keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Elämäni ensimmäinen treenileiri

Takana on elämäni ensimmäinen kunnollinen treenileiri! Kuten kerroin, ennen kisaa otettiin vähän iisimmin, sitten kisa ja sen jälkeen lepopäivä, mutta maanantaiaamusta vedettiin sitten aikalailla täysiä. Drzonkow osoittauti erinomaiseksi leirpaikaksi, kaikki treenipaikat olivat ihan vierekkäin eli siirtyilyyn ei kulunut turhaan aikaa. Asuttiin ihan keskuksen vieressä tunnelmallisessa majatalossa, joka lienee puhtain hotelli jossa olen ikinä ollut. Ruoat syötiin Sporthotellin ruokalassa, jossa aamupala ja lounas olivat ihan hyvät, mutta illallinen oli aika vaihteleva ja voileipäpainotteinen. Tuli siis syötyä ihan helkkaristi voileipiä, taidan pitää niistä vähän taukoa jonkin aikaa...

Pitkä allas ja vain me kaksi radalla, luksusta stadin kesäruuhkien jälkeen!
Uitua tuli omat ennätyskilometrini, yhteensä 38,675km. Uinti kulki aika kivasti, uitiin ihan kovia settejä ja alkoi vihdoinkin tuntua siltä että sitä vauhtikestävyyttäkin alkaa löytyä altaassa. Syksyllä paranee sitten kisaenkat taas vaikka kuinka! Tosin kyllä niitä hyytymisiäkin sitten tapahtui, toisella viikolla yksi treeni meni ihan pipariksi kun ei vaan päästy eteenpäin yhtään sen kovempaa kuin ykkösvauhtia kun kädet oli ihan hyytelöä. Joskus niinkin.

Hikiselfie.
Juoksussa en laskenut kilometrejä, mutta epäilen kyllä etten ole päässyt lähellekään niitä kilsoja siinäkään lajissa. Juostiin käytännössä joka päivä ja tehtiin paljon loikkia, mikä kyllä sitten tuntui penikoissa. Juoksua jouduin siis vähän rajoittamaan joissain treeneissä etteivät jalat vallan hajonneet. Juoksu kulki muutenkin vähän vaihtelevasti, tuntui että se kyllä kehittyi kivasti mutta joinain päivinä ei kerta kaikkiaan tuntunut happi kulkevan yhtään. Ammunta sen sijaan parani taas tasaisesti, siihen tulee enemmän ja enemmän varmuutta ja välillä tulee jo kisavauhdissakin niitä nappisuorituksia. Taisin myös vielä parannella enkkoja, kun joku käsiaika viidestä osumasta oli 9,5sek :)

Tässä on takana viiden lajin treenipäivä ja vielä jaksaa hymyilyttää.
Miekkailussa oli hyödyllistä saada ottaa muutaman kerran tosi paljon matseja vieraita vastustajia vastaan. Miekkailusalissa oli 10 aluetta ja parhaimmillaan sai jonottaa alueille kun oli niin paljon miekkailijoita, hulppeaa! Piti olla tarkkana ettei vahingossakaan ota saman tyypin kanssa uudestaan kun kerta valinnanvaraa riitti. Samaan aikaan meidän kanssa treenailemassa oli siis Egyptin kakkostiimi ja toisella viikolla myös Puolan ykköstiimi, Drzonkow on siis oikeasti suosittu leiripaikka.

Myös ratsastettua tuli pari kertaa. Hypättiin aika yksinkertaisesti, verkattiin yksittäisille esteille ja sitten lyhyttä rataa ja tiukkoja kaarteita. Puolalaisten hepat ovat kyllä mainioita tykkejä, ne menee yli ihan mistä vaan ja vielä katsovat itse askeleetkin :) Ei tarvinnut paljon arastella vaan hypättiin vaan selkään ja paineltiin menemään ihan esteen kokoisia esteitä. Erinomaista rutiinia taas. Mielenkiintoista kyllä oli, että ne kaksi ratsastusta taisivat olla koko leirin kaksi eniten kroppaa jumittavaa treeniä! Ja ratsastusko ei muka ole urheilua?!

Podin pahaa identiteettikriisiä siitä että treenasi valkoisissa housuissa, mutta ei ollut järkeä roudata mukanaan kaksia housuja. Tulipahan nekin ajettua sisään.
Eniten oppia kyllä karttui taas mukaan siitä, miten olla urheilija. Kuinka lihashuollon merkitys korostuu noin kovassa rääkissä, kuinka nekin urheilijat jotka vaikuttavat ihan konemaisilta huippusuorittajilta väsähtävät joskus, kuinka noin kovassa kulutuksessa on pakko syödä iltapalaa, jne jne. Itse nautin ihan suunnattomasti siitä että joku muu kantoi kokonaisvastuun ohjelmasta ja treeneistä. Yleensä viimeinen mitä ajattelen illalla nukkumaan mennessä on seuraavan päivän uintiohjelma, nyt voi vaan painaa pään tyynyyn ja ilmestyä aamulla altaalle ja joku muu on miettinyt kaiken valmiiksi. Helpottaa elämää ja stressitasoja kummasti, kun voi keskittyä vaan siihen tekemiseen eikä myös kaiken suunnitteluun. Myös laadukkaista treeneistä tarttui taas ajatuksia ja työkaluja omaan reppuun, ja niitä voi hyödyntää viimeistään ensi kauden suunnittelussa!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Polish Open Championship

Terveisiä Puolasta! Niin kuin kerroin, niin agendalla oli tälle kesälle kisa ja leiri Drzonkowissa. Piti kirjoitella myös omista viimeistelytreeneistä, mutta se sama agenda on ollut sen verran kiireinen etten vielä saanut aikaiseksi, ehkä sitten jälkikäteen.

Torstaiaamuna riivatun aikaisin alkoi siis matka tänne. Lensin yksin Berliiniin, muut tulivat reilu tunnin myöhemmin toisella lennolla ja siitä jatkettiin eteenpäin vuokra-autolla. Matkalla tosin kävi sellainen onnellinen sattumus että samalla lennolla oli randomisti pari kaveria, eli käytiin sitten poikien kanssa aamukaljalla (smoothie minun tapauksessani) kun pojat odotteli jatkolentoa ja minä muuta porukkaa :)

Hieno uusi CE-paita ja järjestelmälliset pakkausmuistiinpanot.
Täällä vedettiin sitten pari päivää kevyttä viimeistelytreeniä, ja lauantaina oli naisten kisa. Päivä alkoi miekkailulla klo 8, joten oma aamuni alkoi kylmä/kuuma-suihkulla jotta varmasti heräisin kunnolla, sekä aikaisella aamiaisella. Kisassa oli mukana 37 naista, joten ensimmäistä kertaa itselleni tuli oikeasti kisassa vain yksi pisto kaikkien kanssa, niin kuin kuuluukin. Miekkailu meni ihan kohtuullisesti omaan ja kisan tasoon nähden, en turhautunut tai nuupahtanut pahasti missään vaiheessa, en nöyristellyt kovienkaan vastustajien edessä ja onnistuin kääntämään joitain tiukkoja matseja voitoiksi. Muutama pisto lisää olisi ehdottomasti ollut otettavissa, mutta siihen tarvitaan taas vähän lisää kokemusta ja kanttia. Opin taas paljon siitä millaisella tyylillä saan tulosta aikaiseksi, ja ennen kaikkea harvoin on ollut noin kivaa miekkailla. Oltiin Eevin kanssa miekkailupari, mikä oli hauskaa. Totesin kyllä jossain vaiheessa päivää että olipa kiva miekkailla vain naisten kanssa kun useimmat pistot olivat kevyitä pistoja hihasta eikä sellaisia runnomispistoja joista saa mustelmia, mutta taisin olla väärässä: suihkussa käydessä huomasin että kyllä niitä mustelmiakin oli kertynyt. Olin vain kai ollut ihan tosissani keskittyneessä tilassa siellä :D Hyvä niin.

Miekkailun jälkeen verrasin vähän ja ehdittiin käydä kämpillä ennen uintia. Uinti on jotenkin se laji johon nykään kasaan itselleni eniten paineita. Nytkin ennen uintia fiilis kuivalla maalla oli lähinnä tärinää, pahaa oloa ja hengenahdistusta, mutta onneksi vedessä tuntui ihan hyvältä. Uinti käytiin pitkällä radalla, mikä itselleni oli vasta toinen kerta. Muut olivat kirkkaasti nopeampia, joten keskityin vaan omaan tekemiseen. Uinti menikin oikein hyvin, uin 3:02,75 eli nopeammin kuin lyhyellä radalla toukokuussa! Lyhyen ja pitkän radan eroksi lasketaan n. 4-5sek, eli tuo oli kirkkaasti ennätys! Silti tuntui siltä että vähän olisi ollut rutistettavissa lisääkin, nyt toinen 50m oli vähän hidas, vasta sen jälkeen aloin laittaa kunnolla pökköä pesään ja loppu tulikin hyvin. Aika olikin 9sek nopeampi kuin se viime syksynä uitu edellinen pitkän radan aika.

Uinnin startti videolta tallennettuna. Olen tuo kaikista kauimmaisin.
Taas pienen huilin jälkeen oli CE:n aika. Lämmittelyssä ammunta oli vähän ailahtelevaista: muutaman starttiharjoituksen aikana esim. ammuin ensin tosi surkeasti ja heti perään uuden ammuntaennätyksen, 10,01 sek :D Niinpä lähdin taas kisaan vaan keskittymään omaan tekemiseen. Ensimmäinen ammunta meni ihan kohtuullisesti, samoin toinen, kolmas oli vähän hidas ja viimeinen taas ihan ok. Ei mitään tosi hyviä, mutta sellaista perusvarmaa tekemistä, ja kun se perusvarma alkaa olla 10-20sek parempaa kuin vuosi sitten niin se on jo ihan ok. Aikalailla samoihin taisi mennä kuin Uppsalassa. Juoksu oli rankkaa, mitä sitä kaunistelemaan. Saatiin hyvä kisa aikaiseksi yhden puolalaistytön kanssa, juoksin ihan sen kannoilla peesaten koko ajan, kunnes viimeisessä ammunnassa tytön konsepti taisi hajota täysin ja pääsin kirkkasti ohi. Maalissa olin sitten puoli minuuttia nopeampi. Oma kokonaisaika oli 16:20, eli jos oletetaan että rata oli samanpituinen kuin Uppsalassa (miltä se kyllä tuntui ja vaikuttikin) niin aika oli kokonaisen minuutin nopeampi kuin siellä. Kyllä ne kolme kirjainta selässä (FIN) saavat ihmeistä aikaan jaloille. Kuulemma askeleeni näytti koko ajan paljon kevyemmältä kuin puolalaistytön, ja kaikki olivat ihan varmoja että pyyhkäisen ohi hetkellä millä hyvänsä, valitettavasti en vaan onnistunut muuntamaan hyvää askelta kovemmaksi vauhdiksi. Joka kerta ammuntaan tullessa kyllä huimasi niin paljon etten käsitä miten olen onnistunut osumaan siihen tauluun, ja muistan ajatelleeni juoksussa jo toisella kierroksella että on ihan käsittämätöntä että teen tällaista rääkkiä itselleni ihan vapaaehtoisesti :D Kun kisan jälkeen tein kuolemaa ruohikolla niin valmentajankin viimeiset sanat oli "yritä päästä ylös sieltä jossain vaiheessa"... Onneksi ne kuolema-tuntemukset unohtuvat aika nopeasti ja päällimmäiseksi jää fiilis siitä että kisaaminen on kivaa.

Valitettavasti hevosia ei riittänyt kaikille, eli en päässyt ratsastamaan, mikä kyllä harmitti. Kisa oli tosi kovatasoinen, voiton vei Oktawia Nowacka, joka on m.m. viime vuoden maailmancup-voittaja, ja muutenkin ihan maailman kärkinaisia paikalla. Tätä en ihan ollut tajunnut tänne keväällä ilmoittautuessa, viime vuonna kisa oli mukavan pieni ja joukossa myös aloittelevia puolalaisjunnuja. No, ainakin olen nyt nähnyt kunnolliset isommat kisat ja saanut sen ensimmäisen kokemuksen, mikä seuraavalla kerralla varmasti auttaa suorittamaan taas vähän kovempaa jos onnistun löytämään vähän sopivamman tason kisoja. Sen verran kivasti kuitenkin ennätykset paukkuivat että ei kauheasti sen enempää voi itseltään vaatia, vaikka tuloksellisesti vähän floppi olikin. Vaikean talven jälkeen oli tiedossa että vauhtikestävyys ei vielä ole ihan sillä tasolla minne sen pystyn saamaan, ja nyt kyllä tuntuukin kroppa siltä että se on kyllä suorittanut ihan ylärajoillaan eilen.

Näillä mennään.
Oppirahoja siis makseltiin niinsanotusti, ja antoisaa oli! Oli myös hauskaa tavata muita 5-ottelijoita ja saada uusia kavereita. Eiköhän samoja naamoja näe vielä tulevaisuudessakin kisoissa :) Ja hei, meitsi sai ensimmäisen maailmanrankingpisteensä! Pahoittelut jotakuinkin olemattomasta kuvamateriaalista, taisin keskittyä vähän olennaisempiin juttuihin eilen...

perjantai 3. heinäkuuta 2015

I'm a Smart Rider!

Vihdoinkin voin julkistaa tämän asian!


Jatkossa minua sponsoroi ratsastustarvikkeissa Smart Riders. Smart Riders tarjoaa korkeatasoisia tuotteita hevoselle ja ratsastajalle, sekä osaavaa ja ystävällistä palvelua. Tutustu Smart Ridersin tuotteisiin ja yhteystietoihin osoitteessa smartriders.fi! Kauppa löytyy Helsingistä Pursimiehenkadulta sekä Country Shop Kirkkonummelta, käykää ihmeessä ihastelemassa ihania tuotteita!

Itse olen todella innoissani tästä. Pääsen käyttämään korkealaatuisia ratsastustarvikkeita ja kertomaan niistä muillekin, ja ehkä levittämään hitusen 5-ottelutietoutta hevospiireihin. Uskon että tästä tulee tosi hyvä yhteistyö!

Kuva Tero Koski.