I'm still alive!

Ensimmäinen treenipäivä takana, ja innostus ja odotukset jatkoa kohden vain kasvoivat. Aamulla herätyskellon soidessa 6:30 ei hymy ollut ihan niin herkässä. Raahasin treenikassia bussipysäkille vesisateessa ja suuntasin kohti Kamppia, josta Saskia noukki minut kyytiinsä ja jatkoimme matkaa Myllypuroon. Aamutreeneissä vuorossa oli siis juoksuammunta, ja suurin osa treeniajasta meni teoriaan ja ihmettelyyn. Pari kierrosta juostiin sisähallin tekonurmella ja ampumista pääsi kokeilemaan useaan otteeseen, ja osuin jopa tauluun! Valokuvia katsoessani, huomasin että laitan oikean silmän kiinni tähdätessäni, ja ihmettelin mistä tämä johtuu. Kun kokeilin laittaa oikeaa ja vasenta silmää vuoron perään kiinni, tajusin, että näen oikealla silmällä hieman huonommin kuin vasemmalla, joten tästä johtuen tähtäsin vasenta silmää käyttäen. Oikeastihan tähdätessä ei saisi laittaa kumpaakaan silmää kiinni, vaan käytössä on silmän päälle laitettava läppä, jolloin silmiä ei tarvitse siristää, mutta tähdätessä näkee paremmin. Ne saamme käyttöömme myöhemmin.

Aseen lataus

Ja tähtäys! (Huomaa Jessican kauhistunut ilme vasemmassa reunassa...)

Aamutreeni oli siis todella kevyt, vähän hölkkää, vähän infrapunapistoolilla ammuntaharjoituksia ja venyttelyä. Sen jälkeen kakkosaamupalalle ja päikkäreille. Elvyttyämme aikaisesta aamuherätyksestä, suuntasimme kohti Pirkkolaa ja uimatreenejä. Pääteemana oli hengitysharjoitukset, ja niitä sitten tosissaan harjoiteltiin. Huh, mitä treeniä! Uimalasit olivat todellakin koko rahan väärti, ilman niitä koko homma olisi ollut huomattavasti epämiellyttävämpää. Uimatreenien plussat: pystyin uimaan, en hukkunut, en joutunut hyppäämään pääedellä altaaseen, eikä kukaan joutunut pelastamaan minua sillä kauhealla silmukalla (se kauhea silmukka kyllä kummitteli uima-altaan reunalla...). Miinukset: kuntoni on surkea. Jaksoin yllättävän hyvin uida, mutta punnerrukset ennen uimista tuottivat tuskaa. Säälittävää räpellystä ja väärällä tekniikalla, enkä edes jaksanut kuin 15. Sekin teki tiukkaa. Kyllä se tästä. Seuraavat treenit ovat torstaina, lajina miekkailu!

Vielä jaksaa naurattaa venytellessä - saas nähdä huomenna, kuinka paljon naurattaa...

PS. päivän hauskin hetki koettiin siinä vaiheessa, kun uin viimeistä 25 metriä, ja laitoin pääni veden alle. Samaa rataa pitkin perässäni lähtenyt Saskia on ajautunu "vastaantulevien kaistalle", ja ehdin juuri laittaa kädet eteen ennen törmäystä! Totaali repeäminen molemmilla ja ihan pieni hetki meni, että sain kerättyä itseni :D