Oma energinen itseni!

Valo tunnelin päässä alkaa tosissaan kirkastua! Viime viikko oli jo erinomainen treeniviikko. Maanantaina tsemppasin vielä kunnon treenipäivän (aamulla sali ja uinti, illalla CE ja miekkailu), vaikka edellispäivän maratonmiekkailu vähän painoikin jaloissa.

Sitten pidin poikkeuksellisesti vapaapäivän tiistaina! Normaalisti lauantai on vapaapäivä, mutta nyt pari viikkoa tulee miekkailtua lauantaisin, joten pitää vähän sovittaa ohjelmaa jotta saa sinne mahdutettua myös lepoa. Vapaapäivä keskellä viikkoa oli itse asiassa mainio veto, rikkoi kivasti viikkoa. Aamulla oli vähän rauhaton olo, tuntui hassulta olla tekemättä kauheasti kaikkea tiistaina, mutta tein sitten vähän asioita ja chillailin. Iltapäivällä olin ihan raato, mutta seuraavana aamuna heräsin jo taas energiavarastot täytettyinä. Vapaapäivät on vaan niin tärkeitä, keskiviikon energiaa pursuava olotila oli taas siitä hyvä muistutus.

Post-run selfie nr 1. Keskiviikkoiltana puruin energiaa ja oli pakko päästä juoksemaan.

Siitä viikko sitten jatkui aika normimeinigillä. Oli vaan ihan mahtavaa tuntea kuinka kunto koko ajan kasvaa ja olen vihdoinkin oma energinen itseni! Lauantaina vedettiin miekkailussa pieni kuukausikisa oman seuran tyyppien kanssa, ja miekkailin ihan tajuttoman huonosti, mistä tietysti olin tosi kimpaantunut itselleni. Murjotin vielä miekkailun jälkeisen uintitreeninkin ajan, toivottavasti en ihan pilannut kaverin treeniä...

Post-run selfie nr 2 sunnuntain lenkin jälkeen. Olenpas mustanpuhuva!

Sunnuntaina kävin ensin päivällä vähän pidemmän juoksulenkin. Arvoin ensin että jaksankohan vielä juosta sitä pidempää lenkkiä, kunnes päätin että on se vaan jaksettava, ja ihan hyvinhän se loppupeleissä meni. Ilahduttavaa! Sitten vedettin kuukausikisameininkiä myös uinnissa, eli uitiin vapaavalintaisia matkoja kisana. Itse olin ajatellut vetää vain 50m, yritän vielä pitää vähän kohtuutta treenien maksimitasoissa ettei tule terveyden kanssa takapakkia. Innostuin kuitenkin uimaan myös 100m. Molemmilla matkoilla fiilis oli itse asiassa superhyvä, kello ei vaan tykännyt. Mutta kohtuutonhahan se olisi ollut että olisi tapahtunut mitään kehitystä tämän talven aikana. Vähän harmittelin hitauttani ensin, kunnes älysin kuinka iloinen oikeastaan olenkaan siitä että fiilis oli niin hyvä. Ja ennen kaikkea siitä, että SAAN TREENATA! Ihminen on onnellinen kun se liikkuu, ja olen jokaikinen päivä kiitollinen siitä, että olen kunnossa ja saan tehdä sitä mistä tykkään! Miekkailumustelmat ja penikkakivut on toisarvoisia asioita kun kroppa on pääpiirteittäin kunnossa!