Fitbit Surge

Sain syksyllä ikääntyessäni ihan mahtavan synttärilahjan, jota olin jo kauemman aikaa toivonut mutta en raaskinut itse ostaa, eli kunnollisen sykemittarin. Itselleni valikoitui Fitbit Surge, ja nyt alkaa käyttöä olla sen verran takana että uskallan siitä jotain sanoa.

Itselleni tärkein ominaisuus mittarissa oli sykkeen mittaus ranteesta. Olen ihan riittävästi leikkinyt niillä ylimääräisillä remmeillä, jotka eivät kuitenkaan toimi. Ei kiitos enää. Olen kuitenkin sen verran niitä käyttänyt että voin vertailla mittaustuloksia Surgen antamiin arvoihin, ja ne kyllä vaikuttavat hyvin paikkansapitäviltä. Lisäksi Surge on ranteessa koko ajan, eli saan tietoa myös päivän aikana tapahtuvasta aktiviteestista enkä pelkästään treeneistä joihin sykemittari olisi vasta varten puettu. Esim. yhtäkkiä kohonnut leposyke kertto usein orastavasta flunssasta tai muuten liiasta rasituksesta. Surge ei kestä vettä, eli uintitreenit joutuu syöttämään sille erikseen, mutta käsittääkseni uintia kestävät mittarit oikkuilevat mittauksissaan vielä aika lailla, eli tästä ominaisuudesta suosiolla luovuin.

Kevyt torstaitreeni...

Sykemittauksen lisäksi Surge toimii myös aktiivisuusmittarin tavoin. Näistä itselleni tärkein ominaisuus jonka perusteella juuri Surge valikoitui käyttöön oli unen laadun mittaus. Aluksi käytin mittaria normiasetuksella, jolloin se mielestäni mittasi unta vähän turhan optimistisesti. Riitti, että olin suhteellisen paikallani ilta- tai yöaikaan, jotta mittari luuli minun nukkuvan. Vaihdoin siis asetuksen herkemmälle, jolloin se antaa itselleni arvokkaampaa tietoa. Jos olen sammuttanut valot klo 22.30 ja kello soi 07.00, mittari kertoo kuinka paljon sen välisestä ajasta olen oikeasti nukkunut hyvin. Osaan itsekin laskea että olen ollut sängyssä 8 ja puoli tuntia.

Kolmas ominaisuus jonka ehdottomasti halusin oli mittarissa toimiva GPS. Matkaa se mittaa vähän alakanttiin, jos vaikka ollaan käyty kävelyllä kaverin kanssa jolla on Fitbit Charge, minä olen mukamas kävellyt kilometrin vähemmän vaikka ollaan menty samaa reittiä ja molemmilla on GPS päällä. Muuten GPS toimii tosi hyvin, se löytää itsensä tosi hyvin ja nopeasti (mitä ei voi sanoa aiemmin testatuista) ja esim. lenkillä ilmoittaa aina kun kilometri on taas kulunut.

Surge salilla

Mittarista näkee koko ajan päivän aikana päivän aikana käydyt askeleet (yllättävän koukuttavaa, vaikka en tätä ominaisuutta varsinaisesti toivonutkaan), reaaliaikaisen sykkeen, kävellyt "kerrokset" (näihin riittää myös ylämäet), kuljetun matkan ja käytetyt kalorit. Puhelimeen tai läppäriin saatavasta appista saa sitten rutkasti lisätietoa juuri siitä unesta ja muusta aktiivisuudesta. Itselleen voi asettaa henkilökohtaisia päivittäisiä tavoitteita, ja myönnettäköön että on aika palkitsevaa kun saa kaikki täyteen. Haasteena on sitten pitää huoli että viikossa olisi ainakin se yksi päivä jolloin niitä tavoitteita ei täytellä vaan levätään.

Itse olen ollut Surgeen tosi tyytyväinen! Vaikka en ollut tottunut käyttämään kelloa koko ajan, se on pysynyt siinä yllättävän huomaamattomasti, varmasti kohtuullisen kokonsa ansiosta. Tästä on siis tullut päivittäinen kaveri. Että kiitos vaan lahjan antajille!

Kummitus

Jossain vaiheessa säilytin uintikamoja autossa, kunnes havahduin siihen että Hobittimobiilin sisäilma alkoi olla aika kosteaa... Niinpä uintikamat heitetään yleensä heti sisään tullessa järjestäytyneeseen kaaokseen kylppärin lattialle.

Muutama viikko sitten olin illalla menossa pesesemään hampaita, kun yhtäkkiä alkoi kuulua ihmeellinen piipitys. Aina välillä se taukosi alkaakseen taas aivan satunnaisesti uudestaan, niin että joka välissä ehti vain epäillä itseään onko vain kuvitellut vaimean äänen. Se kuitenkin jatkui satunnaisena ja voimistui välillä, joten olin aika varma äänen aitoudesta. Lopulta paikallistin äänen kylppäriin, eikä mennyt kauaa ennen kuin olin jo ehtinyt vakuuttaa itseni siitä että pahin pelkoni on käynyt toteen ja töölöläiskerrostalon viemäristössä asuu rottaperhe joka hetkellä millä hyvänsä putkahtaa jostain kotiini.

Hetken panikoituani älysin kuitenkin että piipitys ei kuulu viemäristä vaan aivan kuin se tulisi uintivarustekassin luota?! Ryhdyin siis penkomaan kassia ja lopulta tajusin suureksi hämmästyksekseni että syyllinen on pullari! Siellä se piipitti ja värisi ja säikytteli viatonta ihmistä. Joku tieteentuntija voisi ehkä avata ilmiötä seikkaperäisemmin, mutta ilmeisesti ei-ihan-tiiviistä korkista oli päässyt vähän vettä säiliöön, ja lämpötilanvaihtelut kasvattivat sinne sitten painetta, joka aiheutti äänen. Avasin korkin ja päästin paineet pois ja sain kuin sainkin nukkua yöni rauhassa... Sittemmin se on säikytellyt myös esim. autossa, mutta onneksi olen oppinut tunnistamaan sen enkä joudu enää yhtä hallitsemattoman pakokauhun valtaan :D

Syyllinen

Talvi lähestyy - kuinka pukeutua lenkille kylmällä ilmalla

Sain viime kevättalvella lukijalta toivomuksen kertoa kylmällä juoksemisesta ja siitä kuinka siihen kannattaa pukeutua. Kun säät sitten saman tien lämpenivät, päätin lykätä tekstin vähän lähemmäs niitä kylmiä kelejä.

Itse en juokse kovinkaan kylmällä. Oma treenini on sen verran monipuolista, että voin ihan hyvin korvata lenkit jollain muulla treenillä jos on liian kylmää tai liukasta. Ihan turha riskeerata turhia loukkaantumisia. Oma kipurajani on ehkä siinä -7 asteen tienoilla, eli hirmupakkasille en osaa neuvoa vaatetuksessa.

Se tärkein avainasia joka kannattaa painaa mieleen on ettei pidä ylipukeutua. Lenkille lähtiessä pitää tulla vähän kylmä! Muuten paistut ensimmäisen kilometrin jälkeen ja loppu on tuskaa. Yleensä kun ensimmäiset 5min on vähän vilu niin loppumatkan on sopivaa.

Jalkaan laitan talvijuoksuhousut. Ne ovat vähän kesämallia paksummat mutta yhtä mukavat, toisin kuin se että yrittäisi ahtaa kerroksittain kalsareita ja kireitä pöksyjä. Omat North Faceni alkavat olla jo vähän kulahtaneet, mutta esim Stadiumista irtosi viime talvena pukinkonttiin varsin sopuhintaan ihan pätevän näköisiä vetimiä. Jos on oikein kylmä voi toki harkita jotain ohuita pitkiksiä alle, mutta yleensä talvihousuilla pärjää ilmankin. Toinen vaihtoehto on pukea kireiden housujen päälle shortsit. Näyttää ehkä joidenkin mielestä dorkalta, mutta itselläni ainakin helpoiten jäätyvät pakarat ja reidet, etenkin viimaisessa säässä, ja shortsit ovat omiaan täsmälämmittämään juuri tätä aluetta.

Yläosassa päällä on yleensä hikipaita, ehkä joku lyhythihainen välikerros, ja juoksutakki. Harvoin tarvitsen tätä enempää vaatetta. Omistan pari erilaista juoksutakkia, joita vaihtelen säiden mukaan. Yleensä takkia tarvitsee vasta kun on ihan vähintään alle 10 astetta, siihen asti pärjää ilmankin ellei ole kova tuuli.

Päässä on yleensä joku panta joka suojaa korvia, mutta päästää lämpöä haihtumaan päästä. Pakkasella juostessa kannattaa toki olla pipo. Itselläni vaan on aina haasteita saada pipo pysymään riittävän syvällä päässä, eli joudun koko ajan nyhtämään sitä alemmas korvien päälle, vaikka juoksenkin jättimäisessä ikivanhassa fleece-tupsupipossa.. Joka tapauksessa näytän dorkalta.

Aika pitkään pärjää myös ilman hanskoja, mutta juoksuhanskat ovat varsin mukava keksintö. Niistä tulee jotenkin vähemmän räkäiset kuin vanhoista sormikkaista, en tiedä miksi. Asia jota itse kauhistelen lenkkipolulla on jos näen paljaiden nilkkojen vilkkuvan. Kylmät nivelet lisäävät loukkantumisriskiä, eli pue kunnon sukat jalkaan! Monet esim. aitajuoksijat käyttävät jopa säärystimiä, mutta ihan normitallaajan lenkille se voi olla vähän liioittelua. Itse suosin joka tapauksessa komperssiosukkia, jotka pitkiin housuihin yhdistettyinä lämmittävät jalkoja mukavasti pidemmältä matkalta.

Sellainen juttu joka kannattaa muistaa niin kesällä kuin talvellakin on, että juokseminen on ihan yhtä terveellistä tihkusateessa kuin säteilevässä auringonpaisteessakin. Jostain kumman syystä sää vaikuttaa lenkkeilijöiden määrään ihan hurjasti. Kaatosade nyt on tietenkin asia erikseen, mutta kunnon varusteilla ja oikealla asenteella ei tarvitse odottaa täydellistä säätä lenkille lähtöön!

Uintilelut ja niiden tarkoitus

Eräs fani (:D) esitti toiveen että kirjoittaisin uintivälineistä ja siitä, miksi niitä käytän ja kuinka ne tuovat lisäarvoa uintitreeniini.Erinomainen idea, tuumin, joten tässä asiaa uintileluista!

Ensinnäkin uintivarustekassi tuo rutkasti uskottavuutta uimarin habitukseesi. Kun raahaat jättimäisen varustekassin altaan reunalle ja järjestelet lelusi siihen sievästi, kaikki tietävät että olet TosiUimari. Tämä uintihabituksen kehitysmetodi on huomattavasti vähätöisempi kuin leveiden hartioiden ja selän kasvattaminen. Voit myös leveillä epä-uimareille lajiterminologialla: "Mä vedän finstoja lättäreillä" ei aukene ihan normitallaajille. Sitä paitsi värikkäät lelut on hauskoja!

Kunnioitusta herättävä pinkki varustekassi

Nojoo, leikki sikseen. Uintivälineiden on tarkoitus auttaa uintitekniikan eri osa-alueiden kehittämisessä.  Välineiden avulla voi helposti saada ahaa-elämyksiä siitä, miltä uinnin pitäisi tuntua, joiden saamiseen ilman välineitä menisi vuosia. Tämän lisäksi suuri itseisarvo on sillä, että ne tuovat rutkasti vaihtelua treeniin. Harva jaksaa kauhoa allasta päästä päähän ilman sen suurempaa tarkoitusta. Uimarin perus välinevarastoon kuuluu yleensä pullari, lättärit, snorkkeli ja räpylät. Näiden lisäksi on toki rajaton määrä erilaisia vempaimia ja kidutusvälineitä, mutta tuolla perussetillä pärjää jo hyvin. Näillä tehtäviä harjoitteita kannattaa kysellä vaikka omalta valmentajalta, niiden selittäminen blogissa jäisi vähän turhan hataralle pohjalle.

Lättärit ovat käsiin pujotettavat levyt. Näitä on erikokoisia- ja muotoisia, joten voi valita omaan makuun sopivat. Näiden tarkoitus on kehittää tekniikkaa ja voimaa. Mitä isommat lättärit, sitä enemmän veden vastusta saa jokaiseen vetoon eli joutuu käyttämään enemmän voimaa. Ja jos lättäreillä uidessa kädet ovat jotenkin hassusti, lättärit ovat epämukavat ja meinaavat irtoilla, eli saa käden lähes huomaamatta oikeaan asentoon.

Pullari ja pienet sormilättärit (ja vedenkestävä mp3-soitin)

Pullari on jalkojen väliin laitettava kelluke. Näitäkin on erilaisia, muoviset joissa on ilmaa sisällä kelluttavat enemmän kuin vaahtomuoviset. Pullari on omiaan vartalon kierron harjoitteluun, koska se eliminoi muuta turhaa liikettä uinnista. Se myös opettaa vartalon oikeaa asentoa veden pinnassa kannattelemalla keskivartaloa. Moni jaksaa uida pullarin kanssa pidempiä settejä, kun ei tarvitse potkia.

Snorkkeli on aivan ehdoton tekniikkaharjoituksissa. Tekniikkaharjoitukset yleensä perustuvat kehon hyvään asentoon, jonka pään nostaminen tai kiertäminen yleensä pilaa. Snogen kanssa voi eliminoida hengittämisongelman ja keskittyä siihen olennaiseen. Lisäksi tietysti sillä voi hengittää koko ajan eikä vain joka kolmas veto, mikä keventää uinnin fyysisyyttä vähän.

Snorkkeli ja räpylät käytössä

Räpylät ovat omiaan helpottamaan pitkiä settejä. Jottei pitkään peruskuntosettiin menisi ihan koko päivää, siitä voi tehdä osan räpylöillä ja päästä vähän aiemmin kotiin. Ne myös auttavat kannattelemaan kroppaa vähän enemmän pinnalla, jolloin saa taas sitä hyvää fiilistä uintiin, mihin pyrkiä sitten myös ilman räpylöitä. Ne myös nopeuttavat ja tehostavat potkuharjoituksia huomattavasti ja auttavat uusien juttujen opettelussa, esim. oma perhosuintini kulkee huomattavasti paremmin vielä toistaiseksi räpylöillä kuin ilman.

Lisäksi lauta löytyy lähes jokaisesta uimahallista. Oiva apu potkutreeniin ja voi sille muitakin luovia käyttötapoja keksiä, esim. käyttää sitä pullarina mikä on jo melko haastavaa.

Lelujen lisäksi kannattaa panostaa hienoon uikkariin. Ja tietty niihin uimarin olkapäihin.

Näiden lisäksi löytyy tosiaan vaikka mitä kädenasennonsuoristajia ja hengityksenhelpottajia sun muita, joita voi käyttää harkinnanvaraisesti. Omalla ostoslistallani seuraavana on lenksu joka tulee nilkkojen ympärille pullarilla uidessa vakauttamaan jalat, sekä donitsi. Donitsi on kidutusvälineiden kuningatar, se on vaahtomuovinen rinkula joka imee itseensä suunnattomat määrät vettä ja painaa kuin faan. Sitten se pujotetaan nilkkojen ympärille toimimaan vastuksena uidessa, mikä kehittää uintilihaksia. Huhhuh, sitä odotellessa...

Toivottavasti tämä vähän avasi uintilelujen maailmaa, esittäkää toki lisäkysymyksiä tarvittaessa! Nuo termit ovat kyllä mystisiä itse kullekin, esim. mistäköhän tulee nimitys lättärit?!

Kehonhuoltolahjoja

Joulupukki muisti tänäkin vuonna minua liikunnallisilla joululahjoilla. Ensinnäkin sain uuden joogamaton vanhan täysin räjähtäneen Niken maton tilalle. Uusi matto on Casallin ja toivottavasti pysyy vähän paremmin kasassa kuin vanha. Itse asiassa joulupukille oli käynyt pieni prosessivirhe ja luokseni kantautui kaksikin joogamattoa, mutta virhe on sittemmin korjattu ja vain yksi matto jäi käyttööni. Uudella pehmeällä pinkillä matolla kelpaa käydä huoltamassa kehoa muuallakin kuin kodin pehmeällä villamatolla!

Toinen kehonhuoltolahja jota olin hartaasti toivonut oli piikkipallo. Tälle löytyy varmasti jotain ammattimaisempiakin nimikkeitä (pilatespallo?), mutta käytännössä se on piikkipallo. Olen aika varma että meidän koiralla oli joskus aika samannäköisiä leluja, ja tätäkin on pitänyt varjella Sepon hampailta jos ovat eksyneet samaan tilaan... Tämä pieni viattoman näköinen lelu on varsinainen kidutusväline. On tosi erikoista, että onnistuu itse aiheuttamaan itselleen niin paljon kipua että hengästyttää! Tällä siis hellästi pyörittelemällä lihasten päältä voi itse vähän hieroa lihaksiaan ja muita kalvokohtia. Oma erityisen kivulias kohtani on kylkiluiden päältä tai oikeastaan välistä. Kohta, josta ei oikeastaan edes tajua että siellä on lihaksia, mutta kyllä siellä selkeästi jotain ribsintapaista on kun sattuu niin sikana. Lonkissa ja vatsalihaksissa tuntuu siltä että siitä on hyötyä. Kehon takaosaa on vaikeampi käsitellä itse, itse en ainakaan vielä ole uskaltautunut niin rajuun käsittelyyn että olin pyöritellyt sen päällä maaten tai istuen. Ehkä vielä joskus... Joka tapauksessa tämä on hauska pieni kapistus jota on helppo käyttää ihan sohvalla maaten, jos ei jaksa tehdä muuta aktiivisempaa kehohuoltoa. Kiitos pukille!

Eko-Aims PP500 eli suomeksi meitsillä on oma ase!

Kansainvälinen 5-otteluliitto UIPM päätti pari vuotta sitten että koko lajissa siirrytään laserammuntaan. Käytännössä viime vuoden alusta alkaen kaikki isommat kisat on käyty laseraseilla. Ansku kirjoitti seikkaperäisen kirjoitelman ammunnasta ja aseista vuoden 2013 loppupuolella, mutta silloin tosiaan käytettiin enimmäkseen vielä infrapuna-aseita ja pieniä tauluja.

Jo syksyllä 2013 seuraamme tuli ensimmäinen laserase, jolla pikkuhiljaa opeteltiin ampumaan. Ja ei muuten ollut helppoa. Itselläni meni ainakin monta kuukautta ennen kuin laserilla ampumisesta alkoi tulla yhtään mitään. Laser on huomattavasti herkempi kuin IR, joten sillä ei tosiaankaan voi vain roiskia sinnepäin ja toivoa parasta, vaan tähtäimen on oltava kohdallaan jokaisessa laukauksessa.

Myös taulut joihin ammutaan ovat muuttuneet aseiden myötä.

Edelleenkin 5-otteluaseissa on se erinomainen puoli, että niillä ei onnistu vahingoittamaan ketään ampumalla, ellei nyt sitten ihan suoraan silmään osoita lähietäisyydeltä. Yleisesti lasersäteetkin jaotellaan eri luokkiin vahvuuden perusteella, ja meidän aseissa se säde on sieltä heikommasta päästä. Näille ei myöskään tarvita minkäänlaista aseenkantolupaa, mikä tekee harrastamisesta aika paljon helpompaa kuin ampumahiihdossa.

Jouluna sain sitten vihdoinkin hankittua oman aseen! Käytännössä kunnolla kisaaminen on melkolailla mahdotonta jos on vain laina-aseiden varassa. Niillä kun ampuu aina joku muukin, joten säädöt ovat vähän sinnepäin. Nyt sain laittaa säädöt tismalleen itselleni sopiviksi ja säätää painonkin omaan käteen sopivaksi. Kummasti alkoi osumaan paremmin, kun ei tarvitse enää arpoa että miltäköhän sen tähtäyskuvan pitäisi tänään näyttää.

Malli on siis suomalaisen asevalmistajan Eko-Aimsin PP500. Eko-Aimsin aseita käytetään 5-ottelussa maailmallakin laajasti, voit lukea tämänkin aseen ominaisuuksista lisää osoitteesta eko-aims.com.

Rakas Joulupukki...

Tänä vuonna toivoisin lahjaksi m.m seuraavaa:
- valkoiset zeropoint kompressiosukat, kaikista pienin koko
- sellainen piikkipallo joka äidillä on (hierontapallo?)
- kassillinen hyvälaatuista lihaa
- lavallinen Gainomaxia, eniten suklaanmakuista
- lehtitilaus esim. Trendi/menaiset sport/sunnuntaihesari
- kirkasvalokuulokkeet
- juoksuhanskat
- Fightback-pipo
- uusi joogamatto

Olen yrittänyt olla tosi kiltti!
t. Saskia

Apua aamuheräämisiin. Kuva täältä.

Niin. Joka vuosi ainakin perheenjäsenet yleensä kyselevät joululahjatoivomuksia, ja aiemmin oli aina megatyölästä keksiä mitä voisi toivoa. Viime vuosina olen oppinut keräämään toiveita jo pitkin vuotta, samoin kuin kerään ideoita siitä mistä muut voisivat ilostua. Kuvittelin tänäkin vuonna tehneeni aika normaalin toivomuslista, mutta kyllähän tuo aika urheilijapainotteinen on. Jos jollain on vielä joulupukin kirje kirjoittamatta niin saa vapaasti varastaa ideoita!

Kalpamiekka

Sain syksyllä hankittua itselleni uuden miekan, jossa on vihdoinkin kunnollinen omaan käteen sopiva kahva ja kansaiväliset säännöt täyttävä terä. Uudesta miekasta intoutuneena ajattelin vihdoinkin paneutua tähän välineeseen vähän paremmin myös blogissa.

Miekkailussa siis nykyään rekisteröidään osumat sähkön avulla. Miekan kärki rekisteröi osuman painuessaan sisään (kun pisto tapahtuu), jolloin seinälaite piippaa piston merkiksi sen miekkailijan puolella, joka piston on saanut. Se tarkoittaa sitä, että miekan sisällä on hienoja ja pienenpieniä mekanismeja, jotka mahdollistavat tämän.

Kuva Kalle Nuuja.

Valitettavasti omalta osaltani sähköoppi oli koulufysiikassa se aihe, jossa olin kaikkein huonoin. Muuten vetelin fyssasta kivasti ysejä, mutta sähköoppi jäi seiskaan, ja sekin varmaan vain koska opettaja harrasti ratsastusta ja tykkäsi minusta. En kertakaikkiaan ikinä tajunnut mitään maadotuksista ja muista, ja valitettavasti yleissivistykseni tässä asiassa on jäänytkin sille tasolle, että juuri ja juuri osaan vaihtaa lampun. (Itse asiassa tämäkin väite on vähän kyseenalainen, yritin vähän aikaa sitten vaihtaa eteisen yhden valon kolmesta, mikä johti siihen että kaikki kolme lakkasivat toimimasta, ja elelen toistaiseksi pimeydessä).

Niinpä tämä miekankin sähköoppi jää nyt aika alkeelliselle tasolle. Miekan kokillin suojassa on "töpseli", johon kiinnitetään niinsanottu körpperi eli vartalojohto. Johdon toinen pää kiinnittyy kelaan, joka puolestaan on kiinnitetty sähköjohtoihin, jotka vievät merkitsijälaitteeseen. Miekkailumatto on yleensä kuparia, eli lattiaan osuneet pistot eivät rekisteröidy.

Kalvan kärki, jonka sisällä ne erinäiset jouset ovat. Noi ruuvit ovat muuten oikeasti parin millin kokoisia, eli aika pirullisia käsitellä. Kuva miekkailutarvike.fi.

Itse miekan terää pitkin kulkevat sitten sähköä johtavat pienet johdot, jotka liimataan terän uraan kiinni. Nämä johtavat miekan kärkeen, joka lienee sitten se monimutkaisin osa. Kalvan terä koostuu erilaisista jousista, joiden pitää olla tarkkaan viritetty niin että miekka rekisteröi osumat, mutta ei ole liian herkkä jolloin se olisi sääntöjen vastainen. Sääntöjen mukaan miekan kärjen tulee rekisteröidä osumat vasta osuessaan lähes pohjaan saakka (alle 0,5mm pohjasta). Terä saa reagoida vasta 0,5kg vastaavaan voimaan. Miekkailukilpailuissa tuomari testaa nämä ominaisuudet puntilla ja tulkilla ennen jokaista ottelua. Sääntöjenvastaisista varusteita saa rangaistuksen.

Nämä sähköhärpäkkeet ovat sitten aika herkkiä. Miekkaa pitkin kulkevat johdot voivat alkaa irrota (niitä voi tilapäisratkaisuna liimata kiinni, mutta liimasta saattaa muodostua klöntti johon vastustajan miekka voi osua), koko terä voi katketa, terän sisällä oleva mekanismi voi löystyä, tai vartalojohdon siään voi tulla joku vika... Miekat ovat ihan kivoja silloin kun ne toimivat, mutta kannattaa totutella siihen että niitä saa koko ajan olla korjaamassa.

Melkein samanlainen kahva kuin minulla. Kuva miekkailutarvike.fi

Mainitsin aluksi, että miekassani on nyt hyvä kahva. Kahvoja tosiaan on paljon erilaisia malleja, joista jokainen voi löytää omaan käteen ja otteeseen sopivan kahvan. Suora kahva nyt on suora kahva, mutta oropedisiä on vaikka minkä näköisiä. Lisäksi otteeseen voi vielä vaikuttaa kahvan pituudella ja niinsanotulla kahvakulmalla, jolla pystyy vähän vaikuttamaan siihen missä asennossa miekka on kädessä. Lisäksi jokainen terä on yksilö, joka pitää huolella testata että se on painoltaan ja jäykkyydeltään omaan tyyliin sopiva. Kansainväliset säännöt täyttävät FIE-terät ovat vähän painavampia, kestävämpiä ja kalliimpia kuin tavalliset terät. Näiden ratkaisevin ero on se, että FIE-miekka katkeaa turvallisemmin, jolloin se ei aiheuta vahinkoa vastustajalle jos pääsisi käymään ikävästi. Terä saa olla korkeintaa 1cm verran kaarella.

Miekasta riittää siis opittavaa rutkasti, ja olen vieläkin itse aika kädetön heti jos tulee joku ongelma. Asiaa ei yhtään helpota se, että miekan osat ovat niin turkasen pieniä, että jo yhden parimillisen ruuvin kiinnittäminen on usein työn ja tuskan takana...

Juoksuvarustus pimeällä

Juuri nyt eletään sitä pimeintä kaamosta, ja tuntuu että ulkona on koko ajan sysimustaa. Ulkoilusta saa vähän energiaa keskellä pimeyttä, mutta jos lähtee ulos pimeään aikaan, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota varusteisiin. Itsekin ajan autoa jonkin verran, ja fakta on, että ilman heijastimia on aikalailla riskipeliä, näkeekö autoilija lenkkeilijää. Ihan turhaa hengellään leikkimistä.

Olenkin yrittänyt muistaa kiinnittää kaikkiin siviilitakkeihinkin edes yhden heijastimen, mutta lenkille lähtiessä pukeudun häpeilemättä joulukuuseksi. Tässä asiassa paras filosofia on more is more, ei kannata säästellä.

Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota jo talvijuoksuvaatteita hankkiessa, että vaatteissa on jo itsessään heijastimia, niin pääsee vähän helpommalla. Itselläni on heijastimia niin takeissa, housuissa kuin kengissäkin. Tämän lisäksi kannattaa sitten hankkia vähän ylimääräisiä tilpehöörejä. Sain viime vuonna joululahjaksi siskoltani erinomaisia vermeitä, jotka ovat sen jälkeen olleet kovassa käytössä, nimittäin erilaisia vilkkuvaloja. Yksi on yleensä kengässä kiinni ja toinen ranteessa. Vilkkuvalo kiinnittää kaikista tehokkaimmin autoilijan huomion, ja kyllähän näistä saa itselleenkin vähän valoa jos eksyy valaisemattomalle polulle. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että heijastimia on polven alapuolella, jolloin auton valot osuvat niihin paremmin kuin yläkroppaan.

Loistavat kengät ja housuissakin heijastimia.

Pimeys ei siis ole mikään tekosyy jättää juoksemista tekemättä. Kunnon varusteet vaan päälle ja lenkille!

Nike miekkailukengät

Olen ainakin vuoden verran valittanut vanhojen miekkailukenkieni kuluneita pohjia, mutta aina hankintalistalla on ollut jotain tärkeämpää. Minullahan oli jo miekkailukengät, mitä sitä nyt uusia hankkimaan?! Olin kuitenkin jo keväällä sovittanut sellaisia kenkiä jotka haluaisin, ja niinpä tiesin tarkkaan mallin ja koon jonka halusin. Olin vähän miettinyt sinisiä kenkiä, mutta miekkailuvalmentaja on vakuuttunut siitä että kokovalkoisessa asussa vastustaja havaitsee sinisen kengät liikkeen helpommin kuin valkoisen, joten tiesin että siitä seuraisi keskustelua. Niinpä päädyin Niken valkoisiin kenkiin jossa on kirkkaanpunaiset yksityiskohdat.

Kuva miekkailutarvike.fi

Niinpä tähän asiaan tuli ratkaisu, kun keksin pyytää kenkiä synttärilahjaksi ja sainkin ne! Kaverit vähän varoittelivat että kyseinen malli kannattaa ajaa sisään varovasti, kuulemma reunat hankaavat ja jollekin oli jopa tullut niistä juoksijan polvi. Aloitin siis varovasti pitämällä niitä ensimmäisellä kerralla vain vähän aikaa ja seuraavalla kerralla vähän kauemmin. En kuitenkin huomannut niiden kanssa mitään ongelmia, joten aika nopeasti olen siirtynyt käyttämään niitä koko treenin ajan.

Uudet kengät on ihan huiput! Jo ennen kuin sain ne, näin unta kuinka tein jalkatyötä ne jalassa ja olin ketterämpi kuin koskaan! Niillä on ihan erilainen tuntuma ja pito kuin vanhoilla kengillä, ja paljon helpompi liikkua dynaamisesti. Olen vakuuttunut, että uudet kengät tekevät minusta paremman miekkailjan!

Ihana kisatakki

Joku saattoi huomata tukholman GP-tekstin ratsastuskuvasta, että olen vihdoin onnistunut upgreidaamaan sen vanhan setämäisen retrotakkini! Uusi kisatakki on ihana Kingslandin punainen takki. Vähän mietin ensin tuota punaista väriä, ei ihan mene yhteen maatunnusten kanssa, mutta sitten päätin että onhan se ihan tarpeeksi suomalaisen kun laitan siihen pienen suomenlipun hihaan.

Ostopäätöksen viimeinen silaus oli, kun sovitin takkia, enkä enää ikinä halunnut riisua sitä. Se istuu superhyvin ja on tehty urheiluun eikä pönötykseen, niin kuin vanhat villakangastakit. Materiaali joustaa ja hengittää ja on yksinkertaisesti urheilullista. Vähän se on ehkä pitkän mallinen, mutta ei sitä niin huomaa kun laittaa turvaliivin siihen päälle. Lisäksi sain sen ostettua tutulta hyvään kaverihintaan :) Sitten joskus kun voitan lotossa niin haluan kirkkaansinisen Animo-takin, mutta siihen asti tämä palvelee hyvin!

Kompressiosäärystimet

Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut hankkivani kompressiosukat, ja SM:iin sain ne sitten vihdoin hankittua. Valintani oli zeropointin pinkit säärystimet, jotka menevät hyvin myös miekkaillessa sukkien alle. Ja juostessa tuo pinkki väri on vaan niin pähee!

Säärystimet ovat osoittautuneet tosi hyviksi etenkin miekkailukisoissa. 5-ottelukisojen miekkailosio yleensä kestää hyvän aikaa, samoin pelkät miekkailukisat, ja suurin osa ajasta vietetään seisten. Liikkeessä ollaan usein hieman varpaillaan ja dynaamisesti liikkuen, eli pohkeet tekee koko ajan töitä otellessa. Niinpä yleensä ennemmin tai myöhemmin pohkeita alkaa hapottaa ja jalat väsyy. Kompressiosukat tai -säärystimet ovat tähän oiva apu: hapotus vähenee ja jalat eivät väsy yhtä pahasti. Tämä on erityisen hyvä asia 5-ottelussa, jossa tuon jälkeen vielä pitäisi suorittaa muita lajeja samoilla jaloilla.

Ruotsalaistytöllä näyttää myöskin olevan jonkunlaiset säärystimet, mutta pinkit on kyllä päheemmät! Kuva Tero Koski.

Juostessa en ole käyttänyt säärystimiä kovinkaan paljon, eli en oikein osa sanoa ihan yhtä kiistattomasti hyödyistä siinä lajissa. Moni on kuitenkin saanut kompressiotuotteista apua kipeytyviin penikoihin, eli jos penikat alkavat yhtään oireilla, otan nuo varmasti heti säännöllisempään käyttöön.

Itselläni on kaikista pienin koko, ja vähän arvuuttelin että onko se liian tiukka tai meneekö edes päälle. Koko osoittautui kuitenkin erittäin sopivaksi, säärystin ei missään nimessä ole liian tiukka. Ja omat koipeni eivät ole mitenkään epäluonnollisen ohuet, suosittelen siis ottamaan napakan koon. Muutenkin voin kyllä suositella zeropointeja, ainakin tulee tosi pro olo ne päällä!

Racesafe turvaliivi

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat eron viime vuoteen kisakuvissa, että meikäläiselläkin on nyt turvaliivi. Ruotsissa on viisiottelukisoissa turvaliivipakko myös aikuisille, joten toukokuun kisoja varten oli nöyrryttävä ja hankittava sellainen. Olin toki miettinyt sen hankkimista jo jonkin aikaa, kuitenkin kun hyppää vierailla hevosilla isohkoja esteitä sitä välillä sattuu ja tapahtuu. Turvaliivi on siinä ihan mukava varmuustekijä, että tietää että vaikka tipahtaisikin se tapahtuu vähän turvallisemmin ja mukavammin. Kaikilta heppatytöiltä on joskus mennyt ilmat pihalle kun on lentänyt hevosen selästä, mikä on kerrassaan inhottava kokemus, ja turvaliivi estää ainakin tämän. Entinen turvaliivini oli hankittu kun taisin olla 14v, joten se oli auttamatta aikansa elänyt.

Turvaliivi ei taida erottua kovin selkeästi, aivan kuten on tarkoituskin. Kuva Kalle Nuuja.

Olin siis jo selvitellyt liivien hintoja kotimaassa. Halusin mukavan ja turvallisen Racesafe-liivin, joita myy Suomessa ainakin Hipposport ja Hööks, näistä Hööks vähän halvemmalla. Niinpä kävin Hööksillä sovittamassa liivin, ja pienen googlauksen avulla löysin brittiläisen nettikaupan joka myi niitä huomattavasti halvemmalla, joten tilasin sen sieltä. Toimitus oli nopeaa ja palvelu hyvää, suosittelen muillekin tätä vaihtoehtoa, säästin ainakin muutaman kympin! Kyseinen nettikauppa löytyy osoitteesta treehouseonline.co.uk. Sieltä voi tilata vaikka minkävärisiä liivejä, vaikka monivärisenkin jos haluaa :)

Liivi istuu hyvin eikä lepata selästä. Kuva Kalle Nuuja.

Racesafella on korkein turvamerkintä. Liivi on päällä tosi mukava, vaikka aina vähän ahdistaakin kun sen pukee päälle, heti kun pääsen hevosen selkään unohdan sen olemassaolon tyysin, mikä on tärkeää. Palaliivi on huomattavasti mukavampi kuin vanhanaikainen tönkkömalli. Tämä istuu hyvin, ei ole liian pitkä selästä ja ikään kuin joustaa vähän kehon mukaan. Vetskari on pitävä (toisin kuin vanhassa liivissäni) ja nauhoilla voi kokoa säätää sopivaksi. Hyvä hankinta!

Pientä päivitystä miekkailukamoihin

Taisin mainita Miekkailu-SM:iä käsittelevässä postauksessa että sain hankittua uuden hanskan ja plastronin:

Hanska on huomattavasti parempi kuin edellinen, saa ihan erilaisen otteen miekkaan kun oikeasti tuntee mitä tekee sormillaan ja hanska istuu käteen - kuin hanska! Vanha alkaa olla tosi kamala, se haisee ihan kuolemalta ja näyttää ihan siltä, että olisin menossa traktorilla perunapellolle, enkä suinkaan hienostunnen urheilulajin pariin :D Myös plastron oli huomattava parannus, edellinen oli erittäin retroversio jonka kiinnitysnauhat vetelivät ihan viimeisään, eikä turvallisuusmerkinnätkään tainneet olla ihan asianmukaiset. Tämä on lisäksi mukavan ohut ja liukas niin että sen päälle on helppo pukea vielä takki ilman että hiha kirraa kiinni. Kyllä vaan urheilussa välineiden on hyvä olla kunnollisia!

Oulun miekkailutarvike oli paikalla SM-kisoissa, eli pääsin myös hypistelemään muita kamoja. Sovitin kenkiä ja tiedän nyt koon ja mallin minkä hankin sitten jossain vaiheessa. Niket olivat ihanat, niillä liikkuminen tuntui ihan superkevyeltä ja ketterältä, olen vakuuttunut että miekkailisin tosipaljon paremmin niillä! Kokeilin myös erilaisia kahvoja miekkaan, eli sellainenkin olisi nyt tähtäimessä sitten kun sitä osastoa uusin.

Vesileluja

Huhtikuussa oli tosiaan hieman vaihtoehtoisia uintitreenejä, kun ei olkapään takia pystynyt tekemään käsivetoja käytännössä ollenkaan. Uintitreenien pelastajaksi nousivatkin erikoistilanteessa uudet vesilelut, eli snorkkeli ja räpylät! Pari kuukautta sitten tehtiin sunnuntaitreeneissä nopealla radalla kaikenlaisia itselleni uusia tekniikkajuttuja, jotka usein pitkälti perustuvat vartalon kannatteluun ja uintiasennon hallitsemiseen. Näissä tuntui siltä, että joka kerta kun sain asennon hallintaan, piti hengittää, ja asento hajosi täysin. Tästä turhautuneena päätin siltä istumalta hankkia snorkkelin, jotta voi hengittää vedessä eikä tarvitse nostella päätä ja hajottaa asentoa. Samalla päätin sitten hankkia räpylätkin, jotta saisi vähän pontta potkutreeniin. Konsultoin uimariystävää millaiset piti hankkia, ja tilasin ne swimshopin nettikaupasta kätevästi.

Räpylöiden kanssa ei ollut mitään ihmeellisyyksiä, olen lainannut samanlaisia kaverilta aiemminkin. Potkutreeni on superhapottavaa ja aika tylsää, kun etenee niin hitaasti ja tuntuu kauhealta, joten räpylöiden avulla pääsee ainakin etenemään vähän kovempaa. Hapotuksesta ei pääse eroon, ja räpylöillä potkiminen kehittääkin potkua tehokkaasti niin että käyttää jalkaa lonkasta asti ja molempiin suuntiin. Lonkankoukistajat olivatkin aika tulessa juoksu-miekkailu-uintipotku-yhdistelmästä olkapään ollessa poissa pelistä...

Snorkkeli sitä vastoin osoittautui haastavammaksi kuin luulin. Oletus oli tietysti, että ei kun snoge päähän ja menemään, mutta aika nopeasti alkoi tulla hukkumiskuolema-efektejä, kun sekä nenä että snorkkeli olivat yhtäkkiä täynnä vettä. En vieläkään tiedä miten ne täyttyvät, mutta kun on suu ja nenä täynnä vettä, on aika hankala hengittää. Niinpä olen toistaiseksi tehnyt tällä vaan parinsadan metrin pätkiä ja keskittynyt hengityksen opetteluun. Kuperkeikkakäännöksiä snorkkelilla en ole vielä uskaltautunut yrittämään, vaikka se näyttää kavereiden tehdessä niin helpolta.

