Kuinka paljon puolessa tunnissa voi hikoilla - GRIT Strength

Tiistaina tein jotain mitä en ole tehnyt megapitkään aikaan: kävin kokeilemassa uutta ryhmäliikuntatuntia! Olen jättänyt syksyn treeniohjelmaan pari iltaa vapaaksi tällaisille saadakseni vähän vaihtelua treeniohjelmaan. Kaverini oli mainostanut tätä tuntia jo aikaa sitten ja pyytänyt seuraksi, ja nyt aikataulut menivät hyvin yksiin joten päästiin yhdessä treenaamaan.

En tiennyt tunnista sen enempää etukäteen kuin että kyseessä on rankka ja atleettinen tunti, ja yritinkin tiedustella kaverilta onko luvassa enemmän pomppimista vai raudan nostelusta. Vähän myös mietin että tarvitaankohan siellä hikipyyhettä, koska tunti kestää vain 30min, ja "kuinka paljon nyt puolessa tunnissa voi hikoilla?!".

Kuva täältä.

Kävi ilmi, että aika paljon! Tunnilla ei turhia himmailtu, vaan alusta loppuun vedetttin täydellä intensiteetillä aika pienin palautuksin. Tunnilla käytettiin apuna steppilautaa ja tankoa omavalintaisilla painoilla, ja joukossa oli sekä pomppimista että raudan kesytystä. Ohjaajan tehtävä on näyttää mitä kuuluu tehdä, ja sen jälkeen valvoa oikeita suoritustekniikoita kiertelemällä salissa. Itse sain huomautusta että voisin souduissa tuoda kyynerpäitä lähemmäs toisiaan saadakseni enemmän tuntumaa yläselkään.

Tunnista jäi lähinnä hämmentynyt olo: MITÄ äsken tapahtui?! Jotenkin siellä tehtiin niin paljon niin kovaa, ja sitten se oli niin nopeasti ohi, ettei todella oikein tiedä mitä siellä tapahtui, paitsi että ainakin reidet ja keuhkot meinasivat räjähtää. Seuraavana päivänä tuntui eniten takapuolessa (miksi aina kaikki treeni tuntuu eniten siellä?!). Varmasti menen uudestaankin kokeilemaan, vähintäänkin selvittämään mitä siellä oikeasti tapahtuu!

Treenitunnelmia

Viime viikko tai ainakin sen loppu meni vielä sen verran lomakoomassa, etten kehdannut kirjoittaa siitä mitään :D Tekstistä olisi tullut säälittävä sekoitus päänsärkyä, selkäkipua ja laiskuutta, ja kuka sellaista haluaa kuulla?! No, vain ihminen olen minäkin, ja kaipa se oli ihan paikallaan aloitella vähän rauhallisemmin treeniloman jälkeen.

Viime viikolla pääsin kuitenkin hyppäämään pitkästä aikaa! Essi rääkkäsi meitä perusteellisesti alkuverkassa, ja sain taas kuulla vanhoja totuuksia : "Ratsasta jalalla, älä kädellä!". En tosiaan ole hypännyt kesäkuun alun jälkeen, joten ensimmäinen rata meni ihan mummoiluksi, mistä koitui lisää totuuksia Essin suusta: "Kiipeätkö perse edelle puuhun?! Onko kiva hypätä esteitä takaperin?! Lakkaa tuomasta sitä noin pohjaan ja tekemästä liikaa!!" Jeppjepp... toiselle radalle ryhdistäydyin ja onnistuin sujumaan paremmin kohti estettä. Tämä on mulle erittäin perintein ongelma, varsinkin hyppytauon jälkeen jään vain paniikissa lisäilemään askeleita ja tekemään ihan liikaa ennen hyppyä sen sijaan että istuisin hiljaa jalka kiinni ja antaisin hevosen sujua kohti estettä. Ratsuna oli Laura-mummo, jolla oli tosi kiva hypätä, vaikka yhdistelmä liukkaat housut + vähän liian iso satula + jäykähkö hevonen + "käytä keskivartaloa!" + lomaillut urheilija = erittäin kipeät selkälihakset :D (Tosin saattaa olla että selkäkivut tulivat lauantaisesta tällistäkin viiveellä, mutta silti) Löysin myös ne istuinluut joita Ansku oli käynyt etsimässä...

Keskiviikkona selkäkipuisena en siis uskaltanut mennä mihinkään ryhmäliikuntatunnille, mutta tein kunnollisen juoksutreenin tihkusateessa itsenäisesti. Treeniin kuului parin kilsan lämmittelyhölkkä, sen jälkeen juoksutekniikkaa (oli muuten dorka olo pomppia hassusti puistossa yksin!), tappavia intervalleja sekä loppuhölkkä kotiin. Sykeluvut olivat loman jälkeen kovissa treeneissä aika hurjia, ja tässäkin taisi olla maksimisyke 187 ja keskisykkeet päälle 150... Vasta perjantain bodyattackissa lukemat alkoivat olla vähän normaalimpia, eli toivottavasti kunto on palaamassa. Bodyattack on ollut riemukasta, ollaan tehty uutta ohjelmaa, ja meinasin hyperventiloida kun kuulin että cooldown-biisi on yksi reissun lempibiiseistäni:

Tällä viikolla on kuitenkin nyt ihan eri sävelet! Torstaiaamuna HeiaHeia näytti treenimäärien olevan jo yli kymmenessä tunnissa, ja keho on suloisen väsynyt. Sain vihdoinkin palattua miekkailutreenin makuun maanantaina ja tiistaina, mikä muuten tuntuu perseessä! Jälleen kerran saa todeta kuinka urheilullinen laji se onkaan. Edes teknisesti en ollut ihan niin ruosteinen kuin oletin, eli tästä se lähtee taas. Nyt viimeistellään kohti lauantaista triathlonia!

"Melkein puolikas työviikko"

Kuten suunnittelin, treenasin vielä tämän "ekstra"-viikon kunnolla ennen pääsiäisviikkoa, josta pakostakin tulee kevyt viikko. Mutta tiedättekö, en aio ottaa ensi viikosta yhtään huonoa omaatuntoa, sillä pääsiäinen on ihmisen parasta aikaa! Tällä viikolla tuli vedettyä aikalailla normisetti, vaikka eilisissä kavereiden tupareissa ei ollut kovin suosittua kun kävi ilmi että aion olla vesilinjalla koko illan mennäkseni treenaamaan kasiksi sunnuntaiaamuna. Olen ehkä sanonut tämän ennenkin, mutta MITEN on mahdollista, että klo 8 sunnuntaiaamuna on HUOMATTAVASTI aikaisemmin kuin klo 7 keskiviikkoaamuna?! En tajuu.

HeiaHeian mukaan hötkyilyä tuli viikolla yhteensä 18h! Niinkuin Ansku totesi, sehän on melkein puolikas työviikko. Kun treenimäärät nyt on olleet tällaisia, ryhdyin tuumasta toimeen ja muutin liikuntamäärätavoitteeni HeiaHeiassa kahdestatoista viiteentoista tuntiin, jotta siinä olisi edes joskus jotain haastetta. Kesäksi pitäisi varmaan muuttaa tavoite juoksukilometreiksi, josko se kannustaisi panostamaan siihen lajiin.

Viisiottelussa ei tullut tällä viikolla sen ihmeempiä tuntemuksia, kuin että kaikissa lajeissa riittää kehitettävää. Ei siis uutta sillä saralla. Sitä vastoin salilla on saanut nauttia uusista LesMills-ohjelmista! Viikko sitten onnistuin yhdessä jutussa joka on ollut pitkän tähtäimen tavoitteena vuosia, nimittäin teen nykyään selkäbiisin kymppi per pää-painoilla! Hurraa! Pumppi siis kulkee, mutta balancessa on kyllä ihan ennennäkemättömiä haasteita lonkkien avausten ja muun liikkuvuuden kanssa. Tällä viikolla venyttelyt jostain syystä (=laiskuus, saamattomuus) jäivät aivan liian vähiin, minkä seurauksena heräsin sunnuntaipäikkäreiltäni siihen että kaikkialle sattuu. Kroppa ei tainnut tykätä meiningistä, ja pakotti mut sohvalta ylös venyttelemään :D

Testissä Sports Trackerin sykevyö

Blogi on osaltani viettänyt hieman hiljaiseloa. Olen saanut puserrettua vihdoin opinnot kasaan, työ on ottanut henkisesti koville ja etenkin se, että viikon päästä saatan olla työtön. Tällaisena aikana urheilusta on tullut minulle henkireikä. Treenien aikana ajatukset ovat vain omassa suorituksessa, omassa kehossa, eikä mieli pääse dominoimaan niin vahvasti. Sitä vain keskittyy juoksemaan vielä yhden kierroksen kovalla sykkeellä tai nostamaan niitä hiton painoja pumpissa vielä kerran, vaikka kuinka on lihakset hapoilla.

Olen pitänyt uudesta BodyPump ohjelmasta kovasti. Tänään minulla oli ensimmäistä kertaa työkavereilta läksiäislahjaksi saatu Sports Trackerin sykevyö käytössä, ja oli todella hauskaa nähdä tilastoja treenien jälkeen! Esimerkiksi tällaisia käppyröitä ohjelma sykevyön avulla piirtää:

Sykkeen vaihtelut koko tunnin ajalta

Pystyakselilla minuutit, vaaka-akselilla syke

Ensimmäisen käytön jälkeen kokemus on ollut positiivinen, sykevyö on helppokäyttöinen ja toimiva. Pumpissa näkyy hauskasti eri biisit sykkeen vaihtelussa. Korkein piikki nousee steppilaudalle hypyissä, ja siellä syke oli korkeimmillaan 166. Minulle tämä avaa uuden näkökulman treenamisen saloihin, en ole koskaan ennen mitannut sykkeitä missään urheilulajissa. Odotan kovasti, että lumet sulaisivat ja hiihtolatujen alta paljastuisi taas lenkkipolut, ja pääsisin juoksemaan pidempiä matkoja. Sisällä juokseminen on pidemmän päälle tylsää, ja vaihtuvat maisemat tekevät lenkkeilystä paljon mielekkäämpää.

Ps. Uskotteko, että tämä teksti on ihan oikeasti entisen liikunnanvihaajan kirjoittama? En olisi itse ikinä uskonut, että tällainen liikuntainnostus on kohdallani mahdollinen!

Ratkea riemusta: BodyAttack

Olen säästellyt ja säästellyt tätä kirjoitusta, mutta ehkä vihdoinkin olisi aika päästä tämän lempilajin kimppuun. On siis aika päästää Jumppapirkko avautumaan lempitreenistään, jota kutsun myöskin RiemuAttackiksi :) BodyAttack on LesMillsin atleettisin treeni. Tunnista sanotaan, että se vastaa n. 10km juoksulenkkiä, mutta itse lisäisin siihen että sen päälle tulee vielä aika raastavat (muun muassa kokonainen biisillinen punnerruksia) lihaskunnot, ja se kympin juoksukaan ei suinkaan ole mitään tasaista tallustamista. Attackin suurin inspiraatio on juoksu, mutta sen lisäksi myös kunnon vanhanaikainen 80-luvun aerobic aitoon Jane Fonda-tyyliin ja huippu-urheilijoiden lajiharjoitteet. Tunnilla on kaksi sykepiikkiä, joissa sykkeet vedetään ihan tappiin asti, siis oikeasti sinne kahteensataan, jossa pitelet vatsaasi ja haukot henkeä ja jalat tärisee (missään muussa treenissä tätä ei tehdä, sykkeitä nostetaan mutta ei yhtä korkealle kuin tässä). Luonnollisesti liikkeistä on vaihtoehtoja, ja kaikki saa tehdä omalla tasollaan niin että selviää hengissä. Tarkoitus on kuitenkin tehdä omalla tasolla täysillä, ja liikkeet on tarkoituksella haastavia: räjähtävän voiman treenaamisen ei ole tarkoituskaan olla mikään walk in the park. Koreografiat on kuitenkin tarpeeksi simppeleitä, että kaikki pääsee ihan hyvin mukaan, sitä ei tarvitse jännittää. Viisiotteluun sanoisin että tästä saa suurimpia hyötyjä vauhtikestävyyteen ja hapenottokykyyn.

Toi kuvan teksti on kuulkaa lähempänä totuutta kuin arvaattekaan, kerran yksi attack-ohjaaja tunnusti että meni ekan attackinsa jälkeen taksilla kotiin :D Ja sitä paitsi kuvassa on mun lempiliike, Supermies! Kuva täältä.

BodyAttackin suurin vahvuus on hyvät ohjaajat ja ryhmä. Yksin en tähän treeniin pystyisi! Ryhmästä saa ihan mielettömästi energiaa, sen takia olenkin tällainen ryhmäliikuntaintoilija. BodyAttack on vielä siitä epäsuomalainen laji, että siinä kaikki ei suinkaan tee pelkästään omaa treeniä naama peruslukemilla, vaan ei ole lainkaan tavatonta hymyillä ja katsoa toisia silmiin ja heitellä yläfemmoja treenikaverien kanssa :)

Tästä lajista olisi vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa sanottavaa! Itse olen ihan varmasti onnellisimmillani juuri Attack-tunnilla: intervallibiisissä yleensä iskee se fiilis, kun ymmärtää mitä sanonnalla ratketa riemusta tarkoitetaan, kun endorfiinihumala iskee täysillä päälle, pompit innoissasi ja taputat käsiä yhteen ja tiedät että kaikilla muilla salissa on yhtä kivaa (rohkeimmat hihkuu ääneen riemusta! Ihan oikeasti!). Mikään nautintoaine ei saa tuollaista aikaan!

Henkisesti kännissä: Sh'Bam!

Anskun innoittamana innostuin minäkin kokeilemaan vähän uusia treenejä alkuvuodesta. Uusien juttujen oppiminen pitää mielen virkeänä! Ennen ensimmäistä Sh'Bam-tuntia jännitti ihan kauheasti, ja olin ehdottomasti sitä mieltä että tarvitsisin muutaman shotin ennen tanssituntia... Onneksi olin menossa sen jälkeen BodyPumpiin, jossa epäilemättä kuolisin sydänkohtaukseen jos veressä olisi alkoholia, eli en voinut turvautua tähän konstiin. Ekasta kerrasta selvittiin hengissä, ja oli sen verran kivaa että uskaltauduin uudelleenkin kokeilemaan. Tärkeintä tässä lajissa on löytää se oma "henkisesti muttei fyysisesti kännissä"-olotilansa, ja vaan päästellä menemään niin kuin tanssisit imuri kourassa kotona yksin verhot kiinni! Olenkin joutunut toteamaan, että tunnin slogani "Come as you are, leave as a star", ei suinkaan ole täyttä puppua: pari viikkoa sitten olin tosi pahantuulinen koko päivän, mutta ei kestänyt kuin n. 30sek siitä kun musat oli laitettu soimaan niin naamalleni oli levinnyt hölmö hymy joka pysyi siinä loppuillan :)

Kuva täältä

Omalle kohdalleni Sh'Bam on tuonut ennen kaikkea vaihtelua ja iloa treeniini. Aina ei tarvitse tehdä täysillä! Se toimii sitäpaitsi mulle mainiona lämmittelynä ennen BodyPumpia: vähintään sata kertaa hauskempaa kuin stepperillä polkeminen, mutta ei samalla tavalla rankkaa kuin BodyAttack tai BodyCombat. Kummasti huomaa myös, että on lapsuuden balettitunneista jotain jäänyt lihasmuistiin, kun ihan automaattisesti katse seuraa kättä aikuisten satubalettituokion ballerinahypyissä :P Ennen kaikkea on mahtava viettää 45min viikossa olematta rankka itselleen vaan vain nauttia liikkeestä ja pitää hauskaa!

Harmoniaa ja hyvää oloa: BodyBalance

Yksi olennainen osa viikkotreeniäni on BodyBalance, LesMillsin kehonhuoltotunti. Tunnilla keskitytään venyttämään ja vahvistamaan kehon olennaisimpia ja jäykimpiä paikkoja muun muassa tai chin, joogan ja pilateksen keinoin. Lisäksi opetellaan olemaan armollisia itseämme kohtaan, olemaan läsnä hetkessä ja tekemään liikkeitä suorittamatta. Tunnin lopussa on aina pieni loppurentoutus. Balancessa mielestäni on parasta se, että siinä tulee venyteltyä vähän huomaamattakin, ja lisäksi tosi vaihtelevilla liikkeillä. Kertakaikkiaan sen tunnin jälkeen on usein sellainen olo, että on kuin uudesti syntynyt parempi ihminen, jonka tasapainoa mikään ei voi järkyttää.

Nykyään käyn balancessa enimmäkseen HotFitness-studiossa (joka varmasti ansaitsee ihan oman postauksensa), jossa tunti on fyysisempi, mutta lämpö auttaa kehoa. Varsinkin talven paukkupakkasilla BodyBalance lämmössä saa aikaan suunnilleen yhtä paljon hyvää oloa kuin viikon aurinkoloma :) Omana haasteena on edelleenkin vuosien arjoittelun jälkeen loppurentoutuksessa todellinen rentoutuminen, usein mulla alkaa siinä vaiheessa pyöriä kaiken maailman to-do-listat mielessä (oma suosikkini on, kun Hollannissa ollessani kerran kesken loppurentoutusta muistin, että yhden hepan passin päivitykset pitää tarkistaa ennen huomista... ei hyvä!), mutta ainakin yksi kaverini yleensä jopa nukahtaa sen muutaman minuutin aikana. Kadehdittavaa.

Peppu piukaksi BodyStepin tapaan

Kävin maanantaina pitkästä aikaa BodyStepissä, ja siitä intoutuneena ajattelin rustata siitäkin lajista muutaman rivin. Itse en jaksa steppiin kovin usein raahautua, koska se ei ole läheskään yhtä kivaa kuin attack tai combat. Koska liikunnan mielestäni pitäisi olla hauskaa, painotan siis treenissäni enemmän niitä kivoja tunteja, ja käytän steppiä enemmän vaihteluna, niin etten kyllästy omiin normitunteihini.

Veikkaan että steppitraumani juontavat juurensa lapsuuteeni, jolloin vietimme aktiivilomia leirikeskus Piispalassa. Aamupäivän ohjelmana oli useimmiten lapsille askartelua, miehille sählyä ja naisille steppijumppaa. Kun olin tarpeeksi vanha, pääsin joskus mukaan naisten steppitunnille, ja meinasin kuolla tylsyyteen: hinkatkaa itse V-askelta edestakaisin tunnin verran, niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Varsinkin kun samaan aikaan kuuluu liikuntahallin toiselta puolelta miesten riemuhuutoja ja nopeita käännöksiä sählypelissä. Mutta huomatkaa siis, että tämä oli vähän vanhanaikaisempaa steppausta kuin BodyStep konseptitunti. Syy miksi step ei mulle ole yhtä hauskaa kuin attack ja combat, on että se on jotenkin niin tyttölaji (miehet on aika harvinainen näky näillä tunneilla) että siinä on hankala unohtaa treenaavansa. Mulle ei ainakaan riitä tunnin hikoilun motivaatioksi se, että mulle tulee kiinteämpi takamus, vaan kyllä siinä pitää vähän muutakin ideaa olla.

Tehokasta liikuntaa tunti tarjoaa, sitä ei käy kiistäminen! Pidemmän tauon jälkeen mun peppu oli ihan tulessa tunnin tahkoamisen jälkeen :D Ja yllättäen, kunhan päästiin vauhtiin niin oli ihan hauskaakin, varsinkin kun partystep-biisi vedettiin kunnon joulumeiningillä. Tunti koostuu siis erilaisista osioista, jotka huipentuu kolmeen eri sykehuippuun, joissa saa irroitella kunnolla. Tuntui myös siltä, että teki tosi hyvää saada pitkästä aikaa myös koordinaatiokyvylle uusia ärsykkeitä, tuntui että aivoja särki kun yritin hahmottaa miten päin nyt pitääkään kääntyä ja kuinka nopeasti pitääkään askeltaa (jälkimmäinen quickstepissä). Tunti on suunniteltu niin, että siinä on vaihtoehtoja kaikenkuntoisille, mukaan voi siis mennä rohkeasti. Vähän koordinaatiokykyä ja jumppameininkiä kannattaa olla, muistaakseni esim. yksi käsipallonpelaajakaverini ei kertakaikkiaan kykene bodystepiin :D

Liikunnanvihaajan edistysaskeleita

Ensimmäisestä melko kaoottisesta Body Pump kokeilusta huolimatta olen sinnikkäästi jatkanut ryhmäliikuntakokeiluja. Viime viikolla kävin Body Combat tunnilla, ja olin siellä (jos mahdollista) vielä enemmän pihalla kuin pumpissa. Ja pelkäsin kuollakseni että joku potkasee mua päähän täpötäydessä salissa, jos en muista liikkua oikeaan suuntaan. En onneksi saanut potkua päähäni, tunti oli liikunnallisessa mielessä kevyehkö. Pieni hiki ja seuraavana päivänä kipeytyneet käsivarret saldona. En vielä uskaltanut tehdä potkuja ihan niin matalana kuin pitäisi, kaikki oli jotenkin vielä niin sekavaa, että tämän kanssa edetään askelittain.

