Ratsastusta ja jumppapirkkoutta

Eilinen ratsastustunti alkoi hyvin lupaavasti. Vaihdoin töissä ratsastusvaatteita, kun huomasin etten ollutkaan ottanut fleeceä mukaan. Ei siinä muuta, mutta ulkona oli -15 ja ainoa pitkähihainen toppatakin lisäksi oli sitten jakku. Sillä oli mentävä. Juoksin bussipysäkille kiireessä, ja pääsin odottamaan todella pahasti myöhässä olevaa bussia. Bussi oli lopulta 15 minuuttia myöhässä, ja olin tallin pysäkillä 9 minuuttia ennen tunnin alkamista. Hirveällä vauhdilla omat kamat päälle, hevoselle varusteet ja selkään. Myöhästyin vain muutaman minuutin! Vaikka tähän mennessä kaikki ainekset viittasivat katastrofiin, itse tunti meni ihan kelvollisesti. Hevoseksi sain tunnille tallin oman kasvatin, kimon Merlotin, jota Rypäleeksikin kutsutaan :)

Kuva: www.keravanratsastuskoulu.fi

Merlot oli oikein mukava ratsastaa. Eteenpäin pyrkivä ja innostunut, mutta herkästi etupainoiseksi valuva. Teimme ensin puomiharjoitusta, kahta puomia kaarevalla linjalla. Sen jälkeen hyppäsimme yksittäistä ristikkoa ensin ravissa, ja lopuksi kahta pientä pystyä alla olevan kuvan tyyliin:

Toisin sanoen siis helppoja, simppeleitä harjoituksia, mutta oikein hyviä mieleen palauttamisen kannalta. Sen verran kauan on edellisistä kerroista, että tekee oikein hyvää lähteä liikkeelle hitaasti ja rauhallisesti. Itselläni jatkuu edelleen missio kädet kuntoon, ja pieniä edistymisiä sain tälläkin kertaa aikaiseksi. Pyysin Essiä toisella tunnilla korjaamaan käsiäni, ja jo nyt tuntuu siltä, että miten ihmeessä olen ratsastanut niin löperöllä ja oudolla ohjastuntumalla niin pitkään. Ohjien lyhennys, käsien nosto ja tiiviimpi tuntuma kaikin puolin, niin rupesi ratsastaminen sujumaan ihan eri tavalla. Kädet tippuvat edelleen herkästi alas, mutta yritän nyt koko ajan miettiä käsiä ja loppuravissa sain jo kivasti tuntumaa siihen, miltä pitäisi tuntua, kun ohjat ovat oikean pituiset, tuntuma on oikeanlainen, kädet ovat oikeassa paikassa ja hevonen liikkuu juuri niin kuin pitää. Aluksi tuntui siltä, että olen jotenkin ihan kiinni suussa, kuin vetäisin koko ajan ohjista, mutta jotenkin tämä alkaa aueta itsellenikin. Tuntuu vaan käsittämättömältä, että koko viime kevään ratsastustunneilla käynti ei tuonut tähän käsiongelmaan mitään ratkaisua, mutta kolmas Essin tunti ja fiilis on jo ihan erilainen! Eli vaikka Keravalle on hankala kulkea Espoosta julkisilla, ja matkaan saa kulumaan pahimmillaan 1,5 tuntia, on motivaatio ja innostus ainakin vielä kohdillaan!

Jos olen tänä syksynä yllättänyt itseni moneen otteeseen liikunnan harrastamisen suhteen, niin ehkä isoin yllätys tapahtui eilen. Esport Centerissä oli nimittäin 10-vuotis synttäritarjous, ja päätin kokeilla, josko minusta olisi Saskian tavoin jumppapirkoksi. Kampista löytyy Esport Fitness työmatkan varrelta, joten ensin ajattelin lukea läpi Saskian postaukset tunnisteella LesMills, ja ehkä uskaltaudun viikonlopun aikana ryhmäliikuntatunnille. HUI!