Veikkaan että steppitraumani juontavat juurensa lapsuuteeni, jolloin vietimme aktiivilomia leirikeskus Piispalassa. Aamupäivän ohjelmana oli useimmiten lapsille askartelua, miehille sählyä ja naisille steppijumppaa. Kun olin tarpeeksi vanha, pääsin joskus mukaan naisten steppitunnille, ja meinasin kuolla tylsyyteen: hinkatkaa itse V-askelta edestakaisin tunnin verran, niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Varsinkin kun samaan aikaan kuuluu liikuntahallin toiselta puolelta miesten riemuhuutoja ja nopeita käännöksiä sählypelissä. Mutta huomatkaa siis, että tämä oli vähän vanhanaikaisempaa steppausta kuin BodyStep konseptitunti. Syy miksi step ei mulle ole yhtä hauskaa kuin attack ja combat, on että se on jotenkin niin tyttölaji (miehet on aika harvinainen näky näillä tunneilla) että siinä on hankala unohtaa treenaavansa. Mulle ei ainakaan riitä tunnin hikoilun motivaatioksi se, että mulle tulee kiinteämpi takamus, vaan kyllä siinä pitää vähän muutakin ideaa olla.
Tehokasta liikuntaa tunti tarjoaa, sitä ei käy kiistäminen! Pidemmän tauon jälkeen mun peppu oli ihan tulessa tunnin tahkoamisen jälkeen :D Ja yllättäen, kunhan päästiin vauhtiin niin oli ihan hauskaakin, varsinkin kun partystep-biisi vedettiin kunnon joulumeiningillä. Tunti koostuu siis erilaisista osioista, jotka huipentuu kolmeen eri sykehuippuun, joissa saa irroitella kunnolla. Tuntui myös siltä, että teki tosi hyvää saada pitkästä aikaa myös koordinaatiokyvylle uusia ärsykkeitä, tuntui että aivoja särki kun yritin hahmottaa miten päin nyt pitääkään kääntyä ja kuinka nopeasti pitääkään askeltaa (jälkimmäinen quickstepissä). Tunti on suunniteltu niin, että siinä on vaihtoehtoja kaikenkuntoisille, mukaan voi siis mennä rohkeasti. Vähän koordinaatiokykyä ja jumppameininkiä kannattaa olla, muistaakseni esim. yksi käsipallonpelaajakaverini ei kertakaikkiaan kykene bodystepiin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti