Voi surkeuden kurjuus: viikon treenit

Olen siis kipeänä. Tauti puhkesi ihan yhtäkkiä torstai-iltana, ja perjantai-illalla nousikin sitten kunnon kuume. Eilen oli yksi duunijuttu, jossa mun yksinkertaisesti oli pakko olla paikalla, joten kiskoin aamulla Red Bullia naamariin (tiedän, ei todellakaan kovin suositeltavaa mutta minkäs teet), hymyilin kahteen asti ja kaaduin sitten sohvalle loppupäiväksi, ja tietysti se kuumekin sitten nousi illaksi. Tänään raahauduin kisikselle aamulla katsomaan miekkailutreenejä, kun jo missasin eilisen neljä tuntia, niin että en ehkä olisi ihan niin totaalisen pihalla torstain treeneissä, mutta en uskaltanut lähteä riehumaan. Täytyi todeta, että miekkailu on kyllä erittäin koominen laji sivustakatsojalle :D Iltapäivän uintitreenit skippasin suosiolla, vaikka olin viikon aikana onnistunut löytämään ikivanhat uimalasini ja hankkinut uimalakin. Tänään ei ole enää lämpö noussut kuumeen puolelle (vielä, koputan puuta), joten josko huomenna uskaltaisi lähteä varovasti ampumajuoksutreeneihin, kun poikkeuksellisesti ehdin maanantaitreeniin sen sunnuntaiaamun sijasta. Nyt alkaa jo olla melko lailla levoton olokin, mikä ei ei helpota huomiseen tenttiin lukua yhtään...

Viikon treenit näytti siis tältä:
Ma: RPM ja punttis + kävely kotiin
Ti: Aamu-uinti Jessican kanssa, uitiin ensin 500m lämmittelyksi ja sen jälkeen harjoiteltiin taas hengitystä puolisen tuntia. Illalla BodyAttack, ysibiisin pomput irtosi niin nätisti että!
Ke: Tein tallin aamulla (viikon hyvä teko:)), ratsastin yhden hevosen nopeasti, illalla BodyCombat ja BodyPump
To: Miekkailutreenit 2h illalla + venyttelyä kotona. Piti mennä aamubalanceen mutta nukuin pommiin, ja muutenkin aamupäivällä olo oli eilisen jälkeen kuin olisin jäänyt junan alle.
Pe: ei treeniä
La: ei treeniä. Tosin messuilla edustaminen ei ole kaikista kevyintä hommaa...
Su: vieläkin kipeänä, ei treeniä.

Melko oikeaoppinen takareiden venytys. Tässä on kyseessä on kylmät lihakset kylmässä hallissa. Selkä suorana, polvi koukussa, kädet lattiaan jos yletyt.

Pitänee muuten kirjoitella jossain vaiheessa vähän lajiesittelyjä näistä mun jumppatunneista, jotta maallikollekin vähän selkiää mitä ihmettä nämä eri Body-tunnit ja erikoiset kirjainyhdistelmät oikein tarkoittaa... Kysymyksiäkin saa esittää!

Järki, kärki, käsi, jalka

Eilen oli siis ensimmäisten miekkailutreenien aika! Miekkailukurssi toteutetaan tänä vuonna tiiviinä 5x2h kurssina viikon aikana, jotta pääsee lajiin sisään paremmin, kuin kerran viikossa harjoittelemalla. Samalla pidetään miekkailukurssi lapsille ja niiden vanhemmille, ja viisiottelukoululaisille. Näin ekalla kerralla aloitettiin taas varusteisiin tutustumisella, sitten lämmiteltiin ja tehtiin reaktioharjoituksia, sekä opeteltiin askellusta. Sen jälkeen saatiin vihdoin kalpamiekat käteen, osalle riitti miekat joissa on sellainen erikoisen näköinen kahva, ja lopuille sitten suoralla kahvalla varustetut ns. ranskalaiset miekat. Niistä kahvoista ei tietenkään innostuksissamme älytty ottaa kuvaa...

Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!

Sitten päästiin tekemään pistoharjoituksia, ensin ilmaan ja myöhemmin seinään. Olkapää väsyi yhdellä jos toisellakin... Miekkaa oli tosi vaikea pitää oikeaoppisesti niin että se on käden jatkeena, eikä irrallaan siitä, tosin mun suoralla kahvalla varustettu mutta silti jokseenkin käyrä miekka ehkä hankaloitti asiaa jonkin verran. Samoin hankalaa oli olla hyökkäämättä täysiä päin kuvitteellista vastustajaa, vaan tehdä hyökkäys ensin pelkällä kädellä, eikä koko ylävartalolla tai jaloilla. Harkittin jo olisiko sittenkin pitänyt valita lajiksi vaikka paini...

Lopputunnin ottelu sai aikaan kaaosta ja riemua

Tunnin lopuksi miedät sitten päästettiin riehumaan, tosin vain lötköpötkö-vaahtomuovimiekkojen kanssa. Oteltiin toisiamme vastaan, ja menetettiin käsiä, jalkoja ja varmasti muutama henki ja pääkin :D

ps. Tämä oli yhteistyöpostaus, Ansku hommasi kuvat ja otsikon ja Saskia kirjoitti tekstin, jotta ei jää epäselvyyksiä kenellekään...

Jumppahullun normiviikko

Viikoittain tulee liikuttua melko paljon. Itse pidän kirjaa treeneistäni HeiaHeian avulla, ihan vaan jotta voi vähän seurata sitä kuinka paljon oikeasti tuleekaan liikuttua, vaikka olisikin sellainen olo että "koko ajanhan mä oon menossa". HeiaHeiassa voi asettaa itselleen viikoittaisen treenitavoitteen vaikka pyöräily- tai juoksukilometrien määrässä, tai niin kuin itselläni on, niin ihan tuntimäärä. Oma viikoittainen tavoitteeni on 12h. Siihen en laske mitään kauppareissuja, bussiin juoksua, shoppailua tai imurointia, vaikka nekin sieltä lajivalikoimasta löytyy, vaan ihan oikeaa liikuntaa.

Viime viikko oli aikalailla normiviikko. Viikon treenit näytti tältä:
Ma: Punttis aamulla
Ti: Kävelin reilu 3km salille, siellä BodyPump, ja vielä stepperillä 40min
Ke: Hyppäsin pari hevosta aamulla, illalla BodyAttack ja HotStreching
To: Body Balance aamulla HotFitness-salissa, illalla CXWorx ja Spinning
Pe: Aamulla vesijuoksemassa 45min, illalla BodyCombat* ja BodyPump
La: Välipäivä, hyppäsin yhdellä hevosella kunnolla läheisellä tallilla ja maastoilin toisella
Su: Aamulla (klo 8 sunnuntaiaamuna. Jep.) juoksuammuntatreenit, iltapäivällä uintitreenit

*Viikon huippuhetki! Odotin ihan normitreeniä normiohjaajan kanssa, mutta tunnin alussa lavalle kiipesikin ihan törkeen hunkki jätkä, joka sitten ohjasi puolet tunnista. Paria vikaa treenibiisiä varten hikinen treenipaita sai väistyä, ja siitäkös vasta salillinen naisia innostui! Kun vielä tyttöohjaajakin kiskoi paidan päältään vikaa biisiä varten, oli salin ohi kulkeneiden ohjaajien ilmeet näkemisen arvoiset :D Itse ainakin sain heti alusta asti sykkeet korkeammalle kuin moneen vuoteen combat-tunnilla!

Löysäilyä ja luulot pois

Vihdoinkin koitti ensimmäinen treenipäivä uudessa lajissa! "Täysiä päin"-mottomme mukaan olimme aloittamassa rupeamaa kevyesti käymällä läpi neljä lajia viidestä tänään... Sade (ja yöksi päälle unohtunut kastelu maneesiin) kuitenkin sulki pois ratsastuksen hevosenomistajieni luona Siuntiossa, minne olin valjastanut Anskun avuksi, joten vietimme aamupäivän sittenkin vanhempieni sohvalla torkkuen ja jääkaappia tyhjentäen.

Aika jäätävä ilme ammunnassa...

Aamu alkoi siis ampumajuoksutreeneillä Myllypuron Pallomyllyssä. Innokkaina olimme kolkuttelemassa ovia jo klo 7.40, kun halli aukeaa kahdeksalta. Olin sonnustautunut kunnon juoksutamineisiin, mutta se oli lopulta aika turhaa... Aamutreeni meni kurssilaisia organisoidessa, aseisiin tutustuessa ja lajiin perehtyessä, juokseminen jäi lopulta minimiin. Vähän käytiin läpi juoksijan lihashuoltoa, eli lähinnä jalkojen venyttelyä, ja mullekin löytyi uusi venytys säären etuosaan, tosin en saanut sitä tuntumaan ollenkaan. Ampumisessa sain kokonaiset kaksi osumaa erittäin monesta yrityksestä...miten se käsi heiluukin niin kovasti vaikka sen pitäisi olla paikallaan?!

Jessica säätää silmälappua joka auttaa näön tarkentamisessa... Tuo Pekkaniska-hikinauha on kyllä mahtava!

Uinnissa oli sitten ihan eri meininki, mulle ainakin oli ihan luulot pois-treeni. Aloitimme lämmitelyllä uimalla pikku pätkän ihan omalla tyylillä, sen jälkeen tutustuttiin uimavalmentajaan, joka vaikuttaa hyvältä ja mukavalta. Kuulemma alussa uinnin perusperiaatteet on että pitää ottaa hitaasti, kysyä kaverilta jos ei ymmärrä mitä jenkkivalmentaja selittää, ja pitää aina nauraa kun valmentaja heittää läppää :D Sen jälkeen tehtiin perus lihaskuntoliikkeet, 20 dippiä jalat suorina penkiltä, 20 rintapunnerrusta suorilta jaloilta ja 2x30sek lankku suorin jaloin. So far so good.

Sitten päästiin tositoimiin. Tehtiin paljon hengitysharjoituksia, ja kävi ilmi että valmentaja oli oikeassa: vedessä hengittäminen on vaikeampaa kuin maalla :D Haastetta lisäsi varmasti se, ettei ollut uimalakkia eikä edes laseja, joten menin melko sokkona pärskien eteenpäin... Naurettavin tilanne oli, kun lopussa piti kroolata yksitellen altaan päästä päähän, ja eksyin vähän kurssista, ja yhtäkkiä havahdun siihen, että joku osuu käteeni, ja kun katson eteeni, Ansku on noin kolmen sentin päässä tosi hämmästyneen näköisenä! Ja mä kun yritin olla just skarppi kun kaikki katsoi :D En tainnut tehdä kovin hyvää vaikutusta, varsinkin kun meinasin kuolla nauruun ton tapauksen jälkeen, mikä vähän verotti suoritusta. Harjoitukset jatkuvat siis alkeisryhmässä!

ps. Pakko kommentoida tuohon Anskun postaukseen, tsiigatkaa mun olkapäälihasta! :D

I'm still alive!

Ensimmäinen treenipäivä takana, ja innostus ja odotukset jatkoa kohden vain kasvoivat. Aamulla herätyskellon soidessa 6:30 ei hymy ollut ihan niin herkässä. Raahasin treenikassia bussipysäkille vesisateessa ja suuntasin kohti Kamppia, josta Saskia noukki minut kyytiinsä ja jatkoimme matkaa Myllypuroon. Aamutreeneissä vuorossa oli siis juoksuammunta, ja suurin osa treeniajasta meni teoriaan ja ihmettelyyn. Pari kierrosta juostiin sisähallin tekonurmella ja ampumista pääsi kokeilemaan useaan otteeseen, ja osuin jopa tauluun! Valokuvia katsoessani, huomasin että laitan oikean silmän kiinni tähdätessäni, ja ihmettelin mistä tämä johtuu. Kun kokeilin laittaa oikeaa ja vasenta silmää vuoron perään kiinni, tajusin, että näen oikealla silmällä hieman huonommin kuin vasemmalla, joten tästä johtuen tähtäsin vasenta silmää käyttäen. Oikeastihan tähdätessä ei saisi laittaa kumpaakaan silmää kiinni, vaan käytössä on silmän päälle laitettava läppä, jolloin silmiä ei tarvitse siristää, mutta tähdätessä näkee paremmin. Ne saamme käyttöömme myöhemmin.

Aseen lataus

Ja tähtäys! (Huomaa Jessican kauhistunut ilme vasemmassa reunassa...)

Aamutreeni oli siis todella kevyt, vähän hölkkää, vähän infrapunapistoolilla ammuntaharjoituksia ja venyttelyä. Sen jälkeen kakkosaamupalalle ja päikkäreille. Elvyttyämme aikaisesta aamuherätyksestä, suuntasimme kohti Pirkkolaa ja uimatreenejä. Pääteemana oli hengitysharjoitukset, ja niitä sitten tosissaan harjoiteltiin. Huh, mitä treeniä! Uimalasit olivat todellakin koko rahan väärti, ilman niitä koko homma olisi ollut huomattavasti epämiellyttävämpää. Uimatreenien plussat: pystyin uimaan, en hukkunut, en joutunut hyppäämään pääedellä altaaseen, eikä kukaan joutunut pelastamaan minua sillä kauhealla silmukalla (se kauhea silmukka kyllä kummitteli uima-altaan reunalla...). Miinukset: kuntoni on surkea. Jaksoin yllättävän hyvin uida, mutta punnerrukset ennen uimista tuottivat tuskaa. Säälittävää räpellystä ja väärällä tekniikalla, enkä edes jaksanut kuin 15. Sekin teki tiukkaa. Kyllä se tästä. Seuraavat treenit ovat torstaina, lajina miekkailu!

Vielä jaksaa naurattaa venytellessä - saas nähdä huomenna, kuinka paljon naurattaa...

PS. päivän hauskin hetki koettiin siinä vaiheessa, kun uin viimeistä 25 metriä, ja laitoin pääni veden alle. Samaa rataa pitkin perässäni lähtenyt Saskia on ajautunu "vastaantulevien kaistalle", ja ehdin juuri laittaa kädet eteen ennen törmäystä! Totaali repeäminen molemmilla ja ihan pieni hetki meni, että sain kerättyä itseni :D

Eroon uimakoulutraumoista?

Huomenna se alkaa. Ensimmäiset treenit. Uinti on lajeista minulle se kaikkein haastavin. Lapsuuden uimakoulutraumat ovat edelleen takaraivossa, kun uimakouluopettaja pakotti minut hyppäämään pää edellä veteen, vaikka en olisi uskaltanut. Ja tämän seurauksena hörppäsin aimo kulauksen vettä ja uimaopettaja joutui noukkimaan minut ylös sellaisella silmukalla.

Näistä lähtökohdista siis suuntaan huomenna kohti Pirkkolaa. Yksi strategia toki olisi, että ei hyppäisi ollenkaan pää edellä veteen, vaan jalat edellä, ja sitten uisi vaan niin paljon kovempaa kuin muut, että voittaisi. Tästä pääsemme ongelmaan numero kaksi. Uin maailman hitaiten. Uimahallissa mummot ohittelevat minua ja etenen kuin suossa. Tekniikkani on surkea, tai jos rehellisiä ollaan, sitä ei ole. Mutta varustepuoli on kunnossa! Hain Sokokselta uutuuttaan kiiltelevän uimapuvun ja tosi päheet uimalasit. Näillä mennään!

Hieman naurattaa noissa uimalasin tarroissa oleva teksti: "Please remove"
- eipä olisi muuten tullut mieleen noita tarroja poistaa...

Ennakko-odotuksia

Yhden uuden lajin aloittamisesta saisi jo helposti kokoon kokonaisen blogipostauksen, ja me ollaan aloittamassa viittä... Yritetään pitää homma kasassa!

Niin kuin aiemmin todettiin, osaan jo juosta, uida ja ratsastaa, eli tarvitsee oikeastaan opetella vain ampumaan ja miekkailemaan. Valitettavasti asia ei ole ihan niin simppeli, vaan ratsastus on ainoa laji jossa olen ikinä saanut kunnollista opetusta ja tiedän edes jonkin verran mitä teen.

Juostessa pistän töppöstä toisen eteen enemmän tai vähemmän rytmikkäästi ja yritän hengittää, mutta olen kuullut, että sitä voisi opetella tekemään vähän tehokkaammin, taloudellisemmin ja sulokkaammin. Juoksuammunta-valmentajamme on itse juossut maratoneja alle kolmen ja puolen tunnin vielä yli viisikymppisenä, joten tässä lajissa odotan todella hyvää valmennusta! Saan varmasti lajista huomattavasti enemmän irti piakkoin.

Miekkailulta odotan lähinnä hauskanpitoa aluksi, siinäkin lajissa meillä on ilmeisesti todella hyvät valmentajat, jotka toivottavasti saavat meistä irti vaikka mitä. Ammunnallekaan ei ole sen ihmeellisempiä odotuksia kuin että olen utelias lajin suhteen. Uskon sen myös olevan hyväksi oravan keskittymiskyvylleni, kun oikeasti pakko olla paikallaan ja keskittyä vain siihen yhteen ja ainoaan asiaan siinä hetkessä eikä voi säätää seitsemää asiaa siinä sivussa.

Nyt seuraa nolo tunnustus. Uinnissa tulee vastaan se asia, jota pidän itselleni koko lajikirjon suurimpana haasteena. Tykkään uida ja olen uinut jonkin verran silloinkin, kun en ole liiemmin harrastanut muuta liikuntaa, nykyään menee perus rintauinti kilometri noin puoleen tuntiin. Olen myös käynyt asiaankuuluvat uimakoulut pienenä ja koulussa, mutta koulutuksestani jäi uupumaan yksi kilpauinnin kannalta melko merkittävä tekijä: en nimittäin ikinä oppinut hyppäämään veteen pää edellä! Kyllä sitä harjoiteltiin, mutta Saskia 10v oli jo sen verran hannari, ettei kerta kaikkiaan saanut itseään syöksymään ilmoista syvyyksiin nenä edellä. Veikkaan kumminkin, että tämä puute hidastaisi uimasuorituksiani melko merkittävästi, joten toivottavasti uimaopettaja on ymmärtäväinen ja saa minut jollain ilveellä pystymään tähän melko ylitsepääsemättömältä tuntuvaan suoritukseen. Tämä asia oli jo estää koko osallistumiseni kunnes päätin että hitto, ei sitä nyt voi yhden pahan haasteen antaa koko juttua kaataa. Täysiä päin siis!

"Basically, anyone doing the modern pentathlon thinks that the triathlon is for pussies."

Lajiesittely

On siis aika selventää tätä hulluakin hullumpaa lajia. Nykyaikainen viisiottelu (Modern Pentathlon) on ollut olympialajina vuodesta 1912. Lajin kehitti alunperin ranskalainen paroni Pierre de Coubertin, valiten sellaiset lajit, jotka vastasivat sen ajan sotilailta vaadittavia taitoja. Pyrkimyksenä oli kehittää laji, joka olisi henkisen ja fyysisen kestävyyden äärimmäinen koitos.

Nykyaikaisen viisiottelun lajeina on uinti, miekkailu, esteratsastus, juoksu ja ammunta. Nykyään kaksi viimeistä lajia on yhdistetty ampumajuoksuksi. Kaikki lajit kilpaillaan yhden päivän aikana. Päivä aloitetaan 200m vapaauinnilla. Seuraavana lajina on miekkailu, jossa kaikki (max 36 ottelijaa finaalivaiheessa) ottelevat kaikkia vastaan win or die-periaatteella minuutin pituisissa otteluissa. Sen jälkeen on vuorossa esteratsastus, jossa hevoset arvotaan, ja arvonnan jälkeen on 20 min aikaa tutustua hevoseen ja verrytellä sitä ennen radalle menoa. Arvokisoissa estekorkeus on 120cm. Viimeisenä lajina on ampumajuoksu, kansainväliseltä nimeltään CE (Combined Event). Siinä edellisten lajien aikana kerätyt pisteet käännetään sekunneiksi, ja kisaa siinä vaiheessa johtava lähtee ensimmäisenä, ja muut tulevat perässä takaa-ajoperiaatteella. Ampumajuoksussa ammutaan heti lähdön jälkeen viisi taulua (eli ammutaan kunnes on osunut viisi kertaa), sitten juostaan 1km takaisin ampumapaikalle, ammutaan taas viisi taulua, juostaan sama lenkki, ammutaan viimeisen kerran ja juostaan vielä 1km maaliin. Ensimmäisenä maaliin ehtinyt on voittaja. Juoksu on yleensä maastojuoksua, joka on vielä haastavampaa ja monipuolisempaa kuin ratajuoksu.

Kyseessä on siis erittäin monipuolinen laji, jossa "etsitään täydellistä urheilijaa" (kuulin tämän lajin infotilaisuudessa). Löysin hiljattain nettisivun, jossa listattiin kaikista ihmeellisimpiä olympialajeja, ja tämä laji oli päässyt sijalle 2 :D Kuva ja otsikon sitaatti samasta paikasta...

Lähde: Helsingin Nykyaikaiset Viisiottelijat r.y.

Moi, mä olen Ansku, se liikunnanvihaaja

Suhteeni liikuntaan on aina ollut hieman erikoinen. Tavallaan tykkään liikkua, mutta minun pitää huijata itseni liikkumaan. Tästä johtuen olen aina valinnut lajeja, joissa liikun jostain muusta syystä kuin liikkumisesta. Ratsastus on ollut aina sydäntä lähellä, nykyisin harrastamme Penny-russelini kanssa agilitya ja käymme paljon lenkeillä. Viikonloppuisin samoilemme etenkin näin syksyisin metsässä sienestyshommissa - kaksi tekosyytä yhdellä iskulla!

Miksi sitten lähden tällaisen lajin pariin? Kun Saskia soitti, ja kertoi, että nyt on päästävä Rioon viisiottelijana, en voinut kutstusta kieltäytyä. Sitä paitsi, kutsussa luvattiin virtaviivainen vartalo - se jos mikä kiinnostaa ensi kesän morsianta!

Kysymys kuuluukin - oppiiko liikunnanvihaaja nauttimaan liikunnasta? Riittääkö innostusta lähteä treeneihin 3-4 kertaa viikossa? Vetääkö sohvan pohja enemmän puoleensa kuin miekkailutreenit? En edelleenkään pysty vakavalla naamalla kertomaan uudesta harrastuksestani. Jos ottaisin tavoitteeksi sen, että pystyisin ihan pokkana sanomaan: "Hei, olen Ansku. Harrastan viisiottelua." Vielä en pysty edes kirjoittamaan sitä ilman, että naurattaa.

Moi, mä olen Saskia, se joka tykkää liikkua

Moi!

Olen Saskia ja tykkään liikkua. Sydäntä lähinnä on ryhmäliikunta ja ratsastus, muuta teen lähinnä saadakseni lisää vaihtelevuutta treeniin. Ratsastusta olen harrastanut lapsesta saakka, ja tehnyt sitä myös jokseenkin ammattimaisesti ulkomailla. Ryhmäliikunta on tullut enenevissä määrin kuvioihin mukaan opiskeluaikana, eniten tykkään LesMills-tunneista (paitsi niistä tanssillisista. En vaan pysty).

Kun kerta liikkuu paljon, on käynyt mielessä, että sitä voisi joskus yrittää tehdä vähän tosissaan, eikä vain huvikseen, vaikka se kivaa onkin. Olisi mahtavaa olla huippu-urheilija! Loppukesästä olympialaisten aikaan isäni sitten heitti automatkalla hauskan idean, että nykyaikainen viisiottelu voisi olla minulle hyvä laji, osaanhan jo juosta, uida ja ratsastaa jopa esteidenkin yli. Ei siis tarvitsisi opetella kuin ampumaan ja miekkalemaan. Helppoa kuin heinänteko! Siinä vaiheessa naureskelin asialle räkäisesti, iskä kun samalla kertaa väitti kirkkain silmin että olisin myös lahjakas yleisurheilija hobittivartalollani (kyllä, isien tehtävä on olla kannustavia, mutta tuosta oli kyllä realiteetit kaukana :D).

Illalla kuitenkin tajusin vähän innostuneeni asiasta, ja ennen kuin tajusinkaan, olin löytänyt seuran ja peruskurssin, yllyttänyt ystäväni Anskun mukaan, ja mainostanut jokaiselle joka jaksoi kuunnella että aion kisata neljän vuoden kuluttua Riossa. Auliisti kaikki ovat lupautuneet kannustusjoukoiksi sinne. Anskun idea oli perustaa tästä hullusta projektista blogi, joten ei siinäkään muuta kuin tuumasta toimeen. Ensimmäisenä luvassa Anskun oma teksti ja tietenkin lajiesittely, myöhemmin varmasti treenipäiväkirjaa, lajiharjoitteita ja muuta mukavaa himoliikkujan ja liikunnanvihaajan jokseenkin erilaisista näkökulmista. Tervetuloa mukaan seuraamaan projektin alkuaskeleita ja etenemistä!

-Saskia