Heppaperjantai

Pari viikkoa sitten koitti perjantai, jota olin odottanut koko viikon, koska se oli jo suunnitelmissa niin huikea. Onneksi toteutus oli vähintään yhtä hyvä kuin suunnitelma!

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä ja jäisen sateen uhmaamisella, kun suuntasin uimahalliin anivarhain. Kevyt treeni, vaatteiden vaihto kotona ja sitten töihin. Töistä suuntasin perjantaiseen tapaan Keravalle, tällä kertaa kaverin kyydillä, jotta päästäisiin kaikki sitten jatkamaan matkaa yhdessä Keravalta. Keravalla oli pitkästä aikaa ohjelmassa kunnon estetunti. Syksyn teemana on meillä perustyöskentely, joka onneksi on sisältänyt paljon puomityöskentelyä, mutta niinhän se on, että mikään ei tee ihmistä onnellisemmaksi kuin esteratsastus. Uskokaa pois!

Sain ratsuksi Welmiron, joka oli klipattu viikon aikana, ja oli kylmän sään takia vähän säpäkkänä. Niinpä keskityin alkuverran aikana vain ratsastamaan sitä rennoksi ja avuille. Aloitimme harjoitukset ympyröillä ja kahdeksikoilla puomin yli, ja jatkoimme sitten ympyrällä ristikon yli. Tämän jälkeen jatkoimme pienillä pystyillä joilla keskityttiin ratsastamaan hyvä kaarteet ja jossa laukan piti edelleen olla kontrolloitua ja lyhyttä. Tässä vaiheessa joku kavereista nauroi että Welmu kuulostaa ihan siltä kuin esteet olisivat vähintään metrinelkyt, kun se örähtää jokaisessa hypyssä kovaan ääneen :) Hevonen olikin koko ajan tosi makean tuntuinen, tajuttoman terävä mutta silti keskittynyt ja kuunteli minua. Hieno fiilis!

Welmu vauhdissa oman ihmisensä kanssa. Kuva niinan.kuvat.fi.

Tämän jälkeen saatiin jo hypätä kunnollista rataa, esteet eivät olleet kovin isoja mutta kaikki oli silti ihan fiilareissa siitä että päästiin hyppäämään. Radalla sain keskityttyä siihen, etten ota liikaa laukkaa pois hypyn jälkeen, vaan teen vain tarvittavan tasapainotuksen jottei kaahoteta liikaa, jotta päästään etenemään tasaisemmassa temmossa jatkuvan eteen-taakse-virittelyn sijaan. Ja pitämään ne kädet rentona, etten säädä liikaa!

Lopuksi Essi vielä lisäsi yhteen pystyyn puomin päälle, jolloin se nousi reilu metriin, ja käski tulemaan sen kerran toisesta suunnasta. Ja vaikka este olikin isompi, onnistuin silti ratsastamaan sinne tasaisesti ja rennosti. Yleensä tuollainen saa kohdallani aikaan ennen näkemätöntä virkkausta ja säätämistä ja/tai kaameaa lennätystä, ja hevosella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä selvitä tehtävästä järkevästi. Pikkuhiljaa alkaa fiilis löytyä, ja joskus tuntuu siltä että ehkä hitusen verran osaan ratsastaa :) (Ratsastus on siitä masentava laji, että mitä paremmaksi siinä tulee, sitä selkeämmin tajuaa kuinka surkea oikeastaan onkaan). Essin kommentti oli rohkaiseva "Saskian paniikki alkaa hellittää!" :D Hevonen oli kyllä sen tuntuinen että olisi hypännyt vaikka taloja, niin terävä ja hyvä! Melkein teki mieli pakata polle mukaan Areenalle, olisi voitu joinata amatööriluokkiin!

Meredith Michaels-Beerbaum ja legendaarinen Checkmate alias Joey, sekä hieno Uimastadion-este.

Iloiset ratsastajat suuntasivat tunnin jälkeen tankkaamaan itse tehtyä pitsaa ruoaksi, koska Hartwall Areenalta saa pelkkää roskaruokaa. Ja sitten Horse Showhun! Olin ihan innoissani, koska niillä oli tänä vuonna tosi hyvä ratsastajalista. Oli ilo katsoa hyvää ratsastusta! Fanitin staroja ihan kybällä ja hauskuutin kavereita pari vuotta vanhoilla inside-stooreilla Hollannin ajoilta tutuista ratsastajista :)