Paluu ponivuosiin

Keskiviikkona matkasin Keravalle ratsastustunnille. Hevoslistasta kävin katsomassa, että olin saanut tunnille Nelsonin. Hetken mielessä kävi, että enpä ole tämän nimiseen hevoseen vielä törmännyt. Kävelin tallin käytävää pitkin ja luin hevosten nimiä karsinoiden ovista. Ei löytynyt oikeaa hevosta. Käännyin käytävällä ja katseeni osui ponikäytävällä nimikylttiin, jossa luki Nelson. Pilttuussa minua odotti rautias, iso ja hyvin syönyt poni! Hihittelin itsekseni laittaessani Nelsonia kuntoon. Kuolaimista päätellen poni tulisi kuitenkin olemaan reipas.

Maneesissa selvisi, että poniopettaja oli sairastunut, ja Essi oli joutunut keksimään poneille tekemistä. Aluksi meidän piti mennä koulua, ja aloitimmekin pohkeenväistöharjoituksilla lävistäjällä. Essi ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun meillä kerrankin oli koko maneesi käytössä, joten päästiin lopuksi hyppäämään. Nelson oli kaiken kaikkiaan oikein hauska, reipas ja vahva poni. Hypätessä piti olla todella tarkkana, ettei päästänyt tuntumaa yhtään liian löysälle, ja päätä sai tosissaan pitää ylhäällä. Tämä tunti oli oikea hyvän mielen tunti, vielä nyt aamullakin hymyilyttää! Nelson oli oikein positiivinen yllätys, ja oli kiva mennä pitkästä aikaa ponilla :)