Miekkailumasennus

Uskokaa huviksenne, että toi oli neutraaleimmin ja kauneimmin muotoiltu otsikko jonka sain aikaiseksi. Oikeasti se sisältäisi paljon painokelvottomia sanoja.

Huonohkosti menneen kisojen miekkailuosuuden (mun mielestä se ois voinu mennä vielä paljon huonomminkin, sainhan sentään jotain pistoja) jälkeen suuntasin eilen kisikselle miekkailutreeneihin päättäväisenä, että kyllä tämä tästä. En ehdi joka tiistai treeneihin, mutta viimeksi kun olin siellä, oli treenit superhyvät ja tunsin edistyneeni valovuosia sen parin tunnin aikana. No, tällä kertaa olisin mieluummin voinut jättää väliin, treenien jälkeen oli nimittäin itku kurkussa ja olin valmis heittämään miekan nurkkaan ja vaihtamaan lajia vaikka uimahyppyihin tai telinevoimisteluun, koska niissäkin mahdottomissa lajeissa olisi varmasti helpompi edistyä kuin tyhmässä miekkailussa.

Tuntui, että mitä ikinä teenkin, niin teen samalla jotain muuta entistä huonommin, ja joka tapauksessa vastustaja on kuitenkin aina askeleen edellä ja nopeampi. Kisakuvien perusteella vedin ihan itse johtopäätöksen, että olen ihan liian pystyssä, jalkojen pitäisi olla paljon enemmän koukussa. Yritin siis keskittyä jalkatyöskentelyyni, mistä kommenti oli etten saa juosta päin vastustajaa. Kisoissa valmentaja kehui aktiivista asennetta ja hyökkäävää tyyliä otteluissani, joten yritin jatkaa tämän totetuttamista, mikä sai toisen valmentajan käskemään etten saa hyökätä suin päin vaan pitää olla maltillisempi. Jaahas. Toinen valmentaja painottaa nopeutta tilanteissa, ja toinen käskee odottamaan vastustajan liikkeitä ja reagoimaan niihin. No, paha odotella kun siinä vaiheessa kun älyän mitä vastustaja aikoo se on jo aikaa sitten saanut sen piston. Jotainhan mun on pakko tehdä eikä vaan seistä kuin lumiukko odottamassa kevättä?!

Ihan liian pysty asento, hädissäni huidon vasemmalla kädellä ja turpiin tulee. Hyvin menee.

Ainoa onni tässä tilanteessa on, etten elä ritarien aikaan ja miekkailutaidoistani ei ole kiinni elinajanodotteeni (vaikka tällaiset turhautumismäärät kyllä myöskin lyhentävät elinajanodotettani ihan kiitettävästi), koska silloin olisin kuollut kyllä jo aikoja sitten. Nyt yritän urhoollisesti jatkossakin pakottaa itseni sinne pisteltäväksi ja keräillä niitä hyviä fiiliksiä muista lajeista. Kaiken järjen mukaan tässäkin on pakko joskus jotain oppia?