maanantai 23. syyskuuta 2013

Poniratsastaja vol 2 - eli kuinka menetin sydämeni Brianille

Viime viikolla ennen ratsastustuntia menin tavalliseen tapaan maneesiin katsomaan hevoslistaa. Nimeni kohdalle oli kirjoitettu listaan Brian. Ensimmäinen ajatus oli, että ohoh, onko tänne tullut uusi hevonen? Kunnes tajusin viime keväästä viisastuneena vilkaista ponilistaa, ja niinhän siinä kävi, että olin saanut tunnille kovin soman Brian-ponin! Kysyin katsomon ponitytöiltä, että kukahan näistä mahtaa olla Brian. Brian osoittautui ehkä maailman söpöimmäksi pieneksi poniruunaksi, ja vaikka valmiiksi jo hieman hymyilytti, että miltähän me tullaan näyttämään, niin olin jo myyty. Kun pituutta on vähän reilut 170 cm niin jalat ovat väkisinkin melkoisen pitkän näköiset...

Oi Brian... <3 kuva täältä
 Ja eikun selkään! Tunti ratsastettiin maneesissa vesisateen vuoksi. Harjoituksena oli tehdä pitkän sivun alkuun voltti, ja sen jälkeen koko pitkä sivu avotaivutusta. Brian oli reipas, mutta tarvitsi silti aivan valtavasti jalkaa. Puoli tuntia kuluikin siihen, kun Essi kerta toisensa jälkeen huutaa "käytä sitä jalkaa!! ENEMMÄN!!". Jossain vaiheessa jalat olivat jo aivan maitohapoilla, mutta siinä vaiheessa kun poni alkoi hakea tuntumalle eikä vain taivuttanut kaulaansa mutkalle, alkoi jalan käyttö kannattaa. Essin tunneissa tykkään erityisesti kahdesta asiasta. Ensinnäkin Essi selittää todella hyvin, miksi asioita tehdään niinkuin niitä tehdään. Tällä tunnilla pohdimme hevosen luontaista tasapainoa ja sitä, mitä tarkoittaa se, kun hevonen ratsastetaan takaa eteen ja miten hevosen saa ratsastettua takaosan päälle. Toiseksi Essi oikeasti vaatii ratsastajaa ratsastamaan ja työskentelemään kunnolla. Tunneilla ei pääse livahtamaan sieltä, missä aita on matalin, vaan joutuu oikeasti hommiin. Tälläkin tunnilla jouduin ihan oikeasti käyttämään jalkaa ja siinä vaiheessa kun pohjeapu lopulta meni läpi, oli palkintona aivan mielettömän hyvän tuntuinen poni, joka kuunteli jokaista apua ja toimi kuin ajatus, ollen tasapainoinen ja takaosan päällä.

Kuva: Suvi Tuomela
Ainoa asia, joka jäi harmittamaan tunnin jälkeen oli se, että unohdin antaa Brianille omenan, vaikka olin varta vasten ottanut omppuja tallille mukaan. Pahus. Ensi keskiviikkona sitten :)

Siis kuka voi ihan oikeesti vastustaa ponia, jolla on timantti-sydänotsapanta?
 Kuva: Sofia Silvonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti