Yhden uuden lajin aloittamisesta saisi jo helposti kokoon kokonaisen blogipostauksen, ja me ollaan aloittamassa viittä... Yritetään pitää homma kasassa!
Niin kuin aiemmin todettiin, osaan jo juosta, uida ja ratsastaa, eli tarvitsee oikeastaan opetella vain ampumaan ja miekkailemaan. Valitettavasti asia ei ole ihan niin simppeli, vaan ratsastus on ainoa laji jossa olen ikinä saanut kunnollista opetusta ja tiedän edes jonkin verran mitä teen.
Juostessa pistän töppöstä toisen eteen enemmän tai vähemmän rytmikkäästi ja yritän hengittää, mutta olen kuullut, että sitä voisi opetella tekemään vähän tehokkaammin, taloudellisemmin ja sulokkaammin. Juoksuammunta-valmentajamme on itse juossut maratoneja alle kolmen ja puolen tunnin vielä yli viisikymppisenä, joten tässä lajissa odotan todella hyvää valmennusta! Saan varmasti lajista huomattavasti enemmän irti piakkoin.
Miekkailulta odotan lähinnä hauskanpitoa aluksi, siinäkin lajissa meillä on ilmeisesti todella hyvät valmentajat, jotka toivottavasti saavat meistä irti vaikka mitä. Ammunnallekaan ei ole sen ihmeellisempiä odotuksia kuin että olen utelias lajin suhteen. Uskon sen myös olevan hyväksi oravan keskittymiskyvylleni, kun oikeasti pakko olla paikallaan ja keskittyä vain siihen yhteen ja ainoaan asiaan siinä hetkessä eikä voi säätää seitsemää asiaa siinä sivussa.
Nyt seuraa nolo tunnustus. Uinnissa tulee vastaan se asia, jota pidän itselleni koko lajikirjon suurimpana haasteena. Tykkään uida ja olen uinut jonkin verran silloinkin, kun en ole liiemmin harrastanut muuta liikuntaa, nykyään menee perus rintauinti kilometri noin puoleen tuntiin. Olen myös käynyt asiaankuuluvat uimakoulut pienenä ja koulussa, mutta koulutuksestani jäi uupumaan yksi kilpauinnin kannalta melko merkittävä tekijä: en nimittäin ikinä oppinut hyppäämään veteen pää edellä! Kyllä sitä harjoiteltiin, mutta Saskia 10v oli jo sen verran hannari, ettei kerta kaikkiaan saanut itseään syöksymään ilmoista syvyyksiin nenä edellä. Veikkaan kumminkin, että tämä puute hidastaisi uimasuorituksiani melko merkittävästi, joten toivottavasti uimaopettaja on ymmärtäväinen ja saa minut jollain ilveellä pystymään tähän melko ylitsepääsemättömältä tuntuvaan suoritukseen. Tämä asia oli jo estää koko osallistumiseni kunnes päätin että hitto, ei sitä nyt voi yhden pahan haasteen antaa koko juttua kaataa. Täysiä päin siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti