Vihdoinkin koitti ensimmäinen treenipäivä uudessa lajissa! "Täysiä päin"-mottomme mukaan olimme aloittamassa rupeamaa kevyesti käymällä läpi neljä lajia viidestä tänään... Sade (ja yöksi päälle unohtunut kastelu maneesiin) kuitenkin sulki pois ratsastuksen hevosenomistajieni luona Siuntiossa, minne olin valjastanut Anskun avuksi, joten vietimme aamupäivän sittenkin vanhempieni sohvalla torkkuen ja jääkaappia tyhjentäen.
 |
| Aika jäätävä ilme ammunnassa... |
Aamu alkoi siis ampumajuoksutreeneillä Myllypuron Pallomyllyssä. Innokkaina olimme kolkuttelemassa ovia jo klo 7.40, kun halli aukeaa kahdeksalta. Olin sonnustautunut kunnon juoksutamineisiin, mutta se oli lopulta aika turhaa... Aamutreeni meni kurssilaisia organisoidessa, aseisiin tutustuessa ja lajiin perehtyessä, juokseminen jäi lopulta minimiin. Vähän käytiin läpi juoksijan lihashuoltoa, eli lähinnä jalkojen venyttelyä, ja mullekin löytyi uusi venytys säären etuosaan, tosin en saanut sitä tuntumaan ollenkaan. Ampumisessa sain kokonaiset kaksi osumaa erittäin monesta yrityksestä...miten se käsi heiluukin niin kovasti vaikka sen pitäisi olla paikallaan?!
 |
| Jessica säätää silmälappua joka auttaa näön tarkentamisessa... Tuo Pekkaniska-hikinauha on kyllä mahtava! |
Uinnissa oli sitten ihan eri meininki, mulle ainakin oli ihan luulot pois-treeni. Aloitimme lämmitelyllä uimalla pikku pätkän ihan omalla tyylillä, sen jälkeen tutustuttiin uimavalmentajaan, joka vaikuttaa hyvältä ja mukavalta. Kuulemma alussa uinnin perusperiaatteet on että pitää ottaa hitaasti, kysyä kaverilta jos ei ymmärrä mitä jenkkivalmentaja selittää, ja pitää aina nauraa kun valmentaja heittää läppää :D Sen jälkeen tehtiin perus lihaskuntoliikkeet, 20 dippiä jalat suorina penkiltä, 20 rintapunnerrusta suorilta jaloilta ja 2x30sek lankku suorin jaloin. So far so good.
Sitten päästiin tositoimiin. Tehtiin paljon hengitysharjoituksia, ja kävi ilmi että valmentaja oli oikeassa: vedessä hengittäminen on vaikeampaa kuin maalla :D Haastetta lisäsi varmasti se, ettei ollut uimalakkia eikä edes laseja, joten menin melko sokkona pärskien eteenpäin... Naurettavin tilanne oli, kun lopussa piti kroolata yksitellen altaan päästä päähän, ja eksyin vähän kurssista, ja yhtäkkiä havahdun siihen, että joku osuu käteeni, ja kun katson eteeni, Ansku on noin kolmen sentin päässä tosi hämmästyneen näköisenä! Ja mä kun yritin olla just skarppi kun kaikki katsoi :D En tainnut tehdä kovin hyvää vaikutusta, varsinkin kun meinasin kuolla nauruun ton tapauksen jälkeen, mikä vähän verotti suoritusta. Harjoitukset jatkuvat siis alkeisryhmässä!
ps. Pakko kommentoida tuohon Anskun postaukseen, tsiigatkaa mun olkapäälihasta! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti