Kuten muistatte Kisakalenterista, oli tarkoitus mennä juoksemaan Valtsikan Kymppi keskiviikkona. Valitettavasti se pidettiin kuitenkin keskellä päivää, eli sinne oli työtätekevän ihmisen jokseenkin mahdoton päästä. Niinpä reippaasti konsultoin Googlea vastaavan juoksutapahtuman toivossa ja löysin Hyvinkään Hölkän, ja onnistuin siltä istumalta ylipuhumaan siskoni mukaan juoksemaan ja iskän kuskiksi ja kannustusjoukoksi.
En alkanut tähän sen suuremmin panostamaan niin että olisin ottanut kevyemmin ja syönyt kunnolla edellisinä päivinä, vaan otin sen ihan normitreeninä. Kävin aamulla korkkaamassa kauden uimastadionilla, vähän irroittelemassa lihaksia edellisen päivän pumpin ja attackin jäljiltä. Juuri ennen lähtöä vetäisin naamaan yhden ruokavalioon kuulumattoman myslipatukan ekstraenergiaksi. Tavoite oli juosta kymppi n. 50 min, joten parin kilsan lämmittelyn jälkeen karistin siskoni ylämäessä ja jatkoin matkaa vähän reippahammin. Kuulemma kuitenkin vasta n 4-5km kohdalla olin lopullisesti kadonnut näkyvistä...
 |
| Kohta mennään! Numero 612 valmiina lähtöön. |
Alkumatka meni siis ihan kivasti, ja kun pääsin juomapisteelle joka ennakkotietojen mukaan oli 5km kohdalla katsoin kelloa, ja totesin ilokseni olevani ihan hyvässä vauhdissa. Siitä vaan sitten taittamaan lisää matkaa. N. 43 min kohdalla lisäsin vähän vauhtia, jotta varmasti ehtisin ajoissa maaliin. Matkalla ei missään vaiheessa ollut mitään mittamerkkejä siitä kuinka paljon olisi jäljellä, mutta hyvin menneen alkumatkan perusteella oletin asioiden olevan ihan mallillaan. Vähän ajan kuluttua aloin ihmetellä että missäköhän kaukana se maali oikein on kun ei tunnu lähestyvän. 50min jälkeen oli pakko vain jatkaa matkaa siihen vauhtiin kun pystyi, tässä vaiheessa alkoi jo lämpö, vauhti ja vesipisteiden puute vähän heikottamaan. N. 55min kohdalla tuli vielä ihan tajuton ylämäki, jota ylösharppoessani tiedustelin timmin näköiseltä kanssajuoksijalta olenko ainut jonka mielestä matka tuntuu pitkältä. "Ihan s**tanan pitkältä, mä juoksen yleensä viitenkyt minuuttiin", kuului vastaus. Vähän matkan päässä kuitenkin onneksi näkyi kannustusjoukot, jotka lohduttivat että enää yksi alamäki, vähän ylöspäin ja sitten on maali.
Juostiin melko tasatahtiin yhden sedän kanssa melkein koko matka, ja niinpä osuttiin maalisuorallekin samaan aikaan. Vedettiin siinä sitten vielä yhteinen loppukiri, ja olisi tarvittu maalikameraa tuomitsemaan voittaja, jos oikeasta kisasta olisi ollut kyse :) Sen jälkeen en voinut muuta kuin heittätyä maahan kuolemaan, ja hetken päästä kiskoa lenkkarit jalasta ja sitten tallustella sukkasiltani nurmikolla sykettä tasaamassa. Aika näytti 1.06, hemmetti. Hetken päästä hengenpelastaja-Gainomax naamaan, ja tietty paljon vettä. Jotkut joilla oli Sports Tracker/vastaava päällä kertoivat, että matka oli ollut lähemmäs 12 km.
Summa summarum, kovempaa en usko että olisin pystynyt juoksemaan, olin ihan loppu rääkin jälkeen. Tuollainen matkan väärinmittaus on mielestäni jo vähän vaarallista, kun matkalla ei ole vesipisteitä tai muutenkaan henkilökuntaa, juostaan keskellä vierasta metsää ja ilma on lämmin. Itse meinasin tippua jo aika pahasti loppumetreillä, ja mä en kuitenkaan ole ihan huonokuntoisimmasta päästä. Maaliin tullessani olin ihan oikeasti huolissani siskorukasta, joka oli lähtenyt juoksuun aika kylmiltään. Onneksi pääsi kuitenkin maaliin ajassa 1.22, ja hieman leppoisammin juoksennelleena oli mua vähän hyvävoimaisempi. Kaiken lisäksi mun jaloissa on kahden euron kolikon kokoiset rakkulat...
Anyway, tulipa juostua elämäni pisin lenkki! Välillä tekee hyvää testata omia rajojaan, mutta huomenna taidan kyllä viettää ansaitun vapaapäivän penkkiurheilun merkeissä ja palautua kunnolla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti