Olin kaukaa viisaasti ajoittanut kevyen viikon pääsiäisviikolle. Alkuviikosta rehkin normaaliin tahtiin, paitsi että vaihdoin vauhtitreenit kevyempiin. Keskiviikkona kävin vielä aamupumpissa ja ratsastamassa ennen kuin iltapäivällä suunnattiin ensimmäisen porukan (ja kaikkien kamojen) kanssa kohti pohjoista. Päivää aikaisempi lähtö mahdollisti hyvän sporttipäivän torstaina, joka vietettiin perusteellisesti rinteissä ennen kuin koko muu väenryntäys ilmestyi pääsiäisenviettoon. Illalla vielä kunnon venyttelyt päälle.
Perjantaiaamulle mahtui sitten ehkä koko vuoden suurin urheilullinen uroteko, nimittäin elämäni kolmas ala-asteiän jälkeen suoritettu murtsikahiihtolenkki! Murtomaahiihtohan on ihan mielettömän hyvää kokonaisvaltaista liikuntaa, mutta ei sitä vaan tule tehtyä. Suurin syy siihen on se, että suostun hiihtämään vain ja ainoastaan jäällä, jossa ei ole alamäkiä. Niissä kapineissahan ei ole minkäänlaisia jarruja, vaan niillähän luisuu suoraan metsään! Joka tapauksessa tehtiin rauhallinen peruskuntolenkki, pari kertaa vasta flunssasta toipuva seuralainen sai käskeä mua hidastamaan, ja pidettiin vielä hiihtokulttuuriin kuuluva mehutauko. Nyt ei kuitenkaan enää ole mitään syytä olla osallistumatta ensi talven Winter Pentathloniin, kun kerta näköjään hallitsen tämänkin lajin niin suvereenisti, että harkittiin jo olympialajin vaihtoa, mulle murtsika ja Jessicalle laskettelu (se oli vielä enemmän paiseessa laskettelusuksilla kuin minä murtsikoilla). Todettiin kumminkin että ne talviolympialaiset tulevat aika nopeasti vastaan.
Noi tuulihousut aiheutti aika pahan identiteettikriisin, mutta oli pakko kiskoa päälle tuulenpitävää enkä omista talvijuoksuhousuja. Mutta todistettavasti olin ladulla! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti