Treenitavoitteita 2015

Olen usein aiemminkin mainostanut HeiaHeiaa, ja tämä teksti jatkaa kyllä nyt aika samalla linjalla. Sieltä saa nimittäin ihan mainiota statistiikkaa omista treenitilastoista. Tässä vielä viime vuoden tilastoja:

Aika 5-ottelupainotteiseltahan tuo näyttää :) Noiden perusteella voisi siis olla kiva asettaa vähän treenitavoitteita ensi vuodelle erilaisilla mittareilla.

- uida yli 500km: Viime vuoden kilometrimäärä oli tuo 295,8 km. 300 olisi ilman muuta tullut täyteen jos en olisi sairastunut jouluna, mutta minkäs teet. Tänä vuonna tuo 500 tuntuisi kivalta tavoitteelta, jonka ei pitäisi olla lainkaan mahdoton. Siinä missä vuosi sitten uin 3krt/vko vajaa 2km, uin nyt yleensä 5krt viikossa keskimäärin kolmisen kilsaa. 50 vko kertaa 5 uintikertaa on 250 kertaa, jolloin 2km keskiarvo riittäisi. Koska kuitenkin väliin tulee lomia ja alkuvuoden sairastelujen takia olen jo vähän myöhässä tuosta, pitää sitä kilometrimäärä per kerta hilata vähän ylöspäin jotta tuohon päästään. Viikkotasolla se tarkoittaa yli kymmentä kilometriä. Jos se jonkun mielestä kuulostaa paljolta, niin vertailun vuoksi, kaveri ui syksyn treenileirillä viikossa muistaakseni 57km.

Kuva Kalle Nuuja

- kokonaistuntimäärä: tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Tottakai haluaisin periaatteessa nostaa sitä, mutta yksi helmasynneistäni on treenimääristä stressaaminen. Ja stressi on about kauheinta mitä voi itselleen tehdä. Ja alkuvuosi vaikeutti tätäkin tavoitetta. Ja vaikka määrälläkin on merkitystä, niin vielä tärkeämpää on laatu. En myöskään halua ottaa tästä sellaisia paineita että esim. en lepäisi silloin kun pitää. Enpä siis taida asettaa tähän mitään kunnollista tavoitetta, jos päästään yli viime vuoden tasojen niin hyvä, jos ei niin sitten ei.

- miekkailla enemmän: tämä laji on edelleen aikamoinen akilleen kantapää minulle. Jos ja kun haluan siinä kunnolla kehittyä, pitää siihen löytää keinoja, joista yksi on yksinkertaisesti miekkailla enemmän. Kehitys ei koskaan ole ihan suoraviivaista, mutta määrää voi aina seurata ainakin vuositasolla. Silloin ainakin tietää yrittäneensä.

HeiaHeia Plugin ja vaihtoehtotreeniä

Viikon treenit-postaukset HeiaHeia-kuvien kera voitte nyt unohtaa, sain nimittäin vinkin HeiaHeian Social Pluginista, ja asensin sen samantien. Ihan itse! Nyt voitte siis seurata treenejäni viikon mittaan heti, kunhan merkkaan ne treenipäiväkirjaan :)

Kisoja edeltävällä viikolla alkoi olla vähän epämiellyttäviä tuntemuksia vasemmassa jalassa, jotka ennen kisoja jätin omaan arvoonsa. Kisojen jälkeen päätin kuitenkin olla turhaan kiusaamatta jalkaa, ja ottaa hyödyn irti monipuolisesta lajistamme. Nimittäin parasta näin monipuolisessa lajissa on nimenomaan sen monipuolisuus! Niinpä kun jalkani viime viikolla kipuili, ei se ollut suurikaan ongelma: jätin vain juoksematta sillä viikolla, ja keskityin muuhun treeniin. Otin viikon teemaksi juoksun sijaan lihaskunnon, joka viime aikoina on jäänyt vähän vähemmälle. Pari kunnon salitreeniä, bodypump ja uusi lajikokeilu eli kiipeily täyttivät viikon ihan tehokkaasti normaalien uinti-, miekkailu-, ampuma- ja ratsastustreenien lisäksi, varsinkin kun viikkoon on oppinut mahduttamaan sen kokonaisen vapaapäivänkin. Sain myös neronleimauksen viedä kylmäpussin töihin, jossa kuitenkin istuu paikallaan, joten sitä tulee käytettyä enemmän. Nyt jalkaa tuntuu elpyneeltä, joten eiköhän tällä viikolla pääse juoksentelemaankin :)

Multitaskingia työpaikalla

Sairastumisen torjuntaviikko

Viime viikolla oli vihdoin kevyen viikon aika. Olin maanantaina ihan loppu fyysisesti, ja lopulta päätin suosiolla jättää treenit väliin, vaikka ampuminen olisikin ollut tärkeää. Tiistaiksi olo ei yhtään kohentunut, ja jollain maagisella maltilla sain itseni kerrankin olemaan järkevä ja päättämään, että lepään ENNEN kuin olen kunnolla kipeä. Keskiviikon hierontaa en silti viitsinyt siirtää, ja sunnuntain lihashuollon ja kahden päivän lepäilyn jäljiltä kroppa olikin kerrankin oikein hyvässä kuosissa! Noottia saivat oikeastaan vain pohkeet ja pakarat, niille siis lisää venyttelyä. Lisäksi Janne oli oppinut uusia olkapään manipulointitekniikoita, ja sovelsi niitä ihan fiilareissa :)

Torstain vielä lepäilin, mutta perjantaina oli päästävä ratsastamaan, minkä jälkeen sitten päätin että potentiaalinen tauti on lopullisesti kukistettu. Viikonloppuna palasin treenin pariin ensin aamulenkin ja sitten uimastadikan viimeisten auringonsäteiden muodossa. Muuten viikonloppu menikin Hevoset Stadikalla-tapahtumassa iloisissa merkeissä. Sunnuntai-iltana sain vielä itseni tekemään perusteellisen juoksutreenin, tekniikat ja intervallit ja kaikki, vaikka kuinka hävettikin pomppia hölmösti ja juoksennella edestakaisin rannan hiekkatiellä muiden lenkkeilijöiden joukossa. Liikuntamäärät jäivät kuitenkin sellaisiksi, että sain kuulla että oli "kivaa kun olit kipeenä viime viikolla, niin muillakin oli mahdollisuuksia johtaa HeiaHeian tilastoja!" Kiitti kaverit... :D

Vaikka on ihan kiva katsoa Thorkildsenia ja kumppaneitakin stadikalla, niin oli kyllä ilo katsoa hevosia siellä kerrankin! Sopivat sinne kuin nyrkki silmään!

Ice poweria ja häähumua

Viime viikon treenimäärät jäivät sellaisiksi, että sain tänään aamulla HeiaHeiasta sen ärsyttävän kannustavan viestin:

You exercised 13 times, a total of 11 hours 25 minutes
That is 76% of your weekly target - good job, but try to push a bit harder this week!

Vaikka kuinka yritin alkuviikosta kiriä treenimääriä kasaan, niin kun loppuviikkoon jäi kaksi kokonaista välipäivää, niin ei voi mitään. Alkuviikon treenit olivatkin sen verran tiukkoja, että auttelin jalkoja vähän Ice Powerin avulla, mikä tuntui ihan mielettömän hyvältä lämpimänä kesäiltana nukkumaan käydessä. Vaikka tiistai-illan combatissa tuntui tapahtuvan takareidelle jotain ihmeellistä ja se kipuili jonkin verran, auttoi Ice Power niin paljon ettei seuraavana päivänä mitään ongelmaa. Ihmeaine! Niinpä hölväsin sitä jalkoihin kauttaaltaan myös keskiviikkoiltana, lisääntyneet juoksumäärät tuntuvat nimittäin jonkin verran myös penikoissa ja oikeassa akillesjänteessä, ei kuitenkaan mitään hälyttävää.

Loppuviikosta oli kuitenkin priorisoitava duuneja, ja kesän kohokohtaa, nimittäin rakkaan Anskun häitä! Ja vaikka näin itsekin järjestelyihin osallistuneena sanonkin, niin oli kyllä ihan maailman ihanin päivä, kaikki oli ihan täydellistä!! Kaunis morsian, hyvät järjestelyt, mahtava bändi... hyvät bileet! Olin optimistisesti (vai pessimistisesti bileiden hauskuuden arvioineena?) suunnitellut sunnuntaille uintitreenejä, mutta ne treenit jäivät kyllä käymättä, kun sunnuntai meni erittäin rauhallisissa merkeissä häähumusta elpymiseen...

ps. Vaikka syy olikin hyvä, niin oli kyllä silti pienen identiteettikriisin paikka skipata ratsastustunti manikyyrin takia!

"Melkein puolikas työviikko"

Kuten suunnittelin, treenasin vielä tämän "ekstra"-viikon kunnolla ennen pääsiäisviikkoa, josta pakostakin tulee kevyt viikko. Mutta tiedättekö, en aio ottaa ensi viikosta yhtään huonoa omaatuntoa, sillä pääsiäinen on ihmisen parasta aikaa! Tällä viikolla tuli vedettyä aikalailla normisetti, vaikka eilisissä kavereiden tupareissa ei ollut kovin suosittua kun kävi ilmi että aion olla vesilinjalla koko illan mennäkseni treenaamaan kasiksi sunnuntaiaamuna. Olen ehkä sanonut tämän ennenkin, mutta MITEN on mahdollista, että klo 8 sunnuntaiaamuna on HUOMATTAVASTI aikaisemmin kuin klo 7 keskiviikkoaamuna?! En tajuu.

HeiaHeian mukaan hötkyilyä tuli viikolla yhteensä 18h! Niinkuin Ansku totesi, sehän on melkein puolikas työviikko. Kun treenimäärät nyt on olleet tällaisia, ryhdyin tuumasta toimeen ja muutin liikuntamäärätavoitteeni HeiaHeiassa kahdestatoista viiteentoista tuntiin, jotta siinä olisi edes joskus jotain haastetta. Kesäksi pitäisi varmaan muuttaa tavoite juoksukilometreiksi, josko se kannustaisi panostamaan siihen lajiin.

Viisiottelussa ei tullut tällä viikolla sen ihmeempiä tuntemuksia, kuin että kaikissa lajeissa riittää kehitettävää. Ei siis uutta sillä saralla. Sitä vastoin salilla on saanut nauttia uusista LesMills-ohjelmista! Viikko sitten onnistuin yhdessä jutussa joka on ollut pitkän tähtäimen tavoitteena vuosia, nimittäin teen nykyään selkäbiisin kymppi per pää-painoilla! Hurraa! Pumppi siis kulkee, mutta balancessa on kyllä ihan ennennäkemättömiä haasteita lonkkien avausten ja muun liikkuvuuden kanssa. Tällä viikolla venyttelyt jostain syystä (=laiskuus, saamattomuus) jäivät aivan liian vähiin, minkä seurauksena heräsin sunnuntaipäikkäreiltäni siihen että kaikkialle sattuu. Kroppa ei tainnut tykätä meiningistä, ja pakotti mut sohvalta ylös venyttelemään :D

Itsensä voittaja: Pää edellä kohti pelkoja

Alkuviikko meni rattoisasti noroviruksen parissa... Loppuviikosta pääsin onneksi treenaamaan normaalisti, ja voi mitä mahtitreenejä olikaan viikonloppuna luvassa! Torstaina oli pieni takaisku, kun vakio aamubalance oli muutettu hotpilatekseksi. Tulipahan sitäkin kokeiltua.  Lauantaina salilla oli hyvinvointipäivä, johon en valitettavasti mahtunut mukaan, mutta pääsin silti kokeilemaan saunajoogaa. Tästä lajista olin kyllä kerrasta ihan myyty: ihanaa rentoutua ja tehdä lempeästi hyvää keholle saunan lauteilla istuen! Toivottavasti pääsen kokeilemaan tätä uudestaan, olisi mahtavaa oppia sen verran että osaisi tehdä itsekseen. Tsekatkaa lisää tästä lajista osoitteesta saunayoga.com :) Myöhemmin oli sitten BodyAttack-maratonin aika. Nähtävästi valmistelut oli menneet aikalailla putkeen: kevyt viikko alla, kunnon pastatankkaus ja vielä ennen tuntia banaani ja myslipatukka, ja treenin aikana Fenix piristävää juomaa ja Gatoradea veden lisäksi. Puolitoista tuntia tiukkaa cardiota meni nimittäin hujahtamalla ohi, ja oli niin kivaa ettei oo tosi! Tiedättekö sen tunteen kun puoltoista tuntia on hymy naamalla ja hoet itsellesi "I'm so happy right now!"?

Tänään oli sitten adrenaliinipiikkien aika, niinkuin luitte Anskun postauksesta. Ensin oli tosihyvät uintitreenit, ja sitten tosiaan piti hypätä pää edellä veteen. En muista milloin olisin pelännyt yhtä paljon kuin nyt, kun seisoin altaan reunalla hyppyasennossa tuijottaen vedenpintaa ja käskien jalkojani olemaan tärisemättä ja itseäni hengittämään. Lopulta totesin että ellen nyt heti tee sitä, en tule ikinä siihen pystymään, ja annoin mennä. Ja voi sitä onnistumisen riemua kun tajusin onnistuneeni, ilman että mitään pahaa tapahtui! Ei muuta kuin ylös ja heti uudestaan, ja uskaltauduin hyppäämään jo korokkeeltakin asti. Tekniikkaa pitää vielä hioa, nyt menen kädet edellä suoraan pohjaan, mutta ei enää hirvitä. Suurin viisiottelupelko on nyt voitettu, ja olo on kuin olisin jo voittanut ne olympialaiset!

ps. Juuri nyt herättelen vanhoja uimatraumoja katsomalla tappajahaita :D
pps. Tuo ihme merkki sunnuntain kohdalla tarkoittaa uutta juttua HeiaHeiassa, sain nimittäin mitalin siitä että olen tämän vuoden puolella harrastanut kymmentä eri liikuntalajia. Monipuolisuus kunniaan!

Tapahtumarikas treeniviikko: Attack-maraton ja muuta hauskaa!

Jouduttuani luopumaan vanhasta työkoneestani olen saanut Anskulta lainaan hienon valkoisen Macin, joka oli ihan tyhjän panttina parka. Nyt voin siis minäkin toteuttaa näitä viikon treenit-postauksia hienojen HeiaHeia-klippien kera (kylläpäs me nyt mainostetaan sitäkin saittia!).

Tiistain esteratsastustunti oli maajoukkuetyttöjen viimeinen ennen kuin yhden kisakausi alkaa, hypättiin siis ihan kunnolla rataa ja kaikkea. Mulla oli alla kerrankin joku muu kuin Welmiro, eli taas se pieni ponimainen belgialaistamma Ariane, joka tyypilliseen ratsastuskouluheppa-tapaan kääntyili boksissa täysin piittamatta siitä, tonikö mua pepullaan samalla, mistä mä tietenkin vedin herneet nenään ja tönin takaisin, ja polle oli ihan että oho. Totesin onneksi jo itsenäisen alkuverkan aikana että tämä on sen verran pikkuruinen tapaus että sen on ehdottomasti oltava mun pohkeen edessä jos mistään meinaa tulla mitään joten tein paljon temponvaihteluja niin että se oli hyvin avuilla ja sujuin puomin yli ympyrällä. Kun sitten päästiin tositoimiin Essi neuvoi hakemaan sellaista tunnetta että polle on vähän "lähtemässä lapasesta" ja aikalailla kättä vasten. Kun päästiin vauhtiin hihittelin ääneen itsekseni, oli niin hupaisaa kun pikku polle pinkoi minkä kintuistaan pääsi ihan täysiiiii kohti estettä. Oli kyllä ihanan reilu heppa jolla uskalsi tulla sillä tavalla esteellä, normaalisti jos tulee tolla tvalla on ikävän tietoinen siitä että jos polle siitä vetää liinat kiinni niin Saskia lentää kuin Naton ohjus. Tunnin jälkeen jalat oli kuitenkin ihan hyytelöä kun ne pumppi-kivutkin (kts. viime viikon sunnuntai...) sitten tulivat, ja olikin vähän onni onnettomuudessa etten mahtunutkaan treenitunneille tiistaina, joten tein suosiolla uukkarin ja menin kotiin lepuuttamaan rääkättyjä reisiäni.

Pääsin myös siis piiiitkästä aikaa lempiohjaajani BodyAttack-tunnille, siitäkös ilo urkeni! "BodyAttack-people were meant to fly" <3 Vielä vähän tuntui reisissä, mutten ei kauheasti, joten päätin uskaltautua testaamaan itseäni menemällä lauantaina BodyAttack-maratoniin! Ja ihan rehellisesti täytyy sanoa, että se oli kyllä elämäni kovin treeni. Olin käynyt ratsastamassa hepat aiemmin päivällä, jonka jäljiltä jalat oli vähän kylmissään ja väsyneet, joten aloittelin aika rauhassa. Maraton oli 90min pituinen normi 60min sijaa, ja sn lisäksi kaikki lihaskunnot oli jätetty pois, eli tehtiin 90min pelkkää cardioo :D Toinen puolituntinen oli pahin, tuntui ettei tää lopu ikinä. Viimeinen puolituntinen meni sitten biisi kerrallaan ja ennen kuin huomasinkaan oltiin jo maalissa ja jokaikinen lihas mun jaloissa niin loppu että teki mieli mennä hissillä pukkariin ja taksilla kotiin. Heti treenin jälkeen tuli ihmeellinen ennenkuulumaton jäätävä kylmyys, kun kroppa on vaan kertakaikkiaan niin kaikkensa antanut ettei siinä riitä virtaa mihinkään. Onneksi olin muistanut varata palautusjuoman heti pukkariin, niin että pysyin hengissä ja pääsin sieltä poiskin. Yritin pitää mahdollisimman hyvin huolta palautumisesta : runsaasti ruokaa ja vettä, jalkojen venyttelyt illalla ja seuraavana päivänä päivänä pieni kevyt irroittelu (ampumajuoksu, ampuminen meni aika hyvin!) ja lepoa, eli nyt toivon etten tule taas kipeäksi niin kuin pari kertaa syksyllä on käynyt rääkkitreenin ja puutteellisen palauttamisen jälkeen. Mutta kaikenkaikkiaan oli kyllä mahtava kokemus, kun yhteensä 57 yhtä ihanan hullua ihmistä treenaa täysillä lempilajiaan ja kaikki on samassa veneessä! Eihän siihen yksin kukaan pystyisi, ja oli ihan helpottavaa huomata, että kyllä ohjaajillakin alkoi vähän jalka painaa loppua kohti. Parin viikon kuluttua uudestaan!

Huomaatte ehkä että kokeilin vihdoinkin myös HotJoogaa, siitä seuraa raporttia myöhemmin!

Yllätyksiä

Tämän syksyn aikana olen yllättänyt itseni moneen kertaan. Ensimmäinen yllätys oli se, että minulla oikeastaan olikin aika hyvä peruskunto. Pennyn kanssa tulee käytyä paljon pitkillä reipastempoisilla kävelylenkeillä ja metsässä rämmitään joka viikko. Koiran kanssa tulee liikuttua säännöllisesti ja matalalla teholla, tulee huomaamatta treenattua peruskestävyyttä. Tähän on ollut hyvä lähteä lisäämään liikuntaa ja kunto tuntuu kohoavan vauhdilla.

Toinen yllätys on se, kuinka paljon edistymistä viikko viikon jälkeen tulee, ihan kaikilla osa-alueilla. Uintitreenien lihaskuntoharjoitteissa jaksaa aina kerta toisensa jälkeen tehdä vielä vähän enemmän, vielä 5 punnerrusta lisää tai 15 sekunttia pidempään. Tai se ensimmäinen kerta kun jaksaakin juosta kisahallilla neljä kierrosta kahden sijaan.

Kolmas yllätys koettiin tänään, kun sanoin ääneen, että onpa kiva mennä uintitreeneihin. Uintiopetus on ollut valtavan hyvää ja pikkuhiljaa olen saanut kiinni uintitekniikasta ja nyt ihan oikeasti jaksan jo uida. Tekniikan kehittyminen saa aikaan sen, että uinnista tulee helpompaa. Lihaksista eniten kipeytyvät yläselkä, kädet ja etureidet. Mahtavaa! Viikko sitten sain palautteeksi uintiopettaja Steveltä, että uintitekniikkani oli meidän ryhmän parasta. Minunhan piti olla tässä ihan huono, ja nyt yhtäkkiä uinti sujuukin. Kivoja fiiliksiä, ja motivaatio liikkua kasvaa.

Aloitin kirjaamaan Heiaheiaan liikuntatunteja, ja se on toiminut myös hyvin innoittajana. 23.9. aloitin kirjaamaan liikuntatunteja, ja tähän mennessä 48 tuntia on jo täynnä. Kaksi kokonaista vuorokautta! Vaikka edelleenkään en saa mitä superkicksejä itse liikunnasta, välillä tekisi mieli jäädä sohvalle ja punnertaminen on edelleenkin ihan kauheeta, olen samalla löytänyt uusia tapoja liikkua ja saanut muutettua omaa ajatusmaailmaa.

PS. Niin ja kyllä maanantain juoksuammuntatreeneissä yhtenä motivaattorina toimii Axl Smith, jaksaa juosta vielä yhden kierroksen...

Jumppahullun normiviikko

Viikoittain tulee liikuttua melko paljon. Itse pidän kirjaa treeneistäni HeiaHeian avulla, ihan vaan jotta voi vähän seurata sitä kuinka paljon oikeasti tuleekaan liikuttua, vaikka olisikin sellainen olo että "koko ajanhan mä oon menossa". HeiaHeiassa voi asettaa itselleen viikoittaisen treenitavoitteen vaikka pyöräily- tai juoksukilometrien määrässä, tai niin kuin itselläni on, niin ihan tuntimäärä. Oma viikoittainen tavoitteeni on 12h. Siihen en laske mitään kauppareissuja, bussiin juoksua, shoppailua tai imurointia, vaikka nekin sieltä lajivalikoimasta löytyy, vaan ihan oikeaa liikuntaa.

Viime viikko oli aikalailla normiviikko. Viikon treenit näytti tältä:
Ma: Punttis aamulla
Ti: Kävelin reilu 3km salille, siellä BodyPump, ja vielä stepperillä 40min
Ke: Hyppäsin pari hevosta aamulla, illalla BodyAttack ja HotStreching
To: Body Balance aamulla HotFitness-salissa, illalla CXWorx ja Spinning
Pe: Aamulla vesijuoksemassa 45min, illalla BodyCombat* ja BodyPump
La: Välipäivä, hyppäsin yhdellä hevosella kunnolla läheisellä tallilla ja maastoilin toisella
Su: Aamulla (klo 8 sunnuntaiaamuna. Jep.) juoksuammuntatreenit, iltapäivällä uintitreenit

*Viikon huippuhetki! Odotin ihan normitreeniä normiohjaajan kanssa, mutta tunnin alussa lavalle kiipesikin ihan törkeen hunkki jätkä, joka sitten ohjasi puolet tunnista. Paria vikaa treenibiisiä varten hikinen treenipaita sai väistyä, ja siitäkös vasta salillinen naisia innostui! Kun vielä tyttöohjaajakin kiskoi paidan päältään vikaa biisiä varten, oli salin ohi kulkeneiden ohjaajien ilmeet näkemisen arvoiset :D Itse ainakin sain heti alusta asti sykkeet korkeammalle kuin moneen vuoteen combat-tunnilla!