Fitbit Surge

Sain syksyllä ikääntyessäni ihan mahtavan synttärilahjan, jota olin jo kauemman aikaa toivonut mutta en raaskinut itse ostaa, eli kunnollisen sykemittarin. Itselleni valikoitui Fitbit Surge, ja nyt alkaa käyttöä olla sen verran takana että uskallan siitä jotain sanoa.

Itselleni tärkein ominaisuus mittarissa oli sykkeen mittaus ranteesta. Olen ihan riittävästi leikkinyt niillä ylimääräisillä remmeillä, jotka eivät kuitenkaan toimi. Ei kiitos enää. Olen kuitenkin sen verran niitä käyttänyt että voin vertailla mittaustuloksia Surgen antamiin arvoihin, ja ne kyllä vaikuttavat hyvin paikkansapitäviltä. Lisäksi Surge on ranteessa koko ajan, eli saan tietoa myös päivän aikana tapahtuvasta aktiviteestista enkä pelkästään treeneistä joihin sykemittari olisi vasta varten puettu. Esim. yhtäkkiä kohonnut leposyke kertto usein orastavasta flunssasta tai muuten liiasta rasituksesta. Surge ei kestä vettä, eli uintitreenit joutuu syöttämään sille erikseen, mutta käsittääkseni uintia kestävät mittarit oikkuilevat mittauksissaan vielä aika lailla, eli tästä ominaisuudesta suosiolla luovuin.

Kevyt torstaitreeni...

Sykemittauksen lisäksi Surge toimii myös aktiivisuusmittarin tavoin. Näistä itselleni tärkein ominaisuus jonka perusteella juuri Surge valikoitui käyttöön oli unen laadun mittaus. Aluksi käytin mittaria normiasetuksella, jolloin se mielestäni mittasi unta vähän turhan optimistisesti. Riitti, että olin suhteellisen paikallani ilta- tai yöaikaan, jotta mittari luuli minun nukkuvan. Vaihdoin siis asetuksen herkemmälle, jolloin se antaa itselleni arvokkaampaa tietoa. Jos olen sammuttanut valot klo 22.30 ja kello soi 07.00, mittari kertoo kuinka paljon sen välisestä ajasta olen oikeasti nukkunut hyvin. Osaan itsekin laskea että olen ollut sängyssä 8 ja puoli tuntia.

Kolmas ominaisuus jonka ehdottomasti halusin oli mittarissa toimiva GPS. Matkaa se mittaa vähän alakanttiin, jos vaikka ollaan käyty kävelyllä kaverin kanssa jolla on Fitbit Charge, minä olen mukamas kävellyt kilometrin vähemmän vaikka ollaan menty samaa reittiä ja molemmilla on GPS päällä. Muuten GPS toimii tosi hyvin, se löytää itsensä tosi hyvin ja nopeasti (mitä ei voi sanoa aiemmin testatuista) ja esim. lenkillä ilmoittaa aina kun kilometri on taas kulunut.

Surge salilla

Mittarista näkee koko ajan päivän aikana päivän aikana käydyt askeleet (yllättävän koukuttavaa, vaikka en tätä ominaisuutta varsinaisesti toivonutkaan), reaaliaikaisen sykkeen, kävellyt "kerrokset" (näihin riittää myös ylämäet), kuljetun matkan ja käytetyt kalorit. Puhelimeen tai läppäriin saatavasta appista saa sitten rutkasti lisätietoa juuri siitä unesta ja muusta aktiivisuudesta. Itselleen voi asettaa henkilökohtaisia päivittäisiä tavoitteita, ja myönnettäköön että on aika palkitsevaa kun saa kaikki täyteen. Haasteena on sitten pitää huoli että viikossa olisi ainakin se yksi päivä jolloin niitä tavoitteita ei täytellä vaan levätään.

Itse olen ollut Surgeen tosi tyytyväinen! Vaikka en ollut tottunut käyttämään kelloa koko ajan, se on pysynyt siinä yllättävän huomaamattomasti, varmasti kohtuullisen kokonsa ansiosta. Tästä on siis tullut päivittäinen kaveri. Että kiitos vaan lahjan antajille!

Midnight Run-kisaraportti

Aika 54:54, ja v*tuttaa ihan s**tanasti, jos ihan rehellisesti asian ilmaisen. Tavoite oli edelleen se 50min alitus, alle 52min olisi ollut hyväksyttävä tulos, mutta tuohon en kyllä millään tavalla voi olla tyytyväinen. Kypsä yksilö kun olen, niin syytän huonosta tuloksestani niitä kymmentätuhatta muuta, jotka juoksivat edessäni.

Aloitetaanpa alusta. 10km Midnight Run taisi löytyä jopa kisakalenterista, vaikka osallistumiseni siihen oli loppuun asti epävarmaa. Lopulta kävi niin, että siskoni sairastui ja jalomielisesti luovutti osallistumisoikeutensa urheiluhullulle pikkusiskolleen, ja niin pääsin juoksemaan. Tämä tosin varmistui vasta hyvissä ajoin päivää ennen kisaa, mikä tietenkään ei ole ihan ideaalia valmistautumisen kannalta... Edellisenä iltana tsekkailin sitten rataa ja ohjeita, sekä varmistin lähtöryhmän, joka oli järkytyksekseni 5A, eli niille jotka juoksee yli TUNNIN!! Kirosin mielessäni, mutta ei auta itku markkinoilla. Sisko briiffasi sen verran, että alussa on aina tungosta, eikä kannata tuhlata energiaa turhaan puikkelehtimiseen ja ärsyyntymiseen.

Menin kisapaikalle tarkoituksella vasta puolisen tuntia ennen juoksua, jottei tarvinnut ottaa ylimääräisiä vaatteita ja kantamuksia mukaan. Löysin pari kaveria ja sain mainoksen selkääni, kuten olin luvannut, sekä pummin vesipullon. Ja ei kun vessajonoon. Ja sitä muuten riitti! Kun 10 000 juoksijaa haluaa juuri ennen lähtöä vessaan, niin eihän siitä mitään tule. Vessajonossa tein sitten nopeat avaavat venytykset, sen enempää en verrytellyt, kuten ei ollut kyllä suunnitelmassakaan. Lopulta missasin sen jo myöhäisen oman lähtöni ja ehdin juuri seuraavaan 5B-lähtöön. Ja eikun tungokseen.

Matkan varrella oli jos jonkinlaista häppeninkiä, joista en muista juurikaan mitään... Näköjään on keskittyminen ollut kohdallaan! Kuva osoitteesta midnattsloppet.com/fi.

Juoksu lähti heti rullaamaan mukavasti. Yritin pitää siskon ohjeet mielessäni ja olla ottamatta turhaa kipinää siitä, että edessä ja tiellä on koko ajan porukkaa, uskoen että kyllä se tästä kohta helpottaa. Kuinka väärässä olinkaan! Lähtöryhmä oli niin myöhäinen, että porukkaa riitti tasaisena solkena IHAN KOKO MATKAN. Pahinta meno oli Katajanokalla, jossa tie oli kaikista kapein. Ohjeissa oli erittäin selkeästi sanottu, että hitaiden juoksijoiden tulee pysytellä oikealla, jotta vasemmalta pääsee ohi, mutta näköjään ihmiset ovat sisälukutaidottomia tai jotain, koska tätä ei kyllä oltu millään lailla sisäistetty. Olisinkin toivonut, että radan varrella olevat toimihenkilöt olisivat muistutelleet tästä.

Ekat pari kilsaa meni suht hitaasti, ja melkein vähän hätäännyin kun katsoin kelloa parin kilsan merkin kohdalla. Aikataulukosta näkyykin, että alku on ollut kaikkein hitain, vaikka yritin pitää mahdollisimman hyvää vauhtia alusta asti, ettei tarvitsisi ihan hillittömästi kiriä lopussa. Ensimmäinen vesipiste oli 2,7km kohdalla, ja olin ajatellut, että jos olen siinä vartissa niin kaikki on ok, ja tämä onneksi piti. Ekat kolme kilsaa meni kevyesti, ja ajattelinkin, että normikisassa se olisi jo tässä :) Vasta viiden kilsan kohdalla aloin yhtään huomata tekniikassa hajoilua, mutta ei silloinkaan kovin pahasti. Vauhdin lisääminen on helppo kikka parantaa juoksutekniikkaa! Sitten päästiinkin jo Katajanokan tungokseen, jossa kieltämättä meinasi vähän hermo kiristyä, varsinkin kun kello kulki mutta matka ei. Tässä vaiheessa aloin jo todeta, että loppumatka pitäisi mennä sellaista haipakkaa jos aion alle 50min päästä, että taitaa jäädä tekemättä. Vasta 7-8km kohdalla alkoi keuhkoissa tuntua mitään, kun yhtäkkiä huomasin kuulostavani ihan elokuvien verikoiralta, tiedättekö sellainen joka hengittää äänekkäästi ja pelottavasti uristen :D

Olin ennalta katsonut, että reitin ainut kunnon nousu olisi tähtitorninmäki alkumatkasta, mutta kun käännyttiin hakaniemen sillalta kotia kohti, koittikin vielä kunnon nousu. Kunhan siitä selvisin aloin kiristää vauhtia loppua kohti, tosin reitti mutkittelikin vielä vähän enemmän kuin olin kuvitellut. Kuten tuosta aikataulukosta taas näkyy, niin viimeinen kilometrini oli kaikista nopein. Kummallisesti oikeastaan maalisuoralla tie oli ensimmäistä kertaa niin tyhjä, että voi juosta niin kovaa kuin halusi, ja niinpä kiskaisin vielä siihen kunnon kirin, mikä varmasti on syy siihen että pääsin alle 55min. Maaliviivalla pysäytin kellon (ja vilkaisin sykettä, toista kertaa ikinä yli 190, eli taisin juosta ihan tosissani siinä maalisuoralla), ja taisin päästää pari rumaa sanaa puoliääneen itsekseni. Harmitukseen ei auttanut se, että että vettä sai vasta haalittuaan kasaan baanania, patukkaa, alkoholitonta olutta (!?!) ja mitälie... Taas järjestäjille terkkuja, että vesipiste ensimmäiseksi jooko. Olisi ollut ollut kiva saada vettä heti ja sen jälkeen pysyä vähän liikeessä, eikä joutua tekemään tuollaista täyspysähdystä niistä maksimisykkeistä. Vähän vanhemmalle ja huonokuntoisemmalle ihmiselle tuollainen totaalistoppi saattaa olla jopa vaarallinen.

No, pakotin vettä ja urheilujuomaa kurkusta alas ja otin sitten omatoimisen loppuverkan hölkäten aleksanterinkatua pitkin (oli muuten ensimmäinen kerta :D) kohti kaverin synttärijuhlia. Siellä banaania ja palautusjuomaa, pikaiset palauttavat venyttelyt, suihku, ja myöhemmin ruokaa ja juomaa. Yöllä jaksoin vielä lähteä tanssimaan, mikä kyllä kielii siitä, että enemmänkin olisi ollut jätettävää sinne juoksuradalle.

Tästä saa nyt ehkä sellaisen kuva, että kaikki oli tosi pahasti, eli pakko selventää täthän, että tosi kiva tapahtumahan kuitenkin on kyseessä! Matkan varrella riittää kannustajia ja viihdykettä (konsertteja, sambatanssijoita ja mitälie), jotka varmasti toisivat oman lisänsä juoksuun jos ei olisi aikatavoitteita joita jahdata, vaan ottaisi juoksun rennosti rupatellen. Tai jos ei joutuisi keskittymään ettei juokse kenenkään yli :D

Summa summarum, fiilis oli hyvä koko juoksun ajan ja kovempaakin olisin päässyt, mutta hitto kun edessä on 10 000 lenkkeilijää. Puikkelehdin jokaikisestä välistä jonka näin, mutta kovempaa en päässyt. Sen verran pitää itseäänkin syyttää, että oma moka kun en raaskinut maksaa juoksua itse. Ensi vuonna ilmoittaudun itse ajoissa aikaiseen ryhmään!

Treenitunnelmia

Viime viikko tai ainakin sen loppu meni vielä sen verran lomakoomassa, etten kehdannut kirjoittaa siitä mitään :D Tekstistä olisi tullut säälittävä sekoitus päänsärkyä, selkäkipua ja laiskuutta, ja kuka sellaista haluaa kuulla?! No, vain ihminen olen minäkin, ja kaipa se oli ihan paikallaan aloitella vähän rauhallisemmin treeniloman jälkeen.

Viime viikolla pääsin kuitenkin hyppäämään pitkästä aikaa! Essi rääkkäsi meitä perusteellisesti alkuverkassa, ja sain taas kuulla vanhoja totuuksia : "Ratsasta jalalla, älä kädellä!". En tosiaan ole hypännyt kesäkuun alun jälkeen, joten ensimmäinen rata meni ihan mummoiluksi, mistä koitui lisää totuuksia Essin suusta: "Kiipeätkö perse edelle puuhun?! Onko kiva hypätä esteitä takaperin?! Lakkaa tuomasta sitä noin pohjaan ja tekemästä liikaa!!" Jeppjepp... toiselle radalle ryhdistäydyin ja onnistuin sujumaan paremmin kohti estettä. Tämä on mulle erittäin perintein ongelma, varsinkin hyppytauon jälkeen jään vain paniikissa lisäilemään askeleita ja tekemään ihan liikaa ennen hyppyä sen sijaan että istuisin hiljaa jalka kiinni ja antaisin hevosen sujua kohti estettä. Ratsuna oli Laura-mummo, jolla oli tosi kiva hypätä, vaikka yhdistelmä liukkaat housut + vähän liian iso satula + jäykähkö hevonen + "käytä keskivartaloa!" + lomaillut urheilija = erittäin kipeät selkälihakset :D (Tosin saattaa olla että selkäkivut tulivat lauantaisesta tällistäkin viiveellä, mutta silti) Löysin myös ne istuinluut joita Ansku oli käynyt etsimässä...

Keskiviikkona selkäkipuisena en siis uskaltanut mennä mihinkään ryhmäliikuntatunnille, mutta tein kunnollisen juoksutreenin tihkusateessa itsenäisesti. Treeniin kuului parin kilsan lämmittelyhölkkä, sen jälkeen juoksutekniikkaa (oli muuten dorka olo pomppia hassusti puistossa yksin!), tappavia intervalleja sekä loppuhölkkä kotiin. Sykeluvut olivat loman jälkeen kovissa treeneissä aika hurjia, ja tässäkin taisi olla maksimisyke 187 ja keskisykkeet päälle 150... Vasta perjantain bodyattackissa lukemat alkoivat olla vähän normaalimpia, eli toivottavasti kunto on palaamassa. Bodyattack on ollut riemukasta, ollaan tehty uutta ohjelmaa, ja meinasin hyperventiloida kun kuulin että cooldown-biisi on yksi reissun lempibiiseistäni:

Tällä viikolla on kuitenkin nyt ihan eri sävelet! Torstaiaamuna HeiaHeia näytti treenimäärien olevan jo yli kymmenessä tunnissa, ja keho on suloisen väsynyt. Sain vihdoinkin palattua miekkailutreenin makuun maanantaina ja tiistaina, mikä muuten tuntuu perseessä! Jälleen kerran saa todeta kuinka urheilullinen laji se onkaan. Edes teknisesti en ollut ihan niin ruosteinen kuin oletin, eli tästä se lähtee taas. Nyt viimeistellään kohti lauantaista triathlonia!

Sydän lyö: Polar sykemittari

Jonkin aikaa sitten sain taas uusia ulottuvuuksia treeniini, kun sain vihdoin aikaiseksi hankkia itselleni sykemittarin. En ollut ikinä käyttänyt sykemittaria aiemmin, joten olin melko utelias toimintojen suhteen. Yksi suuri syy mittarin hankkimiseen oli taannoinen keskustelu ravintoterapeutin kanssa, joka liikuntamääräni nähtyään totesi että olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon oikein kulutan... Tein mittarihankinnan suhteen luovan ratkaisun ja ostin sen käytettynä kaveriltani, ja säästin siinä pitkän pennin. Malli on Polar RS200, ja vaikuttaa olevan ihan kelpo peli. Mitään kovin asiantuntevaa en kyllä edelleenkään osaa tästä sanoa, eli tässä lähinnä omia fiiliksiä ja ajatuksia aiheeseen liittyen...

Ei ehkä maailman hienoin asuste, vaikka Ansku sanoikin, että saan laittaa sen rannekoruksi hopeamekon kanssa häihin.

Pikkuhiljaa olen oppinut muistamaan laittaa vyön päälle useimpiin treeneihin ja tutustunut mittarin käyttöön. Ehkä suurin haaste koko jutussa on ollut opetella katsomaan kelloa vasemmasta kädestä: vaikka olenkin oikeakätinen, olen aina pitänyt kelloa oikeassa kädessä, se vaan tuntuu jotenkin luonnollisemmalta. Ampuessa ei sääntöjen mukaan kuitenkaan saa olla oikeassa kädessä mitään laitetta, ja sitä paitsi ekstra paino olisi haitaksi. Niinpä päätin heti totutella pitämään sykekelloa aina vasemmassa ranteessa. Toinen oppmiskokemus tuli heti ensimmäisellä käyttökerralla, kun kastelin vyön kontaktipinnan lämpimällä vedellä, ja se väitti että sykkeeni oli siinä tallin käytävällä seisoskellessa jotain 211, minkä tarkoittaisi sunnilleen jonkinasteista sydänkohtausta... Säikähdin vähän, tunnustelin hetken onko mulla sydänkohtaus, totesin että olo  on ihan hyvä eli ei ole sydäriä, ja kastelin mittarin uudelleen viileällä vedellä, minkä jälkeen se näytti ihan järkeviä lukemia :D

Entäs mitä se mittari on kertonut? Sekä odotettuja että odottamattomia juttuja. Juostessa sykkeet on mulla korkealla, esim. taannoisen aamulenkin keskisyke 147, CE:ssä maksimisyke 180 jne. Miekkailusta olin kuullut muilta, että sykkeet olisivat yllättävän korkeat ja kalorinkuluts mieletöntä, mutta taannoisissa treeneissä, joissa oteltiin tosissaan ja olin opareilla, oli puolessatoista tunnissa kalorinkulutus 489kcal, maksimisyke 167 ja keskisyke 116. Keskisykettä miekkaillessa luonnollisesti laskee tauot, joita välttämättä pidetään kun odotetaan matseja ja opareita. Myös ratsastaessa maksimisykkeet on yllättävän korkeat, vaikka normityöskentelyssä eivät mulla kovin korkealle nouse. Kiinnostavaa olisi laittaa samanlainen kapine pollen ympärille ja katsoa montako miljoonaa kaloria se muutaman sata kiloa painava otus polttaa samassa ajassa :D

Ehkä suurin yllätys ja sitä kautta haastekin itselleni on ollut maksimisykkeet bodyattackissa, jotka on "jääneet" n. 180:iin. Hyvinkään Hölkällä maksimisykkeet oli 190, eli maksimit selvästikin saa korkeammalle. Siitäkös tuleekin skitsofreeninen olo, kun tuntuu siltä että kuolee pystyyn ja keho huutaa "LOPETA, HULLU!", ja silti pään sisältä kuuluu pieni ääni "kyllä sä saisit sykkeitä vielä vähän ylemmäs, pompi kovempaa, laiskuri!". Kumpaa totella siinä vaiheessa?!

Joka tapauksessa, on ollut mielenkiintoinen lisä treeniin tietää missä oikeasti liikutaan. Koska ostin kapineen käytettynä, jäin paitsi käyttöojhjeesta ja mahdollisista tietokoneeseen-liityntämahdollisuuksista, mutta mielestäni pärjään perustoiminnoilla ainakin näin aluksi ihan hyvin. Yksi juttu mikä olisi kiva vielä kaivaa esille, jonka uskon mittarin juoksutoiminnoista löytyvän, on matkan mittaus. Lisäksi voisin laitta sen laskemaan omia eilaisia sykealueita ja varmasti se osaisi balettiakin tanssia, jos osaisin sitä pyytää!