Body Pumpissa kävin toiseen kertaan maanantaina. Maanantait eivät selvästikään ole ideaalipäiviä minulle treenaamisen suhteen, sillä jo toistamiseen olin todella kiukkuinen, kun saavuin paikalle. Työt kasautuivat iltapäivästä, palaveri venyi, enkä ehtinyt syömään välipalaa. Sain kolmanneksi viimeisen paikan, peruutuspaikan, tunnille, kun olivat Esportissa onnistuneet antamaan minulle väärää tietoa sopimuksia allekirjoittaessani. Ärrrrrrrr.... Kiukkuisena olikin sitten hyvä lähteä nostamaan rautaa :D Ja painoja sainkin lisättyä viime kertaan nähden. Kädet tuntuvat kaipaavan minulla eniten treeniä. Tämän olen huomannut myös ampumisen yhteydessä - asetta on vaikea lopputunnista kannatella. Siispä tämä on mitä mainiointa treeniä sitä ajatellen. Toinen kerta oli siis jo huomattavasti helpompaa, kun en ollut ihan niin kujalla. Aamulla lihaksissa ei tuntunut yhtään mutta päivän aikana reisilihakset ovat ilmoitelleet olemassaolostaan, joten huominen voikin olla jo huomattavasti tiukempi päivä.

Mitä muuta? Vuoden viimeiset uintitreenit ovat takana päin, ja täytyy myöntää, että liikunnanvihaaja ja uimahalliangstaaja on löytänyt uinnin riemun! Osaan ja pärjään, jessss! Opin tekemään kuperkeikkakäännöksen, sain uintivalmentajaltamme Steveltä loistavia harjoituksia, jotta saan uintiasentoni kuntoon, ja jos teen harjoituksia joulutauolla, Steve lupasi että uin kuin ammattilainen tammikuussa :D Sitten pitäisi vielä oppia hyppäämään veteen pää edellä. O-ou...

You Tubesta löytyi loistava video aika samanlaisilla metodeilla, joilla mekin harjoiteltiin kuperkeikkakäännöstä. Teki hyvää itsellekin katsoa, miltä tämän pitäisi veden alla näyttää, niin osaan jatkossa harjoittelussa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Yksi asia, jota tämä ohje ei kertonut, ja joka on kuitenkin ehkä se tärkein: kun teet käännöksessä kuperkeikka-osiota, puhalla koko ajan nenästä ilmaa ulos!

Tämä megapostaus onkin sitten hyvä päättää koosteeseen minun liikuntaviikostani. Olen tänä syksynä kaikin tavoin yllättänyt ja ylittänytkin itseni monessa suhteessa. Uusia lajeja, uusia kokeiluja, liikunnan määrän moninkertaistaminen. Ja ehkä tärkeimpänä se liikuntainnostuksen asteittainen löytäminen. Onnistumisten ja pienten saavuttamisten kautta. Vaikka tämä ei minulle mikään laihdutuskamppanja ole, olen huomannut, että liikunta on vaikuttanut kroppaani kiinteyttävästi, ja farkut alkavat jäädä isoiksi. Hauska huomata vaikutuksia ihan konkreettisesti. Ja mikä tärkeintä, matalan sykkeen liikkumista Pennyn kanssa lumihangessa tarpoen tulee tehtyä edelleen ihan yhtä paljon kuin ennenkin (Pennyn lenkeistä kirjaan vain yli 30 min kestäneet ylös). Tämä tuo peruskestävyyttä ja myös palauttaa, veikkaan että olisin tosi paljon pahemmin jumissa, jos ei tulisi Pennyn kanssa liikuttua.

MA: Body Pump + Hot Stretching

TI: Pennyn kanssa 1 h lenkillä

KE: Body Combat

TO: Pennyn kanssa 45 min lenkillä

PE: Uinti 45 min ja Pennyn kanssa lenkillä 45 min

LA: Pennyn kanssa lenkillä 1 h 10 min

SU: Uinti 1,5 h ja lumityöt 30 min

Kurkistus Body Pumpin outoon maailmaan

Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä ryhmäliikuntatunnilla, jos satujumppaa ja pilatestunteja ei lasketa... Koko kuntosali/ryhmäliikuntatuntimaailma tuntuu kovin vieraalta ja olen koko ajan ihan pihalla kaikesta. Aloitin Saskian suostuttelun tuloksena Body Pump tunnista, ja ensi fiilikset eivät erityisemmin sykähdyttäneet (Saskian postaukset aiheesta täällä ja täällä) . Tunti oli suht rankka, muttei läheskään niin rääkkiä kuin olin kuvitellut. Toki otin todella pienet painot, ainakin verrattuna Saskiaan :D ensimmäinen puoli tuntia meni melko kivuttomasti, viimeinen 10 minuuttia oli jo melko tuskaisa. Olin syönyt todella huonosti päivän aikana (kiire, mikä ihana tekosyy...), ja loppua kohden rupesi jo vähän heikottamaan.

Ohjaaja oli super pirteä, jatkuvalla hymyllä ja energisellä tsempillä varustettu. Tunnilla piti toimia nopeasti ja olla jatkuvasti skarppina, jotta ehti vaihtaa tankoon oikeat painot tai vaihtaa käsipainot. Ainakin ensimmäinen tunti tuntui kovin kaoottiselta. Ilman Saskiaa olisin tuskin löytänyt oikeaa salia, oikeista varusteista puhumattakaan.

Kuva täältä - miks näillä ihmisillä on muka aina niin kivaa ryhmäliikuntatunneilla? :D

Eilisen ja tämän päivän olen odotellut massiivisia lihaskipuja, mutta mitä ilmeisemmin säästyin pahimmilta. Käsivarsissa, rintalihaksissa ja vatsalihaksissa tuntuu kyllä, mutta reisissä ei juurikaan. Vaikka tunnin jälkeen jalat tärisivät, en ilmeisesti tehnyt riittävän isoilla painoilla, tai sitten tein liikkeet väärin. Lupasin Saskialle käydä Body Pump -tunneilla ainakin kolme kertaa, ennen kuin saan luovuttaa tämän lajin suhteen. Tämä laji sinänsä olisi mitä mainioin viisiottelua silmällä pitäen. Käsivoimani eivät ole mitenkään mairittelevat, ja varsinkin ammunnassa on välillä ollut sellainen olo, että lopputunnista aseen pitäminen stabiilisti on hankalaa. Tänään kokeilussa Body Combat. Raporttia seuraa myöhemmin...

- Posted using BlogPress from my iPad

Pystyäkö vai eikö Pystyä?: My journey with BodyPump

Eilisen Anskun ensimmäisen BodyPumpin (tähän väliin hurraahuutoja, taputuksia ja ilotulitteita!) inspiroimana aloin pohtimaan omaa taivaltani tämän nykyään rakkaan lajin parissa. Kun muistini sykeröitä kaiveltuani ihmettelin, kuinka ihmeessä olin voinut päätyä niistä alkuaskelista siihen missä olen nyt, totesin että ehkä tästä voisi jotain kirjoittaakin, niin ehkä meillä kaikilla ei menisi ihan yhtä monta vuotta siihen inspiroitumiseen.

Muistaakseni kävin ensimmäistä kertaa BodyPumpissa isosiskoni pakottamana Myllypuron Motivuksessa noin 16-vuotiaana. Olin ihan totaalisesti blokannut tämän muiston, sen verran kamalaa se oli. Sali oli joku ihme kellari täynnä hikisiä vieraita ihmisiä, ja jumppaa veti mimmi joka oli synnyttänyt vajaa kolme kuukautta sitten ja oli silti ihan törkeen fit, mikä mun mielestä oli vaan kaikin tavoin epäreilua ja väärin. Välineitä oli kauheasti, olin ihan pihalla, siirrot kauhean nopeita, enkä tietenkään yhtään tiennyt mihin varautua seuraavaksi. En osannut enkä kertakaikkiaan pystynyt ja sitä paitsi joka paikkaan sattui ihan kauheasti, ja kaikki muut vaan paineli menemään. Nöyryyttävää. Mähän olin vahva, lapoin paskaa kaikki viikonloput talilla ja mun haukka oli suurempi kuin niillä muilla?! Muistaakseni en ollut kotimatkalla kovinkaan iloinen, ja taisin puhua pahaa tästä karmeasta kokemuksesta ainakin vuoden verran, vannoen etten enää altistaisi itseäni tuollaisille karmeuksille.

Taisi mennä pari vuotta ennen kuin olin päässyt tuon kokemuksen yli, ja uskaltauduin kai kerran kokeilemaan pumppia uudestaan perhetuttumme salilla Itäkeskuksessa. Kokemus oli edelleen nöyryyttävä kun ei osannut eikä pystynyt millään, ja taisin taas todeta että minähän en tuota harrasta. Sen jälkeinen lihaskipu oli jotain ihan järkyttävää, en liioittele pahasti jos väitän että meni viikko ennen kuin pystyin kävelemään normaalisti.

Jossain vaiheessa sitten sain Herttoniemen SATSista jonkun ilmaisen treeniviikon tutustumistarjouksena. Jotenkin uskaltauduin vielä kokeilemaan tuota paholaisen rääkkäysmetodia, ja edelleen se oli tosi tuskaisaa. Kuitenkin erehdyin seuraavana päivänä katsomaan peiliin, ja näytin ihan sairaan timmiltä! (Kaikki on suhteellista, mutta se oli mun rehellinen subjektiivinen käsitykseni :D). Ihan eri fiilis kuin jonkun juoksulenkin jälkeen! Sen viikon aikana taisin raahata itseni pumppitunnille vielä pari kertaa tulosten innoittamana. En kuitenkaan liittynyt jäseneksi, eli siihen se jäi, mutta enää ei hirvittänyt, nolotti vaan vieläkin vähän mun säälittävän pienet painot.

Opiskeluaikana liityin sitten Yliopistoliikuntaan, ja yritin käyttää niiden palveluita suht säännöillsesti. Siellä sain taas kosketusta BodyPumpiin, ja taas kerran hävetti kun hädin tuskin jaksoin nostaa niitä pikkupainoja, vaikka punttiksen puolella rautaa nousi samoilla lihasryhmillä ihan hyvin.

Keväällä 2008 liityin lopulta Esportiin, ja siitä alkoi säännöllinen treenaus. Äkkäsin nopeasti, että tämähän on tuhat kertaa hauskempaa kuin punttiksella yksin ähkiminen, ja sitä paitsi kun käy säännöllisesti, se tanko kevenee huimaa vauhtia, ja painot kasvaa, eli enää tarvitse hävetä! Nykyään siitä saa aina uusia kicksejä kun taas laittaa pikkuisen enemmän rautaa tankoon ja saa itsensä puskettua sen "mä en pysty"-tunteen läpi. PYSTYNPÄS!! Lisäksi LesMills on selvästi erittäin tietoinen siitä, että jengi harrastaa tätä lajia vuosi vuoden jälkeen ja säännöllisesti, eli ne pyrkii keksimään aina uusia juttuja jotta konkaritkin voisi tuntea kehittyvänsä, ja saada taas vähän erilaisia ärsykkeitä lihaksille. Esimerkkinä tässä uudessa ohjelmassa tehtävät hauikset käsipainolla tangon sijaan tietääkseni ekaa kertaa ikinä.

Noniin, pahoittelut päiväkirjamaisesta vuodatuksesta, mutta ajattelin että toivottavasti tämän tekstin perusteella edes joku aikuinen ihminen voi jättää ne mun kokemat teinikiukustumiset ja inhoamiset väliin, ja antaa lajille kunnollisen mahdollisuuden vähän aikaisemmin kuin monen vuoden kuluttua :) Loppuun pieni motivaatiokuva:

BodyCombat

BodyCombat on jumppatunneista ehkä se, joka sopii niillekin jotka eivät tunnusta olevansa jumppapirkkoja. Combatin viehätys on ainakin itselleni siinä, että tekemisellä on joku muukin pointti (ainakin leikisti) kuin pelkkä jumppaaminen, nimittäin taistelu. BodyCombat perustuu taistelulajeihin (karate, muyi thai, nyrkkeily, taekwondo, potkunyrkkeily... kaikki mitä keksit) ja haastaa monipuolisesti kehon koordinatiota. Combat ei ole kontaktilaji, kehenkään ei siis ole tarkoitus osua (paitsi siihen mielikuvitushenkilöön jonka kuvittelet eteesi ja joka ottaa aika kovasti hittiä :P), eli mustelmia ei tarvitse pelätä.

Combat-riemua! Kuva pihistetty Esportin fb-sivuilta.

Tunti koostuu erilaisista osista, ensin lämmitellään ylä- ja alakroppa, sitten vuorotellen taistellaan ja nostetaan sykettä, ja lopuksi tehdään vielä vähän lihaskuntoa ja tietysti loppuvenytykset, jotka usein päätetään johonkin kataan (liikesarjaan). Kyytiä saa ainakin olkapäät, jalat ja keskivartalo, johon koordinaatio perustuu erilaisissa potkuissa. Itse koen, että combatista on eritoten hyötyä yläselkäongelmaisille: kun lyö tosissaan koko kroppaa kantapäästä nyrkkiin asti käyttäen, saa jokaikisellä lyönnillä luotua liikettä selkään. Combatissa huomaan myös usein harmittelevani sitä, etten ole notkeampi, olisi kiva saada potkut vähän korkeammalle. Yksi tärkeimmistä jutuista mikä kannattaa combat-tunnilla muistaa, on se että on omalla vastuullasi ettet potkaise ketään päähän, eli aina pitää katsoa minne potkaisee! Koreografiat eivät ole millään lailla ylivoimaisia, ja alkulämmittelyssä käydään kaikki perusliikkeet läpi. Sellainen pikku neuvo kuitenkin vielä, että kannattaa varautua siihen, että jos et lyö lyöntejä läpi ja ottele tosissasi, saatat saada aika pahoja mulkaisuja multa ja muilta intoilijoilta :D

Pump it up!

Lajiesittelyissä on vuorossa toinen erinomainen aloittelijalaji ja yksi kestosuosikeistani, nimittäin BodyPump. Bodypump on myöskin LesMills-konseptitunti, ja kyseessä on perusteellinen lihaskuntoharjoitus, jossa keskitytään lihaskestävyyteen. Tunnilla käydään läpi kehon suurimmat lihasryhmät, ja sen sanotaan olevan maailman nopein tapa päästä kuntoon. Pumppitunti koostuu kymmenestä biisistä, jotka ovat lämmittely, kyykyt, rintalihakset, selkä, ojentajat, hauikset, askelkyykyt, olkapäät, vatsat ja venyttelyt.

BodyPump eroa kuntosaliharjoittelusta nimenomaan siinä, että siinä keskitytään enemmän lihaskestävyyteen kuin voiman tai massan kasvattamiseen. Tunnilla tehdäänkin yhteensä noin 800 toistoa! Onkin aina yhtä hauskaa kun tunnilla on ensimmäistä kertaa joku salilla käyvä hyväkuntoisen näköinen nuorimies, joka itsevarmasti lataa kyykkybiisiin tankoon painoja ja meinaa sitten kuolla ennen kuin ensimmäinen kierroskaan on loppu, ja paukkuja pitäisi riittää vielä kahteen :D Sitten ne nöyrästi kuuntelee ohjaajan ohjeita ekakertalaisten painoista lopputunnin... On vaan ihan eri asia tehdä esim 3x8 sarjaa, joka on yleinen salisarja, kuin piinata samaa lihasryhmää lähes sadan toiston verran vain yhdellä pikku tauolla.

Kuva täältä

Pumppitunnilla et onnistu kasvattamaan itsellesi kehonrakentajalihaksia, sitä ei siis tarvitse pelätä. Kestävyysharjoittelu enemmänkin muokkaa ja kiinteyttää lihaksia, ja tulokset näkyvät oikeasti nopeasti peilistä. Juuri tuloksissa piilee BodyPumpin viehätys: vaikka ensimmäisellä kerralla luulisi kuolevansa ja sen jälkeen ei pystyisi kävelemään viikkoon, jo parin käynnin jälkeen huomaa miten tankoon voi ladata lisää painoja. Lihakset tottuvat pitkäkestoiseen harjoitteluun, mutta pumpissa kannattaa oikeasti käydä säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa, kahdenkin viikon tauko aiheuttaa taas suurta tuskaa (nimerkillä taas juuri sen kokenut...). Toisaalta säännöllisesti käymällä voi lähes viikottain lisätä johonkin biisiin painoja ja saada taas suurta tyydystystä itsensä ylittämisestä!

Paikallaan pyöräilyssäkin lienee jotain järkeä

RPM on spinningiä eli sisäpyöräilyä. Nimi tulee tietääkseni pyöräilytermistä Rounds Per Minute. Tunti kestää 50min, mikä on mielestäni melko optimaalinen kesto spinnutunnille: siinä ehtii saada itsestään hyvät tehot irti, mutta ei ehdi vielä kyllästyä kuoliaaksi, mikä ainakin mulla on spinningtunnilla riskinä. Spinning on tosiaan mulle melkoista pakkopullaa, mutta yritän saada itseni pyörän selkään säännöllisen epäsäännöllisesti, koska se on juuri sellaista liikuntaa jota mun pitäisi tehdä: kaloreita kuluu ja rasvaa palaa. Jotenkin se vaan on niin tylsää! Polkee ja polkee eikä pääse minnekään. Onneksi hyvät musat voivat pelastaa tunnin, valitettavasti jostain syystä vaan monet spinningohjaajat ovat kovasti tykästyneitä johonkin psykedeeliseen teknoon. Mainstream, sanon minä!

Kuva täältä

Spinningin heikkous ja vahvuus piilee samassa asiassa: siinä voi itse säädellä tehojaan tosi hyvin. Tästä syystä tunti sopii erityisen hyvin kuntoilua aloitteleville: tunnilla pysyy hyvin mukana, voit itse säätää vastukset omaan treeniin sopivaksi, ja pyöräily on nivelille ystävällisempää kuin esim. juoksu. Koska töissä on kehon kaikista isoimmat lihakset, hengästyminen ja hikoilu on taattua. Mulla se vaan tuppaa menemään vähän toisinpäin: en saa itsestäni tehoja irti, kun en vaan viitsi kääntää sitä vastusnappulaa tarpeeksi. Tästä syystä usein käytänkin spinningiä palauttelutreeninä, jossa ei tarviikaan tehdä täysillä, kunhan tulee vähän lämmin ja saa jalkoihin liikettä. Jos spinningiä harrastaa yhtään enemmän, kannattaa ehdottomasti hankkia pyöräilykengät eli klossikengät joissa kenkä klikataan kiinni polkimeen, niiden avulla löytää lajista ihan uusia sfäärejä!

Konseptituntien ihmeellistä maailmaa ja CXWorx

On tullut aika esitellä treenitunteja! Aloitan niillä, joiden nimistä kaikista vähiten käy ilmi mistä tunnilla on kyse, eli nämä kummalliset kirjainyhdistelmät. Valotan ensin vähän konseptituntien maailmaa.

Mitä ryhmäliikuntaan tulee, vannon ehdottomasti konseptituntien nimeen. Nykyään tuntuu joka kerta hirveältä riskiltä mennä tunnille joka on ohjaajan itsensä tekemä, koska ei voi ollenkaan tietää mitä tulee saamaan, ja mahdollisuudet todelliseen rimanalitukseen ovat moninkertaiset. Konseptitunnille mennessäsi tiedät mitä tulet saamaan ja hyvä ohjaaja on oikeastaan pelkkää plussaa. Itse asiassa tajusin juuri etten edes tiedä onko muitakin konseptitunteja kuin Les Mills-konseptitunteja... LesMillsin kotimaa on Uusi Seelanti, ja sieltä ohjelmat levitetään ympäri maailmaa, eli ohjelma on kaikkialla maailmassa sama ja vaihtuu kolmen kuukauden välein. Suurin osa tunneista joilla käyn ovat siis Les Millsin tunteja. Konseptitunneilla kuunnellaan hittibiisejä, eikä sen ohjaajan lempimusaa, mikä ei välttämättä mene ollenkaan yksin sun oman musamaun kanssa. Lisäksi jotenkin tuntuu siltä että ohjelmien tekeminenkin on isossa organisaatiossa korkeammalla tasolla kuin jonkun random pikkusalin jumppaohjaajalla joka on hyvässä lykyssä koulutettu joskus 80-luvulla... yhtään ammattitaitoisia jumppaohjaajia väheksymättä! LesMillsin lajitarjonta on laaja ja ohjaajat käyvät koko ajan jatkokoulutuksissa, joista saavat apua ohjaukseensa. LesMillsillä on inspiroivat nettisivut, josta voit käydä tsekkaamassa lisätietoa!

Aika hienoja lankkuja! Kuva LesMillsin sivuilta, minne linkitkin vievät.

CXWorx on puolen tunnin mittainen keskivartalotreeni. Tällä tunnilla ei treenata pelkästään vatsaa ja selkää, vaan myös niihin välittömästi liityvät lihasryhmät, eli pakarat ja hartiat. Itselleni tämän kaltaiset keskivartalotreenit ovat niitä kaikkein tuskallisimpia, mutta hyödyt ovat valitettavan kiistattomat: on kaikin puolin parempi olo kun on vahvempi keskivartalo, muut treenit kulkevat paremmin ja kaikkialle sattuu vähemmän kun sieltä keskivartalosta saa tukea. Tunti sopii kaikille, ja jotenkin siellä tuntuu siltä että mitä enemmän käy, sitä rankempaa siitä tulee kun oppii tekemään liikkeet entistä tehokkaammin!