Treenileiri

Taas on tullut treenailtua! Oma seurani järjesti ansiokkaasti  elokuun alussa viikonloppuleirin, jossa päästiin porukalla treenaamaan kunnolla. Leiri alkoi perjantai-iltana pienellä jumpalla ja kevyehköllä uinnilla Malmilla, vielä ei otettu mitenkään kaikkia mehuja irti. Lauantai-aamu alkoi samanlaisella setillä, altaassa tosin oli jo vuorossa nopeustreeniä. Ei taas ole vähään aikaan tullut uitua kunnolla porukassa, tunnin treeni menee yllättävän nopeasti kun on seuraa ja vaan tahkoaa menemään. Ja sitä paitsi voi olla ihan vähän tyytyväinen itseensä kun potkusetissä tekee vähän vähemmän kuolemaa kuin osa porukasta :D

Tästä sitten jatkettiin kisahallille miekkailemaan. Sielläkin tehtiin tunnin tehokas treeni erikoistilanteita, joka sekin meni hyvässä ohjauksessa yllättävän nopeasti. Onneksi, koska oma miekkailu oli ihan kauheaa varsinkin loppua kohti. Ehkä maailman turhauttavin laji välillä. Kisahallilta siirryttiin sitten reippaassa tahdissa kohti Peikin tallia ratsastustunnille. Oli kiva päästä testaamaan uutta hevosta, opettajaa ja ympäristöä! Totesin muun muassa että olen vähän pilalle hemmoteltu Keravan mainioissa oloissa, kun meidän ryhmällä on aina koko iso maneesi tai kenttä käytössä jossa karautella ympäriinsä. Nyt kenttä oli liian märkä ja jouduttiin maneesiin jossa oli samalla myös koulurataharjoitus, ja ahdisti oudon muotoinen tila ihan hirveästi. Ratsastus meni kuitenkin ihan ok.

Juoksutreenin jälkeen punanaamaiset leiriläiset jaksoivat vielä poseerata kuvassa.

Tästä lähdettiin sitten vielä kohti Eläintarhan kenttää kohti treeniä jonko kohdalla luki leiriohjelmassa "kova juoksu". Verrattiin kunnolla ja sitten lähdettiin tekemään sitä kovaa sarjaa, lyheneviä matkoja kiihtyvällä vauhdilla radalla. Käytin ensimmäistä kertaa omasta kellosta kunnolla ajanotto-ominaisuuksia, mikä oli yllättävän hyödyllistä kun pystyin seuraamaan vauhtia. Niinpä sain kaikki matkat kivasti kiihtymään niin kuin oli tarkoitus. Kotiin päästyäni katsoin fitbitistä päivän kulutusta ja totesin että olen yli 3000 kaloria miinuksella ja rupesin lappamaan pastaa kurkusta alas tietäen, että huomisesta ei tule mitään ellei saa vajetta paikattua aika tehokkaasti. Oli muuten vähän tekemistä :D
Sunnuntaiaamuna oli sitten aika jäykkää porukkaa altaan reunalla aamujumpassa. Aamujumpan ohessa juteltiin vähän uinnin kisaverrasta, ja siinä vaiheessa kun koutsi ilmoitti että seuraavaksi on vuorossa kisaverra ja sitten kaikki ui kisamatkan täysiä, ei muuten paljon hymyilyttänyt. Olin ihan vakavasti sitä mieltä että eihän tässä nyt ole mitään järkeä mennä väsyneellä kropalla uimaan huonoa aikaa. Kiltisti verrytellessäni kuitenkin tajusin, että porukassa oli aika monta jolle se kisasuorituksen harjoittelu tekee ihan tosi hyvää ja lähdin tietoisesti muuttamaan asennettani taas positiivisempaan suuntaan. Entäs sitten vaikka itse uisinkin huonosti, ei se merkkaa mitään?! Ja lopulta menikin ihan hyvin, uin muistaakseni 3:00,7 mikä taitaa olla nopein ikinä treeneissä uimani aika. Vähän verraa väliin ja sitten 100m täysiä. Tuntui muuten mukavan lyhyeltä matkalta! Verran jälkeen vielä 50m täysiä, ja tässä taisin vahingossa tehdä uuden ennätyksen, 36,7! Jee! Loppuun vielä pari kertaa 25m täysiä, nämä oli aika huonoja. Niin ja loppuviesti jotta päästiin vähän nauramaankin rankan treenin lopuksi.

Porukan kollektiivinen fiilis sunnuntaiaamuna. Treenattiin niin intensiivisesti että kuvamateriaali leiristä on lähes olematonta.

Päivä jatkui miekkailukisalla. Tässä oli huomattavasti parempi fiilis kuin eilisessä miekkailussa, onnistuin kääntämään joitain tiukkojakin matseja voitoiksi. Olin ihan hyvillä mielin kunnes katsoin tuloslistaa joka ei vastannut fiilistä ollenkaan, ja teki mieli taas paiskoa ovia. Nielin kuitenkin kiukkuni ja suuntasin aseen nosteluun, jossa opittiin taas uusia tapoja kehittää ammuntaa kotona. Lopuksi suunnattiin vielä tekemään kevyt juoksutreeni ikään kuin loppuverraksi eltsuun. Vaikka porukka oli aika ryytynyttä ennen tätä, uskon että tämä treeni elvytti aika hyvin, ainakin itse tuntui paljon paremmalta sen jälkeen kuin sitä ennen. On tosin hauskaa välillä verrata miten erilaista on treenata eri porukoissa: tehtiin alamäkirullauksia vakiopaikassa jossa olen tehnyt niitä aika paljon toisenkin treenikaverin kanssa, joka on hyvä juoksija. Alamäkirullauksessa kun idea on että antaa rullata niin pitkälle kun menee, en ikinä pääse yhtä kauas kuin tämä kaveri. Nyt kun taas annoin rullata niin pitkälle kuin menee pääsin huomattavasti pidemmälle kuin kukaan muu (sori kaverit mutta olen ihan varma että olette jarruttaneet jos vauhti hyytyy niin aikaisin), ja olen ihan varma että muut mulkoilivat minua kuin jotain mokomaa ylisuorittajaa :D

Oli hauska treeniviikonloppu! Kummasti saa itsestään irti enemmän porukassa ja kun joku muu on tehnyt ohjelmat ja itse vaan toteuttaa. Kehittäviä settejä nämä.

Saskian ruokakuvia

Useimmiten olen ruoan valmistuttua sen verran nälkäinen, ettei ole mitään mahdollisuuksia malttaa ottaa jotain turhanpäiväisiä kuvia ennen kuin annos on kadonnut. En myöskään liity niihin joiden mielestä annoksen pitää olla kaunis. Jos ruoan pitää näyttää hyvältä jotta sen haluaa syödä, pitää laittaa parempaa ruokaa tai kehittää itselleen nälkä, sanon minä.

Yllättäen huomasin kuitenkin että puhelimeen on tarttunut muutamia ikuistuksia arjen makuelämyksistä. Olen itse surkea keksimään uusia illallismenyitä, jos jollain muulla on sama ongelma niin tästä saa vapaasti poimia ideoita urheilijaruoasta!

Sushilounaalla kaverin kanssa. Juu en siis tehnyt näitä itse.

Viikonlopun herkkuaamiainen: turkkilaista jogurttia auringonkukansiementen ja hunajan kera, munakas jonka päällä juustoa, ja vihreää minttuteetä.

Helppoa ja halpaa, paitsi että tulee ikävästi tiskiä. Broilerinkoipi, kasviksia ja iso läjä riiriä isoon nälkään. Jaksaa sitten huomennakin treenata.

Lounassalaatti ja viihdykkeeksi halli-yleisurheilua.

Ystävänpäivän brunssi vanhempien luona.

Tänään on dolmio-päivä. Paitsi että taitaa olla ihan normi tomaattimurskaa eikä maustekastiketta, josko siinä olisi vähän vähemmän suolaa ja muuta ylimääräistä sälää.

Yksi mottoni on että ainut asia joka on parempi kuin tuplasuklaa on triplasuklaa. Tässä taisi olla tilanne se, että oli ollut miekkailun joukkue-SM:ät ja siihen päälle uintitreenit, ja äiti tarjosi illallista ja jälkkäriä.

Kun treenaan kovaa ja olen koko ajan nälkäinen:

Banaani se urheilijan tiellä pitää: kisaeväistä

Lupailin sitä kirjoitusta kisaeväistä jo jonkin aikaa sitten, eli täältä tulee. Kuten mainitsin, niin kisapäivänä syöminen on melko haasteellista. Ensinnäkin jännittää ja on vähän paha olo, niin ettei ruoka oikein tahdo maistua. Toisekseen ei edes kannata syödä kunnolla ennen suoritusta, koska vatsa täynnä on hankalaa suorittaa täysillä. Niinpä kisaeväisiin kannattaa kiinnittää vähän erityistä huomiota.

Kisapäivä alkaa kunnon aamupalalla. Koska se on koko päivän ainut ateria, syön silloin kunnolla vaikka ei olisikaan vielä kauhea nälkä. Pyrin pitämään huolta siitä että saan riittävästi sekä hiilareita että proteiineja, jotta nälkä pysyy loitolla kauan. Esim. kananmunat/munakas ovat kisa-aamun hittituote.

Itselläni aivan ehdoton kisaeväs on banaani. Se on kutakuinkin ainut kiinteä ruoka, mitä vatsaani laitan kisapäivän aikana. Banaani on täyttävämpi kuin useimmat hedelmät, eli sillä lähtee nälän tunne, ilman että kuitenkaan tulee liian kylläiseksi. Toimii sekä ennen että jälkeen suorituksen sekä miekkailun aikana, joten banskuja on aina mukana aimo kasa. (Trivia: Falunissa ruotsin paras naisottelija Kim söi todistetusti 4 banaania miekkailun aikana. NELJÄ!!?!! :D)

Tämän lisäksi eväänä on enimmäkseen erilaisia taikajuomia. Miekkailussa on ensiarvoisen tärkeää huolehtia nesteytyksestä, joten sen aikana yleensä kuluu pullollinen Gatoradea/Poweradea tai vastaavaa. Palautusjuomia käytän tarpeen mukaan, en jokaisen lajin jälkeen vaan silloin kun siltä tuntuu. Ne ovat siitä hyviä että imeytyvät nopeasti ja auttavat jaksamaan kisan loppuun asti.

Ehkä ristiriitaisin taikajuomistani on RedBull. Moni kauhistelee sitä että urheilija voi juoda moista myrkkyä, mutta itselleni se toimii kaikista eniten psyykkauskeinona: jos olen juonut energiajuomaa niin eihän silloin voi väsyttää?! Miekkailuosiossa itseäni alkaa jostain syystä aina nukuttaa, joten sokeri+kofeiinilitku tulee tarpeeseen. Onhan se vähän moraalitonta jotenkin, mutta itselläni toimii. Varsinkin kun en juo sitä sen enempää kuin muutaman kerran vuodessa, ja kahvin kulutuskin on aika pientä. Mainittakoon siis myös, että usein tyydyn pelkkään kahviinkin myös kisoissa.

Taikajuomista tärkein lienee kuitenkin vesi. Nestehukkaisena keho ei ole kuosissa suorittamaan edes lähellä maksimia, joten nestetasapainosta pitää huolehtia ennaltaehkäisevästi koko ajan. Kaikki muut juomat ovat siis plussaa, ja vettä menee koko ajan.

Monet syövät kisapäivänäkin kunnollisemminkin, esim. pastasalaatti näyttää olevan suuressa suosiossa ruotsalaisten keskuudessa. Itse olen tehnyt sekä sen mokan että tankkasin edellisinä päivinä ihan liikaa, että sen että en tankannut kunnolla ja söin kisapäivänä liikaa. Olivat kumpikin huonoja vaihtoehtoja, erityisesti jälkimmäinen. Kannattaakin siis opetella itse tuntemaan mikä itselle sopii parhaiten ja olla sitten sen enempää välittämättä muiden neuvoista!

Stockholm GP pregaming eli 5-ottelijan kisaviimeistelyjä

Viikonloppuna on vihdoin taas 5-ottelukisojen aika! Taas lähdetään lahden toiselle puolelle eli Tukholman lähistölle. Ilmeisesti osanottajia tulee olemaan ihan mukavasti naisten sarjassa, joten saadaan varmaan aikaan hyvä kisa. Omat tavoitteet ovat ne perinteiset: parantaa uintiennätystä ja kokonaispistemäärää. Lisäksi haluaisin että ammunnat menisivät suht koht hyvin, sitä on treenattu viime aikoina sen verran tunnollisesti että pitäisi jossain jo näkyäkin. Kisa on kaksipäiväinen, lauantaina aloitetaan uinnilla, jatketaan miekkailulla ja päätetään CE:hen. Sunnuntaina kisa ratkeaa sitten ratsastusosioon, joka käydään tasolla max 90cm.

SM/PM- kisastartti. Kuva Kalle Nuuja.

Koska itse kisasta ja tavoitteista ei ole sen enempää sanottavaa tällä erää, ajattelin vähän avata sitä miten valmistaudun kisoihin. Vielä vuosi sitten olin täysin hukassa tämän asian suhteen, nyt alkaa olla jo vähän rutiineja tähän jotka ainakin joskus kantavat hedelmääkin.

Muutama päivä ennen kisoja treeniä kevennetään huomattavasti. Siinä missä normaalisti treenaa pari-kolme kertaa päivässä, nyt treenikerrat vähennetään useimmiten yhteen. Levon osuus siis korostuu huomattavasti, jos vaikka käy vain aamulla uimassa ja chillailee loppupäivän. Toinen vaihtoehto on vähentää treenin kestoa, esim. miekkaillaan vain tunti (normaalin 2-3h sijaan) ja uidaan vain vajaa 2km, siinä missä normitreeni olisi usein yli 3km. Treeneissä myös vähän säästellään ja tehdään vaikka mieluummin lyhyitä teräviä vetoja kuin pitkiä ja rasittavia. Ihan nollaan ei silti mitään jätetä, jotta tuntuma säilyy.

Myös ruokapuoleen kiinnitän vähän erityistä huomiota. Kisapäivänä kaloreita kuluu noin miljoona, kun suoritetaan monta kertaa maksimitasolla. Kisapäivänä en oikein pysty syömään, useimmiten alas menee vain aamupala pakotettuna ja sitten juomaa ja banaania. Niinpä pitää huolehtia siitä, että kropassa on riittävästi energiaa jo etukäteen. Pari päivää ennen kisoja pidän siis huolta siitä että syön kunnolliset kaksi lämmintä ateriaa välipaloja unohtamatta. Mielellään yritän saada vähän ekstra kaloreita myös kurkusta alas. Koska en yhtäkkiä pysty syömään kovin paljon enempää, ovat mehut osoittautuneet oivaksi keinoksi lisätä energiamääriä. Suklaatakaan ei viitsisi ihan mielin määrin mutustella :D

Perus kisojen jälkeinen varustekaaos... Tuossa ei ole edes puolet kamoista!

Viimeisinä päivinä yritän olla tekemättä mitään tavallisesta poikkeavaa. Ei mitään hapottavaa pyörälenkkiä, seinäkiipelykokeiluja tms, jotta ei tule turhia jumituksia. Venyttelen huolellisesti joka ilta, jotta olo olisi vetreä sitten suorituksissa.

Yksi heikko kohtani kisavalmisteluissa on ollut unen määrä. Kaksi kertaa olen jostain syystä nukkunut tosi huonosti viimeiset päivät ennen kisoja, ja molemmilla kerroilla on sitten ollut tosi nuutunut olo kisoissa kaikista piritsymisyrityksistä huolimatta. Tähän pitäisi jatkossa miettiä keinoja, joilla varmistan unen määrän ennen kisoja.

Yritän kirjoitella ensi viikolla myös vähän kisaeväistä. Yleensä on käynyt niin, että muistan sen vasta siinä vaiheessa kun kaikki purkit ja pullot ovat jo tyhjiä, mutta nyt yritän tsempata dokumentoinnissa!

Näillä mennään, wish me luck!

Kun uusi mansikkapalkkari muuttaa väriä lähes valkoisesta räikeään pinkkiin veteen sekoitettaessa:

Kun vakkari-suklaapalkkari on loppu, ja uskottelen itselleni että mansikanmakuinen palkkari on kivaa vaihtelua:

Pieni ihminen ja lisäaineviidakko

Urheilijana pyrin kasvattamaan ja maksimoimaan suorituskykyä, ja ihan ihmisenäkin olisi kiva voida mahdollisimman hyvin. Hyvällä ruokavaliolla pärjää pitkälle, mutta sen lisäksi ja tueksi suositellaan erinäisiä lisäaineita. Lisäaineet tuntuvat kuitenkin maallikolle loputtomalta suolta, tuntuu että mikään ei riitä ja aina menee pieleen vaikka kuinka yrittää. On B-tä, C-tä, A-ta, ja auta armias jos unohdat D-VITAMIININ, sehän on kuolemaksi täällä pohjolassa, ja kai syöt riittävästi ANTIOKSIDANTTEJA (en vieläkään tiedä mitä ne oikeasti on, mutta vaikuttavat tärkeiltä), ja hei muistathan että kalsium estää vaikka minkä imeytymisen, ja jos et syö leijonanharjauutetta (?!) niin olet joka viikko flunssassa, ja hei nää taikasienet on supertärkeitä!! Vehnänorasta, spirulinaa, kissankynttä, pakurijauhetta... Vähemmästäkin hengästyy.

Lähde nyt.fi

Niinpä pyrin pitämään hommaa simppelinä, pitämään huolen perusjutuista ja lisäämään uusia juttuja vasta kun tiedän oikeasti miksi ja miten ne toimii, eikä vain siksi että joku sanoi niin tai joku muukin käyttää. Tällä hetkellä syön seuraavia:
- Laadukas monivitamiini. Joo, olen upgreidannut Solgarin Female Multipleen perus Multivitasta.
- Kalaöljyjä, vaihtelen merkkiä
- D-vitamiini. Kai se on uskottava että sitä tarvitsee pohjolassa pimeään aikaan.
- Magnesium. Elinehto.
- kai tähän laskettaisiin myös aamuiseen vesimukilliseen sekoitettu MSM, eli orgaaninen rikki, joka edesauttaa nivelten ja lihasten liikkuvuutta. Olen aikoinani syöttänyt tätä hevosille, jolloin se maistui superhyvältä (jotain sokeripölyä varmasti), mutta ihmisversio on kyllä karmaisevan makuista.

Jossain vaiheessa voisi ehkä lisätä B-vitamiinin saantia ihan purkista ja katsoa mitä sillä saisi aikaan, käsittäkseni liikkuva keho tarvitsee normaalia enemmän B:tä, ja olisi varmaan hyvä saada se jostain muusta kuin oluesta (ei siksi että oikeastaan joisin olutta nykyään...). Jotain ruoansulatusentsyymejä olen myös harkinnut, josko ne tasapainottaisivat vatsaa. Kuuriluontoisesti syön silloin tällöin rautaa (kuulemma hemoglobiini ja rauta-arvot eivät ole sama asia, eli vaikka hemoglobiini olisikin ok saattaa silti olla raudanpuutetta. Go figure.) ja maitohappobakteereita. Aina kun muistan niin juon vihreää teetä, koska se nyt kuulemma on vaan superterveellistä. Mielestäni tämä lisäaineviidakko on niin laaja ja sekava, että on lähes mahdotonta edes koulutetun ihmisen hallita se kokonaan. Ehkä tarkkojen hivenainemittausten perusteella voi antaa tarkkoja ohjeita, muuten mennään kyllä ammattilaistenkin kanssa aika mutu-tuntumalla ja yleispätevillä ohjeilla.

Saskia syö: arkiaamiainen

Arkiaamuisin ei ole aikaa kokkailla ihan yhtä hulppeita luomuksia kuin viikonloppuaamuisin. Haluan viettää jokaisen mahdollisen hetken höyhensaarilla, joten aamuisin yleensä vain nousen, puen ja lähden, ja syön aamupalan vasta töissä aamutreenin jälkeen. Tai no, myös pakkaan kamat ja heitän kasaan sen aamupalan. Monelle aamutreeni tyhjällä vatsalla ei sovi, mutta itse olen siihen tottunut. Tyhjällä vatsalla treenaamisesta monella on se käsitys, että se polttaa rasvaa tehokkaammin, mutta tutkimusnäytöt tästä ovat sen verran ristiriitaisia, ettei siihen kannata liikaa ripustautua. Itselleni tämä tapa vain sattuu sopimaan paremmin.

Tämänhetkinen arkiaamiaiseni on kutakuinkin joka aamu samanlainen smoothie. Ihaninta olisi syödä mansikoita joka aamu, mutta koska kotimaiset mansikat ovat niin kalliita, siirryin ensin mustikkaan, ja myöhemmin olen korvannut osan mustikoistakin puolet halvemmilla mustaviinimarjoilla. Olen normaalisti todella herkkä pienellekään kirpeydelle, enkä todellakaan pysty syömään viinimarjoja normaalisti, mutta smoothiessa ne menevät yllättävän kivuttomasti. Mustikoiden ja mustaviinimarjojen sekaan heitän vielä muutaman tyrnimarjan. (Oikeasti se "muutama" on aina kahdeksan. En tiedä miksi.)

Tämän marjasekoituksen päälle sitten proteiinia, itselläni toistaiseksi suklaanmakuista, ja psylliumia (kuitua). Päälle vielä vähän vettä ja blenderiin. Kuohkeimmillaan koostumus on heti tuoreena, kun itse nautin sen parin tunnin kuluttua juoma on painunut vähän kasaan, mutta on silti vielä ihanan kylmää, raikasta ja täyttävää! Smoothien kanssa syön vielä vähän jotain hyviä rasvoja, kuten pieni kourallinen pähkinöitä tai pieni/puolikas avokado. Namnam ja jaksaa hyvin lounaaseen saakka!

Minäkin, Brutuksesi: banaanipannarit

Kuten olette kuuleet ja ehkä huomanneetkin, niin inhoan ruoanlaittoa. Laitan ruokaa vain, koska kukaan muukaan ei sitä minulle tee ja on pakko syödä. Kun taannoin sitten kuulin bloggosfäärissä kulovalkean tavoin levinneestä kohureseptistä, jopa minäkin vähän innostuin. Kaksi raaka-ainetta! Maailman helpoin! Hyvää! Terveellistä! Taikuutta! Liian hyvää ollakseen totta? Lopulta päätin koettaa tätä supersimppeliä urheilijaherkkua, ja joudun yhtymään ylistykseen: maailman helpoin kokkaus (helpompaa kuin voikkarin teko, verrattavissa pelkkään rahkapurkin avaamiseen), ja on hyvää, eikä tule paha mieli herkuttelusta. Halutessaan päälle voi vielä lykätä marjoja tai jotain, itse halusin lisukkeeksi vielä lasin maitoa. Namnamnam!

Jostain syystä kuva käyttäytyy oudosti... mutta kyllä siitä silti näkee mitä söin!

Resepti löytyy miljoonan muun blogin lisäksi täältä. Saman kirjoittajan toisesta blogista olen tainnut pihistää otsikonkin etuliitteen, tosin siinä yhteydessä taisi olla kyse lenkkareiden käytöstä, mikä on mulla melkolailla myöhäistä...

Sellainen varoituksen sana muuten vielä, että näiden paistuminen on ehkä epädramaattisinta mitä olen koskaan kokenut. Ehkä näin on vain omalla pannullani ja liedelläni, mutta kun taikinan kaataa pannuun, se ei pidä mitään ääntä tai muutenkaan muutu, kunnes se vain on valmis. Etkä voi itse vaikuttaa asiaan oikeastaan mitenkään. Kuinka voimaton olo siitä tuleekaan! Jos on yhtä kärsimätön kuin minä odotellessan taikinan kiinteytymistä pannulla, voi kaapia päältä viimeiset pehmeät omaan suuhun jo tässä vaiheessa. Vaikka ajatus raa'an kananmunan syömisestä onkin melko etovaa (mieleen tulee yläasteen kehonrakennusta aikoinaan harrastanut bilsanope ja sen protskusheikit nimeltään Hulken i Burken), on taikina yllättävän hyvää.

Saskia syö: viikonlopun herkkuaamiainen

Olen viime aikoina totuttautunut syömään arkiaamuisin puuroa, mihin en aiemmin ikinä uskonut pystyväni. Viikonloppuisin on kuitenkin yleensä paremmin aikaa laittaa aamupalaa, ja silloin on kiva syödä jotain hyvää.

Vakiomunakkaani sisältö on seuraavanlainen:
2 kananmunaa (proteiinia)
4 siivua kalkkunaleikettä (lisää proteiinia)
paprikaa (c-vitamiinia)
pinaattia (rautaa)

Sen lisäksi tuorekurkkua ja kirsikkatomaatteja, sekä appelsiini. Naminaminami, ja jaksaa taas!

Saskia syö: aamunapit

Nyt aloitan uuden sarjan tai ainakin perustan uuden tunnisteen, jolle annan nimeksi Saskia syö. Nimittäin jos Ansku kokkaa, niin Saskia syö... itse siis inhoan ruoanlaittoa, joten syön mahdollisimman vähällä vaivalla valmistuvaa ruokaa, tai mielellään jonkun muun valmistamaa ;)

Aloitetaan mun ruokien läpikäynti aamun nappikokoelmasta. Vaikka periaatteessa välttelenkin pillereiden vetämistä, koska mielestäni ruokavaliosta pitäisi saada ne tarvittavat aineet jos syö järkevästi, on kuitenkin ollut pakko myöntyä syömään joitain aineita purkista. Se, että nämä toimii mun kohdalla, ei suinkaan tarkoita että kaikkien pitäisi syödä samoja nappeja tai että edes osaisin kunnolla selittää niiden vaikutuksia, mutta tässä on tämänhetkinen komboni (paitsi että oikeasti rautakuuri loppui tänään).

Pieni pyöreä pilleri on Multivita Family, vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Sen lisäksi on Kalaöljykapseleita pari kappaletta, koska you can only eat so much fish... Tarvittavia rasvoja (rasvahappoja?) on vaan niin vaikea saada ruokavaliosta riittävästi, että nämä auttavat matkalla. Näiden lisäksi olen tällä hetkellä rautakuurilla, eli mukaan mahtuu pari rautakapselia.

Tärkein ja kesästä asti mukana ollut on magnesium, joka on ollut ihan hengenpelastaja. Treenimäärien lisääntyessä heräilin usein yöllä siihen, että kaikki lihakset tärisivät, vaikka kuinka olisin yrittänyt nesteyttää itseäni perusteellisesti illalla. Aloitin magnesiumin syönnin vähän skeptisenä (kuinka paljon yksi pilleri muka voi auttaa mihinkään?!), mutta se todella auttoi!

Viimeinen kapseli on maitohappobakteeri + B-vitamiini, joita sai ilmaiseksi jostain salin hyvinvointipäivästä. Kuten saatatte muistaa, sairastelin syksyllä yhtenään, joten totesin ettei näistä nyt varmaan haittaakaan ole, ja toden totta olin terveenä monta kuukautta putkeen. Toki se saattaa olla muidenkin tekijöiden ansiota, mutta olen tuumannut ettei noista nyt haittaakaan ole, syödään siis paketti loppuun.