Treenitunnelmia

Viime viikko tai ainakin sen loppu meni vielä sen verran lomakoomassa, etten kehdannut kirjoittaa siitä mitään :D Tekstistä olisi tullut säälittävä sekoitus päänsärkyä, selkäkipua ja laiskuutta, ja kuka sellaista haluaa kuulla?! No, vain ihminen olen minäkin, ja kaipa se oli ihan paikallaan aloitella vähän rauhallisemmin treeniloman jälkeen.

Viime viikolla pääsin kuitenkin hyppäämään pitkästä aikaa! Essi rääkkäsi meitä perusteellisesti alkuverkassa, ja sain taas kuulla vanhoja totuuksia : "Ratsasta jalalla, älä kädellä!". En tosiaan ole hypännyt kesäkuun alun jälkeen, joten ensimmäinen rata meni ihan mummoiluksi, mistä koitui lisää totuuksia Essin suusta: "Kiipeätkö perse edelle puuhun?! Onko kiva hypätä esteitä takaperin?! Lakkaa tuomasta sitä noin pohjaan ja tekemästä liikaa!!" Jeppjepp... toiselle radalle ryhdistäydyin ja onnistuin sujumaan paremmin kohti estettä. Tämä on mulle erittäin perintein ongelma, varsinkin hyppytauon jälkeen jään vain paniikissa lisäilemään askeleita ja tekemään ihan liikaa ennen hyppyä sen sijaan että istuisin hiljaa jalka kiinni ja antaisin hevosen sujua kohti estettä. Ratsuna oli Laura-mummo, jolla oli tosi kiva hypätä, vaikka yhdistelmä liukkaat housut + vähän liian iso satula + jäykähkö hevonen + "käytä keskivartaloa!" + lomaillut urheilija = erittäin kipeät selkälihakset :D (Tosin saattaa olla että selkäkivut tulivat lauantaisesta tällistäkin viiveellä, mutta silti) Löysin myös ne istuinluut joita Ansku oli käynyt etsimässä...

Keskiviikkona selkäkipuisena en siis uskaltanut mennä mihinkään ryhmäliikuntatunnille, mutta tein kunnollisen juoksutreenin tihkusateessa itsenäisesti. Treeniin kuului parin kilsan lämmittelyhölkkä, sen jälkeen juoksutekniikkaa (oli muuten dorka olo pomppia hassusti puistossa yksin!), tappavia intervalleja sekä loppuhölkkä kotiin. Sykeluvut olivat loman jälkeen kovissa treeneissä aika hurjia, ja tässäkin taisi olla maksimisyke 187 ja keskisykkeet päälle 150... Vasta perjantain bodyattackissa lukemat alkoivat olla vähän normaalimpia, eli toivottavasti kunto on palaamassa. Bodyattack on ollut riemukasta, ollaan tehty uutta ohjelmaa, ja meinasin hyperventiloida kun kuulin että cooldown-biisi on yksi reissun lempibiiseistäni:

Tällä viikolla on kuitenkin nyt ihan eri sävelet! Torstaiaamuna HeiaHeia näytti treenimäärien olevan jo yli kymmenessä tunnissa, ja keho on suloisen väsynyt. Sain vihdoinkin palattua miekkailutreenin makuun maanantaina ja tiistaina, mikä muuten tuntuu perseessä! Jälleen kerran saa todeta kuinka urheilullinen laji se onkaan. Edes teknisesti en ollut ihan niin ruosteinen kuin oletin, eli tästä se lähtee taas. Nyt viimeistellään kohti lauantaista triathlonia!