Suhteeni liikuntaan on aina ollut hieman erikoinen. Tavallaan tykkään liikkua, mutta minun pitää huijata itseni liikkumaan. Tästä johtuen olen aina valinnut lajeja, joissa liikun jostain muusta syystä kuin liikkumisesta. Ratsastus on ollut aina sydäntä lähellä, nykyisin harrastamme Penny-russelini kanssa agilitya ja käymme paljon lenkeillä. Viikonloppuisin samoilemme etenkin näin syksyisin metsässä sienestyshommissa - kaksi tekosyytä yhdellä iskulla!
Miksi sitten lähden tällaisen lajin pariin? Kun Saskia soitti, ja kertoi, että nyt on päästävä Rioon viisiottelijana, en voinut kutstusta kieltäytyä. Sitä paitsi, kutsussa luvattiin virtaviivainen vartalo - se jos mikä kiinnostaa ensi kesän morsianta!
Kysymys kuuluukin - oppiiko liikunnanvihaaja nauttimaan liikunnasta? Riittääkö innostusta lähteä treeneihin 3-4 kertaa viikossa? Vetääkö sohvan pohja enemmän puoleensa kuin miekkailutreenit? En edelleenkään pysty vakavalla naamalla kertomaan uudesta harrastuksestani. Jos ottaisin tavoitteeksi sen, että pystyisin ihan pokkana sanomaan: "Hei, olen Ansku. Harrastan viisiottelua." Vielä en pysty edes kirjoittamaan sitä ilman, että naurattaa.
Oisinpa mäkin saanut jonkun houkuteltua mukaan noin helposti!
VastaaPoistaTosin mun viisiottelukoulu joutui siirtymään rahanpuutteen ja nyt ehkä taas ajanpuutteen vuoksi. Ehtiiköhän kolmessa vuodessa vielä Rioon?
Mutta erittäin tervetullut blogi, jonka bongasin aiemmin syksyllä, en vain oo ehtinyt vielä sen kummemmin perehtyä. Nyt pitääkin lukea koko blogi läpi, viisiottelu on ollut jo pitkään tähtäimessä!
Suosittelen kyllä ehdottomasi viisiottelua, mukaan kannattaa tulla vaikkei saisikaan mukaan omaa tukihenkilöä! Meidänkin kanssa aloitti moni ihan itsenäisesti, ja niiden kanssa ollaan jo kaverustuttu. Ja kalliiksi lajia ei millään voi sanoa, mutta aikaa se kyllä vie jonkin verran (tosin tämähän on aina priorisointikysymys, eikö vaan? :) ). Kiva kun olet löytänyt joukkoomme, toivottavasti nähdään treeneissä keväällä!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista