PM-hopeaa Bornholmista

Pitkästä aikaa päästiin kunnolla kisaamaan, kun koitti PM-kisojen aika! Pohjoismaiden mestaruuksista kisattiin tänä vuonna Bornholmin paratiisisaarella Tanskassa. Oikeasti, minne ikinä katsoikaan saarelta niin näki horisontin, itse saarella jokaisella takapihalla kasvoi omena- ja viikunapuita, ja ilmasto oli sellainen madeiralaisen lämmin ja aina paistaa aurinko. Paratiisi siis. Miljöössä ei siis ainakaan valittamista, ja olin heti kättelyssä ihan myyty ja tosi iloinen että lähdin reissuun vaikka vähän tyyriimpi olikin kuin mennä laivalla Ruotsiin.

Reissu tosin alkoi vähän vähemmän paratiisimaisissa tunnelmissa, kun lähdin perjantai-aamuna aamuneljältä kohti lentokenttää. En raaskinut pyytää keneltäkään kyytiä tuohon aikaan, vaan bongasin bussin 415N jolla pääsin suoraan kentälle. Bussi oli kuitenkin varsinainen kulttuurielämys: olin niiden erittäin harvojen joukossa, joka a) oli selvinpäin b) ei pukeutunut opiskelijahaalareihin c) oli jo nukkunut ne vähäiset yöunensa. Matkalla ohiteltiin toinen toistaan surullisempia vantaalaisia ostareita. Aikamoista.

Pienten haasteiden jälkeen (lento Köpiksestä Bornholmiin oli myöhässä, mutta onneksi päästiin loungeen tankkaamaan kunnollista aamupalaa) päästiin siis perille, syömään, nukkumaan päikkärit ja kevyelle lenkille. Lenkillä ihmeteltiin joukolla miten voi olla mahdollista jos juoksee samaa polkua ensin yhteen suuntaan ja sitten takaisin, että molempiin suuntiin on alamäkeä?! Juoksu tuntui siis harvinaisen kevyeltä, mikä kertoi jotain siitä että valmistelut olivat olleet aika onnistuneet. Illalla vielä miekkojen tsekkaus, koeratsastusvideoiden katsominen ja kisapäivän aikataulun kertaaminen ja unten maille.

Hobitit ja horisontti.

Herätys kisapäivänä viiden jälkeen tuntui huomattavasti inhimillisemmältä kuin edellisen päivän kolmen jälkeen-herätys. Aamiaistankkauksen jälkeen sullouduttiin bussiin joka vei meidät kohti ensimmäistä lajia, uintia. Uintiallas oli jännä, kovin matala ja tasareunainen mikä kielii nopeudesta, mutta vesi oli suolaista! Jännää. Totuttelin tähän ja tein hyvän verryttelyn suunnitelmani mukaan. Oma eräni oli ensimmäinen, joten aika nopeasti oli aika mennä vaan starttipallille. Viereisellä radalla lähti tyttö jonka ennätys oli paljon kovempi kuin itselläni, ja alussa vähän ihmettelin että minne muut oikein jäivät. Toisella puoliskolla tyttö tuli odotetusti ohi, mutta jatkoin oman uintini tekemistä juurikaan huomioimatta mitä muut tekevät. Maaliin tulin eräni toisena, ja kaverit huutelivat että hyvin tehty. Itse olin ihan että joojoo mutta miten se aika?! Lopulta joku armollisesti huusi että se oli 2:53. En ollut uskoa korviani ja oli ihan pakko varmistaa että oikeastiko?! Kun vakuuttivat että kyllä, 2:53 taisin innostuksissani pärskyttää kuin Manadou ikään... Olisin ollut ihan tyytyväinen johonkin 2:58 aikaan, mutta 53! Ja seitsemän sekunnin ennätysparannus! Voi jumpe! Taitaa käydä selväksi, että olin ihan sairaan tyytyväinen ja ylpeä itsestäni.

Uinnin jälkeen siirryttiin miekkailuosioon. Tavaomaisen lämmittelyn jälkeen aloitettiin perinteisesti ns. sisäisillä matseilla, eli miekkailuparin kanssa otettavilla matseilla. Näistä onnistuin nipistämään ensimmäisen, mutta sen jälkeen olikin ihan katastrofialku. Jotenkin onnistuin paineistamaan itseni niin että vaan heiluin alueella enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi ja muut tytöt napsivat pistot helpohkosti. Onneksi älysin reagoida tähän ennen kuin ihan liikaa aikaa oli mennyt, poistuin salista hetkeksi, nollasin tilanteen ja korjasin asenteeni. Tämän jälkeen alkoi jo sujua vähän paremmin. Otettiin ensin yksi kierros niin että kaksi pistoa yhdellä kiinnityksellä ja sitten toinen yhden piston kierros. Tällä toisella kierroksella onnistuin vähän seivaamaan tilannetta niin ettei tulos ollut ihan hävettävän huono, vaikka se aika surkeaksi jäikin. 10 voittoa 20 tappiota ja 173 pistettä. Ei voi mitään. Miekkailuosiossa hämminkiä aiheutti myös superhidas tulospalvelu ja vähän myös kuhnastelevat tuomarit, mutta lopulta saatiin kuin saatiinkin kaikki matsit miekkailtua ja pisteet oikein.

Ridakamat päälle ja siirtyminen ratsastuspaikalle, jossa hevoset jo odottelivat meitä ja päästiin kävelemään rata. Rata oli sellainen 100-105cm, varsin suoraviivainen. Arvonnan tuloksena minulle tuli se ainut hevonen josta ei ollut videota edellisen päivän koeratsatsastuksesta. Omistaja kuitenkin kertoili auliisti hevosesta, että se on ihan kokenut, ei ehkä tykkää sporrasta, suhteellisen herkkäsuinen ja oli ottanut eilen yhden puomin. Olin toisena vuorossa kiivetä selkään. Onneksi saatiin ratsastaa ilman kisatakkia, hepparaukka hikoili verryttelyssä aikalailla vaikka annoinkin sen kävellä aika paljon. Se tuntui sileällä ihan mukavalta, mitä nyt vähän pohkeen takana kun olin jättänyt ne sporrat yleisestä neuvosta pois, mutta esteillä se tuntui aina jotenkin hämmästyneeltä eikä oikein vetänyt esteelle. Sain sen kuitenkin kaikesta yli, vaikka esim. viimeinen isompi pysty ei todellakaan ollut kovin kaunis suoritus. Onneksi valmentajalla oli hyvä pelisilmä, tokaisi vaan "Hyvä Saskia, nyt radalle" niin etten jäänyt sitä miettimään sen enempää. Ensimmäinen ratsastaja oli mokannut jo alkuradasta, joten pääsin aika nopeasti aloittamaan oman suoritukseni. Koko radan ajan oli sellainen olo estettä kohti että heppa ei aio mennä, mutta päättäväisellä ratsastuksella sain sen kaikesta yli puhtaasti. Tyylipisteitä ei onneksi ole jaossa, voin nimittäin kertoa että sitä jalkaa tuli käytettyä ihan koko rahan edestä. Toivottavasti näytti siistimmältä kuin tuntui. Mukavaa oli, kun näin "oikeissa kisoissa" voi vaan antaa ratansa jälkeen hevosen takaisin omistajalle joka huolehtii siitä, ja voi keskittyä itsestään huolehtimiseen. Sama hevonen meni vielä yhdellä ruotsalaispojalla supersiistin radan.

Viimeinen laji oli tietysti ampumajuoksu, jossa naiset kisasivat ensimmäisessä erässä. Kun lähdin verryttelemään olin hetken vähän kauhuissani, eilinen keveys oli tipotiessään ja juoksu tuntui megaraskaalta. Kokeneemmat kaverit lohduttivat että kyllä fiilis paranee kun lähdet juoksemaan kovempaa, ja onneksi se piti paikkansa. Juoksurata oli ihan kiva, ruoholla juostiin kahta kenttää ympäri pienillä lisäkrumeluureilla. Shoot-in aikana ampumaradan ympäristössä oli uskomaton härdelli, mutta jollain ihmeen ilveellä onnistuin kanavoimaan kaiken häiriön omaan tekemiseen rakentavasti: "minä keskityn nyt tähän omaan juttuuni, muista piittaamatta, katsotaan sitten maalissa mihin se riitti". Ensimmäinen ammunta meni ihan hyvin, ja ohittelin alkumatkalla hitaampia juoksijoita. Toisessa ammunnassa en yhtään tiedä mitä tapahtui, en vaan kerta kaikkiaan osunut siihen tauluun. Toinen juoksukierros oli myös jotenkin tuskainen, kun on vetänyt ensimmäisen kierroksen ehkä vähän liian kovaa ja on vielä monta jäljellä... Onneksi kaveri tuli tässä sopivasti ennen puoltaväliä ohi, ja liimauduin siihen peesiin. Tässä vaiheessa onneksi muistin myös ajatella hyvää juoksutekniikkaa, mikä varmasti auttoi. Onnistuin myös kasaamaan itseni erinomaisesti, ja kolmas ammunta meni hyvin. Samoin neljäs. Viimeisen kierroksen loppupuolella joukkuekaverit huusivat äänensä käheäksi kannustaen minua, kun meitä oli kolme tyttöä aika lähekkäin tulossa maaliin. Tällä kannustuksella sain itsestäni puristettua viimeisetkin voimat, ja maalissa tehtiin taas kuolemaa. Onneksi huomasin videokameran kuvaavan minua, joten onnistuin pitämään homman jotenkin kasassa sen hetken, ennen kuin menin teltan taakse jännittämään tuleeko oksennus... Taas kerran sitä kyseenalaistaa miksi itseään rääkkää noin :D

Tässä vaiheessa jo kaverit väittivät että laskelmiensa mukaan minulle olisi tulossa PM-hopeaa, enkä taas ollut uskoa korviani. Olin taas tehnyt omaa juttuani ihan laput silmillä enkä ollut tilanteista juurikaan tietoinen. Loppuverran ja nopean suihkun jälkeen uupuneet ja nälkäiset urheilijat siirtyivät illalliselle, jonka tiedettiin huipentuvan jäätelöbuffaan. Lopulta koitti palkintojenjaon aika, ja totta todellakin, kaulaani pujotettiin painava hopeamitali! Voi sitä onnen määrää.

Seuraavana päivänä tulostaulukoita tavaillessa huomattiin kuitenkin, että tässä on nyt jotain mätää. Hetken aikaa luulin jo että mitali himmenee, mutta loputtomien tarkistuslaskentojen jälkeen vain pronssi vaihtoi omistajaa, mikä sekin tietysti oli ikävää. Senpä takia en viitsinyt heti hirveästi huudella ennen kuin tulokset olivat varmasti oikein, ja kieltämättä vähän haalisti riemua. Avoimessa sarjassa voiton ja kolmossijan muuten vievät saksalaiset, itse olin yhden pisteen erolla neljäs. Niin ja siis PM-voitto meni harvinaista kyllä Tanskaan.

Fakta kuitenkin on, että tein elämäni kisan! Koko päivänä oli vain kaksi huonompaa hetkeä, se miekkailun alku ja yksi huono ammunta, muuten oli erinomaista suorittamista omalla tasolla ja sen ylikin. Olen itse erityisen iloinen kokonaisuudesta, miten onnistuin olemaan niin keskittynyt koko päivän, ja se selkeästi kantoi hedelmää. Seuraavana aamuna heräsin pohkeet ja takapuoli aivan jumissa, ihan kuin olisi tullut urheiltua tai jotain. Palauttelupäivä meni ihanan sightseeing-retken merkeissä, ja jotenkin onnistuttiin taas löytämään lounaspaikka jossa oli jälkkäriksi jäätelöbuffa. 5-ottelijat olivat onnellisia.

Innosta piukeena - kisakauden avauksen ennakkotunnelmia

Viikonloppuna päästään siis vihdoin kisaamaan! Reissu suuntautuu Uppsalaan, jossa olisi tiedossa neliottelukilpailut. Ratsastusta ei siis ole tässä kisassa mukana, mikä harmittaa vietävästi. Olin jo ehtinyt haaveilla mahdollisuudesta arpoa taas itselleni ihanan Zansibar-hevosen, mutta minkäs teet. Tässä on kuitenkin hyvä tilaisuus päästä vetämään hyvä CE, miekkailu ja uinti ja katsomaan missä mennään niissä lajeissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä parin viikon päästä Tarttoon, mutta se on masters-kisa eli ammunta ja juoksu ovat erikseen ja uintimatka vain 100m, eli ei siinä olisi ollut paljonkaan järkeä meikäläisen kannalta.

Kisamuistoja viime vuodelta

Nyt on siis viimeisten kisavalmistelujen aika! Pari viimeistä päivää vähän kevyempää treeniä kuin normaalisti ja reissusuunnitelmien viimeistely. Meitä lähtee pari junnua, niiden valmentaja ja minä, ja ollaan taas suunniteltu megatehokas reissu: lähtö perjantaina iltapäivällä, yö laivassa, kisa lauantaina, paluu taas yö laivassa ja kotona suununtaiaamuna. Hyvä tuuri vaan siinä, että se perjantain menolaiva on joku NRJ Extravaganza superhypermegabileristeily... Ei auta muu kuin varustautua korvatulpilla ja mennä akaisin nukkumaan.

Tavoitteena yhtä hyvä juoksu ja parempi ammunta kuin viime vuonna. Onneksi numerolappu yleensä piristää jalkoja kummasti!

Kisan suhteen ei ole sen suurempia odotuksia, kuin että olen utelias näkemään miten kulkee. Juoksukunto ei omasta mielestä ole vielä kovin hyvällä tasolla, mutta ammunnan suhteen olen viime aikojen treenitulosten valossa aika optimistinen. Kunhan vain onnistun pitämään pään kylmänä ja keskittymään omaan tekemiseen niin sen pitäisi sujua myös kisassa. Uinnistakaan en oikein uskalla toivoa liikoja, vaikka siinäkin treenit ovat menneet vahvasti oikeaan suuntaan. Tällä kertaa miekkailu myös aloittaa päivän ja altaaseen päästään vasta sen jälkeen, joten toivottavasti se ei paina kropassa. Miekkailu siis tosiaan on heti aamusta, mikä vaatii meikäläiseltä hurjaa psyykkausta että pysyn hereillä ja keskittyneenä. Aikataulu on muutenkin vähän hassu, miekkailun jälkeen on kunnollinen lounastauko ennen uintia. Kuka haluaa syödä kolmen ruokalajin lounaan ennen kisauintia?! Mieluummin vaan suoraan altaaseen, kisapäivänä ei yleensä muutenkaan ruoka maistu. No, jää nähtäväksi kuinka tuo konsepti toimii...

Joka tapauksessa kiva päästä kisaamaan, wish me luck!

Stockholm GP pregaming eli 5-ottelijan kisaviimeistelyjä

Viikonloppuna on vihdoin taas 5-ottelukisojen aika! Taas lähdetään lahden toiselle puolelle eli Tukholman lähistölle. Ilmeisesti osanottajia tulee olemaan ihan mukavasti naisten sarjassa, joten saadaan varmaan aikaan hyvä kisa. Omat tavoitteet ovat ne perinteiset: parantaa uintiennätystä ja kokonaispistemäärää. Lisäksi haluaisin että ammunnat menisivät suht koht hyvin, sitä on treenattu viime aikoina sen verran tunnollisesti että pitäisi jossain jo näkyäkin. Kisa on kaksipäiväinen, lauantaina aloitetaan uinnilla, jatketaan miekkailulla ja päätetään CE:hen. Sunnuntaina kisa ratkeaa sitten ratsastusosioon, joka käydään tasolla max 90cm.

SM/PM- kisastartti. Kuva Kalle Nuuja.

Koska itse kisasta ja tavoitteista ei ole sen enempää sanottavaa tällä erää, ajattelin vähän avata sitä miten valmistaudun kisoihin. Vielä vuosi sitten olin täysin hukassa tämän asian suhteen, nyt alkaa olla jo vähän rutiineja tähän jotka ainakin joskus kantavat hedelmääkin.

Muutama päivä ennen kisoja treeniä kevennetään huomattavasti. Siinä missä normaalisti treenaa pari-kolme kertaa päivässä, nyt treenikerrat vähennetään useimmiten yhteen. Levon osuus siis korostuu huomattavasti, jos vaikka käy vain aamulla uimassa ja chillailee loppupäivän. Toinen vaihtoehto on vähentää treenin kestoa, esim. miekkaillaan vain tunti (normaalin 2-3h sijaan) ja uidaan vain vajaa 2km, siinä missä normitreeni olisi usein yli 3km. Treeneissä myös vähän säästellään ja tehdään vaikka mieluummin lyhyitä teräviä vetoja kuin pitkiä ja rasittavia. Ihan nollaan ei silti mitään jätetä, jotta tuntuma säilyy.

Myös ruokapuoleen kiinnitän vähän erityistä huomiota. Kisapäivänä kaloreita kuluu noin miljoona, kun suoritetaan monta kertaa maksimitasolla. Kisapäivänä en oikein pysty syömään, useimmiten alas menee vain aamupala pakotettuna ja sitten juomaa ja banaania. Niinpä pitää huolehtia siitä, että kropassa on riittävästi energiaa jo etukäteen. Pari päivää ennen kisoja pidän siis huolta siitä että syön kunnolliset kaksi lämmintä ateriaa välipaloja unohtamatta. Mielellään yritän saada vähän ekstra kaloreita myös kurkusta alas. Koska en yhtäkkiä pysty syömään kovin paljon enempää, ovat mehut osoittautuneet oivaksi keinoksi lisätä energiamääriä. Suklaatakaan ei viitsisi ihan mielin määrin mutustella :D

Perus kisojen jälkeinen varustekaaos... Tuossa ei ole edes puolet kamoista!

Viimeisinä päivinä yritän olla tekemättä mitään tavallisesta poikkeavaa. Ei mitään hapottavaa pyörälenkkiä, seinäkiipelykokeiluja tms, jotta ei tule turhia jumituksia. Venyttelen huolellisesti joka ilta, jotta olo olisi vetreä sitten suorituksissa.

Yksi heikko kohtani kisavalmisteluissa on ollut unen määrä. Kaksi kertaa olen jostain syystä nukkunut tosi huonosti viimeiset päivät ennen kisoja, ja molemmilla kerroilla on sitten ollut tosi nuutunut olo kisoissa kaikista piritsymisyrityksistä huolimatta. Tähän pitäisi jatkossa miettiä keinoja, joilla varmistan unen määrän ennen kisoja.

Yritän kirjoitella ensi viikolla myös vähän kisaeväistä. Yleensä on käynyt niin, että muistan sen vasta siinä vaiheessa kun kaikki purkit ja pullot ovat jo tyhjiä, mutta nyt yritän tsempata dokumentoinnissa!

Näillä mennään, wish me luck!

Kauden pääkisa lähestyy

SM:ät ja PM:ät ovat jo ovella!

Tänä vuonna taso on kovempi kuin aikoihin, osanottajia on paljon ja huiput paikalla. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että tavoite mitalin uusimisesta olis melkolailla utopistinen. Tai no, se edellyttäisi käytännössä sitä, että moni muu loukkaantuisi/hukkuisi altaaseen/tippuisi hevosen selästä, ja sitä en toivo ystävilleni. Niinpä lähden tekemään omaa kisaani ja katsomaan mihin se riittää. Tavoitteena on siis yksinkertaisesti parantaa omaa piste-ennätystäni, sijoituksella ei niin väliä, vaikka tietysti olisi kiva jättää muutama tyttö taakseen. Uinti käydään uimastadionilla pitkällä radalla, joten olen tyytyväinen jos onnistun uimaan noin saman ajan kuin keväällä Ruotsissa lyhyellä radalla.

Viimeistelyt ovat menneet vähän heikonlaisesti, onnistuin kai vilustumaan ihan vähän lauantai-iltana vanhempien pihalla syödessä, ja siitä seurasi parina päivänä vähän outo olo. Varotoimenpiteenä pidin sitten itseni totaalilevossa. Suunnitelmakin oli vetää tämä viikko vähän kevyemmin, mutta ei nyt ihan näin kevyesti... Toivottavasti saan kuitenkin viimeistelytreenit tehtyä kunnolla. On tosi hankalaa miettiä miten toimia viimeiset päivät ennen kisoja, periaatteessa ainakin uinti ja miekkailu ovat lajeja joissa kulkee hyvin silloin kun sitä tekee paljon, mutta sitten toisaalta pitäisi malttaa olla tekemättä liikaa ja vähän keräillä voimia jos meinaa ennätyksiä rikkoa. Tasapainoilua tämä. Yritän kuitenkin olla luottavaisin mielin että aiemmin tehdyt pohjat riittävät, olen kuitenkin treenannut tänä kesänä laadukkaammin kuin koskaan. Ja parit viime viikon kovemmat treenit menivät ihan yli odotusten, tuli ihan Sandraerikssonmainen olo kun ihmetteli kun rankka treeni kulki kuin vettä vaan :)

Kisat käydään siis Helsingissä ja yleisö olisi erittäin tervetullut lisä kisafiilikseen! Uintia voi seurata vaikka oman aamu-uintinsa lomassa lauantaiaamuna kasin jälkeen stadikalla. Ehkä jännittävin laji on ratkaiseva ampumajuoksu, joka käydään Myllypuron Pallomyllyssä su klo 12 alkaen. Fb-event tapahtumaan löytyy täältä, sieltä löytyy lisäinformaatiota.

Wish me luck!

SM-viimeistelyt

Nyt tuleekin vähän niin kuin viikon treenit-postaus etukäteen, koska aion jakaa viimeistelyviikkoni suunnitelman. Herkistely on itselleni ihan uutta, joten ei ole tietoa mikä toimii omalle kropalle parhaiten. Parhaani yritän, katsotaan mitä siitä tulee! Tavoite on että kropan tila olisi suunnilleen tällainen lauantaina koko päivän:

Ja suunnitelma jolla sitä yritetään toteuttaa on seuraavanlainen:
Ma: juoksuammunta, vajaa 1h juoksentelua ja keskittymistä
Ti: Vajaan parin tunnin suht normaali miekkailutreeni
Ke: Kevyehkö uinti aamulla
To: Supernopeat oparit
Pe: Ratsastus

Lisäksi sapuskaa ja unta sekä vähän lihashuoltoa, niin olen ainakin tehnyt parhaani valmistelujen kanssa! Tosin nyt tiistaina olo on ihan katastrofaalinen, pohje kramppasi eilen ja tänään, ja tänään kipu siirtyi jo nilkkaankin, ja lisäksi heräsin tänään aamulla siihen että niksautin niskani jotenkin, ja nyt on koko niska-hartiaseutu niin jumissa ja kipeä ettei pää meinaa kääntyä... Ei muuta kuin Voltarenia kehiin niin toivottavasti tokenen!