Snorkkeli ja räpylät käytössä Kuva www.swiminn.com

Snorkkeli on siis vähän enemmän pro kuin tavallinen turistimalli. Se on kasvojen keskellä oleva malli, joka pysyy paikoillaan kunnolla uidessa paremmin kuin sivulla oleva. Pään ympäri kulkee vielä hihna, joka vakauttaa tuubin paikalleen. Väri on päheä pinkki! Valitettavasti en ole vieläkään onnistunut saamaan kamoista kuvia otettua, joten joudutte tyytymään mainoskuviin tällä kertaa...

Like a pro

Pienissäkin kisoissa monet urheilijat käyttävät jonkinlaisia edustusvaatteita, jotka saavat heti aikaan joukkueen tuntua ja luovat vaikutelmaa ammattimaisesta toiminnasta. Niinpä viime vuonna pienissäkin kisoissa käydessä katseltiin kateellisena muiden seura- tai maajoukkuevaatteita omissa eriparihuppareissamme. No, nyt ei tarvitse enää kadehtia, saatiin nimittäin vihdoinkin talvella tilatut seuraverkkarit!

Siskon luona on hyvä selfie-peili.

Näistä piti jättää naama pois (ajankohta taisi olla lenkin jälkeen meikittömänä lauantaina, eli ei kovin mairittelevaa), mutta jotenkin se on silti eksynyt mukaan... koittakaa kestää.

Vaatteet tuntuvat yllättävän hyvälaatuisilta. Housut ovat tarpeeksi tiukat pysyäkseen päällä juostessa, ja huppari on mukava. Eihän noissa vielä lue Finland, mutta edes Helsinki :) Ja tuo oikeassa jalassa oleva kissanpennunkokoisin kirjaimin lukeva MODERN PENTATHLON on aika pähee. Eipä jää epäselväksi mitä puuhataan!

Uintikuukauden palautelaatikko

Noniin, uintikuukausi on periaatteessa takanapäin. Tämä viikko vähän iisimpää settiä ja ensi viikolla alkaa sitten juoksun kanssa samanlainen rupeama. Seuraavassa vähän havaintoja uintikuukauden varrelta sekalaisessa järjestyksessä.

1. Miksi uidessa kuolee aina eri lihakset? Joskus vatsalihakset, joskus etureidet, joskus yläselkä, joskus olkapäät, mutta viime perjantaina ojentajat?! En tajua...

2. Toinen outo asia on se, että uintikuukauden aikana juoksemiseni on kehittynyt enemmän kuin koskaan. Luulin että juoksu kehittyy juoksemalla ja uinti uimalla, mutta ei se näköjään niin yksinkertaista ole. En tajua...

3. Loppupeleissä uintikertoja ei kuitenkaan tullut kovinkaan roimasti enemmän kuin normaalisti. Uintikuukauden suurin anti oli ehkä se motivaatiosysäys, minkä se antoi. Normaalisti teen viikossa 3-4 aamutreeniä, mutta uintikuukauden nojalla sain itseni kahtena viikkona peräkkäin tekemään viisi aamutreeniä! Toivottavasti juoksukuukaudella on samanlainen vaikutus.

4. Entä ne tulokset? No, paransin satasen ennätystäni kuukaudessa 8sek!! Jepp, ihan kreisiä. Uitiin siis eilen se sama satasten setti kuin kolme viikkoa sitten, ja paransin taas ekalla vedolla ennätystäni 4sek (nyt meni 1:28,1), ja koko treenin keskiarvokin parani sen saman 4sek. Kolmessa viikossa 4sek sadalla metrillä on aika paljon :D Uintivalmentajankin kommentti oli että olet tainnut pidätellä aiemmin kun nyt teet noin suuria hyppyjä uintiajoissa...

5. Vauhdinsääntely ja -tunteminen on parantunut roimasti. Olen tehnyt tosi paljon harjoituksia, joissa uidaan sama matka montaa kertaa samaan aikaan, tai sama matka eri vauhdeilla 5sek eroilla, ja olen vihdoinkin alkanut onnistua näissä. Tämän toki koko kevään aikana tapahtunutta eikä pelkästään uintikuukauden aikana, mutta silti. Myös koko kevään aikana tapahtunut kehitys on se, että minut on upgreidattu sunnuntain uintitreeneissä nopealle radalle uimaan gurujen kanssa!

6. Olen joutunut päivittämään varusteita. Kerroinkin jo uusista uintikamppeista, mutta nyt odottelen sormet syyhyten postista pakettia, joka sisältää snorkkelin ja räpylät. Jee, pääsee tekemään enemmän ja erilaisia tekniikkaharjoituksia ja kehittymään vielä lisää!

Kuva ja tilaus swimshop.fi

Uiminen ei siis suinkaan lopu tähän, vaan uintimotivaatio on jälleen kerran huipussaan! Muutenkin treeni kulkee nyt mahtihyvin, ja olisikin tosi kiva päästä nyt kisoihin testaamaan, onko hyvä fiilis pelkkä subjektiivinen tuntemus, vai onko kehitys ihan tosiasia. Oman kisakauden alkuun taitaa kyllä valitettavasti olla vielä pari kuukautta, mutta yritetään ylläpitää tätä fiilistä ja kehityskäyrää siihen asti!

Uusia uintikamppeita vol 2

Uintikuukauden merkeissä on tullut vietettyä nyt enemmänkin aikaa altaassa. Tämän tiimoilta piti vähän päivittää uintivarusteita. Vanhat lasini ovat hankalat saada istumaan niin etteivät ne vuoda, ja uikkareita oli vain yksi, mikä muodostui ongelmaksi jos halusin uida samana päivänä aamulla ja illalla. Niinpä sain vihdoin aikaiseksi käydä TYR:in kaupassa sovittamassa molempia, ja sain hankittua uudet päheän pinkit lasit, sekä uuden uikkarin. Uikkari on aika avoimen mallinen, eli siitä tulee kesälläkin kivemmat rusketusrajat. Sitäpaitsi kaikki gurut käyttää tuollaisia, joten olen varma että se vaikuttaa positiivisesti uintiini :D Ja lisäksi se on superhieno!

Ps. Tuli tosi deja vu-fiilis tätä postausta tehtäessä, ja tajusin että tasan 369 päivää sitten olen tehnyt ihan samansisältöisen postauksen...: http://kohtirioa.blogspot.fi/2013/03/uusia-uintikamppeita.html

Miekkailuvarusteet

Oikeastaan kaikissa viisiottelulajeissa tarvitaan aika paljon melko erityislaatuisia varusteita, eikä miekkailu ole tästä mikään poikkeus. Pikemminkin se, jossa niitä varusteita tarvitaan kaikista eniten, ja joiden kanssa voi eniten hifistellä... Seuraavassa asiaa miekkailukamoista!

Miekkailuvarusteissa tärkeintä on turvallisuus ja mukavuus. Aikuisten kisavaatteiden pitää sääntöjen mukaan olla 800N-vahvuisia, ja maskin 1600N. Moni on varmaan kuullut jostakin onnettomuudesta joka on käynyt miekkaillessa, ja usein tähän on ollut syynä erikoinen tilanne, käsittämättömän huono tuuri ja puutteelliset varusteet. Nykyään jokaisissa kisoissa ennen ensimmäistäkään matsia tuomari tarkistaa kaikkien varusteet, että ne ovat asianmukaiset. Vaatteiden pitää siis kestää tarpeeksi suuri paine, jotta ne suojaavat vartaloa vahvan piston tullessa (vaikka katekenneellakin ja siksi terävällä miekalla), eivätkä mene rikki. Treeneissä saa tietenkin käyttää kevyempiäkin vaatteita.

Miekkaillessa yksi suurimmista haasteista on kaikkiin varusteisiin sonnustautuminen. Olen siis miekkaillut säännöllisesti reilusti yli vuoden, ja silti se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina unohtaa pukea jotain, ja joutuu riisumaan ja pukemaan uudestaan. Liikkuvia osia on yksinkertaisesti liikaa! Valmentaja uhkailikin joskus, että laittaa meidät kuukaudeksi palomieskouluun, jotta opittaisiin pukemaan ripeämmin, kun matsien alku aina kestää ja kestää kun pukeimisessa menee niin kauan...

Alavartalossa on housut ja sukat. On makukysymys mitä jättää miekkailuhousujen alle, jotkut tykkää jättää jumppahousut alle, jotkut pienet shortsit, ja jotkut vaihtaa housut kokonaan. Miekkailusukat ovat suhteellisen paksut valkoiset polvisukat. Itse omistan vieläkin vain yhdet, ja olenkin herättänyt hilpeyttä käyttämällä niiden ollessa pesussa ratsastussukkia miekkailessa. Ei siis ole kovin tarkkaa mitä sukkia käyttää, mutta kisoissa niiden varmankin pitää olla valkoiset.

Tässä näkyy nuo litteäpohjaiset miekkailukengät.

Miekkailukenkien ideana on, että niillä on helppo liikkua varoasennossa. Itselleni on nykyään tosi vaikeaa liikkua varoasennossa ikään kuin maata pitkin rullavilla juoksukengillä. Toisaalta miekkailukengät ovat niin lättäpohjaiset, etten halua juosta niillä, varsinkaan kisiksen melko kovalla pohjalla, etten turhaan rasita penikoita. Omat miekkailukenkäni ovat jo tosi kuluneet etujalat kantapäästä, ja ne pitäisikin uusia pikapuoliin...

Perus puketutumiskaaosta. Tuosta myös näkyy, että jotkut tykkäävät pukeutumisjärjestyksessä on erilaisia mieltymyksiä, jotkut laittavat plastronin rintapanssarin alle ja jotkut päälle.

Ylävartaloon puetaan niinsanottu plastron, jonka tehtävä on nimenomaan toimia ekstrasuojana vitaaleille sisäelimille ja miekkakädelle, joka yleensä ottaa eniten hittiä. Naiset käyttävät useimmiten rintapanssaria, näitä on myös litteitä malleja miehille ja lapsille. Voitte uskoa, että rintapanssareille hihiteltiin alkuaikoina tosi pahasti, varsinkin kun niitä on tosi hassun mallisia :D On taas oman maun mukaista, kuinka paljon vaatetta jättää alle.

Päällimmäiseksi puetaan sitten miekkailutakki. Takin alle tosin pitää muistaa virittää niinsanottu körpperi, eli sähköjohto joka kulkee miekasta seinään. Miekkailutakissa on haaroista kulkeva kuminauha pitämässä takin paikoillaan, vaikka venyttäisikin pitkään syöksyyn. Vielä maski päähän, hanska ja miekka käteen, körpperi kiinni ja menoksi! Kypärän alla moni tykkää pitää jonkinlaista pääpantaa, jotta hiukset pysyvät paremmin kurissa ja poissa silmistä.

Tässä näkyy hyvin tuo körpperi, joka on kiinnitetty miekkaan ja sähköjohtoon.

Tässä oli siis kyse nimenomaan kalpamiekkailun varusteista, muiden lajien kamoista en osaa sanoa mitään, vaikka varmastri yhteneväisyyksiä on paljon. Miekkailuvarusteita voi tilata esim. Oulun Miekkailutarvikkeesta. Kirjoittelen joskus toiste enemmän näistä sähköasioista ja miekan osista!

Uudet kenkulit!

Vihdoinkin! Vanhat lenkkarit alkoivat olla melkolailla aikansa eläneet, kaikki vaimennus ja jousto oli poistunut aikoja sitten ja kengät kertakaikkiaan levähtäneet. Olin pihiydessäni lykännyt uusien juoksukenkien hankintaa mahdollisimman pitkään, mutta nyt oli kyllä aika tehdä asialle jotain.

Kuva, jonka näkiessäni lopullisesti totesin, että tarvitsen uudet kengät ja juoksuhousut

Niinpä marssin joulun jälkeen alennusmyynteihin vähän lannistuneena katselemaan, mitä olisi tarjolla, valmistautuen samlla henkisesti pitkälliseen tutkimusprojektiin ja uuvuttavaan sovitusurakkaan. Olen pitkään juossut Asicsilla, mutta nyt on käynyt mielessä, josko sitä testaisi vaikka Nikea joskus, mutta uudet kengät ja varsinkin merkinvaihto vaatisivat sitä, että selvittelisin huolella etukäteen internetin ihmeellisestä maailmasta ominaisuuksia ja käyttökokemuksia. Tämä tutkimusprojekti oli siis suunnitelmissa, kun luuhasin ympäri sporttikauppoja.

Toisin kävi! Tuijottelin Intersportin juoksukenkäseinää, havaitsin sieltä ne parhaat Asicset ja alistuin siihen, että kai se on kaivettava kuvetta ja soviteltava niitä. Päätin kuitenkin ensin huvikseni vilkaista alehyllyä, ja mitä siellä olikaan: se sama Asicsin kenkä omassa koossani -50%-hintaisena! Eipä tarvinnut paljon sovitella tai miettiä otanko vai enkö ota! Hauskinta tässä on se, että tämä oli jo toinen kerta kun käy näin hyvä tuuri.

Heijastimista lisäpisteitä!

Kenkä on siis Asics Gel Nimbus 15 HCM, eli Helsinki City Marathon-edition. Väri ei ehkä ole ihan se minkä olisin itse valinnut, mutta sillä ei nyt kyllä ollut väliä. Kenkä on neutraali (ei yli- eikä alipronatoivalla askeleelle), hyvin vaimennettu ja vakaa. Fiilis uusilla kengillä on ihan mieletön, kun askellus on oikeasti tuettua ja vaimennettua! Ei ne ihan juokse puolestani, mutta helpottavat hommaa kummasti. Nyt kun vielä saisi ne hyvät juoksukelit takaisin!

Samalla sain vihdoin hankittua kunnolliset The North Facen talvijuoksuhousut