Pelkkä treeni ei riitä: psyykkinen urheiluvalmennus-luento

Joku ehkä muistaa, että kävin taannoin kuuntelemassa luentoa psyykkisestä urheiluvalmennuksesta, josta lupasin kirjoitella enemmän. Tilaisuuden järjesti muutama ampumaseura ja meidän viisiotteluseura, eli kutsu oli periaatteessa ampujan psyykkiseen kilpailuvalmennukseen, mutta luento oli onneksi melko yleisellä tasolla eikä niinkään pelkkään ampumiseen keskittymistä. Luennon piti Niilo Konttinen, psykologian tohtori Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimusyksiköstä Jyväskylästä, ja tyyppi todella tiesi mistä puhui. Konttinen on ollut muun muassa monen olympiatason yksilöurheilijan sekä monen liigajääkiekkojoukkueen psyykkisenä valmentajana. Tässä vähän luentopäiväkirjaa Konttisen pointeista.

Psyykkiseen valmennukseen liittyy paljon harhakäsityksiä. Mistään taikatempuista ei kuitenkaan ole kyse, vaan yksi pätevä määritelmä on "Psyykkinen valmennus tarkoittaa urheilijan kokonaiselämäntilanteen huomioimista valmennuksessa ja hänen psyykkisen hyvinvointinsa tukemista sekä psyykkisten taitojen opettamista" (Liukkonen&Jaakkola 2003). Psyykkisen valmennuksen ajattelutavan mukaan urheilumenestys perustuu pyramidille, joka alimmalta tasolta ylimmälle näyttää tältä: elämäntilanne&elämänhallinta --> motivaatio&päämäärät --> urheilemiseen liittyvät ajatus- ja toimintamallit --> harjoittelu --> kilpailu&tulos. Psyykkisen valmennuksen toiminnan tavoitteisiin kuuluu itsetuntemuksen kehittäminen, itseluottamus, sisäinen palo, kilpailuun heittäytyminen ja ryhmän toiminta.

Tärkeää on opetella hakemaan hyvää suoritusta, eikä niinkään tulosta. Jos onnistut tekemään hyvältä tuntuvan, puhtaan suorituksen, se on parempi suoritus kuin että paransit aikaasi pari sadasosaa ja kaikki oli muuten kauheaa. Ratsastuksessa tämä voisi olla tuttua esim. vastaparilla huono nolla/hyvä nelonen.

Itselleni tärkeimpänä jäi käteen se, että pitää rakentaa itselleen hyvä päivä. Hyvät päivät eivät synny taikaiskusta, vaan ne luodaan hyvällä valmistautumisella! Itselläni esim. valmistautuminen edelliseen bodyattack-maratoniin meni selvästi melkolailla putkeen, mistä ehdottomasti otan opikseni. Toinen hyvä työkalu oli myöskin yksinkertainen, eli muuta sisäinen puhe positiiviseksi. Urheilija usein käy päänsä sisällä keskustelua itsensä kanssa: "jalkaan sattuu... mä en pysty hengittää... en millään jaksa maaliin asti... vitsi mä mokasin ton edellisen...mitähän kaikki muut ajattelee musta". Kun tämän puheen muuttaa positiiviseksi: "nyt tuntuu hyvältä... oon jaksanu hyvin... enää noin vähän jäljellä... se eka setti meni hyvin... mä osaan tän" saa siitä voimaa ja keskittymistä suoritukseen.

Myöskin tärkeää on sisäistää ns. keihäänkärkimalli, jonka menee niin, että ensin valmistaudutaan kilpailemiseen, sitten kilpailuun ja lopulta kilpailusuoritukseen. Jokaisen näistä kohdalla pitää olla niihin liittyvät asiat kunnossa. Kilpailemiseen valmistautuessa varmistetaan, että edellytykset kilpailuun ovat kunnossa (siis treenataan), kilpailuun valmistautuessa asetetaan realistiset positiiviset tavoitteet, ja kilpailusuoritukseen valmistautuessa suljetaan kaikki muu pois (ns. pienennetään maailmaa) ja heittäydytään suoritukseen.

Tässä nyt teille pientäkin pienempi pintaraapaisu psyykkisen valmennuksen teemoista. Itselleni ainakin kiinnostus heräsi kehittää itseäni lisää tälläkin saralla, eli ehkä kuulette siitä joskus lisää!