Viikon treenit: superkevyt toipumisviikko

Maanantaina (tai oikeastaan sunnuntaina) kuvittelin jo toipuneeni tarpeeksi kuumeilusta. Vaikka kuinka otin juoksemisen tosi iisisti, aloin kuitenkin hyytyä siinä aika pahasti. Niinpä päätin jättää vapaamiekkailut sikseen ja jäädä vain opareille, joissa ei tule ihan yhtä hiki kun ei tarvitse pitää kaikkia varusteita päällä. Kotiin päästessäni olin kuitenkin niin loppu, että oli myönnettävä että tauti ei taida olla ihan ohi, ja on levättävä vähän lisää :( Viikon kokonais-liikuntamäärät jäivätkin sitten varsin säälittäviksi.

Tiistai-torstai meni siis vielä kokonaan levon merkeissä keskiviikon hierontaa lukuun ottamatta, perjantaina päätin että nyt saa huilailut riittää ja menin aamu-uinnille ja ratsastamaan. Meillä oli meidän keskuudessa ei-kovin-suosittu sileätunti, menin tutulla Welmirolla, ja paluu yksinkertaisiin perusasioihin sai sekä mussa että hevosessa ihmeitä aikaan! Loppuravissa kun hevonen esitti melkein vaativalle kouluradalle kelpaavaa korkeaa muotoa Essi totesi että "Welmirolla taisi jotain loksahtaa tänään" mihin vastasin että "niin taisi mullakin". Kun hevonen vastaa eteen ja taakse, se tulee hyväksi ratsastaa! Keep it simple! Näitä ei voi tarpeeksi tähdentää ja kerrata. Takaisku oli kyllä, että ne on mokomat vaihtaneet sen ihanan Devocoux-satulan ikivanhaan Stübben-kivipenkkiin, mistä johtuen mun istuinluut on ihan törkeen kipeät nyt tätä kirjoittaessa.

Viikonloppua vietin Raaseporissa leikkimässä politiikkaa, missä järkytin kanssaihmisiäni käymällä juoksemassa lauantaiaamuna ennen ohjelman alkamista. Sunnuntaina kotimatkalla kävin pitkästä aikaa Siuntiossa liikuttamassa pollet (sovelsin niille perjantain oivalluksia, ja molemmat toimi kuin koneet, kun ratsastin niin hyvin. Lisää tätä!). Päälle vielä perinteiset sunnuntai-illan venyttelyt ja huomenna nyt uudella tarmolla taas treenaamaan kuukauden päästä koittaviin kisoihin!