maanantai 2. syyskuuta 2013

Midnight Run-kisaraportti

Aika 54:54, ja v*tuttaa ihan s**tanasti, jos ihan rehellisesti asian ilmaisen. Tavoite oli edelleen se 50min alitus, alle 52min olisi ollut hyväksyttävä tulos, mutta tuohon en kyllä millään tavalla voi olla tyytyväinen. Kypsä yksilö kun olen, niin syytän huonosta tuloksestani niitä kymmentätuhatta muuta, jotka juoksivat edessäni.

Aloitetaanpa alusta. 10km Midnight Run taisi löytyä jopa kisakalenterista, vaikka osallistumiseni siihen oli loppuun asti epävarmaa. Lopulta kävi niin, että siskoni sairastui ja jalomielisesti luovutti osallistumisoikeutensa urheiluhullulle pikkusiskolleen, ja niin pääsin juoksemaan. Tämä tosin varmistui vasta hyvissä ajoin päivää ennen kisaa, mikä tietenkään ei ole ihan ideaalia valmistautumisen kannalta... Edellisenä iltana tsekkailin sitten rataa ja ohjeita, sekä varmistin lähtöryhmän, joka oli järkytyksekseni 5A, eli niille jotka juoksee yli TUNNIN!! Kirosin mielessäni, mutta ei auta itku markkinoilla. Sisko briiffasi sen verran, että alussa on aina tungosta, eikä kannata tuhlata energiaa turhaan puikkelehtimiseen ja ärsyyntymiseen.

Menin kisapaikalle tarkoituksella vasta puolisen tuntia ennen juoksua, jottei tarvinnut ottaa ylimääräisiä vaatteita ja kantamuksia mukaan. Löysin pari kaveria ja sain mainoksen selkääni, kuten olin luvannut, sekä pummin vesipullon. Ja ei kun vessajonoon. Ja sitä muuten riitti! Kun 10 000 juoksijaa haluaa juuri ennen lähtöä vessaan, niin eihän siitä mitään tule. Vessajonossa tein sitten nopeat avaavat venytykset, sen enempää en verrytellyt, kuten ei ollut kyllä suunnitelmassakaan. Lopulta missasin sen jo myöhäisen oman lähtöni ja ehdin juuri seuraavaan 5B-lähtöön. Ja eikun tungokseen.

Matkan varrella oli jos jonkinlaista häppeninkiä, joista en muista juurikaan mitään... Näköjään on keskittyminen ollut kohdallaan! Kuva osoitteesta midnattsloppet.com/fi.
Juoksu lähti heti rullaamaan mukavasti. Yritin pitää siskon ohjeet mielessäni ja olla ottamatta turhaa kipinää siitä, että edessä ja tiellä on koko ajan porukkaa, uskoen että kyllä se tästä kohta helpottaa. Kuinka väärässä olinkaan! Lähtöryhmä oli niin myöhäinen, että porukkaa riitti tasaisena solkena IHAN KOKO MATKAN. Pahinta meno oli Katajanokalla, jossa tie oli kaikista kapein. Ohjeissa oli erittäin selkeästi sanottu, että hitaiden juoksijoiden tulee pysytellä oikealla, jotta vasemmalta pääsee ohi, mutta näköjään ihmiset ovat sisälukutaidottomia tai jotain, koska tätä ei kyllä oltu millään lailla sisäistetty. Olisinkin toivonut, että radan varrella olevat toimihenkilöt olisivat muistutelleet tästä.

Ekat pari kilsaa meni suht hitaasti, ja melkein vähän hätäännyin kun katsoin kelloa parin kilsan merkin kohdalla. Aikataulukosta näkyykin, että alku on ollut kaikkein hitain, vaikka yritin pitää mahdollisimman hyvää vauhtia alusta asti, ettei tarvitsisi ihan hillittömästi kiriä lopussa. Ensimmäinen vesipiste oli 2,7km kohdalla, ja olin ajatellut, että jos olen siinä vartissa niin kaikki on ok, ja tämä onneksi piti. Ekat kolme kilsaa meni kevyesti, ja ajattelinkin, että normikisassa se olisi jo tässä :) Vasta viiden kilsan kohdalla aloin yhtään huomata tekniikassa hajoilua, mutta ei silloinkaan kovin pahasti. Vauhdin lisääminen on helppo kikka parantaa juoksutekniikkaa! Sitten päästiinkin jo Katajanokan tungokseen, jossa kieltämättä meinasi vähän hermo kiristyä, varsinkin kun kello kulki mutta matka ei. Tässä vaiheessa aloin jo todeta, että loppumatka pitäisi mennä sellaista haipakkaa jos aion alle 50min päästä, että taitaa jäädä tekemättä. Vasta 7-8km kohdalla alkoi keuhkoissa tuntua mitään, kun yhtäkkiä huomasin kuulostavani ihan elokuvien verikoiralta, tiedättekö sellainen joka hengittää äänekkäästi ja pelottavasti uristen :D


Olin ennalta katsonut, että reitin ainut kunnon nousu olisi tähtitorninmäki alkumatkasta, mutta kun käännyttiin hakaniemen sillalta kotia kohti, koittikin vielä kunnon nousu. Kunhan siitä selvisin aloin kiristää vauhtia loppua kohti, tosin reitti mutkittelikin vielä vähän enemmän kuin olin kuvitellut. Kuten tuosta aikataulukosta taas näkyy, niin viimeinen kilometrini oli kaikista nopein. Kummallisesti oikeastaan maalisuoralla tie oli ensimmäistä kertaa niin tyhjä, että voi juosta niin kovaa kuin halusi, ja niinpä kiskaisin vielä siihen kunnon kirin, mikä varmasti on syy siihen että pääsin alle 55min. Maaliviivalla pysäytin kellon (ja vilkaisin sykettä, toista kertaa ikinä yli 190, eli taisin juosta ihan tosissani siinä maalisuoralla), ja taisin päästää pari rumaa sanaa puoliääneen itsekseni. Harmitukseen ei auttanut se, että että vettä sai vasta haalittuaan kasaan baanania, patukkaa, alkoholitonta olutta (!?!) ja mitälie... Taas järjestäjille terkkuja, että vesipiste ensimmäiseksi jooko. Olisi ollut ollut kiva saada vettä heti ja sen jälkeen pysyä vähän liikeessä, eikä joutua tekemään tuollaista täyspysähdystä niistä maksimisykkeistä. Vähän vanhemmalle ja huonokuntoisemmalle ihmiselle tuollainen totaalistoppi saattaa olla jopa vaarallinen.

No, pakotin vettä ja urheilujuomaa kurkusta alas ja otin sitten omatoimisen loppuverkan hölkäten aleksanterinkatua pitkin (oli muuten ensimmäinen kerta :D) kohti kaverin synttärijuhlia. Siellä banaania ja palautusjuomaa, pikaiset palauttavat venyttelyt, suihku, ja myöhemmin ruokaa ja juomaa. Yöllä jaksoin vielä lähteä tanssimaan, mikä kyllä kielii siitä, että enemmänkin olisi ollut jätettävää sinne juoksuradalle.

Tästä saa nyt ehkä sellaisen kuva, että kaikki oli tosi pahasti, eli pakko selventää täthän, että tosi kiva tapahtumahan kuitenkin on kyseessä! Matkan varrella riittää kannustajia ja viihdykettä (konsertteja, sambatanssijoita ja mitälie), jotka varmasti toisivat oman lisänsä juoksuun jos ei olisi aikatavoitteita joita jahdata, vaan ottaisi juoksun rennosti rupatellen. Tai jos ei joutuisi keskittymään ettei juokse kenenkään yli :D

Summa summarum, fiilis oli hyvä koko juoksun ajan ja kovempaakin olisin päässyt, mutta hitto kun edessä on 10 000 lenkkeilijää. Puikkelehdin jokaikisestä välistä jonka näin, mutta kovempaa en päässyt. Sen verran pitää itseäänkin syyttää, että oma moka kun en raaskinut maksaa juoksua itse. Ensi vuonna ilmoittaudun itse ajoissa aikaiseen ryhmään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti