt tuppaa stressaamaan
Viime aikoina olen kuitenkin nähnyt omat ensimmäiset 5-ottelu-unet. Ensimmäisessä oltiin juoksuammuntaosiossa. Juoksu rullasi paremmin kuin koskaan, juoksin muiden kisaajien ohi ja pysyin erinomaisesti huippujen perässä. Kunnes tultiin ammuntapaikalle, jossa ammuin surkeasti, yli 45 sek. Niinpä jouduin taas juoksemaan muut tytöt kiinni, kunnes taas oltiin ampumapaikalla ja ammuin jälleen surkeasti. Tätä rataa kisa jatkui kunnes viimeisellä ammunnalla en kerta kaikkiaan osunut enää mihinkään ja purskahdin itkuun. Niinpä siiten suureen ääneen vollottaen lähdin viimeiselle juoksukierrokselle, ja ihmiset ihmettelivät että mitä on sattunut, ja paruin ääneen " MÄ OLEN NIIN HUONO että mä en kestä mä en enää jaksa juosta taas niitä kiinni!!!" :D :D

Vähän parempaa menestystä ampumapaikalla :)
Toinen uni oli sitten aika selkeää ahdistusta siitä ettei ole päässyt treenaamaan sairastelujen takia. Pääsin vihdoinkin uimaan (ja tietenkin jostain syystä meidän opas alppireissulta oli siellä myös :D), mutta kaikki uimalakkini olivat hapertuneet käytön puutteesta täysin ja murenivat ihan palasiksi kun yritin laittaa niitä päähän :/

Että sellaista. Tuo ampumajuoksu-uni oli aika selkeä toisinto Falunin kisastani, ja pitäisi yrittää vain unohtaa. Ja tuossa uimalakkiunessa on kyllä kieltämättä vähän tragikomiikkaa...

torstai 12. helmikuuta 2015

Throwback thursday - kesäheppailua Tahkolla

Joku ehkä muistaa että viime kesänä tuli heppailtua Tahkolla. Sain vihdoin niistä sessioista kuvamateriaalia, joten tässä vähän talvisen torstain iloksi kesäisiä heppakuvia!

Toisena päivänä heppana oli Laava, opettajan vanha kisatykki jonka kanssa meillä synkkasi tosi hyvin. Tässä ollaan kaartamassa verkkaokserille ja oma helmasyntini, lepattavat kyynerpäät hienosti näkyvissä.

Laava on vähän dramaattinen hyppääjä :D Sen tyyli on olla koukistamatta polviaan, vaan sitten vaan hypätään tarpeeksi korkealta ettei jalat osu puomeihin... Ja innarit oli sen mielestä ihan kamalan haastavaa, niistä piti hypätä ainakin metrin verran yli. Laava, vähän vähempikin riittäisi jumppapompuille...

Edelleen, Laava, este on pieni, vähän vähempikin riittäisi! Sain testailla omia Bosty-tyylejäni tuossa kyydissä mutta sain sentään kehuja hyvästä tasapainosta.

Wihii, me lennetään!

Viimeisenä päivänä ratsuksi valikoitui Kidi 6v, joka oli vähän raaka ja ollut opetuskäytössä viime aikoina, ei siis ihan läpiratsastettu päivittäin. Oli aluksi kovasti ihmeissään kun piti tehdä kunnolla töitä, mutta ihan nätisti se työskenteli!

Kidiä vähän jännitti isot esteet ja vaikeat tehtävät, mutta selvittiin hienosti. Tässä kuvaajakin on uskaltautunut vähän lähemmäksi :D Eli hieno kuvakulma, mutta tässä näkyy kuinka hassusti vasen jalkani on.
Tahko-mainos :D
Siskolla ratsuna megasöpö Ilpo-poni, jolla itse menin ensimmäisenä päivänä. Sisko oppi pitämään jalat kiinni ja ylävartalon pystyssä estettä lähestyessä :D

Tässä varsinkin näkyy se kuinka huonosti vasen jalkani on hypyssä. Ja on muuten melkoinen booty-shot :D

Ihana katsella kesäkuvia, nämähän on ihan Tahko-mainoksia! Mutta kai niitä pitää vähän analysoidakin... Vasen jalkani on melkein kaikissa hypyissä ihan päin h*lv*ttiä. Ei kumma että hevoset menee ohi vasemmalle ja hypyissä on hankaluuksia pysyä. Onneksi näin nämä kuvat kamerasta jo silloin joten olen kiinnittänyt asiaan huomiota, ja uskoisin että se on jo paremmalla tolalla. Muuten ylävartalo ja käsien asento näyttää jo paljon rennommalta kuin esim. vuoden 2013 SM-kuvissa, joissa näytin enimmäkseen kakkahätäiseltä oravalta. Ehkä sitä vielä joskus oppisi vähän ratsastamaan...

ps. Kiitos kuvaajalle!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Viikon vinkki: osaatko käyttää kuumemittaria?

Nyt tulee ajankohtainen vinkki näin flunssakaudelle. Itse olin hukannut oman kuumemittarini varmaankin reilu vuosi sitten, ja ostin sitten apteekista uuden. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että normaali digitaalinen kuumemittari, jollaista kaikki käyttää, ei oikeastaan ole sen nopeampi kuin vanhanaikainen elohopeamittari. Nimittäin se luku, jonka mittari ilmoittaa piipatessaan, on vain mittarin arvio lopullisesta lukemasta! Jos haluaa täsmällisen lukeman, mittari pitää jättää kainaloon ja antaa sen jatkaa mittausta kunnes se sammuu. Usein lukema nousee siitä arviolukemasta jopa puolisen astetta. Jos siis piippauslukema on 36,8, se todennäköisesti kipuaa yli kolmeseiskaan, eli sinulla on kuumetta.


En ensin ollut uskoa korviani, kun avulias apteekihenkilökunta selosti tätä ominaisuutta. Kotiin päästyäni kaivoin sekä uuden että vanhan (sittemmin löytyneen) mittarin käyttöohjeet esille, ja siellähän se lukee ihan selkokielellä. MIND. BLOWN. Eli jos et usko niin tsekkaa oman mittarisi käyttöohje!

Olkaahan siis varovaisia ettette lähde kuumeisina treenailemaan. Itselleni kuumemittari ja nenähuuhtelukannu ovat tulleet vähän liiankin läheisiksi viime aikoina... Kerron joskus lisää tästä sairastelusta jos jaksan, sanotaan nyt tässä vaiheessa vaan että ottaa aika rankasti päähän ja kauden alkua joudun varmasti lykkäämään, kun ei pääse treenaamaan.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Winter Pentathlon

Tänä viikonloppuna käydään perinteikäs Winter Pentathlon-kilpailu pääkaupunkiseudulla. Itse makoilen valitettavasti sohvalla Urheiluviikonlopun parissa karmeassa räkätaudissa. Winter Pentathlon saattaa olla ihan normitallaajalle jokseenkin tuntematon konsepti, joten valotetaan sitä tässä vähän.

Winter Pentathlon on, kuten nimestäkin kuulee, Nykyaikaisen 5-ottelun talvi-edition. Talvi-5-otteluun kuuluu ilmapistooliammunta (ei siis laser, kuten nykyään kesäversiossa), murtomaahiihto, suurpujottelu, miekkailu ja esteratsastus. Murtomaahiihdossa lajin saa itse valita (perinteinen/vapaa tyyli) ja miekkailu käydään luonnollisesti kalvalla.

Lajia testattiin vuoden 1948 St Moritzin talviolympialaisissa, mutta se ei jäänyt olympiaohjelmaan. Tällöin Suomesta kilpailuun osallistui Viktor Platan. Tarinan kertoo että valmentajan mielestä suurpujottelua oli turha harjoitella, joten sitä ei oltu harjoiteltu lainkaan. Kävi sitten sen verran ikävästi että Viktor Platan katkaisi jalkansa heti ensimmäisessä lajissa. Suurella sitkeydellä Platan vei läpi vielä murtomaahiihdon ja ammunnan, mutta miekkailun ja esteratsastuksen suhteen oli lopulta luovutettava. Nykyään Suomessa vuosittain (lumitilanteen salliessa) järjestettävä Winter Pentathlon kulkee nimellä Viktor Platan memorial.

Ainakin lasketteluosuuteen olisin lähtenyt suhteellisen luottavaisin mielin :)
Suomessa käytävä talvi-5-ottelu käydään Masters-kilpailuna, eli ikätasoituksin. Hiihtomatka on 5km ja suurpujottelu käydään Peuramaalla. Itseäni vähän ihmetyttää miten Peuramaan pikkunyppylään saa "suurpujottelua" :D Esteratsastus käydään Masters-sääntöjen mukaan pienemmällä korkeudella, 60-80cm.

