Pahoittelut viime viikon blogihiljaisuudesta! Nimittäin oli niin, että meitsi lomaili Alppien lumilla koko viikon, menin internettiin koko viikon aika vain pari kertaa enkä avannut telkkaria kertaakaan. Teki muuten hyvää.
Suuntana oli siis Saalbach Itävallassa. Itse olen jostain syystä aiemmin löytänyt itseäni alppimaisemista vain kesäaamuisin kuuden aikaan, joten nyt oli kiva nähdä samoja hoodeja lumisempaan aikaan. Itse kohde oli mahtava, laskettavaa riitti satoja kilometrejä kun kolmen kylän laskualueet oli saatavissa samalla lipulla ja taiten yhdistetty.
Olen pitänyt itseäni ihan taitavana laskettelijana, mutta nyt oli kyllä todettava että oli aikalailla eri juttu pysyä pikkuveljen perässä Tahkon tutuissa rinteissä kuin tuolla. Lyhyet rinteet olivat "vain" viitisen kertaa pidempiä kuin normimäki Tahkolla, ja pisimmissä oli mittaa yli 7km. Kun sitten olin porukan hitain laskija oli minulla lyhyimmät tauot rinteessä, ja reidet huusivat hoosiannaa ihan koko ajan. Oli siis sellaista maksimikestävyysvoimaa muutama tunti joka päivä.
 |
| Ei valittamista maisemissa. |
Oltiin STS Alppimatkojen pakettimatkalla, ja oli muuten outoa reissata tuolla lailla porukalla ja niin että kaikki on valmiiksi järjestetty. Sen verran paljon on tullut reissattua itsekseen niin että on itse vastuussa ihan kaikesta, että olin aluksi kovin ihmeissäni tällaisesta lauman mukana kulkemisesta. Kävi kuitenkin ilmi että huolettomuudessa on puolensa, kun joku muu on miettinyt kaiken valmiiksi. Ei muuta kuin aivot narikkaan ja menet minne käsketään :D Ekana iltana vähän ihmetytti kun kävi ilmi että vakio-illallisravintola oli vartin kävelymatkan päässä (ylämäkeen, laskupäivän jälkeen), mutta epäilen että tässä on ihan nerokas ajatus takana: koko päivän hapottavan treenin jälkeen pieni kävely illalla taisi tehdä jalkaraukoille aika hyvää.
Kun kerta pakettimatkalla oltiin, niin hyödynnettiin myös retkiä jonkin verran. Tiistaina käytiin katsomassa Schladmingin iltapujottelu, joka oli kyllä mahtava kokemus. Ihan käsittämätön tunnelma kun 50 000 ihmistä kokoontuu kannustamaan suosikkejaan, eikä piittaa kaikkien aikojen lumimyrskystä. Torstaina mentiin lumikissaan kyydissä vuorelle syömään ribsejä, ja alaspäin matka taittui Rodelin eli kelkan kyydissä. Oli ihan huisin hauskaa. Tässä lajissa kerrankin pienestä koosta oli hyötyä, kun osasin asetella keveämmän painoni oikeaan kohtaan kelkkaa ja sain sen liukumaan paremmin kuin painavammat. Kehonhallinnastakin oli varmasti hyötyä ohjauksessa, ja hyvän kunnon voimin tein juoksemalla muutamia ohituksia tasaisilla osuuksilla. Valitettavasti voitto meni Norjaan, mutta olin sentään nopein tytöistä!
 |
| Muutama muukin oli intoutunut katsomaan Schladmingin iltapujottelua. |
Ja kyllähän niitä aivoja tuli lepuutettua myös kuuluisassa afterskissa Hinter Hagissa. Nyt on sitten aika palata arkeen ja alkaa toden teolla suunnittelemaan ja valmistautumaan kevätkauteen. Ehkä se on paras keino torjua loman jälkeistä masennusta. Kevättä kohti mennään!
