Vihdoin ratsastamaan!

Vihdoinkin oli siis myös meidän kokeneiden ratsastajien päästä hevosen selkään viisiottelukoulun tiimoilta. Ratsastustunnitjärjestetään Keravan ratsastuskoululla, jossa viisiotteluseurallamme on omiakin hevosia. Olin ihan paiseessa ennen tuntia, enhän ollut käynyt ratsastuskoulussa vuosikausiin. Saakohan/pitääköhän olla sporrat? Pitäiskö mun taikoa jostain raippa? Muistanko laittaa kypärän päähän tai edes ottaa sen mukaan? Nauraako ne mulle kun oon päästä varpaisiin pukeutunut Kingslandiin?! :D

Viiden ruuhkassa tallille selvittyäni onnistuin jopa löytämään jonkinlaisen hevoslistan, pienellä avustuksella löysin sitten itse hevosenkin ja sille varusteet. Hevonen oli karvainen, mutainen, tosi lutunen ja aika iso 6-v nimeltään Konrad. Mulla oli kyllä taistelemista pitääkseni edes osan sarkastisista kommenteista sisälläni varsinkin kun olin juuri käynyt Hollannissa ihastelemassa täydellisesti klipattuja putipuhtaita hyvin ratsastettuja lihaskimppu-supertähtiä hienoine kamppeineen, mutta ihan vähän oli pakko hihittää viininpunaiselle samettisatulahuovalle, joka näytti olevan peräisin n. 60-luvulta. Peppuparkani meinasi parkaista kun näin satulan, josta näki jo kilometrien päähän että se tulisi olemaan kivikova, sekään ei ihan ollut tällä vuosituhannella syntynyt. Selkään päästyäni olin kuitenkin ihan positiivisesti yllättynyt sekä hepasta että satulasta, kumpikin tuntui selkään paremmalta kuin maasta käsin. (Nolo tunnustus: hobittijalka-Saskia joutui tietysti laittamaan jalustinremmit kierteelle :D)


Konrad ei niin karvaisena. Kuva Kervan ratsastuskoulun sivuilta.

 Tämä ratsastuskerta meni lähinnä siihen että Essi-valmentaja sai vähän tietää keitä me ollaan ja mitä osataan. Kerrottiin vähän kunkin hevostaustasta ja Essi selvitti vähän viisiottelun ratsastuksen saloja. Kuulemma ratsastuksen osuuttaa on viime vuosina painotettu pisteytyksessä, ja tämän vuoden kaikki SM-mitalistit olivat sellaisia jotka treenaavat ratsastusta säännöllisesti. Arvokisat hypätään 120cm-tasolla, mutta SM:t ja PM:t (jotka ilmeisesti usein kilpaillaan samassa yhteydessä) hypätään noin metrin tasolla ja vähän tasoitettuna niin, että kaikilla on edellytykset päästä maaliin. Juttutuokioiden jälkeen ratsasteltiin melko omatoimisesti, maneesiremontin takia me oltiin ulkokentällä ja tänään ei ollut mitään tikkuja edessä, Essi lähinnä katseli ja huuteli neuvoja tarvittaessa. Sanoi olevansa ihan positiivisesti yllättynyt meistä, voin kuvitella että joskus on porukkaa jotka kovasti väittävät osaavansa ratsastaa mutta todellisuus voi sitten olla vähän jotain muuta. Itse olin tosi iloinen hyvästä valmentajasta joka oikeasti vaikuttaa olevan tosi motivoitunut valmentamaan meitä viisiottelijoita ihan kunnolla eikä vain pääsemään radasta läpi. Lopuksi puhuttiin jatkosta ja Essi kysyi pääsisinkö tämän ryhmän sijaan tulemaan perjantaisin, silloin treenaa kuulemma "Joken murut" eli käytännössä maajoukkue, joka treenaa vähän enemmän päämäärätietoisesti ja tosissaan kuin harrasteryhmä, kuulemma saisin siitä enemmän irti :) Jeejee, en ole kaikessa surkea!