Tosi pitkä treeniloma

Tämän kisakauden oli tarkoitus jatkua vielä PM:ien jälkeen, kun oma seura järjesti kuukautta myöhemmin pienet kisat. Vielä yksi mahdollisuus parannella uintiennätystä kuulosti liian houkuttelevalta ohitettavaksi, vaikka moni kyselikin onko jo pienen breikin aika.

Tosin kuitenkin kävi. Ensin palautuminen kisan jälkeisellä viikolla vähän venyi, mutta ei siinä mitään. Ehdin sitten treenailla kunnolla pari päivää, kun iski syysflunssa. Kun se ei mennyt ihan päivässä ohi, totesin että fakit. Ei ollut mitään mieltä yrittää raivolla treenata itseään ennätyskuntoon parissa viikossa yhden pikkukisan takia, vaan päätin sitten suosiolla saman tien lomailla siihen perään terveenä pari viikkoa. Pyöräilin toki töihin ja tein muuta arkiliikuntaa, mutta en treenannut. Ja oli taas hämmentävää kun voi käyttää vaikka perjantai-illan siihen että menee kaverin kanssa syömään ja laulamaan karaokea, sen sijaan että raahautuu altaasta viimeisillä voimillaan kotiin koomaamaan.

Mökkiranta on kaunis syksylläkin

Ja kyllähän tuntui tauko pitkältä tänä vuonna! Yleensä treeniloma on mennyt suhteellisen kivuttomasti, mutta tällä kertaa meinasin kyllä vähän kiipeillä seinille. Toivon ja uskon että se johtuu siitä että ei ehkä ollut ihan finaalissa kauden päätteeksi, vaan on paremmin onnistunut sisällyttämään niitä palauttavia jaksoja pitkin vuotta. Yritin sitten suunnata energiaa myös ihan järkeviin asioihin, kuten kylppärin kuuraukseen ja niiden 5-ottelukisojen ratsastusosion tuomaroimiseen, mutta kyllähän sitä tuli kai hölmöiltyäkin. Nyt on sitten ollut suuri ilo palata takaisin kuriin ja järjestykseen ja treenin pariin. Ja voi kuinka kivaa onkaan ollut taas käyttää kehoa siihen mihin se on luotu, eli liikkumiseen!

Treenilomalla ehti viettää BFF-aikaa

Kausi käyntiin

Treenikausi on alkanut, hurraa! Ensimmäinen viikko oli aika hektinen ja erikoinen, kun tulin ma-ti- välisenä yönä Madeiralta ja lähdin keskiviikkona pohjoiseen. Säätöä ja soveltamista siis riitti heti alkuun...

Uudet lelut tuovat motivaatiota uuteen kauteen!

Onpa ollut kiva päästä taas liikkumaan kunnolla! Perinteisesti kauden toinen juoksulenkki meinasi viedä hengen (se ensimmäinen menee yleensä vielä vaan innolla, vasta toiseen kuolee), ensimmäisessä salitreenissä rauta ei meinannut liikkua mihinkään ja ensimmäisen ratsastuksen jälkeen on IHAN JUMISSA (Essi on vielä keksinyt tähän uuden kidutusmetodin eli sporrakiellon, jotta opitaan oikeasti käyttämään niitä jalkoja. Käytin sitten niitä ihan riittämiin). Oi autuasta tunnetta tuntea tehneensä kropallaan jotain!

Alkukauden kipuilut toimivat vaan hyvänä motivaationa, se merkitsee vain että normaalisti on aika hyvässä kunnossa kun nuo samaiset treenit ei tunnu missään. Pain means progress. Tästä siis lähdetään kohti parempaa kuntoa! Tällä kaudella yritän vähän uutta approachia, nimittäin säädön vähentämistä. Mennään suunnitelman mukaan ja jos joku treeni jää välistä vaikka jonkun duunijutun takia niin siihen ei kukaan kuole eli ei säädetä koko viikon ohjelmaa uusiksi. Saa nähdä miten onnistun.

Lomalla viimeinkin

Treenilomaa on nyt kohta kolme viikkoa takana. Kirjoitin heti ensimmäisellä viikolla siitä blogitekstin, mutta se toteutti itseään lähes liian hyvin ja jäi siinä vaiheessa julkaisematta:

Treeniloma, ylimenokausi! Vihdoin se on täällä.

Ihmiselle, joka on tottunut aika kiireiseen ja fyysisesti aktiiviseen elämään, tulee aika shokkina kun yhtäkkiä onkin ylimääräistä aikaa ja energiaa. Niinpä lähes ensi töikseni tein itselleni ennennäkemättömän listan hoitamattomista asioista, joihin tarttua nyt kun kerta on aikaa. Vie saappaat suutariin, kuuraa kämppä katosta lattiaan, tilaa piilareita ja sitä rataa.

Tuli myös tehtyä aikalailla töitä. Tässä vessaselfie pönötyskeikalta. Selkeästi pukeudun joskus muuhunkin kuin jumppatrikoisiin.

Toivottavasti saan listan hoidettua ja pääsen myös vähän rennompaan mielentilaan. Kuten aiemmin mainitsin, niin treenilomalla voi vähän tavallista enemmän antaa perille tavallisen elämän houkutuksille. Voi vaikka katsoa Siltaa suoraan telkkarista vaikka se tuleekin niin myöhään ja on sen verran pelottava ettei saa heti unta sen jälkeen! Ja vaikka mennä tanssimaan kavereiden kanssa! Tai uhrata kokonaisen illan ystävän tapaamiseen!

Tärähtänyt junaselfie duunimatkalta Turkuun.

Haaste olisi olla vähän aikaa ajattelematta 5-ottelua ja keskittyä niihin elämän muihin osa-alueisiin. Olen yrittänyt puida mielessäni viime kauden valmiiksi ja punoa ensi kauden suunnitelmat, jotta voisi pari viikkoa vain chillailla. Ihan kokonaan en voi lajia unohtaa koska teen sitä myös työkseni, mutta jos onnistuisi edes omien treenien ajattelusta päästämään irti vähäksi aikaa. Tekisi varmasti päälle hyvää. Näin ollen saattaa olla että blogissakin on vähän hiljaista vähän aikaa. See ya!

Siisti ja puhdas koti.

Todo-lista alkaa olla aika hyvällä mallilla, koti ei ole ikinä ollut näin puhdas ja monta muutakin roikkumaan jäänyttä pikkujuttua saanut hoidettua pois alta, jotta voisi sitten taas laittaa energioita niihin oleellisiin asioihin. Muuten olen kyllä kokenut ennenäkemättömän taantuman elintavoissa, kun olen kokeillut sellaista tavallisen sohvaperunan elämää. Olen loman ajaksi hylännyt kaikki hyvän ruokailun periaatteet, juonut liikaa kahvia, sekoittanut vuorokausirytmini ja viettänyt ennenäkemättömän paljon aikaa sohvalla. Kaikkea sitä mitä normaalisti ei voi itselleen sallia, jos meinaa että treenistä tulisi mitään. Ja voin muuten kertoa että olen ollut huomattavasti tavallista väsyneempi näillä elintavoilla kuin niillä omilla paremmilla. Go figure.

Horse Showssa ihailemassa huippuheppoja. Kuvassa keskellä Cornet d'Amour, 2014 MaailmanCup-finaalin voittaja.

Olikin jo ennen lomaa tiedossa, että tällä kertaa se on enemmän pää kuin kroppa joka tarvitsee lomaa. Ei ollut kropassa ihan sellaista totaaliväsymystä kuin viime vuonna, mikä onkin edesauttanut siinä että on onnistunut olemaan melko aikaansaava loman ajan. Päälle on kuitenkin tehnyt tosi hyvää saada tehdä ihan muita asioita. Kävin esimerkiksi moottoripyöräilemässä pikkuveljen kanssa! Ja opin, että skumppa maistuu paremmalta vienossa hevosenkakan hajussa (Horse Showssa) kuin teatterissa (Mamma Mia!).

Olen tuo pienempi. En saanut ajaa.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla sen aika, että saa taas kääntää ajatuksia kohti treenikautta. Maanantaina suuntaan kohti aurinkoisempia maisemia, kun koittaa perheloma Madeiralla. Siellä yritän jo löytää alle jotain lenkkipolkuja ja kuntosalia, jotta pääsisi pehmeällä laskulla takaisin treenin makuun. Täältä tullaan taas!

I have strongly mixed feelings

Kausi ohi. Tyhjä olo. Mitäköhän siitä sanoisi. Aika ristiriitaiset fiilikset, niin kuin otsikko kertoo.

Aloitetaan itsestäänselvyyksistä. Aika vaikea kausi takana. Ihan liikaa sairaspäiviä, mikä ei voinut olla heijastumatta tuloksiin. Se konkreettisin mittari eli uintiennätys ei parantunut lainkaan. Arvatkaa ottaako päähän. Jopa siinä määrin että välillä tulee mietittyä onko tässä mitään järkeä takoa päätä seinään. Mutta sitten, onko missään mitään järkeä?! :D

Kisat menivät vähän ailahdellen, eikä tulostaso ollut ihan sitä mitä olisin toivonut, varsinkaan näissä syksyn kisoissa. Kuitenkin, kun oikein etsin niitä positiivisia, niin olen aika iloinen että se kauden paras kisa oli se kovatasoisin (Drzonkow). Ja kyllähän siellä ainakin melkein tuli uusi uintiennätys, jos ottaa huomioon pitkän ja lyhyen radan eron. Pakko on silti uskoa että tällä kaudella tehdyt treenit tuovat pohjaa tulevaan. Ja hei, ennen kaikkea urheilu on ihan sairaan kivaa.

Kauden huippuhetki oli ilman muuta Puolan leiri kesällä. Peloista huolimatta onnistuin pysymään terveenä ja treenaamaan täysillä, mikä oli supersiistiä. Tästä opinkin sen, että kroppani kestää kyllä aika kovaa treeniä, ja syynä ylirasitustiloihini/sairasteluihin on enemmänkin se elämän kokonaisrasitus. Kun pelkästään urheili, söi ja nukkui ja vielä jonkun muun tekemän aikatulun mukaan niin että itse saattoi vain suorittaa, homma pysyi ihan hyvin kasassa. Kun siihen yhtälöön sitten yhdistetään duuneja, ruoanlaittoa, velvollisuuksia läheisiä kohtaan ja erinäisiä houkutuksia tavallisen elämän saralla, on haaste paljon suurempi.

Seuraavaan kauteen siirryttäessä on siis suurimpana haasteena se kokonaisuuden hallitseminen. Erinäisiä keinoja siihen puidaan nyt ylimenokaudella, jotta sitten peruskuntokauden alkaessa voisi mahdollisimman paljon keskittyä siihen tekemiseen eikä kaikkien palasten hallitsemiseen. Ensi kaudelle olisi toiveena suunnitella kausi niin, että se ehkä loppuisi vähän aiemmin, jotta välttyisi näiltä syksyn haasteilta, kun muu elämä yrittää vallata liikaa aikaa urheilulta.

Mutta nyt nautin treenilomasta, annan itseni antaa periksi niille houkutuksille (katsoa telkkaria vielä kymmenen jälkeen, hurjaa!), keskittyä elämän muihin osa-alueisiin, ajatella kaikkea muuta kuin 5-ottelua jotta voin sitten palata superpalautuneena ja motivoituneena ensi kauteen!

ps. Loppukevennys: Kauden biisiksi on muodostunut Madafakin Darra. Siitä yksinkertaisesta syystä että vaikka biisin on kuullut vain muutaman hassun kerran, se on niin älyttömän tarttuva että suuri osa kesän juoksutreeneistä meni niin että päässä soi "Ei ikinä, ei ikinä enää" :D

Kun seilaan Viikkarilla kohti kotia ja treenilomaa:

Tuntemuksia treenilomalta

Kohta on kolme viikkoa treenilomaa takana. En ole ikinä ennen pitänyt kunnollista treenilomaa, vaan eipä sille aiemmassa elämässä ole ollut oikein tarvettakaan. Viime vuonna lomailu meni sujuvasti kun olin reissussa Jenkeissä kolme viikkoa. Siellä tuli vietettyä treenittömät kolme viikkoa, mutta silti niin että koko ajan tapahtuu kaikkea ja kävelee paljon, eli loma meni tosi kivuttomasti.

Henkeäsalpaava Grand Canyon ja pieni ihminen viime vuoden reissulla

Tänä vuonna lomailin sitten ihan kotimaisemissa. Aloitin loman heti kisojen jälkeen. Ensimmäinen viikko hujahti ohi melko huomaamatta, kun oli kauheaa haipakkaa duunien ja muiden kanssa, ja viikonlopuksi lähdin reissuun viettämään pitkää perheviikonloppua maalle. Siellä kyllä sitten rentouduttiin oikein urakalla hyvän ruoan, huljun, kahden koiran ja raikkaan syyssään voimin. "Kaamoskarkelot" on meidän perheen konsepti ja jokasyksyinen perinne, jolloin vetäydytään viikonlopuksi maalle "myyssimään" hyvässä seurassa.

Penny ja minä söpöilllään viime vuoden kaamoskarkeiloissa

Ensimmäinen viikko meni siis aika kivuttomasti, vaikka olikin hankala totuttautua treenittömyyteen. Jotenkin se jokapäiväinen liikunta on niin selkärangassa, että ilman sitä meinaa väkisinkin vähän keulia. Nyt onneksi kiireet pitivät huolen siitä että pysyin ruodussa. Toisella viikolla aloin sitten päästä juoneen kinni tämän rentoutumisen ja lepäilyn suhteen, ja nukuin vaan tositosipaljon. Jotta kosketus urheilumaailmaan ei ihan katoaisi, niin vietin sentään penkkiurheiluviikonloppua hevosurheilun merkeissä, kun perjantaina kävin paikan päällä Horse Showssa ja la-su istuin limattuna telkkarin ääreen.

Penkkiurheilemassa Horse Showssa

Viimeisellä viikolla olenkin sitten jo antanut itselleni luvan alkaa pikkuhiljaa suuntaamaan mindsettiä kohti treenikauden aloittamista. Edelleen olen kyllä nauttinut lomasta ja nähnyt kavereita ja sisaruksia kunnolla kun kerrankin on aikaa. Maanantai-iltana sattui puolionnellinen sattumus, kun töistä poislähtiessä auto ei startannut. Aina on ikävää kun auto hajoaa, mutta nyt oli kyllä ajoitus mitä parhain: koko viikolla ei oikeastaan kiirettä minnekään ja auto olisi muutenkin pitänyt viedä huoltoon. Nyt on myös sellainen harvinainen tilanne, että ihan kaikki treenivaatteet odottavat kaapissa puhtaina ja kämppäkin on aika siisti.

Ensi viikolla sitten paluuta treenin pariin! Yritän varmaan aloittaa ihan hitusen kevyemmin, ja ottaa 100%-tehot mukaan vasta seuraavalla viikolla, jotta kroppa saa vähän pehmeämmän laskeutumisen takaisin arkeen. Vaikka tauko ihan varmasti tuli tarpeeseen ja on tehnyt hyvää, niin on ihana päästä taas tekemään sitä mistä tykkää!