tiistai 15. maaliskuuta 2016

Lempiharjoituksia: esteratsastus

Päätin aloittaa uuden "sarjan", jossa jaan niitä omia lemppariharjoituksiani. En lupaa olla mitenkään demokraattinen lajien suhteen eli kaikista lajeista ei ehkä tule mitään, enkä ole ihan varma siitäkään jääkö tämä "sarja" melkolailla kertaluonteiseksi, mutta kattellaan. Tässä pari lemppariharjoitusta itsenäisesti ratsastavalle:



1. Askelmäärän vaihteleminen kahden puomin välillä.
Klassikko. Aseta kaksi puomia maahan oikeastaan mille tahansa etäisyydelle (sanoisin jotain 15-30m väliltä). Laukkaa puomien yli normaalissa laukassa muutaman kerran niin että lasket sopivan askelmäärän joka tulee helposti. Lähde sen jälkeen lyhentämään laukkaa ja lisäämään askelmäärää yksi kerrallaan. Jos teit normaalissa laukassa 6 askelta, tee nyt seitsemän, sitten kahdeksan. Kun tämä sujuu, lähde pidentämään laukkaa ja tee väliin 5 askelta. Pääsetkö neljälläkin? Haaste-tehtävänä testaa vielä kuinka konta askelta saat mahtumaan samaan väliin. Oma ennätykseni taitaa olla samaan väliin vähimmillään 4 ja enimmillään 12 askelta, mikä vaati jo melkoista kokoamista. Lopeta aina tehtävä normaaliin laukkaan ja hyvään mieleen. Muista kävellä välillä ja antaa hevosen hengähtää! Huomioi, että muutokset laukassa pitää tehdä jo ennen ensimmäistä puomia, jotta saat tehtävän suoritettua mahdollisimman hyvin.
Tehtävä opettaa sekä hevosta että ratsastajaa muokkaamaan laukkaa tarpeen vaatiessa ja hahmottamaan etäisyyksiä erilaisissa laukoissa.



2. Älä tee mitään-harjoitus
Aseta puomi n. 16-18m päähän ennen estettä (opettele tuntemaan oman hevosesi laukka jotta voit laittaa puomin sopivalle neljän askeleen etäisyydelle). Pointtina on ratsastaa hyvä askel puomin yli, ja sen jälkeen olla tekemättä mitään. Puomi tuottaa sopivan etäisyyden esteelle, joten ratsatsajan ei tarvitse ratsastaa etäisyyttä sinne, vain hengittää, pitää pohje kiinni ja käsi rentona. Tehtävä opettaa levollisuutta esteelle tultaessa sekä harjoittaa silmää näkemään etäisyyttä, ja on omiaan opettamaan pois ylimääräisestä säädöstä. Tämän harjoituksen avulla voi myös turvallisesti hypätä vähän isompaa kuin mitä ehkä yleensä uskaltaa, kun puomi tuo automaattisesti hyvään ponnistuspaikkaan.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Legendat telkkarissa

Koska olen täällä ruotinut muitakin urheilua käsitteleviä telkkariohjelmia, niin lienee syytä ottaa esille myös jonkin aikaa pyörinyt Mertaranta ja Legendat-ohjelma, jota tietenkin vannoutuneena penkkiurheiljana olen tunnollisesti seurannut. Varsinkin, kun jo pari vuotta sitten ideoitiin jollain porukalla Vain Elämää-ohjelmasta urheilijaversiota, ja nyt joku ryökäle on ehtinyt toteuttaa sen.

Kuva täältä.

Pakko myöntää, että olen ollut vähän pettynyt. Kattaus ja konsepti lupasi parempaa, mitä jotenkin kökkö toteutus on voinut lunastaa. Jotenkin siinä on vain aika väkinäinen tunnelma. Varmasti urheilijoilla on keskenään ihan hyvä meininki, mutta ruudun toiselle puolelle se ei välity. Päivät tuntuvat menevän siihen että porukkaa väen vängällä istutetaan siinä ruokapöydässä, sitten pikku aktiviteetti ja sitten taas siinä iänikuisessa pöydässä. Eivätkö ne tee siellä mitään muuta? Eikö voisi olla toinenkin aktiviteetti ja jotain yleisiä hengailuosiota, jossa ne juttelisivat vähän epäjärjestäytyneemmin?

Myös Mertarannan osio on jäänyt jotenkin epäselväksi, ja uskon että siinä on osasyy siihen väkinäisyyteen. Eivätkö urheilijat muka olisi osanneet jutella keskenään näistä asioista? Nyt tuntuu siltä kuin kyseessä olisi joku joukkohaastattelu, kun vastaillaan kysymyksiin yksi kerrallaan. Ehkä voidaan elää toivossa että tunnelma siitä vapautuu loppua kohti, ja jos tästä tehdään seuraava kausi niin formaattia osataan kehittää vähän keveämpään ja täyteläisempään suuntaan.