You are a shooting star - part two

Lupailin joskus kesällä kirjoitella vähän tarkemmin viisiottelun aseista. Sain jopa valokuvat otettua, mutta jotenkin tämä tekstin koostaminen on ollut haastavaa. Ampuminen sinänsä on kivaa ja yksi minulle mieluisimmista osioista, mutta itse aseisiin en tunne minkäänlaista mielenkiintoa, lähinnä vain sen suhteen, että joillain aseilla ammun paremmin kuin toisilla.

Ampumapaikka SM-kisoissa

Viisiottelun ammunnan sääntöjä on muutettu viime aikoina paljon. Lähtien jo ihan aseista ja ampuma-ajoista. Sääntömuutokset tuovat oman haasteensa ja lisäksi viisiottelun virallisissa ohjeissa kuvatut vaatimukset aseelle ovat jo sen verran haastavia, että aseita ymmärtämättömälle ne menevät vähän yli hilseen. Säännöt ottavat kantaa muunmuassa kaliiberiin, aseen painoon, painon toleransseihin, kokoon, tähtäimeen, kahvaan ja aseen painon jakautumiseen, ampuma-aikaan ja matkaan.

Maalitaulut SM-kisoissa Pallomyllyssä

Aseena käytetään siis infrapunailmapistoolia. Infrapunailmapistoolin lisäksi tarvitaan taulu ja joko tietokone tai pieni näyttö pöydälle. Ase on muuten normaali ilmapistooli, mutta piippu on vaihdettu infrapunapiipuksi. Alla olevasta kuvasta näkee aseen tärkeimpiä osia, eli kahva, joka on muotoiltu käden muotoon sopivaksi, liipaisin, piippu, tähtäin ja latausläppä (korjatkaa, mikäli termi on väärä, tämän löysin Hämmerlin käyttöohjeesta...). Asetta voidaan säätä ampujalle sopivaksi, ja ainakin itsellä on vielä jonkin verran säätöjen kanssa opettelemista.

Latausläpästä ase ladataan nostamalla läppä ylös ja laskemalla se takaisin alas. Sen jälkeen ainakin uusimmissa laser-aseissa, kuten yllä olevassa, etuveto vedetään pois, tähdätään ja vasta sen jälkeen liipasin painetaan kokonaan pohjaan. Etuvedon pois ottaminen heti latauksen jälkeen ennen kuin tähdätään auttaa siihen, että käsi ei sitten tähdätessä tärähdä. Tähtäysvaiheessa kun pyritään minimoimaan kaikki pienetkin tärähdykset. Itse pidän siitä, että liipasimessa on jonkin verran etuvetoa, saan jotenkin tähtäämiseen paremman tuntuman.

Piipun kärjessä näkyvät viisi valoa kertovat osumien määrän - vihreä valo syttyy jokaisen osuman jälkeen. Alla olevassa kuvassa osumia on ammuttu neljä, yksi osuma on siis vielä viiteen osumaan ammuttavana.

Maalitauluja on myös erinäköisiä ja erilaisilla ominaisuuksilla. Alla olevista vasemmanpuoleinen on seuran taulu, oikealla oleva treenikaverin hifistelytaulu, joka näyttää heti sekä osuman sijainnin taulussa, että osumien määrän taulun yläreunassa.

Seuraavissa kuvissa näkyy Eko-Aimsin näyttö, ylhäällä olevassa kuvassa kaikki osumat on ammuttu 36 sekuntiin, vasemmassa reunassa näkyy osumat, eli mihin kohtaan taulua olen osunut, numero yhdeksän kertoo ampumakertojen määrän ja viisi ympyrää osumat. Ympyrät ovat mustia silloin, kun osumia ei vielä ole, ja ne muuttuvat valkoisiksi sitä mukaan, kun saa osumia.

 Tällä kerralla sujuikin jo vähän paremmin, viisi ammuntakertaa, jokaisella osuma ja aikaa kului 15 sekuntia.

Ampumista käsittelevän sarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä. Toivottavasti teksti avasi vähän tätä meidän teksteissä pienempään osaan jäävää lajia. Ampuminen on todella psykkinen laji, ja parhaimmillaan siitä saa omaan juoksuun lisäpotkua ja lisäksi hyvällä ammunnalla rutkasti lisäsekunteja tulosta helpottamaan. Jos esimerkiksi ottaa nämä yllä olevat kaksi ammunta tulosta, ja pistää neljän ammunnan erotuksen kisa-aikaan, tulee huonommalla 36 sekuntin ampumisella 64 sekuntia lisäaikaa lopputulokseen!