Sen jälkeen viikko jatkui normitahtiin torstain kirmailuihin saakka, jolloin olin tosissaan fyysisesti ihan loppu. Kuten huomaatte, mentiin vielä ratsastamaan siskon kanssa silloin, ja täytyy myöntää, että mua on harvoin hevonen kuskannut sellaista kyytiä kuin L silloin metsässä laukkaillessa. Vaikka laitoin peliin koko ruumiinpainoni ja kaiken voimani (mitä on enemmän kuin ihan normitallaajalla, uskokaa huviksenne), ei jarrut kerta kaikkiaan pelittäneet. Lenkin jälkeen ilmoitinkin hevosenomistajilleni, että ellen kasvata massaani vähintään kolmeakymmentä kiloa (mikä ei olisi kovin toivottavaa!), tarvitsen seuraavalla kerralla hepalle enemmän rautaa suuhun, piste.
Perjantaina kävin vielä uudelleenkorkkaamassa uimastadion-kauden (kesäbruna 2013, täältä tullaan!) ja illalla ratsastamassa Keravalla, minkä jälkeen vietin suunnitellun kokonaisen vapaapäivän lauantaina. Ja mitäs urheilija tekisikään vapaapäivänä? No penkkiurheilee tietysti! Käytiin Areenalla katsomassa USA-Ranska, minkä jälkeen siirrytiin toisaalle kisastudioon katsomaan Suomen peliä grilliruoan ja mustikkapiirakan kera :) Tässä vähän tunnelmia aidon leijona-fanin eläytymisestä:
HYVÄ SUOMI! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti