In it to win it!

Aika positiivinen otsikko, eikö? Loppuviikosta alkoi käydä ilmi, että ainakin maajoukkuetytöt tippuivat yksitellen pois kisasta eri syistä, ja kisapäivän aikana sitten muitakin vastustajia jäi neliotteluun tai veti jonkun lajin vaan puoliksi, kun Anskukin jäi kotiin flunssaansa hoitamaan. Yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen totesin sitten olevani ainut joka veti viisiottelun läpi kokonaan, eli voitin sarjani ylivoimaisesti :D En kuitenkaan anna tämän yhtään viedä arvoa pois omalta suoritukseltani, jossa ennätyksiä rikottiin, itseä voitettiin ja kaikki annettiin!!

Perjantaina aloitettiin siis kisarupeama ratsastusosuudella, jota jännitin jo ihan perusteellisesti. Ratsuksi minulle oli arvottu Konrad, jonka selässä olen istunut jo kokonaiset kolme kertaa... onhan se juu enemmän kuin etten ikinä ennen olisi sillä mennyt, muttei kuitenkaan läheskään sama asia kuin että omalla hepalla menisi. Alkuverkassa ihan jännittyneisyyttäni kämmäilin lähestymisiä pikkuesteille, tyypillistä... Verkattiin ihan perusteellisesti, saatiin hypätä paria linjaakin ja kolmoissarjaa. Sitten esteet nostettiin noin metriin, ja hypätiin kisarata. Konrad on urhea ja yritteliäs ja ihana, mutta sen etutassut eivät aina ole ihan maailman keveimmät, ja pari puomia tuli mukaan. Koska meitä oli vain kaksi ratsukkoa, meillä oli hyvin aikaa, ja niinpä päätettiin nostaa esteitä ja ratsastaa toinen isompi kierros samoilla hevosilla. Nyt siis estekorkeus jo sen 110cm! Yhtäkkiä Konradkin älysi ettei niistä voi vaan juosta läpi, ja tuli itse yllättävän paljon takaisin kohti estettä. Niinpä rata ei ehkä ollut ihan maailman tasaisin, mutta mentiin se yhdellä pudotuksella. Olin ihan tajuttoman tyytyväinen itseeni rada jälkeen, rata oli isoimpia mun koskaan hyppäämiäni ja mun eka kisarata sitten syksyn 2010, ja selvitin sen kunnialla. Esteratsastaja-Saskia is back!

Innokkaat kisaajat sunnuntaina aamupäivällä! Kuva Kalle Nuuja/Julia Hermans.

Lauantain kunnonviimeistelyjen (superkevyttä treeniä (juoksua ja uintia, ei kulkenut ollenkaan, olin ihan hyytynyt) ja enemmän hiilareita ja ruokaa ylipäätään kuin mulla normaalisti) oli sitten sunnuntain kisapäivän aika. Aloitettiin miekkailulla, joka meni vähän nin ja näin. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni, mielestäni onnistuin jopa hyviä miekkailijoita vastaan ainakin antamaan vähän vastusta, enkä vaan seissyt maalitauluna. Mielestäni tässä lajissa voisi hyvin antaa alle 160-senttisille ihmisille sen verran tasoitusta, että tuplapistotkin laskettaisiin, niitä nimittäin sain gurujakin vastaan :) Turha toivo, on vaan oltava ovelampi kuin kaikki pitkäraajat, mutta valitettavasti se kehitys taitaa vaatia vähän aikaa ja rutkasti treeniä.

Miekkailun jälkeen suunnattiin sitten tuttuun Pirkkolaan uimaan. Vähän kevyttä verraa, muutama hyppy ja sitten odottelemaan omaa starttivuoroa. Vuoroa odotellessa totesin, että onneksi ei ollut sykemittaria päällä, mun syke oli nimittäin varmaan 120 siinä paikallaan istuessa, ihan pelkästään jännitystä. Lähtömerkin jälkeen kuitenkin onnistuin kasaamaan itseni kiitettävästi ja keskittymään omaan juttuuni, ja maaliin pääsin 12s nopeammin kuin viimeksi :) En kuitenkaan päässyt kuin pukuhuoneeseen asti, ennen kuin aloin taas jännittää seuraavaa lajia. Vähän rankka laji ollaan valittu, myös psyykkisesti!

Jalka nousee ja käytän käsiäni, ei hullumpaa! Kuva Kalle Nuuja.

Eikuin Myllypuroon ja CE:n aika. Ensimmäiset kaksi ampumista menivät ihan oman riman alta, etenkin ensimmäisen ampumisen pitäisi mennä nopeasti, kun ei vielä edes ole hengästynyt. Kummasti se kisatilanne kuitenkin jännittää ja sekoittaa keskittymistä. Kaksi viimeistä ampumista menivät sitten lähemmäs omaa tasoa, vajaa puoleen minuuttiin. Reitti taisi olla vähän pidempi kuin viimeksi, sillä juoksin ihan varmasti kovempaa, mutta aikaa meni silti vajaa puoli minuuttia enemmän.

Summa summarum, en voi olla kuin tyytyväinen päivään ja itseeni! Tavoitteet täyttyivät, eli oli tosi hauskaa (#fittitsiisti!) ja koko porukalla hyvä ja kannustava kisafiilis, ja otin itsestäni ihan kaiken irti, hyvä kun jaksoin kotiin asti ajaa ja saada sapuskaa lautaselle. Yhtäkkiä todella sisäistän sen meidän viljelemän "anyone doing the modern pentathlon thinks that the triathlon is for pussies sanonnan" todellisen merkityksen! Pakko kyllä jaksaa vielä venytellä vähän, että pääsen huomenna sängystä ylös... Loppukaneettina oma lempparini biiseistä, joista löytyy sana "win":