tiistai 16. heinäkuuta 2013

Euroopan mestaruuskilpailut Puolassa - finaali

Viisiottelun EM-kilpailuiden finaali kilpailtiin eilen Puolan Drzonkowissa. Finaaliin karsinnasta pääsi osallistumaan Laura Salminen, ja Laura oli lopulta sijalla 30. Tuolle tasolle on kyllä valtavasti matkaa, uinti menee ehkä hyvänä päivänä alle neljään minuuttiin, juoksuammunta oli maaliskuun alussa noin 18 minuuttia, mutta ampumiset menivät silloin huonosti - normaali harjoitusten tasolla olisi ajasta pudonnut ainakin 1,5 minuuttia. Miekkailun tasoa on vaikea arvioida, sillä yleensä ottelen suunnilleen omantasoisia vastaan. Toisaalta olen joskus saanut Lauralta miekkailussa pisteitä, mutta etenkin liikkuminen vaatii minulla vielä paljon treeniä. Ratsastuksessa en ole vielä 110cm rataa hypännyt, 90cm radasta selviydyin toukokuussa. Tästä saa hyvää perspektiiviä sille, millä tasolla EM-kilpailuissa liikutaan. Lauran finaalin tulokset:





Miekkailu
Uinti
Ratsastus
CE

30
SALMINEN Laura
Finland
736 (29)
1080 (26)
1120 (11)
1820 (33)
14:05,20
4756

13V-21D
2:23,64


 



Vertailun vuoksi kilpailun voittajan Unkarin Zsofia Foldhazin tulokset:





Miekkailu
Uinti
Ratsastus
CE

1
FOLDHAZI Zsofia
Hungary
904 (7)
1228 (3)
1120 (13)
2200 (5)
5452
20V-14D
2:11,22

12:30,61




 Kokonaistulokset löytyvät täältä.


Kuvat Patryk Chalastra, lisää kuvia täällä!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Euroopan mestaruuskilpailut Puolassa - tilanne karsinnan jälkeen

Parhaillaan käynnissä on viisiottelun Euroopan mestaruuskilpailut Puolan Drzonkowissa. Suomesta kisoihin mukaan pääsi Laura Salminen ja Eevi Bengs. Karsinnoissa Eevi jäi harmittavan täpärästi finaalin ulkopuolelle, mutta Laura oli oman eränsä 15, ja pääsee näin ollen finaaliin! Finaali kilpaillaan huomenna maanantaina, alla naisten finaalin aikataulu (tosin kellonajat paikallista aikaa, joten näistä tunti pois niin ollaan Suomen ajassa.

8.00 am - warming up
8.30 am - start fencing
11.30 start FENCING LEADER system


12.45 am - warming up
1.15 pm - start swimming
Riding drawing after swimming on swimming pool



2.40 pm - mounting
3.00 pm - start riding 



5.30 pm - warming up
5.50 pm - start Combined Event Running and Shooting




Tässä vielä Lauran ja Eevin karsintojen tulokset, karsinnassa lajeina suoritettiin uinti, miekkailu ja CE, eli juoksuammunta:


Tulostaulukosta näkyy hyvin myös viisiottelun pisteenlaskua. Uinnissa ja juoksuammunnassa tosiaan ratkaisee kokonaisaika, miekkailussa lasketaan voitot ja häviöt. Ajat ja voitot + häviöt muunnetaan pisteiksi (tähän on olemassa oma pisteenlaskukaava), ja pisteet lasketaan yhteen. Näistä muodostuu kokonaispisteet. Huomenna päästään jännittämään, miten Lauran käy! Kilpailuja voi seurata esimerkiksi täältä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Pattia selässä ja parannettu olkapää

Olin kerrankin hyvissä ajoin varannut hieronnan sopivalle viikolle, ja aivan ajallaan viime viikolla alkoi kroppa tuntua siltä että hieronta olisi paikallaan. Ei mitään hälyttävää, mitä nyt olkapää vähän arkoi ja alaselkä tuntuu kireältä, normisettiä.

Aloitettiin tavalliseen tapaan pohkeista, jotka olivatkin sitten kuulemma aika perusteellisesti jumissa... vihdoinkin lisääntyneet juoksumäärät ja lattapohjaisissa kengissä tallustelu lienevät tähän syynä. Reidet olivat kuulemma väsyneen tuntuiset mutta reagoivat varsin hyvin käsittelyyn. Suurimmat ongelmat ainakin omien tuntemuksien mukaan löytyivät keskiselästä, jossa itsekin tunsin miten siinä on vain sellainen kova "patti", joka ei meinannut pehmentyä millään. Ei muuten ollut taas kovin rentouttavaa kun kiemurtelin pöydällä tuskaisena, parhaani mukaan yrittäen pysyä paikallaan rentona hengitellen :D Helpommin sanottu kuin tehty!

Kropan takaosan jälkeen käsiteltiin oikea olkapää. Hieronta on onnistunut pelastamaan olkapääni, se kipuili ihan tosissaan silloin keväällä, mutta heti ensimmäinen hoitokerta "paransi" sen. Tottakai se vieläkin arkoo joskus, mutta hieronta pitää sen huomattavasti paremmassa kunnossa, eli yritetään jatkossakin olla unohtamatta sitä käsittelylistalta. Olen myös tunnollisesti pitänyt huolta olkapäätä ympäröivien lihasten venyttelystä, eli olkapää, ojentaja ja vähän hauiskin, ja aivan erityisesti rintalihakset. Nyt jo naureskeltiin miten paljon parempi olkapään liikkuvuus ja liikerata on kuin silloin ensimmäisellä kerralla, kun en tietyssä asennossa saanut kyynerpäätä lähellekään pöytää, kun olkapäätä pidettiin paikallaan. Nyt kyynerpään saa jo painettua pöytään, kun se silloin jäi n. 15cm korkeuteen ilmaan killumaan, siinä vaiheessa kun sanoin että sattuu liikaa, älä paina enää :D

Tässä niitä jalkoja hyydytellään :)
Innostuttiin vetämään vähän pidempi setti kun kummallakaan ei ollut kiire minnekään, ja otettiin vielä säärten etuosa, joista oikea on hieman ilmoitellut olemassaolostaan viime viikolla. Eli siis käytännössä irroitettiin sitä pitkää lihasta sääriluusta.

Tänään on taas ollut vähän sellainen olo kuin olisin ollut tappelussa, kun selkä on ihan kosketusarka. Pidin siis suosiolla vapaapäivän, jotta lihakset saavata parhaan mahdollisen hyödyn käsittelystä (okei, tunnustetaan että vapaapäivän syihin liittyi myös unohteluja ja laiskuutta, mutta oli se silti ihan hyödyllinen :D). Illalla venyttelin arkoja lihaksia ja älysin, että keskiselkää on oikeastaan tosi hankalaa venyttää: useimmat venytykset ainakin omassa repertuaarissani kohdistuvat joko ylä- tai alaselkään, mutta niiden välimaastoon on todella hankala kajota. Löytyisikö hyviä venytysvinkkejä keskiselän tienoille?

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

You are a shooting star - part one

Pääsin viimeksi Kisahallilla kokeilemaan kanssatreenaajien uutta asetta. Uuteen aseeseen tutustuminen saikin minut pohtimaan vähän enemmän ampumista ja etenkin asetta. Tässä ensimmäisessä tekstissä keskityn enemmän juoksuammuntaan lajina ampumisen näkökulmasta, ja toisessa osassa kerron enemmän viisiottelussa käytettävistä infrapuna-aseista. Ampuminen ei ole ollut minulle ennen viisiottelua millään tasolla tuttua puuhaa, joten en voi missään nimessä sanoa olevani tämän alan asiantuntija. Treeneissäkin usein joku muu on laittanut aseet ja taulut valmiiksi ja sitä vain itse tyytyväisenä juoksee ja käy välillä ampumapaikalla ampumassa. Olen viime aikoina pyrkinyt myös itse opettelemaan aseen säätöjä. Ampumisesta on tullut yksi omista suosikkilajeista, ei vähiten siksi, että se on sujunut minulta alusta asti melko hyvin. Välillä tulee hetkiä, jolloin ei kulje ollenkaan, mutta parhaissa treeneissä en ole ampunut yhtään hutikierrosta. Ampuminen sopii myös kärsimättömälle luonteelleni hyvin, sillä palautteen saa välittömästi, ampumisaika on tarpeeksi lyhyt ja omaa suoritusta pääsee korjaamaan heti.

Kuvassa yksi viisiotteluseuran aseista
Juoksuammunnassa on tosiaan ideana juoksuosuuksien välissä tulla ampumapaikalle, aikaa on 50 sekuntia ja osumia pitäisi saada yhteensä 5. Jokaisen laukauksen välissä ase pitää ladata, aseen piipun pitää koskettaa pöytää ladattaessa. Heti kun kaikki 5 osumaa on saanut, saa jatkaa juoksua. Oma nopein ammuntani on ollut 13 sekuntia, keskiarvo treeneissä on noin 25-30 sekuntia. On siis sanomattakin selvää, että jos ampumapaikalla käyttää aikaa kisoissa 50 sekuntia joka ammunnalla, loppuaika on väistämättä huono. Tai sitten pitää kompensoida ja juosta todella kovaa. Koska oma juoksukuntoni ei nyt ihan maailmanluokkaa ole (vielä...), täytyy myös ampumisen sujua hyvin. Jos kisoissa saisi ammunnat 20 sekuntiin per ammunta, paranisi juoksuaika 2 minuuttia!

Kilpailutilanteessa jännitys ja paine saa aikaan käsien tärinää ja hengityksen epätasaisuutta. Lisäksi kun kuulee vierestä muiden kanssakilpailijoiden ampumisen ja aseiden piippaukset, häiriintyy helposti. Toisaalta kisoissa myös juoksee kovempaa kuin treeneissä, ja ammuntapaikalle tulee hengästyneempänä. Itse myös juostessa jännitän herkästi hartiat korviin, jolloin kädet väsyvät. Ampuessa käden pitäisi olla täysin vakaa ja hartioiden rennot, joten ainakin itse pyrin juostessa välillä rentouttamaan kättä ja ravistelen käden rennoksi ennen kuin tulen ampumapaikalle.

Oikean ampuma-asennon löytäminen on yksi keskeisimmistä asioista, joille ampumista rakennetaan. Hieman lantiota leveämpi haara-asento, ampumataulua kohden lievästi viistossa, hyvä ryhti ja korsetti tiukkana, mielellään hieman eteenpäin kallistuen. Minä ammun oikealla kädellä, joten vasen käsi on rennosti koukussa käsi vatsan päällä kevyesti. Ampumajuoksussa vain yksi käsi saa koskea ampumisen aikana aseeseen. Etäisyys ampumapöydästä pitää olla sellainen, että asetta ladatessa aseen piipun kärki koskee pöytään niin, että kyynerpää pysyy suorana. Tämä sen takia, että osumatarkkuus paranee, kun jokaisen latauksen jälkeen ei tarvitse hakea oikeaa paikkaa uudestaan, kun käsivarsi ja ranne pysyvät samassa asennossa myös aseen latauksen aikana. Silmän ja käden koordinaatio on tärkeä tähdätessä ja minua helpottaa se, että peitän vasemman silmäni ampumisen ajaksi. Tällöin taulu näkyy tarkemmin.

Seuraavassa osassa mennään enemmän aseisiin ja kaikkiin niihin vermeisiin, joita aseen kanssa tarvitaan. Niitä nimittäin on muutama...

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Lomalla ehtii treenata aamulla, päivällä ja illalla!

Tuon moton mukaan mentiin viime viikko, ja kivaa oli :) Treenimäärä taisi olla lähemmäs 19h... ainut miinus jonka voin itselleni antaa, oli että venyttelyt jäivät hävettävän vähiin. Olin suunnitellut venytteleväni viikonloppuiltoina, mutta yllättäen ne täyttyivätkin mökkireissaamisesta, ja venyttelyt jäivät. Onneksi on kroppa kuitenkin kasassa vielä. Olen kuitenkin sitkeästi pitänyt kiinni siitä, että lomalla nukun joka päivä päikkärit, vaikka olisi kuinka paljon muuta tekemistä. Prioriteetit kohdilleen!


Lauantaina pidin perusteellisen ja ansaitun vapaapäivän, mutta sunnuntaina kiskoin itseni juoksemaan kunnolla uusien oppien kera! Olin unohtanut sykekellon kotiin, joten nakitin iskän mukaan ottamaan aikaa intervalleista, ja sain sen nappaamaan jopa pari kuvaa :)
Tekniikkatreeni menossa. Taustalla näkyy Tahkovuori.


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Uutta intoa juoksemiseen

Asetin itselleni viikonlopuksi tavoitteet käydä pyörälenkillä, juoksulenkillä ja tehdä Steven lihaskuntoharjoitukset vähintään kerran. Mikäli maanantai lasketaan vielä viikonlopuksi, sain toteutettua kaikki suunnitelmani! Tosin maanantain pyörälenkki suuntautui Haukilahden rantaan jäätelölle... Pitäähän sitä nyt itseä palkitakin välillä kun pääsee vihdoin liikkeelle!

Jätskiseuralaiset J ja Penny
Sunnuntaina kävin juoksulenkillä, juoksin kolme kilometriä ja sain penikat siitä kipeytymään, vaikka juoksin hiekkapohjalla. Muuten juoksu kulki ihan mukavan oloisesti, vaikka taukoa olikin päässyt melkoisesti kertymään. Alkuviikosta tuli sähköpostiin mahtavia uutisia, meillä olisi ennen torstain miekkailutreenejä juoksutekniikkaopastusta! Ilmoittauduin mukaan ja sain kuin sainkin itseni eilen Kisikselle, ensin juoksemaan tunniksi ja sen jälkeen miekkailemaan.

Juoksutekniikkaosuus olikin varsin odotettu ja avartava tunti. Juoksimme ensin Kisahallilta Uimastadionin mäen yli Eläintarhan kentän viereen, ja Jokke katsoi loivassa alamäessä jokaisen juoksua yksitellen. Korjailtiin tässä vaiheessa isoimpia ongelmia. Oma ongelmani oli ensin jännittyneet hartiat. Kun sain hartiat rennoksi, kädet vatkasivat miten sattuivat sivulta toiselle, ja Jokke demonstroi juoksuani sanoen että nyt sä juokset kuin pikkutyttö! Seuraavaksi minun piti liioitellen juosta kädet suorassa linjassa, ja sen jälkeen taas normaalisti, ja tulihan se juoksu järkevämmäksi.

So true... Kuva Pinterestistä, alkuperäinen lähde kadoksissa
Tekniikkatreenit olivat perinteisiä kantapäitä peppuun, polvea ylös, kuopaisuja ja erilaisia avaavia liikkeitä. Ideana saada juoksuaskeleeseen laajuutta ja harjoittaa yläkropan suoruutta ja ryhdikkyyttä. Lopuksi Jokke katsoi uudestaan juoksua, ja nyt oli kaikilla jo paljon paremman näköistä juoksua. Juoksu muuttui kevyemmäksi ja rullaavammaksi. Sain myös vinkin hartioideni suhteen, eli jos tuntuu, että hartiat jäävät helposti jännittyneiksi ja liian ylös, kannattaa tehdä kontrastiharjoittelua ja nostaa tarkoituksella hartiat niin korviin kuin vain saa, ja sen jälkeen palauttaa hartiat rennoiksi alas. Toinen tärkeä tekniikkaopastuksen anti oli se, että pitää huolehtia siitä, että yläkroppa on ryhdissä ja korsetti tiukkana. Etenkin väsyneenä menee helposti kummalliseen etunojalysyyn, jolloin juoksusta tulee todella paljon raskaampaa. Tämä liittyy myös lantion oikeaan asentoon, eli jos alavatsan lihakset eivät ole kuosissa ja lonkankoukistajat ovat liian kireät, alkaa lantio ja peppu laahata perässä. Tähän auttaa juurikin tuo korsetin tiukkana pitäminen ja mielikuva siitä, että korostetusti vetää itseä suoraksi ja ylöspäin.

Penikat olivat hieman kipeät vielä eilen ennen juoksua, mutta kumma kyllä kipu hävisi eilisten treenien yhteydessä! Venyttely, IcePower ja liikunta toimivat ainakin tällä kertaa, ja treeneistä mukaan lähti niin monta juoksu-ahaa-elämystä, että viikonloppuna täytyy mennä testaamaan uutta, kepeää ja rullaavaa juoksuaskelta :D Lisää vinkkejä ja hyödyllistä tietoa juoksusta löytyy täältä.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Miekkailutreenin moninaisuus

Meidän miekkailutreenistä puhuttaessa tekstissä yleensä vilisee kaikenmaailman outoja sanoja. Miekkailutreenissä siis tehdään vähän muutakin kuin miekkaillaan. Vastoin mahdollisia olettamuksia, ei kuitenkaan harjoitella viiltämään Zorro-logoa kankaaseen tai kesytetä mustia oreja Zorro-hevosiksi, valitettavasti. Tässä siis vähän miekkailusanastoa ja treenin kulkua.

Miekkailutreenit aloitetaan luonnollisesti alkulämmittelyllä. Ensin hölkkäillään vähän ympäri kisistä, ja sen jälkeen keskitytään juuri miekkailuun sopivaan verryttelyyn. Miekkailussa on tärkeää saada lantion seutu ja sisäreidet lämpimiksi ja liikkuviksi, niihin siis kiinnitetään erityistä huomiota. Niitä lämmitellään juoksemalla sivuttain ristiaskelilla, tekemällä polvennostojuoksua ja ns. "raapaisuja" yms. Kun lihakset on jo vähän lämpimät voi vähän aukoa paikkoja, mikä tapahtuu yleensä pitämällä kaiteesta kiinni ja heiluttamalla jalkaa eteen ja taakse niin korkealle kuin pystyy, ja sen jälkeen sivuttain samalla lailla (tästä piti olla havainnollistava video, mutta tätä menoa se saataisiin ehkä jouluksi, joten päätin julkaista tekstin ilman sitä). Viimeisenä lämmittelynä venytetään vähän sisäreisiä kyykyssä. Luonnollisesti voi tehdä myös muita itselleen sopivia avaavia liikkeitä.

Maanantaisin tehdään yleensä tässä vaiheessa nopeustreeniä portaissa. Portaissa tehdään erilaista askellusta, pomppuja, temponvaihteluja, koordinaatioharjoituksia, reaktioharjoituksia... vaikka mitä! Nopeustreeniä ei kuitenkaan tehdä kovin pitkää pätkää.

Nykyään miekkalutreenien perustan muodostaa oparit, eli yksityisharjoittelu valmentajan kanssa. Usein meitä on kaksi samaan aikaan, niin että toinen saa hengähtää sillä aikaa kun toinen harjoittelee. Opareille mennään silloin kun valmentajalle sopii, eli muu treeni tehdään tämän ympärillä.

Kesäistä miekkailutreeniä, jotkut vapaaottelee, toiset opareilla... Kuva Modern Pentathlon Finlandin facebook-sivulta.
Toinen perusasia jota tehdään on jalkatyö, eli liikkumisen harjoittelu. Miekkailuasennossa eli varoasennossa tehdään askellusta, syöksyjä ja fleschejä eli ryntäyksiä. Tätä tehdään usein intervallinomaisesti esim. 3x2min, tai lyhyemmissä rykäyksissä.

Usein tehdään myöskin pariharjoittelua. Silloin harjoitellaan parin kanssa liikkeitä ja liikeratoja kuntoon. Itsenäisesti voi hioa pistotekniikkaa, osumatarkkuutta, nopeutta ja syöksyjä myös pistämällä seinään, mutta se on ihan kuolettavan tylsää :D

Suuri osa miekkailutreeneistä on luonnollisesti vapaamiekkailua. Tällöin otellaan vastustajan kanssa yleensä itse tuomaroiden määrätty määrä pistoja, ja jompikumpi voittaa.

Lopuksi on hyvä tehdä vielä loppuverryttely, jotta kroppa alkaa parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollisimman nopeasti palautumaan rasituksesta. Tämä tarkoittaa taas rentoa hölkkää ympäri kisahallia, yleensä onneksi hyvässä seurassa samalla jutustellen, ja palauttavat venytykset päälle samalla kun kiskoo palautusjumaa naamariin :)

Kuten huomaatte, niin sisältöä on varsin paljon yhdessä treenissä, eli treenin kesto on melko pitkä. Muutaman kerran on viime aikoina tullut huomattua viettäneensä kisiksellä sellaiset kolmisen tuntia... Sen jälkeen maistuu muuten ruoka illalla! Miekkailutreenissä myös hikoilee ihan tajuttomasti, eli nestetasapainosta on tärkeää huolehtia treenin aikana ja sen jälkeen.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kuuman kostean, minä tunsin Mombasan...

Jepp, viikon treenit sujuivat Mombasa-teemalla, kuumaa ja kosteaa riitti. Koko viikon ajan oli sellainen olo, että vettä ja suoloja on tankattava ihan tauotta ja siltikään ei meinaa riittää... Erityisesti keskiviikon bodyattack oli melko hapokasta meininkiä. Se että edellisestä kerrasta oli kulunut kolme viikkoa ja siinä välissä oli ollut kuumeilua ja juhannusta ja muuta varmasti vaikutti asiaan myöskin, mutta tein kyllä uudet maksimisyke-enkat siellä, syke parhaimmillaan 187 :D


Pääsin siis kivasti myös miekkailun makuun vähän vaisumman kauden jälkeen. Torstaina oli kyllä mahtitreenit, kun ensinnäkin valmentaja olikin paikalla vaikka alunperin ei pitänyt olla, ja toisekseen miekkailusali oli täynnä sotilasviisiottelijoita (=komeita sotilaita)! Jepp, eli on olemassa vieläkin hullumpi laji kuin nykyaikainen viisiottelu, nimittäin sotilasviisiottelu, jonka lajit ovat sellaisia kuin esteuinti ja käsikranaatin heitto :D Yksi lajeista sentään on miekkailu, ja sattumoisin niillä oli jonkun leirin miekkailuturnaus torstaina meidän treenien aikaan. Mun puolesta ovat tervetulleita useamminkin :)