Eroon uimakoulutraumoista?

Huomenna se alkaa. Ensimmäiset treenit. Uinti on lajeista minulle se kaikkein haastavin. Lapsuuden uimakoulutraumat ovat edelleen takaraivossa, kun uimakouluopettaja pakotti minut hyppäämään pää edellä veteen, vaikka en olisi uskaltanut. Ja tämän seurauksena hörppäsin aimo kulauksen vettä ja uimaopettaja joutui noukkimaan minut ylös sellaisella silmukalla.

Näistä lähtökohdista siis suuntaan huomenna kohti Pirkkolaa. Yksi strategia toki olisi, että ei hyppäisi ollenkaan pää edellä veteen, vaan jalat edellä, ja sitten uisi vaan niin paljon kovempaa kuin muut, että voittaisi. Tästä pääsemme ongelmaan numero kaksi. Uin maailman hitaiten. Uimahallissa mummot ohittelevat minua ja etenen kuin suossa. Tekniikkani on surkea, tai jos rehellisiä ollaan, sitä ei ole. Mutta varustepuoli on kunnossa! Hain Sokokselta uutuuttaan kiiltelevän uimapuvun ja tosi päheet uimalasit. Näillä mennään!

Hieman naurattaa noissa uimalasin tarroissa oleva teksti: "Please remove"
- eipä olisi muuten tullut mieleen noita tarroja poistaa...