Laji on niin arvaamaton, että pelkään että turha paineiden kasaus saattaa kostautua. Lajin luonteeseen kuuluu esim. se, että saatat saada arvonnassa hevosen jolla on huono päivä ja se suostuu liikkumaan vain ja ainoastaan takaperin tänään, tuloksena nolla pistettä (näin on kuulemma tapahtunut, sinne meni PM-mitali), saatat itse tehdä yhden pienen virheen ja unohtaa esteradan, tulos 0p (näinkin on kuulemma käynyt), saatat kompastua omiin jalkoihisi CE:n maalisuoralla (true story)... Mitä tahansa voi käydä kun on näin monta komponenttia, joten aion lähteä yrittämään parastani ja katsoa mihin se riittää. Perus kisaturistin fraasi, mutta minullepa ei ole kukaan kustantanut olympiamatkaa maailman toiselle puolen, joten ehkä näissä kisoissa vielä on varaa "kasvattaa kokemusta" saamatta kauheasti lokaa niskaan? :)
Tavoite on olla yhtä tyytväinen kuin olin tuossa hetkessä voitettuani mitalin :) |
Supertavoite: alle 3min 30sek
Tyytyväinen: parantaa ennätystä (3:37,9)
Miekkailu:
Supertavoite: Saada keskimäärin puolet pistoista
Tyytyväinen: Olla hyytymättä ja antamatta kenellekään ilmaisia/tyhmiä pistoja
Esteratsastus:
Supertavoite: Täydet 1200 pistettä
Tyytyväinen: En tipu kahta kertaa/pääsen radan läpi :D
CE:
Supertavoite: kaikki ammunnat alle 30 sek, juosta lujempaa kuin viimeksi eli parantaa aikaa
Tyytyväinen: ehjä suoritus, jossa en luullut kuolevani ja sain kaikki 5 osumaa kaikilla kerroilla
Kuitenkin, en aio lähteä kisoihin luovuttamaan vaan yritän parhaani mukaan kaivaa ne kuuluisat (?) henkiset voimavarani jostain mielen perukoilta ja tehdä parhaani ja vielä vähän lisää. Päivääni luo mielenrauhaa se, että ihana Ansku on luvannut olla meidän kuski/urheilupsykologi/valokuvaaja/muonittaja/logistiikkapäällikkö, mikä tarkoittaa sitä että pitäisi voida oikeasti keskittyä vaan suorittamiseen. Shampanja on kylmässä ja suunnitteluexcel viimeistelyä vailla valmis, näillä eväillä ei voi kuin menestyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti