Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Yleensä yritetään ylläpitää jonkinlaista sensuuria kuvissa, joita täällä julkaistaan, mutta menköön nyt kerran. Eli olkaa hyvät, kaikille lukijoille yhteisenä joululahjana nolojen tilanteiden naiset-kuvasarja, featuring Ansku&Saskia:

Kyllähän esteratsastus on hauskaa, mutta että NOIN hauskaa?!

Alkuaikojen CE-treeneissä oltiin tyylikkäitä (PekkaNiska-hikipanta, ensi vuoden hittituote):

Siis voiko joku ihminen näyttää oikeasti hyvältä uimalakissa?? (Voi... Katso vaikka täältä)

Ja ehkä kaikkien aikojen helmi, joka vie termin booty-shot ihan uudelle tasolle:

Noloin juoksutekniikkaharjoitus ever... Pariversiona vielä koomisempi, olkaa hyvät:

Oman Elämäni Teemu Selänne

Kuten muistatte, Ansku kävi tässä syksyllä katsomassa Selänne-leffan. Anskun suitsutusten tuloksena oli sitten pakko päästä itsekin katsomaan mistä oli kyse. Itse en ehkä ihan samoja insighteja saanut irti kuin psykologi-Ansku, mutta yksi asia jäi mieleen ylitse muiden: Teemu venyttelee joka ilta vartin. Leffassa luonnollisesti käsiteltiin Teemun uran pituutta ja sitä miten se on mahdollista, ja Teemu itse nosti esille lihashuollon merkityksen. Teemu tietysti saa fysioterapeutin ja muiden ammattilaisten apua päivittäin, mutta oma aktiivisuus oli Teemun mukaan lihashuollossa myös ensiarvoisen tärkeää, ja siitä tämä mainittu jokailtainen rutiini ennen (aikaista!) nukkumaan menoa.

Normaalisti kun venyttelen, siinä saattaa helposti vierähtää tuntikin. Niinpä olen kehittänyt tähän vartin settiin tehokkaan sarjan, jossa yhdistelen eri liikkeitä jotta saan sen tehtyä vartissa, ja keskityn vain tärkeimpiin lihasryhmiin. Teen esim. joutsen-asennon, jossa venytän samanaikaisesti vastakkaisista jaloista pakaraa ja etureittä. Omalla kohdallani tähän on perus lihashuollon lisäksi sellainenkin motivaattori, että muistelen asettaneeni julkisesti blogissa vuosi sitten tavoitteeksi päästä pitkittäisspagaattiin tänä vuonna, ja aika uhkaa huveta uhkaavasti! Tällä menetelmällä yritän nyt sitten ottaa loppukiriä tämän tavoitteen suhteen. Joka tapauksessa tämä tuntuu hyvältä tavalta jota voin lämpimästi suositella, ja itseäni hymyilyttää joka ilta kun kampean itseäni siihen tuskalliseen joutseneen kun ajattelen olevani Oman Elämäni Teemu Selänne!

ps. Kuvituskuvan puutteessa saatte nähdä videon siitä, kuinka Teemu päättää tästä kaudesta. Huikeaa matskua, if you ask me.

Kun uusi mansikkapalkkari muuttaa väriä lähes valkoisesta räikeään pinkkiin veteen sekoitettaessa:

Kun vakkari-suklaapalkkari on loppu, ja uskottelen itselleni että mansikanmakuinen palkkari on kivaa vaihtelua:

Ennätysten parantelua sunnuntaipäivänä

Eilen aamulla oli jälleen aika herätä miekkailemaan, oli nimittäin kauden päätös-harjoituskisan aika. Onneksi aikataulua oli sentään rukattu niin että aamukasin CE skipattiin tyystin, ja aloitettiin inhimillisemmin yhdentoista maissa miekkailulla, jonka jälkeen vedettiin sitten CE ammuntapainoitteisena. Itseäni huvitti etukäteen kovasti, että tämähän oli oikeastaan aika samankaltainen juttu kuin ne maaliskuun harjoituskisat, joita jännitettiin kuukausitolkulla ja joihin valmistauduttiin huolellistakin huolellisemmin. Nyt panostin tähän suunnilleen yhtä paljon kuin normitreeniin, pakkasin kamat noin kolmessa minuutissa ennen lähtöä ja hyvä kun ehdin ajoissa paikalle…

Iloiset harjoituskisaajat valmiina päivän koitoksiin. Kuva Modern Pentathlon Finlandin fb-sivulta.

Tämä rento approach sitten selkeästi siirtyi mukanani miekkailualueelle. Miekkailin nimittäin paremmin kuin koskaan :) Toki vastustajat eivät ehkä olleet myöskään ihan maailmanluokkaa, mutta enpä ole minäkään, ja ihan yhtä lahjakkaasti olen aiemmin kämmäillyt kokemattomampiakin miekkailijoita vastaan. Onnistuin siis saamaan ensimmäistä kertaa yli 50% pistoista, ja menetin niitä vain maajoukkuetyttöjä ja yhtä treenikaveria vastaan, ja sain pistoni jopa pitkiltä miehiltä, mikä jopa valmentajan mukaan on ihan oikeasti haastavaa!

Pidettiin koko harjoituskisa joukkuekilpailuna, eli meitä oli kaksi viiden hengen joukkuetta jotka kisasivat toisiaan vastaan. Meikkailussa oteltiin ensin kaikki kaikkia vastaan yksi pisto, sen jälkeen yksi paripisto (yllättäen Ansku ja minä oltiin pari) ja sitten vielä tikapuujärjestelmällä, jota tullaan  tulevaisuudessa käyttämään myöskin maailmancupeissa. Yhteensä siis vain 11 pistoa, eli melko lailla tynkäkilpailu, olisi ollut hauska miekkailla vähän perusteellisemminkin.

Miekkailun jälkeen oli sitten CE:n vuoro. Lyhyen valmistautumisen jälkeen joukkueet järjestyivät lähtöviivalle, ja vedettiin kisa sukkulaviestinä, jossa kaikki suorittivat kaksi kertaa, ja jokaisella suorituksella kaksi ampumista. Juoksumatka oli täysin mitätön (reilu puolikas miekkailusali), eli kaikki riippui ampumisista. Olin verrassa ampunut paremmin kuin aikoihin, tasaista sarjaa alle 20sek, joten lähdin kisaan hyvillä mielin. Ja kattia kanssa, ammuin sitten historiallisen huonosti! Eka kierros oli vielä jotenkuten hyväksyttyä suoritusta, ensimmäinen ampuminen taisi olla 43sek ja toinen jotain puolisen minuuttia, mutta toisella kierroksella meni 47sek ja viimeisellä ampumisella jäi jopa yksi osuma saamatta. Ihan säälittävää. Mistään hengästymisestä ei juurikaan voida tuollaisella juoksumatkalla puhua, eli kyse on ihan täysin paineista ja jännityksestä, joka pitäisi pystyä kontrolloimaan paremmin. Joku lääkäri/muu asiantuntija ehkä osaisi kertoa tarkemmin mitä kehossa tapahtuu tuossa tilanteessa, mutta sanonpa vain että käsi väpätti pahemmin kuin heikoimpanakaan vappuaamuna kun halusi tehdä sen parhaan suorituksen joukkueen hyväksi. Käsittämätöntä. Kisa oli lopulta tosi tiukka, ja toinen joukkue vei sen niukasti nimiinsä, mutta meidän joukkueella oli plakkarissa lajivoitto miekkailusta.

Ansku ja minä vauhdissa ammuntapaikalla. Sama kuvalähde.

Pienen tauon jälkeen suunnattiin sitten Pirkkolaan altaaseen. Verrattiin, ja sitten vedettiin taas joukkuekisaa viestinä. Ensimmäisenä lajina oli 50m uinti, ja seuraavalla kierroksella uitiin sitten sama matka, mutta niin että ensimmäinen 25m pelkkiä vaparipotkuja ja takaisin sitten normi vapaauintia. Se muuten hyydytti aika tehokkaasti. Meidän joukkue vei molemmat uintikisat nimiinsä, ja vei siten kokonaiskisan voiton, hyvä me!

Tämän jälkeen sai sitten vetää vapaavalintaisia matkoja. Verrasin vähän välissä ja vedin sitten yksinäni 200m. Olisi ollut kivempi vetää se jonkun kanssa ja saada vähän lisäsparrausta kisakumppanista, pelkästään kelloa vastaan on aika tylsä uida, mutta minkäs teet. Ensimmäisellä 50m tekniikka hajoili omasta mielestäni aika paljonkin, sorruin taas siihen vanhaan kauhomiseen ja unohdin liukua, mutta sen jälkeen kunnostauduin. Ja menihän se lopulta, alle 3 ja puoli, nimittäin 3:22!! Kahdeksan sekunnin parannus siis lokakuun lopulta oleviin tuloksiin Tukholmasta. Yritetään jatkaa tätä rataa J Kuulemma ensimmäinen satanen meni 1:35, mikä on taas vähän reippaammin kuin ennen. Ja valmentajan mukaan edes se ensimmäinen 50m ei näyttänyt niin pahalta kuin tuntui.

Yllytin sitten vielä yhden kaverin uimaan kanssani 50m, joka meni aikaa 42sek tasan. Eli siinäkin kuukaudessa puolentoista sekunnin parannus (viimeksi kellotettu 10.11 aikaan 43,52sek), ja valmentajan kommentti oli että ”pääsisit kyllä kovempaakin”… Hyppyjä pitäisi nyt hioa niin että saisin siitä vähän lisäetua, nyt kun olen oppinut olemaan menemättä suoraan pohjaan asti niin hyppyni on vähän liian vaakatasossa, mikä hidastaa lähtöä. Uintihyppy on vain niin nopea suoritus että sitä on tosi vaikea kontrolloida, eli se taitaa vaatia rutkasti treeniä. Olenkin jo ottanut tavoitteeksi jäädä joka sunnuntaitreenien jälkeen tekemään muutaman hypyn, jotta sitä tulee treenattua enemmän, ja ainakin viimeksi valmentaja jäi auttamaankin.

Oli siis tosi hauska päivä! Tuollaisen höntsä-harjoituskisan vetämine joukkuekisana toimi mielestäni erinomaisesti. Kun osallistujat olivat niin eritasoisia, tuolla formaatilla kaikki saavat siitä enemmän irti. Illalla vietettiin vielä seuran pikkujouluja hyvässä hengessä. Joka tapauksessa, eilisiltaisista venyttelyistä huolimatta lihakset ovat kipeämmät kuin aikoihin tänään! Ihan uskomatonta :D Jätin suosiolla aamusaliin väliin, ja säästelin kroppaani illalla koittavaa kunnollisempaa miekkailukoitosta varten, otellaan varmaan jonkinlainen seuramestaruus ystäväseuran kuukausikisan yhteydessä. Mutta on niitä kehnompiakin tapoja viettää sunnuntaipäivää kuin omien ennätysten parantelu!

Miekkailun joukkue-SM:ät

Sunnuntaiaamuna siis heräsin epäinhimillisen aikaisin ja säntäsin pilkkopimeässä kaatosateessa kohti Otahallia, jälleen kerran kyseenalaistaen omaa mielenterveyttäni. Henkilökohtaisista syistä ruokahalu ei ollut ollut ihan parhaimmillaan parina edellisenä päivänä, joten olo ei ollut mitenkään voitokas eikä muutenkaan mieli kovin valoisa. Jos kyseessä olisi ollut henkilökohtainen kisa, olisin varmaan jättänyt väliin, mutta joukkuekisassa varsinkin kun meillä oli vain kolmen hengen joukkue en halunnut jättää kavereita pulaan. Niinpä pakotin ruokaa alas ja kropan hereille ja keskityin hyvään fiilikseen, ja jätin muut tuntemukset siksi aikaa kotiin. Ihmeellistä mihin kaikkeen sitä ihminen pystyykään.

Onneksi löysin meidän ykkösjoukkueen kokeneemmat miekkailijat heti, ja tytöt auliisti opastivat säännöissä ja muissa kommelluksissa, joissa me ensikertalaiset oltiin ihan pihalla. Halli oli täynnä määrätietoisen näköisiä urheilijoita, ja tuntui siltä että kaikilla muilla oli päällään takit joissa luki Finland. Oli vähän orpo olo meidän eriparihuppareissa…

Alkuerään meidän lohkoon oli osunut meille tosi tiukat vastustajat, hyvässä vireessä oleva Turun joukkue ja HFM:n ykkösjoukkue, joka koostui pelkästään maajoukkuemiekkailijoista, ja jotka sitten veivätkin koko mestaruuden nimiinsä. Ensin oli vastassa Turku. Matsit etenevät aina niin, että yksi miekkailija ottelee seuraavaan viiteen pistoon tai kolme minuuttia, se mikä näistä ensin täyttyy.

Hypätään nyt suoraan tuloksiin, koska eipä tuosta kauhean paljoa sanottavaa ole. Turkulaisilta saimme 15 pistoa ja HFM:ltä 13, mikä ei ole tasoeroihin nähden oikeasti yhtään kehno tulos. Ei ollut ollenkaan sellainen olo että oltaisiin oltu ihan pelkkiä pistotyynyjä, vaan saatiin pistettyä hanttiin jonkin verran. Oma tähtihetkeni oli, kun sain yhdeltä HFM:läiseltä 2 pistoa ja yhden tuplan! Valitettavasti tulos jäi kuitenkin sen verran heikoksi, että tiputtiin ainoana joukkueena pois välieristä.

Mitä tästä sitten jäi käteen, oliko järkeä mennä nöyryytettäväksi? Rutkasti oppia ja kokemusta jäi käteen, eli olihan siinä järkeä! Jo se että on käynyt kisoissa tuo jonkin verran varmuutta seuraavalle kerralle kun ei tarvitse ihan jokaista tyhmää kysymystä esittää ääneen. Miekkailu on niin psykologinen laji, että kisatilanteessa hyvän fiiliksen ylläpitäminen vaatii ainakin itseltäni harjoitusta. Lisäksi jäin vielä pitkäksi aikaa katsomaan kisoja ja kannustamaan seuramme ykkösjoukkuetta (joka sai pronssia, ihan mahtavaa!!), ja taitavien miekkailijoiden seuraamisesta saa rutkasti oppia ja inspiraatiota. Myös tuomarityön vaativuus oli kiinnostavaa.

Ensi vuonna siis uudelleen!

Pieni ihminen ja lisäaineviidakko

Urheilijana pyrin kasvattamaan ja maksimoimaan suorituskykyä, ja ihan ihmisenäkin olisi kiva voida mahdollisimman hyvin. Hyvällä ruokavaliolla pärjää pitkälle, mutta sen lisäksi ja tueksi suositellaan erinäisiä lisäaineita. Lisäaineet tuntuvat kuitenkin maallikolle loputtomalta suolta, tuntuu että mikään ei riitä ja aina menee pieleen vaikka kuinka yrittää. On B-tä, C-tä, A-ta, ja auta armias jos unohdat D-VITAMIININ, sehän on kuolemaksi täällä pohjolassa, ja kai syöt riittävästi ANTIOKSIDANTTEJA (en vieläkään tiedä mitä ne oikeasti on, mutta vaikuttavat tärkeiltä), ja hei muistathan että kalsium estää vaikka minkä imeytymisen, ja jos et syö leijonanharjauutetta (?!) niin olet joka viikko flunssassa, ja hei nää taikasienet on supertärkeitä!! Vehnänorasta, spirulinaa, kissankynttä, pakurijauhetta... Vähemmästäkin hengästyy.

Lähde nyt.fi

Niinpä pyrin pitämään hommaa simppelinä, pitämään huolen perusjutuista ja lisäämään uusia juttuja vasta kun tiedän oikeasti miksi ja miten ne toimii, eikä vain siksi että joku sanoi niin tai joku muukin käyttää. Tällä hetkellä syön seuraavia:
- Laadukas monivitamiini. Joo, olen upgreidannut Solgarin Female Multipleen perus Multivitasta.
- Kalaöljyjä, vaihtelen merkkiä
- D-vitamiini. Kai se on uskottava että sitä tarvitsee pohjolassa pimeään aikaan.
- Magnesium. Elinehto.
- kai tähän laskettaisiin myös aamuiseen vesimukilliseen sekoitettu MSM, eli orgaaninen rikki, joka edesauttaa nivelten ja lihasten liikkuvuutta. Olen aikoinani syöttänyt tätä hevosille, jolloin se maistui superhyvältä (jotain sokeripölyä varmasti), mutta ihmisversio on kyllä karmaisevan makuista.

Jossain vaiheessa voisi ehkä lisätä B-vitamiinin saantia ihan purkista ja katsoa mitä sillä saisi aikaan, käsittäkseni liikkuva keho tarvitsee normaalia enemmän B:tä, ja olisi varmaan hyvä saada se jostain muusta kuin oluesta (ei siksi että oikeastaan joisin olutta nykyään...). Jotain ruoansulatusentsyymejä olen myös harkinnut, josko ne tasapainottaisivat vatsaa. Kuuriluontoisesti syön silloin tällöin rautaa (kuulemma hemoglobiini ja rauta-arvot eivät ole sama asia, eli vaikka hemoglobiini olisikin ok saattaa silti olla raudanpuutetta. Go figure.) ja maitohappobakteereita. Aina kun muistan niin juon vihreää teetä, koska se nyt kuulemma on vaan superterveellistä. Mielestäni tämä lisäaineviidakko on niin laaja ja sekava, että on lähes mahdotonta edes koulutetun ihmisen hallita se kokonaan. Ehkä tarkkojen hivenainemittausten perusteella voi antaa tarkkoja ohjeita, muuten mennään kyllä ammattilaistenkin kanssa aika mutu-tuntumalla ja yleispätevillä ohjeilla.