Itselleni tämä olisi lähinnä ollut hauska viikonloppu kavereiden kanssa, en ollut asettanut itselleni kovin paljon paineita kisaan. Nyt tyydyn siis kuitenkin raportoimaan kisoista ja pitämään peukkuja kavereille. Ilmeisesti kaikilla on luut ehjinä tämän päivän talvilajien jälkeen, eli ei muuta kuin toivotaan tsemppiä kisaajille huomisiin osuuksiin!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Maksimivoimatreeniä Saalbachissa

Pahoittelut viime viikon blogihiljaisuudesta! Nimittäin oli niin, että meitsi lomaili Alppien lumilla koko viikon, menin internettiin koko viikon aika vain pari kertaa enkä avannut telkkaria kertaakaan. Teki muuten hyvää.

Suuntana oli siis Saalbach Itävallassa. Itse olen jostain syystä aiemmin löytänyt itseäni alppimaisemista vain kesäaamuisin kuuden aikaan, joten nyt oli kiva nähdä samoja hoodeja lumisempaan aikaan. Itse kohde oli mahtava, laskettavaa riitti satoja kilometrejä kun kolmen kylän laskualueet oli saatavissa samalla lipulla ja taiten yhdistetty.

Olen pitänyt itseäni ihan taitavana laskettelijana, mutta nyt oli kyllä todettava että oli aikalailla eri juttu pysyä pikkuveljen perässä Tahkon tutuissa rinteissä kuin tuolla. Lyhyet rinteet olivat "vain" viitisen kertaa pidempiä kuin normimäki Tahkolla, ja pisimmissä oli mittaa yli 7km. Kun sitten olin porukan hitain laskija oli minulla lyhyimmät tauot rinteessä, ja reidet huusivat hoosiannaa ihan koko ajan. Oli siis sellaista maksimikestävyysvoimaa muutama tunti joka päivä.

Ei valittamista maisemissa.
Oltiin STS Alppimatkojen pakettimatkalla, ja oli muuten outoa reissata tuolla lailla porukalla ja niin että kaikki on valmiiksi järjestetty. Sen verran paljon on tullut reissattua itsekseen niin että on itse vastuussa ihan kaikesta, että olin aluksi kovin ihmeissäni tällaisesta lauman mukana kulkemisesta. Kävi kuitenkin ilmi että huolettomuudessa on puolensa, kun joku muu on miettinyt kaiken valmiiksi. Ei muuta kuin aivot narikkaan ja menet minne käsketään :D Ekana iltana vähän ihmetytti kun kävi ilmi että vakio-illallisravintola oli vartin kävelymatkan päässä (ylämäkeen, laskupäivän jälkeen), mutta epäilen että tässä on ihan nerokas ajatus takana: koko päivän hapottavan treenin jälkeen pieni kävely illalla taisi tehdä jalkaraukoille aika hyvää.

Kun kerta pakettimatkalla oltiin, niin hyödynnettiin myös retkiä jonkin verran. Tiistaina käytiin katsomassa Schladmingin iltapujottelu, joka oli kyllä mahtava kokemus. Ihan käsittämätön tunnelma kun 50 000 ihmistä kokoontuu kannustamaan suosikkejaan, eikä piittaa kaikkien aikojen lumimyrskystä. Torstaina mentiin lumikissaan kyydissä vuorelle syömään ribsejä, ja alaspäin matka taittui Rodelin eli kelkan kyydissä. Oli ihan huisin hauskaa. Tässä lajissa kerrankin pienestä koosta oli hyötyä, kun osasin asetella keveämmän painoni oikeaan kohtaan kelkkaa ja sain sen liukumaan paremmin kuin painavammat. Kehonhallinnastakin oli varmasti hyötyä ohjauksessa, ja hyvän kunnon voimin tein juoksemalla muutamia ohituksia tasaisilla osuuksilla. Valitettavasti voitto meni Norjaan, mutta olin sentään nopein tytöistä!

Muutama muukin oli intoutunut katsomaan Schladmingin iltapujottelua.
Ja kyllähän niitä aivoja tuli lepuutettua myös kuuluisassa afterskissa Hinter Hagissa. Nyt on sitten aika palata arkeen ja alkaa toden teolla suunnittelemaan ja valmistautumaan kevätkauteen. Ehkä se on paras keino torjua loman jälkeistä masennusta. Kevättä kohti mennään!